// Alaotsikko: H/D - S - angst
Title: Syrjähyppy
Author: wisemen
Rating: S/PG
Pairing: Harry/Draco, aina!
Genre: angst, pieni drama
Disclaimer: Hahmot eivät ole minun, vaan J.K. Rowlingin enkä saa tästä rahaa. Biisi on Guns N' Rosesin Don't cry.
A/N: Tämä oli aikoinaan minun ihkaensimmäinen fic finissä. Lisäsin sen myös tänne, koska henkilökohtaisesti pidän siitä, ja se koskettaa minua jokaisella lukukerralla, vaikka se onkin omani. Ja vielä suuremmat tunteet tämä saa pintaan, kun taustalla soi kyseinen biisi. Toivottavasti pidätte!
Syrjähyppy
Talk to me softly
There's something in your eyes
Don't hang your head in sorrow
And please don't cry
I know how you feel inside, I've
I've been there before
Something changin' inside you
And don't you know
Tummat verhot eivät päästäneet ainoatakaan valonsädettä ikkunasta olohuoneeseen. Valossa huoneen seinät olivat vaaleanvihreät, mutta pimeässä ne ovat mustaakin tummemmat.
Huoneen nurkassa on punainen nojatuoli, jonka selkänojaa päällystää kerros harmaata pölyä. Tuolilla istuu mies, Draco Malfoy.
Draco nojasi päätä käsiinsä, sormien lomasta putoili muutamia kyyneliä tummalle parkettilattialle. Lucius sanoi aina, etteivät Malfoyt itke, mutta Draco itki. Hänen arkaan paikkaansa oli osuttu.
Don't you cry tonight
I still love you baby
Don't you cry tonight
Don't you cry tonight
There's a heaven above you, baby
And don't you cry tonight
Toisella puolella olohuonetta puujakkaralla istui Dracon poikaystävä, Harry Potter. Poika, joka sanoi ettei koskaan pettäisi.
Give me a whisper
And give me a sigh
Give me a kiss before you tell me goodbye
Don’t you take it so hard now
And please don’t take it so bad
I’ll still be thinking of you
And the times we had, baby
Miesten välillä oli musta nahkasohva, lasikantinen sohvapöytä ja Harryn syrjähyppy.
Harry yritti vilkuilla Dracoa vähän väliä, muttei uskaltanut tehdä tai sanoa mitään, sillä ei olisi enää merkitystä.
Harry ei enää tuntenut itseään. Hän ei tiennyt kuka oli se mies, jonka kanssa oli ollut sängyssä. Harry oli rakastellut tuntemattoman kanssa, humalassa.
Ainoa ääni mikä kuului hiljaisessa, henkisen tuskan peittämässä huoneessa, oli Dracon itkuinen nyyhkytys, raskas ja uupunut hengitys. Harry ei uskaltanut päästää ääntäkään. Häntä hävetti. Hän vihasi itseään.
And don’t you cry tonight
Don’t you cry tonight
Don’t you cry tonight
There’s a heaven above you, baby
And don’t you cru tonight
Harry katseli itkevää miestä tuntien syvää, pohjatonta katumusta.
”Draco, ymmärrän jos et voi antaa anteeksi, ikinä” Harry sai sanotuksi hiljaisella äänellä.
Harry nousi ylös, otti auton avaimet pöydältä ja takkinsa eteisen naulakosta. Ovella hän kääntyi katsomaan Dracoa. Hän tuijotti lattiaa, ei vilkaissutkaan Harrya.
And please remember that I never lied
And please remember
How I felt inside now honey
You gotta make it your own way
But you'll be alright now, sugar
You'll feel better tomorrow
Come the morning light now, baby
Harry hymyili. Hän ei itsekään tiennyt miksi, mutta hymyili vain. Hän käänsi katseensa kohti menosuuntaa, painaen ovenkahvan alas ja astuen ovesta ulos. Ovi napsahti kiinni, syntyi surullinen, mutta samalla onnellinen hiljaisuus.
Draco tiesi antavansa joskus anteeksi.
And don’t you cry tonight
There’s a heaven above you, baby
And don’t your cry
Don’t you ever cry
Don’t you cry tonight
Baby maybe someday
Don’t you cry
Don’t you ever cry
Don’t you cry
Tonight
A/N2: Toivon ja haluan teiltä kaikenlaista palautetta!
