Kirjoittaja Aihe: Jospa se vain olisi totta [Elokuvahaaste,D/Hrm]Epilogi!(K11)  (Luettu 12182 kertaa)

ibi

  • Vieras
Re: Jospa se vain olisi totta [Elokuvahaaste,D/Hrm]OSA 4! (K13)
« Vastaus #20 : 02.08.2007 20:45:30 »
Todellakin jätit jännään paikkaan. Itseani mietityttää kitenkin se, että voisiko Hermione vain sulautua ruumiiseensa. En tiedä, sillä en ole katsonut kyseistä elokuvaa.. : D Mutta todella mielenkiintoinen, että jatkoa nyt heti paikalla! : D <3

ibi

Invisiblegirl

  • ***
  • Viestejä: 281
  • Forever yours
Re: Jospa se vain olisi totta [Elokuvahaaste,D/Hrm]OSA 4! (K13)
« Vastaus #21 : 02.08.2007 21:53:00 »
Kiitos kamalasti, neiti seko ja ibi! <3 Ibin kysymykseen: Ei, Hermione ei voi sulautua ruumiseensa noin vain :D Ei onnistu. Mutta tähän ei niin monta lukua ole enää tulossa, että Rowlingin sanoin: Soon you will know EVERYTHING! :D Kiitos kamalasti <3

emmöö

  • ***
  • Viestejä: 85
  • jöö vinkvink
Re: Jospa se vain olisi totta [Elokuvahaaste,D/Hrm]OSA 4! (K13)
« Vastaus #22 : 05.08.2007 18:10:35 »
Hassua. Luulin että olin kommentoinut tätä. :/
Ihana ficci kuitenkin, en ole nähnyt elokuvaa, mutta sen voisi kyllä katsoa. (:
D/Hrm on lempparini, ja ihanaa että stä kirjoitetaan niin paljon (ainakin kohtalaisesti). : )
Tykkään jokaisesta luvusta, mietityttää milloin seuraava mahtaakaan tulla.. :D
On tosi jännää miettiä, miten koko tarina oikeastaan menee; miten Hermione/Draco oikeastaan tulee. Jos ymmärsit. Minulla ei oikein ole aikaa nyt kirjoitella, mutta joka tapauksessa, tykkään kovasti, jokainen luku on ihan omansa. ( ;
 >emmöö
Roar, roar, Gryffindor!

Invisiblegirl

  • ***
  • Viestejä: 281
  • Forever yours
Re: Jospa se vain olisi totta [Elokuvahaaste,D/Hrm]OSA 4! (K13)
« Vastaus #23 : 12.08.2007 16:27:30 »
emmöö, kiitos kamalasti kommentista <3 Toivottavasti pidät tästäkin luvusta.

Tästä nyt tuli vähän lyhyt, anteeksi! En saanut enempää tungettua tähän, yritin kyllä. :/

******

Luku 5.

*****

"Eli... Hän ei voi enää herätä? Täytyykö meidän antaa lupa siihen, että hän ei enää ikinä heräisi?" Harry kysyi ääni hieman väristen ja järkyttyneenä
"Te olette hänen ainoat läheisensä tai sukulaisensa. Taakka on teidän."
"Me... Me mietimme asiaa."

Draco kuunteli seinän takana järkyttyneenä. Miehet aikoivat tappaa Hermionen! He eivät tienneet, että tyttö oli hengissä, haamumuodossa vain. Mitä hänen pitäisi tehdä? Draco päätti puhua Harryn ja Ronin kanssa. Ehkä he sitten ymmärtäisivät. Mies ilmiintyi ensin Ronin asunnolle, vihreälle pienelle omakotitalolle, mutta se näytti tyhjältä, joten hän ilmiintyi seuraavaksi Harryn asunnolle. Talo oli vaaleansininen omakotitalo viihtyisässä maalaisympäristössä Lontoon laitamilla. Draco katseli vähän aikaa ympärilleen, ja äkkiä Hermione liittyi hänen seuraansa.

"Ajattelin, että tarvitset apua. Lähden takaisin sitten, kun tämä on selvitetty", tyttö selitti. Draco oli salaa onnellinen, että nainen oli taas hänen seurassaan. Hän oli kaivannut tätä jo hieman. Oli tuntunut yksinäiseltä kulkea yksin, sen jälkeen kun Hermione oli lähtenyt. Mies koputti talon oveen ja jäi odottamaan vastausta. Pian nopeat ja vahvat askeleet kantautuivat hänen korviinsa, ja joku avasi lukon.
"Sinä? Mitä sinä teet täällä?" Harry kysyi hieman vihaisena ja ärtyneenä katsoen, kuka oven takana oli.
"Minulla on erittäin tärkeää asiaa. Se koskee Hermionea."
Mustahiuksinen mies nyökkäsi hieman kummastuneena ja avasi ovea enemmän niin, että mies pääsi sisälle. Hän jätti takkinsa siististi aulaan ja he siirtyivät keittiöön.

"No, kerro asiasi."
Draco jäätyi hämillään. Miten selittää asia? Ei hänellä ollut sanoja.
"Minä... Minä, tuota, näen Hermionen."
"Niin minäkin, hän ei vain vastaa minulle siitä sairaalasängyltä", mies sanoi sarkastisesti. Hän taisi ajatella, että oli vikatikki päästää Draco sisälle.
"Ei, kun minä oikeasti näen hänet. Kuulen hänet. Mutta hän ei ole oikea ihminen, vaan haamu."
"Mitä? Mitä ihmettä sinä oikein selität? Haamu? Onko tämä joku pila? Jos on, niin heh heh, olipas hauskaa! Oikeasti, mitä sinun päässäsi oikein pyörii?" Harry sanoi vihaisesti vetäen taikasauvansa taskustaan.

Hermione ryntäsi kuvaan heidän väliinsä.
"Harry, ei! Ei! Hän puhuu totta! Harry!" tyttö nyyhkytti yrittäen saada miehen kuulemaan itseään. Miksi hän oli tuomittu tällaiseen elämään, ettei hän voinut puhua edes parhaille ystävilleen?
"Draco, sano hänelle tämä: Jos sinä oikeasti et näkisi minua, et tietäisi, mitä minä ja Harry olimme hankkimassa Ronille syntymäpäivälahjaksi."
Draco katsoi häneen hämmästyneenä, mitä nainen selitti? Mutta päätti totella silti.
"Jos en oikeasti näkisi Hermionea, en tietäisi mitä olitte hankkimassa Ronille syntymäpäivälahjaksi."
Harry nosti kulmakarvojaan, mutta ei laskenut taikasauvaansa alas. Mies tiesi kyllä, että ainoastaan hän ja Hermione tiesivät tämän.
"No?"
"Ihan uudet huispausvarusteet, joihin on kirjailtu hänen nimensä sekä uusi luuta."
"Mistä sinä sen tiesit?" mies kysyi hämmästyneenä.
"Hermione kertoi, usko jo."

Harry alkoi lähestyä häntä taikasauvansa kanssa. Mies näytti hieman pelästyneeltä ja hämmentyneeltä.
"Minun täytyy pyytää sinua poistumaan, en tiedä mistä tiedät tuon, mutta tiedän, että ei sellaisia haamuja ole, jotka näkyvät vain yhdelle ihmiselle. Sitä paitsi, hän ei ole kuollut, koomassa vain", hän sanoi vihaisesti. Draco peruutti kun Harry tuli tarpeeksi lähelle sauvansa kanssa ja pian he olivatkin jo ovella. Draco avasi ulko-oven, nappasi takkinsa ja ilmiintyi poksahtaen omalle asunnolleen.

Hermione oli kadonnut taas. Tyhjässä asunnossa oleminen tuntui liian yksinäiseltä, vaikka hän oli ajatellut jo tottuneensa yksin asumiseen. Draco päätti soittaa Blaiselle, ehkä mies osaisi kertoa, mitä hänen pitäisi tehdä. Hän itse oli neuvoton ja sisällä tuntui tyhjältä. Mitä hän nyt tekisi ilman naista asunnossaan, johon hän oli jo oppinut luottamaan, josta hän oli alkanut pitämään ja johon hän oli keskittänyt kaikki energiansa, yrittäen ratkaista naisen arvoituksen. Puhelin piippasi viisi kertaa, ennen kuin Blaise vastasi. He puhuivat lyhyesti ja pian Blaise oli hänen asuntonsa ovella.

Mies seisoi siinä tummassa kauluspaidassa ja farkuissa, heitti kenkänsä pois jalastaan ja istui alas.
"No niin, Draco, mikä on homman nimi? Liittyykö se Hermioneen?" Blaise kysyi heti. Hän oli aina osannut aavistaa, mikä oli vikana, eikä tälläkään kertaa tehnyt virhettä. Draco selitti päivän tapahtumat ja Blaise kuunteli hiljaa hämmentäen kahviaan lusikan kanssa.
"Eli hän on nyt siis sairaalassa, kahtena kappaleena, ja hänen ystävänsä aikoivat pistää piuhat poikki hänen hengityskoneestaan?" Blaise kiteytti tarinan yhteen lauseeseen. Draco nyökkäsi hämmentyneenä, veti kätensä hiustensa läpi ja pyöritti päätään.

"Mitä minun täytyy tehdä? En halua menettää häntä."
Blaise virnisti ilkikurisesti. Hän oli aavistanut Dracon tunteet jo aikaisemmin, mutta sai nyt selvän tunnustuksen.
"Äh, ole hiljaa. Ei siitä ole mitään apua nyt, pidänkö hänestä vai en. Minun vain pitää pelastaa hänet", Draco tiuskaisi nähdessään miehen ilmeen.
"Ehkä sinun kannattaisi mennä uudestaan Mungoon ja katsoa, ovatko he todella tekemässä sen. Mutta Draco, ymmärrät kai, että jos nainen on maannut puoli vuotta koomassa, ilman mitään elonmerkkejä, eikö heillä ole jokainen oikeus päästää hänestä irti? Se olisi eri asia, jos he näkisivät hänet kuten sinä."

Blaise oli oikeassa, Draco tiesi sen, mutta ei malttanut olla vihaamatta Harrya ja Ronia, koska he yrittivät tappaa Hermionen, joka hänen mielessään oli vielä täysin elossa. Ainakin haamumuodossa.

Seuraavana päivänä Draco päätti ilmiintyä Mungoon. Hän oli koko eilisen päivän haronut hiuksiaan, kävellyt ympyrää olohuoneessaan ja miettinyt päänsä puhki, miten voisi pelastaa naisen. Mies ilmiintyi poksahtaen Mungon aulaan ja lähti rivakasti kävelemään kohti Hermionen huonetta. Kukaan ei näyttänyt huomaavan häntä, kaikilla oli liian kiire tai he huolehtivat läheisistään. Mies avasi nopeasti oven, sujahti sisälle ja katsoi ympärilleen nähden Hermione kahdessa osassa.
"Draco, miten mukava nähdä sinua!" Hermione sanoi hymyillen. Hän katseli kaihoisasti mieheen ja kortteihin, joita oli kerätty hänen pöydälleen sekä kukkasia, jotka oli vaihdettu tänään.
"Oletko kuullut mitään, mitä lääkärit ovat sanoneet tilastasi?" Draco kysyi nopeasti. Hänen oli saatava tietoa heti, hän ei jaksanut odottaa. Nainen riiputti päätään surullisena.
"Olen. Harry kävi täällä aikaisemmin aamulla. He päästävät minut pois elävien kirjoista huomenna, heti aamulla", Hermione myönsi surullisena.

"Voi ei. Minun pitää mennä nyt, älä huolehdi, Hermione. Minä pelastan sinut kyllä", Draco ilmoitti. Hermione nousi ylös, nosti kätensä ilmaan odottamaan. Draco nosti kätensä sen eteen, ja ohikiitävän hetken ajan heistä kummastakin tuntui siltä, että he koskisivat toisiaan. Sitten toisen käsi värähti ja yhteys katkesi. Draco hymyili hämillään.
"Minun pitää mennä. Me näemme vielä, siitä olen varma. Blaise tulee myös."
"Hyvästi sitten, Draco, ainakin vähäksi aikaa."
"Hyvästi."

Kuin hän olisi sisältä jäätynyt, mies käveli hitaasti käytävän poikki, silmät tyhjinä ja kädet taskuissaan. Viimein pääsi aulaan. Hän keskittyi tarkasti ja ilmiintyi suoraan Blaisen asuntoon. Yleensä he eivät tehneet niin, sillä oli paljon kohteliaampaa koputtaa, kuin tunkeutua suoraan toisen asuntoon. Eikä sitä mistään tiennyt, vaikka toisella olisi jästejä vieraana. Mitä hekin olisivat ajatelleet, jos joku olisi ilmestynyt asuntoon poksahtaen ihan tyhjästä? Mutta tällä kertaa Draco ei välittänyt siitä, vaan ilmiintyi Blaisen olohuoneeseen. Se oli tyylikäs, tummahko huone, jossa oli suuret, pehmeät nahkasohvat ja tumma, paksu matto. Blaise piti tummasta väristä, sen näki kaikkialta.
"Haloo? Onko kukaan kotona?" Draco huusi, hänen äänensä kaikui ympäri asuntoa. Blaise astui keittiön ovesta olohuoneeseen hämmästyneenä.
"Draco, mitä mies? Mikä sinut tänne tuo?" Blaise lausahti iloisesti. Hänen hiuksensa olivat vielä märät, mies oli tullut juuri suihkusta.

"Hermione. Hänet aiotaan irrottaa hengityskoneesta huomenaamulla. Meidän on pakko pelastaa hänet!" Draco selitti epätoivoisena. Blaisen silmät levisivät, mutta tämä ymmärsi heti.

Koko illan he viettivät Blaisen kotona, hioen suunnitelmaansa huomiselle päivälle. Se oli pilkuntarkkaa hommaa, jossa mikään ei saanut mennä pieleen, sillä virhe voisi maksaa Hermionen hengen. He hankkivat kaiken mahdollisen tiedon ja opiskelivat sen niin hyvin, että päivän hämärtyessä iltaan kummatkin olivat varmoja, että heidän suunnitelmansa ei voisi mennä pieleen kaikessa hulluudessaan.

Torttu-Mopo

  • ***
  • Viestejä: 48
Re: Jospa se vain olisi totta [Elokuvahaaste,D/Hrm]OSA 5! (K13)
« Vastaus #24 : 12.08.2007 16:50:11 »
Arrgghhh... Jätit aivan liian jännään paikkaan, joten jatkoa on paras tulla, ja nopeasti. :o
Noh, joka tapauksessa, luku meni paikoin nopeasti, mutta minua se ei ainakaan haitannut  :P
Nyt kiinnostaa se suunnitelma, ja se oli hirveää, kun Hermione sanoi että hänet irrotettaisiin aamulla. Nyyh. Mutta toivottavasti Dracon ja Blaisen suunnitelma onnistuu.  :D
Nyt heti paikalla siis jatkoa. Ilkeää jättää se tuohon  :'(  
 :D

 - Stop
Ace of spades.

neiti seko

  • ***
  • Viestejä: 468
  • Sir Christus...
Re: Jospa se vain olisi totta [Elokuvahaaste,D/Hrm]OSA 5! (K13)
« Vastaus #25 : 12.08.2007 22:42:41 »
NOUUUUUU!!!! ei saa jättä noin pahaan kohtaan! nyt mä mietin koko yön et saako ne pelatettua Hermone vai ei! mä toivon hyvin hartaasti että jatkaisit tätä mahdollisimman nopeasti. ja oli hyvä luku ja hyvin pysyin kärryillä...suurimmaksi osaksi^^
I wanna be with you, but I can't. So I sent my heart to you <3

18.7.2009 Olet ikuisesti sydämmissämme<3

Kuolonsyöjät eduskuntaan! XD
LynZ alkkarit nähty :p

Justinee

  • Vieras
Re: Jospa se vain olisi totta [Elokuvahaaste,D/Hrm]OSA 5! (K13)
« Vastaus #26 : 13.08.2007 13:49:09 »
Oi oi! Niiden on PAKKO onnistua! PAKKO!!! Snif toi oli kauhee kohta ku Herm sano et ne piuhat irrotetaa aamulla :'(  Pahaan kohtaan jätit kyllä :D

Noh.. JATKO PAKKO SAADA PIAN! ;)  ;)  ;)

~Justinee~

Invisiblegirl

  • ***
  • Viestejä: 281
  • Forever yours
Re: Jospa se vain olisi totta [Elokuvahaaste,D/Hrm]OSA 5! (K13)
« Vastaus #27 : 13.08.2007 14:38:21 »
A/N: Tämän luvun jälkeen tulee ainoastaan Epilogi, joka on valmiina, mutta ei vielä betattu. Kiitos Justinee kamalasti kommentista, nyt saat selville, mitä tapahtuu! :D

******

Luku 6.

******

Aamu sarasti. Draco katsoi aamuaurinkoa Blaisen asunnon isoista ikkunoista maatessaan sohvalla. Hän ei ollut saanut unta edellisenä yönä ollenkaan ja oli saanut aikaan vain hämmentävän ajatussumpun päässään, mahdottomia kysymyksiä ja karmivia vaihtoehtoja, mitä voisi tapahtua jos he epäonnistuivat. Blaise kömpi huoneesta melkein yhtä väsyneenä, vaikka hän ei ollut koko yötä valvonutkaan. Suunnitelma oli kiertänyt kehää hänen päässään ja hän oli pystynyt miettimään vain sitä, mitä voisi tapahtua jos he epäonnistuisivat.

Draco valmisti pikimustaa kahvia ja joi sen sellaisenaan. Hän siristeli vielä hieman silmiään, mutta oli henkisesti niin hereillä, kuin pystyi. Adrenaliini virtasi hänen suonissaan, odotusten ollessa korkealla. Kun he olivat saaneet syötyä sen vähän, jonka nyt olivat saaneet laitettua suuhunsa, he laskeutuivat hissillä alas Blaisen kattohuoneistoista. Toisinkuin Dracon kerrostalon hissi, tämä hissi oli hiljainen, nopea ja mukava, eikä heilahdellut.

Heidän vuokrattu autonsa odotti talon edessä. Se oli suuri pakettiauto, jonka he olivat ajatelleet tarvitsevansa suunnitelmassaan.

"Draco, nyt minä muistan, mistä tiedän Hermionen!" Blaise paljasti kesken automatkan. Draco painoi jarrua raivokkaasti ja parkkeerasi tien varrelle.
"MITÄ?" hän kysyi yllättyneenä.
"Niin, katsos, muistatko sen päivän, kun minä sanoin, että minulla olisi sinulle jotain hauskaa tekemistä silloin yhtenä iltana? No, minä ja Ginny, minun tyttöystäväni, olimme suunnitelleet sokkotreffejä teille. Tiedät kai, että soitin sinulle silloin ja sanoin, että koko juttu oli peruuntunut? Hermione joutui auto-onnettomuuteen. Minä en ollut ikinä nähnyt naista, vaan Ginny hoiti sen puolen. Hän vain mainitsi tytön nimen ja kysyi, jos minulla olisi ystävää, joka lähtisi hänen kanssaan sokkotreffeille. No, vastasin, että sinä. Se oli Ronin syntymäpäivänä, kaikilla muilla oli pari silloin paitsi hänellä, joten minä ja Ginny suunnittelimme koko jutun", Blaise selitti kiireessä. Dracon aivot raksuttivat, siksikö nainen näki vain hänet? Koska hänen piti tulla tapaamaan juuri häntä silloin, mutta ei koskaan päässyt perille? Se kävi järkeen.

"Mikset sanonut sitä aikaisemmin?"
"Siitä on jo puoli vuotta. En minä muistanut sitä enää, varsinkaan Hermionea, josta Ginny ei ole puhunut paljon. Hän vain sanoi, että tämä ystävä, jonka piti tulla sinun kanssasi sokkotreffeille, ei pääsekään tulemaan. Ei kai halunnut puhua siitä, oli aika järkyttynyt puhelimessa, mutta en kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota."

Draco käynnisti auton uudelleen ja lähti kaahaamaan kohti Mungoa. Entistäkin palavampi halu pelastaa Hermione rinnassaan hän kaahasi kuin hurjapäinen, he olivat suunnitelmasta jäljessä.

Pitäen kasvonsa normaaleina he astuivat aulaan ja valkoista käytävää pitkin he kävelivät kohti Hermionen huonetta. Heidän kenkänsä kopisivat paljaalla lattialla ja ovi narahti hiljaa kun he astuivat sisään. Paikka oli siihen aikaan aika hiljainen.

Avattuaan oven Draco näki hermostuneen Hermionen.
"Draco, nopeasti! Kuulin Parvatin sanoneen, että Harry oli soittanut ja sanonut, että he voivat tulla aikaisemmin, koska eivät saaneet ollenkaan nukuttua yöllä. Ja se sopi. Heidän pitäisi olla täällä kymmenen minuutin sisällä!" nainen sanoi levottomana. Draco järkyttyi tästä tiedosta, ehtisivätkö he? Nopeasti he ryntäsivät Hermionen ohi, Blaise suhahti tämän lävitse ja he tarttuivat tämän sänkyyn, Blaise otti naisen hengityskoneesta kiinni ja avasi oven. Nopeasti he rullasivat sängyn käytävää pitkin, kohti aulan suuria ovia. Draco sihahti loitsun, jonka avulla he saivat päälleen parantajan asun, loitsun, jonka he olivat eilen löytäneet hioessaan suunnitelmaansa. Mies otti naisen lämpimästä kädestä kiinni ja puristi sitä. Hermione katsoi kättään.
"Draco, minä... Minä pystyn tuntemaan tuon!" nainen huusi nopeasti. Draco katsoi häntä hämmästyneenä, mutta ei ehtinyt tehdä sen enempää siinä tilanteessa.

Juuri, kun he olivat pääsemässä aulan keskikohtaan, joku huusi. Ja pian he olivat saarretut, niin saarretut, ettei mistään kohtaa päässyt ohitse. Harry Potter ja Ron Weasley seisoivat kiukkuisina kuin ampiaiset yhdessä reunassa ja muita parantajia oli heidän ympärillään.
"Päästä irti Hermionesta, heti!" Harry huusi raivostuneena. Hän puristi taikasauvaansa rystyset valkoisina. Ronin kasvot punehtuivat vihasta hetki hetkeltä enemmän.
"En päästä! Sinä et voi tappaa häntä, hän on elossa! Sinä tapat hänet, jos nyt otat hänet pois tuosta hengityskoneesta!" Draco huusi vastaan.
"Mies on hullu! Ottakaa hänet kiinni, nyt!"

Draco vetäisi taikasauvan taskustaan ja osoitti ihmisiä ympärillään. Blaise teki samoin Hermionen sängyn toisella puolella, nainen itse katseli tapahtumaa kuin lumoutuneena, hän ei voinut tehdä mitään sillä hetkellä. Kaikki mitä hän tekisi, olisi hyödytöntä, hän oli näkymätön. Ihmiset heidän ympärillään vetäytyivät hieman, mutta eivät edelleenkään päästäneet heitä ohitseen.

Draco teki epätoivoisen miehen teon: hän otti sängystä kiinni ja ampaisi se ja Blaise perässään kohti ovea, eikä odottanut, siirtyisivätkö ihmiset pois hänen tieltään. Ihmiset siirtyivät, mutta ennen kuin hän pääsi noista ovista ulos, joka sinkautti loitsun siihen ja teki eräänlaisen näkymättömän muurin, että he eivät pystyneet kiertämään sitä. He tökkäsivät kuin seinään.

Äkkiä kummallinen pitkä ääni täytti aulan. Kauhistuneena Draco katsoi Blaiseen, joka kannatteli laitetta, josta näkyi Hermionen tämänhetkinen tila. Käyrän olisi pitänyt pomppia ylös alas, mutta nyt se näytti suoraa, pitkä viivaa, joka meni keskellä monitoria. Draco tavoitteli katseellaan Hermionea, joka näkyi haaleana kauempana. Nainen juoksi hänen luokseen, hän oli tulossa läpikuultavaksi, ja menetti näkyvyyttään koko ajan enemmän.

"Draco, mitä tapahtuu? Mitä tapahtuu, minä... Minä katoan!" Hermione huusi kauhuissaan. Hän katsoi jalkojaan, jotka näkyivät juuri ja juuri. Sitten nainen katosi. Monitori Blaisen kädessä piippasi edelleen ärsyttävää, pitkää ääntään, kun Draco kumartui naisen puoleen ja suuteli häntä suoraan huulille, suuteli naisen pehmeitä huulia ja tunsi lämpimiä väristyksiä koko kehossaan.

Äkkiä pitkä ääni muuttui ja siitä tuli tasainen, piippaava. Draco nosti kasvonsa ylös ja katsoi Blaiseen, joka katsoi juuri monitoria, jonka käyrä oli muuttanut suuntaansa. Sitten hän käänsi katseensa naiseen ja siitä väkijoukkoon, mutta ei nähnyt naisen haamuakaan missään. Sitten hän kuuli ynähdyksen Hermionen suunnasta, katsoi naiseen ja näki tämän availevan silmiään. Nainen ynähti uudestaan ja nousi istumaan käsivarsiensa avulla. Tämä katseli ympärilleen hieman hämmentyneenä.

"Hermione! Sinä... Sinä elät!" mies huudahti puhtaasta ilosta.
"Niin... Minä elän. Mutta... Kuka sinä olet?" Hermione kysyi hämmentyneenä. Harry ja Ron tunkivat naisen luo hymyillen suunnattoman iloisesti. Nainen näytti tunnistavan heidät.

Kun he vähän aikaa päivittelivät Hermionea asiasta, Ron veti hänet pois väkijoukosta.
"Minä... minä ja Harry olemme erittäin kiitollisia avustasi, mutta meistä... Meistä sinun ei pitäisi nähdä Hermionea enää. Hän käski meidän välittää sinulle kiitoksensa henkensä pelastamisesta, mutta kuten näit, hän ei tunnista sinua", mies sanoi vakavana. Draco nyökkäsi ymmärtäen ja katsoi vielä viimeisen kerran Hermioneen, joka istui sängyllään puheensorinan keskellä. Nainen katsoi häneen takaisin, mutta hänen tummissa silmissään ei näkynyt minkäänlaista tunnistamisen merkkiä, ei minkäänlaista.

Kädet taskuissa mies käveli pois. Blaise juoksi hänet kiinni ja hiljaa välitti pahoittelunsa miehelle. Draco katseli eteensä tyhjin silmin ja ilmiintyi asuntoonsa. Blaise jäi katsomaan hämmentyneenä ja surullisena paikkaa, missä Draco oli ollut.

Asunto tuntui Dracosta yhä tyhjemmältä nyt, kuin silloin kun hän oli muuttanut sinne. Tuntui, kuin sen henki olisi lähtenyt. Hermione oli lähtenyt. Olisipa hänellä ollut tilaisuus selittää, tilaisuus kertoa, kaiken mitä oikeasti tapahtui. Mies lysähti sohvalle ja mietti, mihin hän sitten muuttaisi, kun Hermione palaisi kotiin.

Parin viikon kuluttua mies istui puiston penkillä ja katsoi kaukaisuuteen, äkkiä huomaten tutun naisen peuhaavan kahden punahiuksisen lapsen kanssa. Varmasti Ronin lapsia, tämä päätteli. Mies oli muuttanut pois asunnosta väliaikaisesti Blaisen luokse ja etsi nyt itselleen uutta asuntoa. Hermione suoristi selkänsä huomatessaan katseen ja katsoi hänen suuntaansa hymyillen pienesti. Sitten hän käänsi katseensa takaisin lapsiin, eikä huomannut häntä enää. Mies lähti kulkemaan pois kädet taskuissa.

******

neiti seko

  • ***
  • Viestejä: 468
  • Sir Christus...
Re: Jospa se vain olisi totta [Elokuvahaaste,D/Hrm]OSA 6! (K13)
« Vastaus #28 : 13.08.2007 15:04:15 »
mä melkein itkin tossa lopussa... onneksi Hermione saatiin pelastettua mutta ikävää ettei se muistanut Dracoa  :'(
I wanna be with you, but I can't. So I sent my heart to you <3

18.7.2009 Olet ikuisesti sydämmissämme<3

Kuolonsyöjät eduskuntaan! XD
LynZ alkkarit nähty :p

Invisiblegirl

  • ***
  • Viestejä: 281
  • Forever yours
Re: Jospa se vain olisi totta [Elokuvahaaste,D/Hrm]OSA 6! (K13)
« Vastaus #29 : 13.08.2007 15:12:14 »
neiti seko, ei tarvetta kyyneliin, epilogi on valmis, mutta odottelen nyt kommentteja... Katsotaas, miten siinä käy :) Epilogi on betattukin, eli se on teidän harteillanne, koska se julkaistaan. Kiristän ja rankasti :D Kiitos kommentista <3

emmöö

  • ***
  • Viestejä: 85
  • jöö vinkvink
Re: Jospa se vain olisi totta [Elokuvahaaste,D/Hrm]OSA 6! (K13)
« Vastaus #30 : 13.08.2007 16:18:38 »
Voi..
Mä itkin, tai no väänsin ainakin kyyneliä.. (':
Tämä oli hieno luku, oikeasti. Harmi ettei Hermione muistanut Dracoa, mutta koomasta kun herätään, siinä koomaunessa tapahtunutta ei muisteta. Ihana oikeasti, osaat kirjoittaa hyvin, sanonpahan vaan. Juu, tiedetään, tämä on elokuvasta tehty, mutta joku voisi kirjoittaa  ihan tökerösti. .p
Ei tässä muuta osaa sanoa, enkä enää jaksa kirjoittaa paljon, olen kirjoittanut niin paljon aika pitkiä..^^
Dracon tunteet olivat ihanat.. Täysin ymmärrettävää, että hän oli katkera siitä, ettei Hermione muistanut häntä. (Vai muistiko?) Loppu oli ihana, Hermionen hymy oli tosi.. Tai minä siis sain kuviteltua sen aika hyvin.. ( :
>emmöö
Roar, roar, Gryffindor!

Invisiblegirl

  • ***
  • Viestejä: 281
  • Forever yours
Re: Jospa se vain olisi totta [Elokuvahaaste,D/Hrm]OSA 6! (K13)
« Vastaus #31 : 13.08.2007 16:45:12 »
emmöö, kiitos kommentista kamalasti! Ei syytä kyyneliin, epilogi ilmestyy pian! (Tai Stop nirhaa minut xD) Oikeastaan se ilmestyy....

NYT!

Epilogi


Hermione Granger tiputti kauppakassinsa käytävän lattialle ja kaiveli avaimia taskustaan. Nainen onnistui saamaan ne ja työnsi avaimen lukkoon. Se avautui naksahtaen, nainen avasi oven, tarttui kauppakasseihinsa ja astui sisälle. Sitten hän tiputti ne lattialle, laittoi oven kiinni ja avasi takkinsa napit laittaen sen naulakkoon. Nainen kohotti katseensa kummalliseen näkyyn. Hänen koko asuntonsa oli koristeltu vadelmantuoksuisilla tuoksukynttilöillä ja vaaleilla ruusuilla, josta Hermione niin piti. Vaalea mies astui keittiöstä yksi kynttilä toisessa kädessä ja tulitikkurasia toisessa. Hän laittoi ne pöydälle ja hymyili levottomana.
"Minä, tuota, minulla sattui olemaan avaimet vielä ja ajattelin, että saattaisit pitää tästä. Vähän niin kuin tervetuloa takaisin -lahjana katsos", mies selitti. Nainen hymyili ujosti, kun mies ojensi kätensä tälle.
"Saanko esittäytyä, Draco Malfoy", mies sanoi kätellen naista nopeasti.
"Hermione Granger", nainen vastasi. Mies virnisti hieman.
"Sen minä tiesinkin jo. Mutta se on pitkä tarina, etkä varmaan edes usko sitä, hyvä kun uskon itse."

Nainen katseli ympärilleen lumoutuneena asunnossaan. Valot olivat pois päältä, oli pimeää, mutta kynttilät loivat ihanasti valoa joka paikkaan. Hento vadelmantuoksu leijaili huoneessa, ja ruusut näyttivät lumenvalkoisilta kynttilän valossa.
"Tämä on... Ihana yllätys. Todellakin. Kiitos."

"Ole hyvä vain. Vaikka en aluksi sinusta niin pitänytkään, niin en minä voinut vain lähteä sieltä sairaalasta ilman, etten ikinä sanoisi sinulle mitään."
Nainen punastui muistaessaan, miten hän oli herännyt, miehen kasvot hänen yllään, eikä hän kaiken kukkuraksi ollut muistanut mitään. Hän oli ollut niin hämmentynyt silloin, tuntui kuin hän olisi herännyt erittäin pitkästä unesta ja kuin prinsessa Ruusunen sadussa prinssi oli herättänyt hänet. Mutta loppu ei ollutkaan ihan sellainen.

Mies epäröi, hän ei tiennyt mitä sanoa enää. Kaikki, mitä hän oli suunnitellut sanovansa, haihtui hänen päästään kun hän katseli naista edessään. Hermionea, joka oli tällä kertaa oikea, eikä vain haamu. Jota hän pystyi koskemaan, jonka hän pystyi tuntemaan.

Mies tarttui tilaisuuteen ja suuteli naista nopeasti. Mielessään hän ajatteli sitä kuin hyvästeinä, ehkä naiselle sitten jäisi edes joku muisto hänestä.

Hermionen päässä pyöri. Hänen silmiensä edessä vilahti tapahtumia kuin liukuhihnalta, hän näki itsensä läpikuultavana ja Dracon puhumassa toisilleen.

"Koska... koska hän ei halua näkyä sinulle?" muistelma-Hermione tuhahti vihaisesti.
"Haluan minä!"

"No, Hermione, lähdetäänkö kummitusjahtiin?" mies sanoi naurahtaen. Nainen katsoi itsenä naurahtaen ja nyökkäävän.
"Pyhään Mungoon siis."


Nainen näki tapahtumat silmiensä edessä ja muisti ne sitä mukaan, kun ne ilmestyivät. Hän muisti, mitä oli tuntenut sillä hetkellä, kuinka vihainen, epätoivoinen, onnellinen oli ollut silloin. Hän muisti miehen katseet, Blaisen, epäuskonsa, heidän keskustelunsa, ylipäätänsä kaiken.

"Draco... Minä muistan kaiken..." nainen sanoi epäuskoisesti. Mies nosti katseensa lattiasta.
"Mitä?"
"Minä - minä muistan kaiken. Aivan kaiken."

Miehen kasvot kirkastuivat, hänen silmänsä laajenivat. Hermione nyökkäsi vielä odottamattoman onnellisena, eikä mies voinut mitään muuta kuin suudella häntä. Hermione vastasi suudelmaan yhtä intohimoisesti ja tulisesti, mies kiersi kätensä hänen ympärilleen, kun he syvensivät suudelmaansa.

emmöö

  • ***
  • Viestejä: 85
  • jöö vinkvink
Hyvähyvä!
 Ihana oikeasti, nyt oli kyllä lyhyt, mutta epilogi, se ei ole aina niin pitkä. Nyt onkin sitten pakko päästä katsomaan se leffa.. Tämä oli oikeasti tosi ihana, muttei oikein enää osaa sanoa mitään. Harmi, että tämä on nyt loppu, mutta ainahan sulta tulee lisää tekstiä! c(:
 Sinä voisit marssia nyt kirjoittamaan lisää Hrm/D :tä, tai vaikkapa Hrm/Tom Valedroa, sitä on (yhyy) niin vähän.. Ja se on lempparini Dracolaisen jälkeen.
No, mutta, se ei taida olla tämän aihe.. .p
 Tämä epilogi oli hyvin ajoitettu, huomenna on koulua.. voih. Tuskinpa ainakaan kovin moni, jos nyt sitten yksikään, tänään enää tulee kommentoimaan ihanaa loppua.
Kiitos ihanasta lukuelämyksestä(eikös niin aina pidä sanoa kun joku ficci loppuu?), tämä oli hienosti kirjoitettu. Ja sulla on lahjoja! Harmi vain, että nyt sitten on yksi ficci vähemmän luettavana.. (:
 >emmöö
Roar, roar, Gryffindor!

Invisiblegirl

  • ***
  • Viestejä: 281
  • Forever yours
Joo-o, tämä oli kyllä aika lyhyt, mutta jos katsot elokuvan, niin se myöskin on lyhyt. Voi ihanaa kun joku pitää minun kirjoituksistani :) Tuli oikein hymy kasvoille, vaikka en kyllä mielestäni ole edes kovin hyvä kirjoittaja :D Kiitos aivan kamalasti kommentistasi, kun olet jaksanut kommentoida minun tekstejäni :)

-Invisiblegirl

ibi

  • Vieras
Jeps nyt luin kaksi lukua putkeen ja jos nyt myönnetään niin enpä välttämättä olisi  jaksanut lukea ficciä enää montaa lukua! : D Mutta pidin niin kuin pidin muistakin osista. Eipä tässä muuta! (: <3

ibi

Herski

  • Malfoyn vaimo
  • ***
  • Viestejä: 350
  • Dramione ♥
Pidin tästä kovasti ! :)
DRAMIONE ♥

Galadriel

  • ***
  • Viestejä: 13
Olet mahtava kirjoittaja Invisible Girl!! Olisi saanut olla vielä vähän pidempi, mutta hyvä näinkin oli.  :) Tykkäsin tosi paljon.
Life me up, when I am falling
You're my friend, when I was calling
Now I'm on top of the world
Top of the whole wide world
Yeah, you've always been believing
Gave my life a whole new meaning
Now I'm on top of the world
Top of the whole wide world

Kilfarin

  • ***
  • Viestejä: 4
Oi oi.... Ihana ficci! Alkuperäinen elokuva on loistava, ja tämä versio on ihan yhtä hyvä. Minä tykkään, vaikka D/Hrm ei suinkaan ole lempiparituksiani.... Mutta ettei tämä viesti olisi aivan turha niin yritän sepustaa jotain rakentavaakin.  :D Kirjoitus oli minusta sujuvaa ja jaksoin kevyesti lukea koko ficin kerralla. En minä muuta osaa sanoa. Loistotyötä!

nnnil``

  • ***
  • Viestejä: 41
  • Olenpas minä suloinen.
Olen nähnyt kyseisen leffan ja pidän sitä mestariteoksena <33 aww tää ficci on muuun yks lemppareistanii <3

En nyt anteeksi pysty kirjoittamaan rakentavia tai muuten kivoja kommentteja, kun ei aivot raksuta. mut haluun lukee sen epilogin! hopihopi!
<33 aww <33
No anteeksi, että loukkasin.
En voi sille mitään, että olen ylivoimaisesti huonompi kuin sinä.