Kirjoittaja Aihe: It's written in the stars, kelmific, k-11, 9. osa VIHDOINKIN 6.12.2010!! :)  (Luettu 18965 kertaa)

serafina II

  • ***
  • Viestejä: 130
Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
« Vastaus #40 : 25.04.2009 12:26:32 »
Laiska, tyhmä höyrypää minä!!  >:(
En ole ehtinyt uhraamaan ajatustakaan tälle ficille tai koko finille suurinpiirtein sen jälkeen, kun aloitin syksyllä lukion :S Koko elämä on tuntunut olevan pelkkää läksyä, treenejä ja koeviikkoo, niiden jälkeen ei ole kauheasti jäänyt aikaa istua koneella :/ Jo jonkin aikaa olen mielessäni pyöritellyt ajatusta tulla käymään finissä ja koittaa jatkaa tätä ficciä, koska itselläni on kuitenkin olleet hyvin tarkat suunnitelmat miten tää jatkuu. Nyt karmeen koeviikon jälkeen sitten tulin koko perjantai-illaks koneelle ja olin about 5tuntia pelkässä finissä, luin yhtä kelmificciä, jota olen aikaisemmin seuraillut, ja sain uuden kirjoitusinspiraation kyseisen ficin ansiosta, jeeee! :)
Myös vanha koneeni on aiemmin  syksyllä mennyt pettämään minut ja poistamaan tiedostoja, siinä mukana myös tämän ficin yhden lähes valmiin osan, että jyrsi! >:( Mutta tänä iltana olen päättänyt jatkaa tämän ficin kirjoittamista, vaikka pitäis kyllä tehdä äikkään runoanalyysi, mutta ficin kirjoitus vie kyllä 100-0 voiton siitä, joten... :D
Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet kommentoida siitä huolimatta, että ficci on ollu YLI VUODEN!!! tauolla :SS :D <3

Mandeh: Kiitos kommentistasi, nyt näyttäisi vahvasti siltä, että jatkoa on tulossa! :)

Pikku-Kissa: Oon tainnut olla aika rikollinen tässä viimesen vuoden aikana, mutta nyt on tilanteeseen tulossa muutosta! :D Juu voisin tosiaan jättää vähän tyhjiä rivejä, minulla on paha tapa kirjoittaa kaikki pötköön, silloin tekstistä tulee vähä raskaan näköstä. Kiitos että tykkäsit! <3 ;) Aika usein ne rakentavat tuppaavat piiloutua ;DD

Nyt meikäläinen painuu ulos treenaamaan ja nauttimaan samalla tuosta aivan ihanasta ilmasta! Ja illalla sitten word auki ja eikun kirjoittamaan! ;)

HYVÄÄ KEVÄTTÄ JA KESÄN ODOTUSTA KAIKILLE! <3 :)

-Serafina
« Viimeksi muokattu: 25.04.2009 12:29:24 kirjoittanut serafina II »

serafina II

  • ***
  • Viestejä: 130
Lisään uuden osan ihan äkkiä, on vähän lyhyt, anteeksianteeksi mutta jatkoa tulee pian, kauhea inspis päällä. Toivottavasti edes joku lukee ja kommentoi :P


Luku 8


Oppilaat alkoivat heti supista. Juuri tänä aamunahan he olivat vasta lukeneet Päivän Profeetasta Erica Smithin tyttären traagisesta katoamisesta. Jessica pyörähti ympäri ja alkoi supattaa takanaan istuville Lilylle ja Amylle. ”Miksen heti tajunnut että hän on se apoteekin omistaja!? Olemme käyneet siellä miljoonia kertoja, viimeksi pari viikkoa sitten!”
Jessica ei huomannut että muu luokka oli hiljentynyt vaan jatkoi papatustaan, vaikka Lily ilmehti hänelle ja yritti saada tämän vaiennettua.
”Sitä minä vaan ihmettelen, mitä naikkonen täällä tekee, kun tytär on juuri kad… Ai!” tyttö huudahti, kun Katherine tarttui tätä palmikosta ja kiskaisi hänet oikein päin. Jessica oli juuri aloittamassa valitusvirtensä ystävälleen, kun huomasi, että uusi opettaja seisoi hänen pulpettinsa edessä mulkoilemassa hänen kasvojaan.
”Jospa nyt keskittyisit vain Taikajuomiin, etkä vatvomaan minun elämääni, neiti…?” Erica Smith sanoi tuijottaen Jessicaa silmiin tiukka ilme kasvoillaan.
”Neiti Griffen,” Jessica mutisi hiljaa kasvot punaisina.
”Neiti Griffen,” nainen päätti lauseensa. Hän kääntyi ja käveli kohti tyrmän etuosaa. Luokasta ei päässyt äännähdystäkään, kun kaikkien katseet seurasivat opettajan kulkua. Jessica tuijotti kasvot tomaatin sävyisinä käsiään. Erica Smith heilautti taikasauvaansa kohti liitutaulua, jolle ilmestyivät totuusseerumin ohjeet.
”Ohjeet näette taululta, aineet löydätte varastosta, tiedätte mitä tehdä,” opettaja sanoi ja istahti pöytänsä taakse alkaen kirjoittaa sulkakynällä edessään olevalle pergamentille. Oppilaat alkoivat puhua ja osa lähti hakemaan varastokaapista aineita, osa taas kaiveli noidankattiloitaan esille ja sytyttivät niiden alle liekit.
”Pullottakaa liemenne näihin pulloihin, ja tuokaa sitten tähän koriin pöydälläni. Älkääkä unohtako laittaa niihin nimilappujanne,” Erica Smith sanoi tunnin lähetessä loppua ja osoitti samalla eräällä seinällä olevan hyllyn päällä seisovia pulloja. Jessica mulkoili lientään. Sen olisi kuulunut olla läpinäkyvää ja hajutonta, mutta kattilasta kohoili hento tuoksu ja liemi oli haalean vaaleanpunaista. Olihan hän aikaisemminkin valmistanut totuusseerumia, ja vielä onnistuneestikin, itse asiassa tyttö oli taikajuomissa, kuten kaikissa muissakin aineissa täysi luonnonlahjakkuus, mutta nyt ei ollut mennyt ihan nappiin. Hän asetti pullon pöydälleen ja laittoi sen sisälle suppilon, johon lorotti hitaasti lientä. Pullon täytyttyä Jessica länttäsi nimilappunsa pullon kylkeen, sulki korkin huolellisesti, ja kiikutti vauhdilla näytteensä opettajanpöydällä olevaan koriin. Hän kiiruhti ulos ovesta, ja jäi käytävään odottamaan ystäviään.
 
Hetken kuluttua kolme muuta tyttöä astuivat luokasta ulos ja yhdessä he jatkoivat matkaa kohti oleskeluhuonetta, heillä olisi ennen lounasta hyppytunti ja sen jälkeen kaksoistunti Yrttitietoa.
”Minun liemeni meni ihan pipariksi, johtuu varmaan siitä alkutunnin mokasta. Se nainen vihaa minua jo heti ensimmäisen oppitunnin jälkeen, näittekö miten hän mulkoili minua! Mikä saavutus, joutua opettajan silmätikuksi ensimmäisen viiden minuutin aikana!” Jessica murjotti huonoa menestymistään. Koskaan ennen hän ei ollut joutunut kenenkään opettajan mustalle listalle. Olisi vain kerrankin kannattanut pitää päänsä kiinni. Noh, sanottu mikä sanottu.
”Mikä luokka teillä on hukassa?” kysyi Lily muutamalta ekaluokkalaiselta, jotka harhailivat pelokkaat ilmeet kasvoillaan Suuressa portaikossa.
”Meillä pitäisi olla loitsuja kymmenen minuutin päästä, mutta emme tiedä mihin päin pitäisi suunnata”, sanoi pieni vaalea tyttö, jolla oli Korpinkynnen merkki kaapunsa rinnassa. Lily neuvoi tytöille reitin kolmannen kerroksen käytävään ja niin lapset pinkaisivat portaita alaspäin.
”Ääh, en kestä tätä ainaista portaiden ramppaamista, jalkani ovat varmasti jo heti ensimmäisen päivän jälkeen spagettia!” Amy valitti laahustaessaan pari porrasta muita jäljessä.
”Ajattele positiivisesti, kuntosi nousee taas kesän jäljiltä, olet pian taas huippukunnossa!” sanoi Lily ja hymyili takanaan tulevalle Amylle.
”Hei, mitäs sanoisitte jos vaihdettaisiin jotain kevyempää yllemme ja mentäisiin järven rannalle, kun kerrankin aurinko paistaa ja lämmintäkin on ainakin kolmekymmentä astetta? Eihän meille tullut vielä mitään läksyjäkään, niin voisimme kerrankin rentoutua ja ottaa kaiken irti hyppytunnista. Lounaaseenkin on vielä puolitoista tuntia aikaa”, ehdotti Katherine riisuen samalla kaapunsa ja heittäen sen käsivarrelleen. Lily, joka oli jo tyrmissä luopunut raskaasta kaavustaan nyökytteli ja puuskuttava Amykin kannatti ehdotusta. ”Loistava idea, läkähdyn tänne kuumuuteen!”

Tytöt saapuivat Lihavan leidin muotokuvan eteen ja Lilyn sanottua salasanan maalaus väistyi ja päästi heidät ohitseen. Oleskeluhuoneessa oli ainoastaan muutama kuudesluokkalainen, kaksi poikaa pelasivat ikkunan edessä olevan pöydän ääressä velhoshakkia, kaksi muuta seurailivat peliä vierestä. Muutama tyttö keskusteli toisella puolella huonetta olevan sohvaryhmän luona kikatellen ja vilkuillen välillä poikia. Nelikko jatkoi matkaa tyttöjen makuusaleihin vievään portaikkoon. Kathy kiskaisi oven auki ja heitti kaapunsa ja laukkunsa sängylleen. Seuraavaksi hän avasi matka-arkkunsa kannen ja alkoi kaivella hellevaatteitaan arkun pohjalta.
”Laitetaanko uima-asut vaatteiden alle, minun ainakin tekisi mieli pulahtaa uimaan?” kysyi Amy heittäen samalla oranssit bikininsä punaisen päiväpeitteen päälle.
”Minä ainakin laitan, ihanaa päästä järveen virkistäytymään tuon tunkkaisen tyrmätunnin jälkeen”, ilmoitti Jessica napittaen kauluspaitaansa auki ja vaihtaen ylleen valkoiset bikinit, joiden naruja koristi ruskeat puuhelmet. Hiuksensa hän sutaisi sotkuiselle nutturalle ja ylleen hän kiskaisi mustat minishortsit ja turkoosin löysähkön topin.
”Noniin, olen valmis, mentäisiinkö?” Jessica ilmoitti pyyhe kainalossa.
”Ei nyt vielä, en ole edes löytänyt aurinkorasvaani!” Lily huusi pää matka-arkkunsa sisällätavaroiden lennellessä ympäri huonetta.
”Kuinka sinä pystyt aina olemaan noin hidas?” huokaisi Jessica ja alkoi naputtaa sormillaan seinää johon nojasi.

Lopulta kun Lilykin oli saanut vaatteensa vaihdettua, tytöt pääsivät lähtemään. Käytävillä ei näkynyt ketään, kaikki olivat oppitunneilla. Ulkona oli hyvin lämmintä, eikä taivaalla näkynyt pilvenhahtuvaakaan, vaan se hohti kauniin vaaleansinisenä.
”Ihana ilma, olisi koko kesän voinut olla tällaista”, huokaisi Amy sulkien silmänsä ja kääntäen kasvonsa kohti taivasta.
”Kreikassa oli vielä kuumempaa, koko ajan sai varoa ettei pala tai saa auringonpistosta”, ilmoitti Kathy. Muut tytöt tuijottivat kateellisina tämän kaunista ja tasaista rusketusta.
”Palan halusta päästä tervehtimään Jättiläiskalmaria, viimeinen järvessä on fletkumato!” Lily hihkaisi ja pinkaisi kohti järveä kolme muuta tyttöä kannoillaan.



”Kuinka voit pudottaa kaadon joka ainoan kerran, kun saat sen käsiisi, Kuutamo? Mikä sinua oikein vaivaa?” valitti Sirius Remuksen onnistuttua pudottamaan kaadon jo yhdeksännen kerran. Tottakai poika tiesi mikä hänen ystäväänsä vaivasi, lähestyvä täysikuu. Se häämötti jo saman viikon perjantaina, ja Remuksen silmien alla näkyi jo tummat varjot.
”En tiedä onko tässä harjoittelussa mitään järkeä tällä hetkellä”, tuhahti Remus ja laskeutui luutansa kanssa noutamaan kaatoa Peteriltä, joka oli noussut ylös puun juurelta ja seisoi nyt punainen pallo käsissään. Turhautunut Remus nappasi sen käteensä ja heitti parin metrin korkeudella pyörivälle Jamesille.
”On paljonkin järkeä, jos aiot päästä joukkueeseen”, ilmoitti Sirius tiukasti ja kiepautti luutansa ympäri. Remus huokaisi ja polkaisi itsensä ilmaan. Kaikkea sitä suostuukin tekemään ystävien painostuksesta. Ei hän koskaan ollut ollut mikään hyvä lentämään tai käsittelemään kaatoa. Jostain syystä James ja Sirius olivat saaneet päähänsä, että hänen pitäisi pyrkiä Rohkelikon huispausjoukkueeseen vapautuneelle jahtaajan paikalle. Keväällä joukkueeseen oli vapautunut kaksi paikkaa, jahtaaja ja etsijä niiden paikkojen pelaajien valmistuttua Tylypahkasta. Kaksi vuotta joukkueen kapteenina toiminut James päättäisi hakijoista parhaat pelaajat joukkueeseen.
”En edelleenkään ole varma tästä asiasta, kaverit”, Remus sanoi, ”entä jos en pääse johonkin peliin, jos se on lähellä täysikuuta? Ja minulta menisi aina joka kuukausi viikon harjoitukset ohi täydenkuun takia.”

Peter oli istahtanut takaisin puun juurelle ja nosti kaikkarit nenälleen kääntäen katseensa ilmassa paikallaan leijailevaan kolmikkoon.
”Siinä tapauksessa saat treenata vapaa-ajallasi, ja mitä peleihin tulee, niin en muista kertaakaan, että niitä olisi ollut lähelläkään täysikuuta”, vastasi Sirius. ”Ja nyt, jatkamme harjoittelua.”
”Mutta Sirius, en ole varma tästä huispauksesta, en osaa edes kunnolla lent…”
”Turpa kiinni, nyt harjoitellaan!”
”Hei katsokaa tuonne!” Peter piipitti innostuneella äänellä nousten seisomaan ja huitoi sormellaan rantaan päin.
”Mitä nyt, Matohäntä? Mitä noin kiinnostavaa siellä on, kun kiikaroit noin innokkaasti?” James kysyi ja yritti tiirailla Peterin osoittamaan suuntaan. Turhautuneena hän tuhahti, silmälasit olivat jääneet makuusaliin.
”Tytöt taitavat olla menossa uimaan, siihen malliin he ainakin viskelevät vaatteitaan juostessaan”, Peter ilmoitti tuijottaen kohti rantaa kaikkarit silmillään.
James ja Sirius vilkaisivat toisiaan, ja molemmat syöksyivät Peteriä kohti. Sirius ehti ensin nappaamaan kaikkarit säikähtäneet pojan kätösistä ja käänsi innokkaasti katseensa kohti neljää pientä liikkuvaa pistettä. Ja toden totta, siellähän juoksi kaikki neljä Rohkelikon seitsemäsluokkalaista tyttöä, heitellen vaatteitaan nurmikolle. Siriuksen kasvoille levisi haltioitunut hymy, kun hän zoomasi kuvan lähemmäs tyttöjä ja painoi hidastus nappia.
”Makeeta! Voi pojat, nyt jäätte kyllä paljosta paitsi, ei olisi uskonut mitä jumalattaria nämä meidän äkäpussimme ovat!” Sirius hehkutti ja tuijotti silmää räpäyttämättä kohteitaan.
”Minäkin haluan nähdäää, Anturajalka, ne kaikkarit ovat minun”, vikisi Peter ja yritti tiirailla kohti rantaa. James nappasi kaikkarit Siriuksen käsistä ja tunnisti neljästä hahmosta heti Lilyn jumalaisen kauniin olemuksen. Hänen kasvoilleen levisi hymy. Samassa Sirius nappasi kaikkarit hänen käsistään, ja niin syntyi taistelu, jossa pojat mätkivät toisiaan ja kiskoivat laitetta itselleen.


”IIIIIK, kuinka kylmää!” kiljaisi Lily kastettuaan varpaansa veteen. Muutkaan eivät päässeet nilkkoja pidemmälle veteen, sillä heidän huomionsa kiinnitti vähän matkan päässä oleva mekastava taisteleva kasa. Lily huokaisi. Kai hänen johtajaoppilaana täytyisi mennä selvittämään tuokin tilanne.
”Menen katsomaan mitä tuolla tapahtuu. Joudun näköjään käyttämään valtaani ensimmäisen kerran”, hän sanoi, ja kiskaisi korallinpunaisen mekkonsa takaisin ylleen nurmikolta, johon oli sen juuri heittänyt ja lähti marssimaan kohti taistelutannerta. Päästyään lähemmäs, hän tunnisti riitapukarit. Kelmithän ne siellä, totta kai. Onnekseen hän huomasi Jessican seuranneen itseään, ja pysähtyi odottamaan tätä. Tämänkin sievillä kasvoilla oli kiukkuinen ilme, hänkin oli ilmeisesti tunnistanut Kelmit.
Lily lähti harppomaan kinastelevaa nelikkoa kohden ja karjaisi: ”James Potter, mitä ihmettä luulet tekeväsi, olet johtajaoppilas ja sinun pitäisi näyttää muille esimerkkiä, eikä riehua täällä niin kuin joku pahainen kakara!”
Taistelu loppui kuin seinään, kaikki neljä poikaa kääntyivät katsomaan Lilyä ja Jessicaa. Kaikkien kädet olivat kiinni kaikkareissa, joita Peter puristi rintaansa vasten.
”Ööh, hei Lily”, James sanoi ja hipsi muiden taakse. Kaikki irrottivat otteensa kaikkareista, paitsi Peter.
”Se on edelleen Evans sinulle, Potter.”
”Mitähän noin mielenkiintoista nähtävää teillä on ollut, että oikein taistella täytyy?” Jessica kysyi piikikkäästi.
”Ööö, tuota noin, näimme hevoskotkan”, sepitti Sirius virnuillen ja huitaisi epämääräisesti jonnekin ylöspäin.
”Näyttäkääpä minullekin”, sanoi Jessica ja tempaisi laitteen Peterin kädestä ennen kuin kukaan ehti reagoida mitenkään.
”ÄLÄ!” huudahtivat neljä poikaa yhtä aikaa.
”Mitä täällä on sellaista, mitä minä en saa nähdä?” Jessica kysyi epäilevästi.
”Se meni jo pois, eikä me tallennettu”, Sirius sanoi ja yritti kiskaista laitteen takaisin. Jessica oli kuitenkin nopeampi ja painoi ’PLAY’ –nappulaa. Lily näki kuinka tytön kasvoille levisi epäuskoinen ilme, ja sen jälkeen kasvot täytti raivo.
”MITÄ LIKAISIA, ÄLLÖTTÄVIÄ OLENTOJA TE OIKEIN OLETTE?! SAISITTE HÄVETÄ! Lily, anna heille loppuikänsä jälki-istuntoa tästä hetkestä alkaen!” Jessica kiljui ja ryntäsi Siriuksen kimppuun mätkien tätä kaikkareilla pitkin korvia. Uikuttaen poika ryntäsi pakoon. Hänen seuraava vihankohteensa oli James. Kelmit ampaisivat vauhdilla joka ilmansuuntaan tytön raivoa pakoon. Raivostuneena Jessica paiskasi kaikkarit kiveen niin että koko laite hajosi tuusannuuskaksi.
”En halua nähdä teitä enää koskaan silmissäni, senkin perverssit idiootit! Tule Lily, mennään hakemaan Kathy ja Amy ja mennään takaisin linnaan, JOSTAIN SYYSTÄ minun uimishaluni katosivat täysin.”
Tytöt kääntyivät kannoillaan ja marssivat rannan kautta sisälle linnaan. Kelmit päättivät yhteistuumin, että hetken aikaa olisi järkevämpää pitää vähän matalampaa profiilia ja ja antaa neitokaisten vihan laantua.


A/N: Loppu vähän tyhmä, tiedetään. En ehtinyt tekeen parempaa, elän kommenteistanne!! :)
« Viimeksi muokattu: 29.04.2009 23:54:21 kirjoittanut serafina II »

Tessuu

  • ***
  • Viestejä: 150
Tä oli aivan mahtava luku:D                                                                                                                 
toi loppu oli hauska,varsinkin se millasen kohtauksen jessica sai:D
eipä tässä muuta ku jatkoo,ku oli niin pirun hyvä luku:D

Fioré

  • Vieras
Tälle sai kyllä nauraa. :D Varsinkin noille kelmeille. Tää oli kyllä mahtavaa jatkoo.
Olen lukenut tätä joskus ennenkin, mutta nyt vasta saan laitettua kommentin.
(en kyllä tiedä miksi. Laiskuuttaniko olen jättäny kirjoittamatta? harva tietää.. ;))

Toivon ehdottomasti, että saat tälle jatkoa! tätä on niin ilo lukea ja tulee itse niin hyvälle tuulelle tästä. :)

Anteeksi muuten, että en nyt saa oikeen mitään kovin rakentavaa tähän, mutta ehkä joskus toisten

Fioré

koete

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 117
  • ava: we♥it
Oo.. täähän oli todella hyvä. Tossa viimesessä osassa sai oikeesti nauraa ihan kunnolla, ainakin ku se Jessica 'vähän' raivostu kelmeille. Tosi hyviä osia muutenkin, pari kirjotusvirhettä sieltä bongasin, mutta en niitä nyt jaksa enään etsiä, koska ne ei pahemmin edes häirinny lukemista.
Joops. Laita vaan jatkoa, jookos?

serafina II

  • ***
  • Viestejä: 130
A/N:  Täällä taas, pitkästä aikaa! Edellisestä jatkosta on jo puoltoista vuotta, voi herranjumala! Puolustuksekseni vin kuitenkin sanoa, että lukio + työt eivät ole mikään paras mahdollinen yhdistelmä, ei jää mitään vapaa-aikaa, varsinkaan nyt kun on abivuosi ja kirjoitukset tulossa. Huhtikuun alussa minulla loppuu koulu kokonaan ja teen ainoastaan töitä, joten aikaa kirjoittamiselle tulee olemaan. Olen siitä onnellinen, sillä aina välillä kun käyn finissä, tulee sellainen olo, että jotain on kesken. Ja tiedän tasan tarkkaan, nimittäin kolme ficciäni.

Tämä valmistuu hitaasti, mutta varmasti ja voin luvata, ettei tämä tule jäämään kesken, vaikka taukoja jatkojen välissä olisikin.

Toivottavasti tälle löytyisi edes joku lukija vielä, joka voisi ilmoittaa olemassaolostaan kommentilla ;) Vaikka en yhtään ihmettele jos kaikki vakilukijat ovat tauon takia kaikonneet tiehensä.

Mutta tässä se viimein on, pitkän odotuksen jälkee, olkaa hyvät! :)



Luku 9.


Remus Lupin istui Rohkelikon oleskeluhuoneen suuressa punaisessa nojatuolissa silmät kiinni. Hänen päätään särki, joten hän oli jättänyt lounaan väliin. Oleskeluhuoneessa oli ihanan hiljaista, suurin osa oppilaista oli syömässä. Remus nosti kätensä päänsä viereen ja hieroi ohimoitaan. Hän tiesi liiankin hyvin syyn tähän jomotukseen, illalla olisi täysikuu. Hänen ystävänsä olivat asiasta innoissaan, he pääsisivät taas juoksentelemaan yöllä pitkin Tylyahon katuja. Remus taas oli, no, vähemmän innoissaan. Poika huokaisi raskaasti. Hän antaisi mitä vaan voidakseen elää normaalia elämää ilman jatkuvaa murehtimista.
”Mitäs sinä täällä yksin huokailet ja istuskelet, kun muut ovat Suuressa salissa syömässä?” kysyi heleä ääni. Remus raotti silmiään ja kohtasi mantelinmuotoiset ruskeat silmät. Katherine Johnson seisoi hänen edessään koulupuvussaan, rusket hiukset kehystäen kauniisti päivettyneitä kasvoja. Pojan sydän otti ylimääräisen lyönnin, hän oli ollut salaa hieman ihastunut Kathyyn lähes yhtä kauan kuin James oli piirittänyt Lilyä. Remus ei kuitenkaan ollut tehnyt asialle mitään, sillä hän ei tahtonut kenenkään sekaantuvan itseensä, kaikkein vähiten suloisen Kathyn. Kaksikko oli kuitenkin ystävystynyt kaksi vuotta sitten, koska molemmat viihtyivät kirjastossa lukemassa.
  Remus sulki silmänsä uudestaan ja kurtisti otsansa. ”Päätä särkee.”
”Tarvitsetko aspiriinia? Näytät kyllä vähän kipeältä”, Kathy kysyi huolestuneen näköisenä ja kohotti kätensä kokeillakseen Remuksen otsaa, ”Otsasikin on aivan kuuma, sinulla on varmasti lämpöä! Pitäisiköhän sinun jättää iltapäivän tunnit väliin ja käydä sairaalasiivessä?”
Sama oli käynyt Remuksenkin mielessä, Matami Pomfreylla oli lientä joka helpotti muuttumiseen liittyvää päänsärkyä ja lihaskipua. Mutta tuntien väliinjättäminen ei kauheasti houkutellut, alkuviikon hän olisi kuitenkin niin heikossa kunnossa että joutuisi lepäilemään makuusalissa ja siinä menisi monta tuntia ohitse.
”Enköhän minä pärjää, kiitos vain”, Remus sanoi ja yritti väläyttää pienen hymyn joka muistutti lähinnä irvistystä.
”Okei, yritä jaksaa. Minä menen nyt hakemaan koululaukkuni makuusalista”, Kathy sanoi ja käveli kierreportaikkoon. Remus huokaisi uudestaan ja sulki silmänsä.


Suuressa salissa oli menoa ja melskettä, kuten yleensä aina lounaan aikaan, koska ruokailua ei ollut valvomassa kuin pari opettajaa. Ihmisiä ramppasi suurista ovista sisään ja ulos, jotkut tekivät loitsuja kun valvovan opettajan silmä vältti ja kaikki pulisivat ystäviensä kanssa edessä olevasta viikonlopusta. Perjantai oli siitä erikoinen päivä, että lounaan jälkeen ei ollut enää kuin yksi tunti kaikilla opiskelijoilla. Kaikkien harrastuskerhojen kokoontumiset ja harjoitukset oli sijoitettu perjantain iltapäivälle ja illalla, niin myös Rohkelikon huispauskarsinnat. Tuvan pöydässä kiersi lista, johon karsintoihin innokkaat viimehetken osallistujat kirjoittivat nimensä ja luokkatasonsa. Lopulta lista päätyi opettajanpöydän puoleiseen päähän, jossa istui joukkueen kapteeni James. Poika vilkuili listaa ja pyöräytti silmiään. Joka ainoa vuosi tusina ensimmäisen luokan oppilaita ilmoittautui karsintoihin ja joka ikinen kerta poikkeuksetta kukaan heistä ei päässyt joukkueeseen. Siinä ei menisi kuin hänen aikaansa hukkaan kun hän joutuisi raivoamaan pienille lapsille jotka eivät hallinneet luutiaan ja törmäilivät keskenään sekä tömähtivät korkealta maahan satuttaen itsensä. Kukapa muukaan heitä sitten sairaalasiipeen raahaisi kuin hän. Just joo. Poika kiskaisi kurpitsamehunsa väärään kurkkuun nähdessään koukeroisella käsialalla kirjoitetun nimen joka oli listassa viimeisenä. Jessica Griffen, 7. lk. Hän alkoi köhiä äänekkäästi kiinnittäen lähellä istuvien ihmisten huomion. Vieressä istuva Sirius, jolla oli posket pullollaan ruokaa, vilkaisi häntä kysyvästi. James ei saanut sanottua sanaakaan, mutta osoitti haarukalla listan viimeistä nimeä. Vain vaivoin Sirius sai syötyä suunsa tyhjäksi ennen kuin purskahti raikuvaan nauruun.
”Ei ole todellista! Voi luoja!” poika huusi hirnuen ja hakkasi samalla pöytää. Kyyneleet valuivat tämän silmistä. Parin metrin päässä istuivat Rohkelikon seitsemäsluokkalaiset tytöt. Siriuksen mekastus kiinnitti heidän huomionsa. Jessica mulkaisi nyt jo lattialla kierivää poikaa pahasti ja tuhahti. Voi luoja mikä kakara! Tytöt olivat pitäneet mykkäkoulua Kelmeille maanantain ranta-episodista lähtien eivätkä Kelmit myöskään olleet heitä häirinneet, ihme kyllä. Jessica keskittyi jälleen lisäämään ripsiväriä muutenkin pitkiin ja tuuheisiin ripsiinsä pienen käsipeilinsä avulla.
”Voi luoja Jess! Eikö tuo mene jo vähän liiallisuuksiin?” huudahti Lily joka istui häntä vastapäätä. Jessicalla oli nykyään tapana laittautua viimeisen päälle ennen jokaista Pimeyden voimilta suojautumisen -tuntia johtuen uudesta opettajasta, Jeremy Stevensista.
”Ei ollenkaan! Etkö ole nostanut katsettasi kertaakaan siellä tunnilla kirjastasi? Et varmaankaan, sillä jos olisit, tietäisit että se mies on hot!” Jessica ilmoitti irrottamatta katsettaan peilistään. Lily huokaisi luovuttaen ja haukkasi palan leivästään. Henkilökohtaisesti hänen mielestään Stevens ei ollut mitenkään erityisen hyvännäköinen, mutta opettaa tämä osasi ihan hyvin. Sitä Jessica tuskin oli huomannut kuolatessaan miehen takapuolta tämän kirjoittaessa ohjeita liitutaululle.
  Sirius sai jotenkuten koottua itsensä lattialta ja istui takansa lautasensa ääreen edelleen hihitellen itsekseen. Päällimmäisenä hänen mieleensä muistui Jessican lentotaidoista ensimmäisen luokan lentotunnit, jossa Jessica oli törmännyt luudallaan linnan seinään, pudonnut maahan ja murtanut sääriluunsa. Tyttö oli itkenyt ja vannonut ettei enää koskaan nousisi luudan kyytiin. Ja nyt hän oli hakemassa etsijän paikkaa huispausjoukkueesta, voi luoja! Sirius purskahti uudelleen nauruun. Peter, joka ei ymmärtänyt mistään mitään, katsoi tätä hieman kummissaan.
  Ruokatunti läheni loppuaan ja ihmiset poistuivat Suuresta salista ja raahautuivat eri puolille linnaa viikon viimeiselle oppitunnille. Seitsemännen luokan Pimeyden voimilta suojautumisen tunti kului kuin siivillä, professori Stevens kävi läpi yleisimpiä puolustustaikoja, joita yleensä pitää suorittaa S.U.P.E.R. -kokeen käytännön osiossa. Tunnin lopuksi he saivat harjoitella muutamaa helpoimmista parin kanssa.
”Hienoa työtä kaikki, jatketaan ensi kerralla. Hyvää viikonloppua!” ilmoitti professori Stevens tunnin päätyttyä. Oppilaat ryntäsivät vauhdilla ulos luokasta vapauteen.
Sirius ryntäsi James kannoillaan edellä viilettävän tyttöjoukon perään. ”Jessica, odota!” kuullessaan Siriuksen äänen vaalea tyttö käännähti ympäri tuima ilme sievillä kasvoillaan. ”Sitä vain että onnea huispauskarsintoihin. Onneksi kenttä on niin kaukana linnasta ettet pääse lentelemään seiniä päin. Olen kylläkin melko varma että törmäät ainakin johonkin...” nopea loitsu katkaisi Siriuksen ivallisen jaarittelun ja hän mätkähti kangistettuna lattialle.
”Neiti Griffen! Kymmenen pistettä pois Rohkelikolta ja jälki-istuntoa heti tänään viideltä!”
Jessica kääntyi hitaasti ja näki takanaan Erica Smithin. Miten tuo ämmä onnistui aina näkemään kun hän teki jotain kiellettyä! Seuraavaksi hän muisti, että huispauskarsinnat olisivat kello viisi, voihan räkä!
”Professori, olisiko mitenkään mahdollista siirtää se jollekkin muulle päivälle, tänään on muuta tärkeää tekemistä..” Jessica aneli.
”Ei tule kuuloonkaan. Sinä rikot sääntöjä, joten kärsit rangaistuksen silloin kuin minulle sopii”, sanoi tumma nainen silmät viiruina. ”Kello 17 minun huoneessani, äläkä myöhästy.”
”Voihan helvetin kuustoista! Kaikki menee aina pipariksi. Olen niin varma että se pitää minua siellä kiusallansakin monta tuntia!” Jessica parahti kiukkuisena professorin kadottua nurkan taakse.
”No ei sinulla kyllä mitään mahdollisuuksia olisikaan päästä etsijäksi”, tuhahti Sirius, jonka James oli herpaannuttanut.
”Ja mistähän herra niin päättelee!?” kysyi Jessica harppoen pari askelta lähemmäs poikaa.
”Ja nyt lopetatte heti alkuunsa!” karjaisi James menettäen hermonsa kaksikon jatkuvaan kinasteluun. Lily, joka oli juuri puuttumassa asiaan, vilkaisi Jamesia epäuskoinen ja vaikuttunut ilme kasvoillaan. Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta koskaan kun hän kuuli Jamesin käyttävän johtajapoika -valtaansa muihinkin kuin Luihuisiin. Jessica ja Siriuskin olivat hiljentyneet ja katsoivat hämmästyneenä Jamesia unohtaen koko riitansa. Erityisesti jälkimmäisellä oli vaikeuksia sulattaa sitä että James oli menettänyt häneen hermonsa. James, Siriuksen paras kaveri!
”No mitä? En varmaan ole ainoa joka ei jaksa kuunnella tuota jatkuvaa räyhäämistä!” huudahti James kaikkien tuijottaessa häntä. Jessica toipui ensimmäisenä ja lähti nokka pystyssä kiitämään kohti portaikkoa. Lily katsoi edelleen kummastuneena johtajaoppilaspariaan, ja vilautti jopa pienen hymyn tapaisen pojalle ja lähti ystävänsä perään. James jäi tuijottamaan tytön perään kasvot loistaen kuin Naantalin aurinko.
” 'Nyt lopetatte, valivali..' James, mitä helvetiä tuo nyt oli olevinaan?!” Sirius rääkäisi tyttöjen  kadottua nurkan taakse.
”Alkaa vain pikkuhiljaa jyrsiä tuo teidän jatkuva nahistelu. Jospa vain pysyisitte kaukana toisistanne niin kaikilla olisi hyvä mieli.”
”Kyllä minä tiedän että komentelet minua tehdäksesi vaikutuksen Evansiin. Aika mautonta, varsinkin kun ottaa huomioon että olemme olleet parhaita kaveruksia yli kuusi vuotta ja Lily vain joku hempukka joka on tehnyt selväksi ettei kiinnosta mutta sinä et vain tajua antaa periksi!” Jamesin kasvoille nousi puna ja hänen silmänsä leiskuivat raivosta. Hän käännähti kannoillaan ja lähti kiitämään kohti oleskeluhuonetta. Sirius tajusi osuneensa arkaan paikkaan ja koki parhaaksi  olla seuraamatta poikaa ja antaa tämän olla hetki omissa oloissaan. Tämä oli heidän ensimmäinen riitansa vuosiin.


James havahtui hereille ja vilkaisi pöydällään olevaa rannekelloaan. Puoli viisi, voi paska! Poika ponnahti nopeasti istumaan ja haroi kädellään jo valmiiksi sotkuista hiuskuontaloaan. Huispauskentälle käveli ainakin kaksikymmentä minuuttia, koska James ei pystynyt enää käyttämään hyvin paljon oikaisevaa oikotietä. Sitä vartioiva muotokuva ei suostunut avaamaan reittiään hänelle, koska hän oli sytyttänyt sen joskus viidennellä luokalla  vahingossa tuleen. Hänen täytyisi raahata huispausvarusteensakin kentälle kesän jäljiltä, se hidastaisi menoa huomattavasti. Hetken pohdittuaan James päätti kiskoa Rohkelikon punakeltaraidallisen neulepuseron ja valkoiset huispaushousut ylleen. Hän kumartui matka-arkkunsa ylle ja penkoi tavaroitaan etsien saappaitaan ja hanskojaan. Aina kaikki oli hukassa kun oli kiire! Lopulta James löysi vasemmankin jalan saappaansa pitkän tonkimisen jälkeen Siriuksen arkusta ja kiskoi sen kiireellä jalkaansa. Hän nappasi vielä punaisen kaapunsa kainaloonsa ja luudan käteen ja lähti rymistelemään kohti alakertaa.

Samaan aikaan Tylypahkan huispauskentälle alkoi kertyä väkeä. Kymmenet oppilaat seisoskelivat kentän laidalla, osa liikehti hermostuneesti, osa jutteli rennosti muiden kokelaiden kanssa. Kaikkia yhdisti kuitenkin yksi asia, innostus ja jännitys näkyi heidän kasvoiltaan, jokainen tahtoi näyttää parastaan ja tulla valituksi joukkueeseen, joka oli voittanut neljä edellistä koulun huispausmestaruutta. Joukossa olivat myös joukkueessa aikaisempina vuosina pelanneet oppilaat, he olivat ainoat joilla oli kaavut yllään ja luudat käsissään. Tämä porukka istuskeli keskenään rennosti nurmikolla ja jutteli aikaisempien vuosien peleistä ja harjoituksista. Katie Johnson, joka oli Kathyn vuotta nuorempi sisko ja toimi joukkueessa lyöjänä, hihitteli jollekin Siriuksen jutulle, jota tämä selitti käsillään huitoen. Poika flirttaili peitelemättä kauniille tytölle, joka vastasi silmäpeliin vähintään yhtä paljon räpsytellen sinisiä silmään ja nypläten vaaleita hiuksiaan. Kaksi muuta joukkueen vanhaa pelaajaa, kuudesluokkalainen jahtaaja Susan Brown ja kahta vuotta häntä nuorempi pitäjä Matthew Parker kertoivat kokelaille millaisia harjoituksia James-kapteenilla oli tapana pitää.
”Missä James muuten edes on? Kellohan on jo..” Matthew keskeytti lauseensa ja vilkaisi ranteessaan olevaa kelloa, ”..minuuttia vaille viisi. Kapteenina hänen olisi pitänyt olla täällä jo ensimmäisenä paikalla. ”
Vastaus kysymykseen saatiin lähes heti kun jostain kauempaa alkoi kuulua karjuntaa. Seuraavaksi ilmestyi näkyviin joukkueen kapteeni luutansa päälle kumartuneena ja kiitäen kenttää kohti. Noin kymmenen metriä hänen jäljessään seurasi ryhmy, joka oli tulessa.
”ANTURAJALKA, AUTA!” karjui James ja väisti ryhmyä viime hetkellä kiepauttamalla itsensä ylösalaisin. Hänen silmälasinsa tipahtivat katsomoon. Sirius keskeytti iskuyrityksensä ja ponkaisi luutansa ilmaan. Hän lensi suoraan ystäväänsä kohti maila koholla ja mäjäytti ryhmyn kohti taivasta. Kipinävana seurasi sitä. James hymyili huojentuneena, mutta vain parin sekunnin päästä ryhmy syöksyi kauhealla vauhdilla kohti häntä.
”Lopeti loitsuimes!” huusi kirkas ääni katsomosta ja ryhmy räjähti pieniksi palasiksi kipinöiden sinkoillessa sinne tänne. James vilkaisi kiitollisena katsomossa seisovaa Lilyä, mutta tämä ei katsonut häneen päinkään. Sirius vilkaisi kysyvästi ystäväänsä ja James sihahti hampaidensa välistä: ”Luihuiset. Rakas serkkusi Bellatrix ja veljesi Regulus.”
Pojat laskeutuivat rintarinnan kentälle kymmenien oppilaiden keskelle ja James kuulutti paikalla oleville kokelaille, että heidän tulisi seurata häntä puhuhuoneille, joista nämä saisivat tarvittavat koelento varusteensa, punaiset t-paidat, valkoiset housut, punakeltaiset neuleet, saappaat ja punaiset kaavut, joissa oli kaikissa eri numero selässä. Nuoremmille kokelaille James suositteli kypärän käyttöä. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin kaikki olivat puketuneet varusteisiin ja James kirjasi heidän numeronsa omaan listaansa.
”Noniin. Kuinka monella teistä on oma luuta?” James kysyi silmäillen samalla sekalaista sakkia edessään. Seitsemän oppilasta nosti kätensä, ja James suoritti nopean laskutoimituksen päässään.
”Tarvitsemme kolmekymmentäviisi luutaa, Susan, Matt, Katie ja Sirius, lähtekää mukaani kantoavuksi hakemaan niitä tuolta varastosta”, viisikko lähti kohti kentän laitaa ja saapui pian kädet täynnä luutia.
”Valitan että nämä eivät ole mitään Puhtolakaisu-luudanvarsia, vaan Komeettoja, mutta niillä nyt on selvittävä tämä päivä”, James huusi ja katsoi kun oppilaat ryntäsivät luutakasalle etsimään kaikkein vähiten kärsineitä yksilöitä. Hän vilkaisi uudestaan paikkaa katsomosta, mistä Lily oli loihtinut ryhmyn. Siellä istuikin kolme Rohkelikon seitsemäsluokkalaista tyttöä. Katsomon yksi sivu oli  tupaten täynnä, kaikki Rohkelikot, jotka eivät olleet uskaltaneet yrittää koelentoa, olivat tulleet katsomaan karsintaa ja muidenkin tupien oppilaita istuskeli penkeillä nauttimassa kauniista auringonpaisteesta.
”Okei, eli aloitetaan jahtaajan paikasta! Kokelaita on kaksikymmentäseitsemän. Jaan teidät viiden tai kuuden hengen ryhmiin, ja lennätte omassa porukassanne kentän pari kertaa ympäri lämmittelyksi. Sitten saavutte alas, jakaudutte pareiksi ja heittelette toisillenne kaatoa ja venyttelette. Huutelen teitä aina pareittain varsinaiseen koelentoon, jossa joudutte pelaamaan vanhojen jäsentemme kanssa tiimipeliä. Matthew yrittää torjua heittojanne ja Susan pelaa kanssanne tiiminä. Seuraan miten pärjäätte, ja karsin kymmenen parasta, jotka saavat heittää viisi vapaaheittoa Matthewille. Heistä paras pääsee joukkueeseen! Onnea kaikille! Etsijät, siirtykää katsomoon.”
James luetteli paperilta nimiä ja oppilaat siirtyivät ryhmiinsä. Kaikki muut tuntuivat olevan paikalla, paitsi yksi.
”Missä on Remus Lupin!? Kuutamo jumalauta!” James karjui pää punaisena.
”Hän on sairaalasiivessä, enkö muka maininnut? Tiedäthän kun tänään on se päivä..” katsomosta alas juossut Peter piipitti.
”Kyllä minä tiedän mikä päivä tänään on, nyt juokset Matohäntä kipinkapin hakemaan Kuutamon ja raahaat hänet tänne vaikka väkisin!” rähjäsi James hermonsa menettäneenä ja Peter pinkaisi kohti linnaa.
Ryhmät nousivat lentoon, ja heti ensimmäisellä kierroksella sattui jo ensimmäinen tapaturma. Eräs ekaluokkalainen poika törmäsi edellälentäjän luutaan ja tipahti maahan satuttaen nilkkansa ja suutaan pidellen. Häneltä oli ilmeisesti irronnut hammas.
”Viekää joku hänet sairaalasiipeen!” huusi stressaantunut kapteeni. Eräs viidesluokkalainen tyttö Korpinkynnestä, joka oli pojan sisko, juoksi katsomosta kentälle ja auttoi pikkuveljensä jaloilleen. Poika lähti nilkuttamaan kohti kentän laitaa siskonsa tukemana. Muilta suuremmilta onnettomuuksilta vältyttiin ja niin oppilaat pääsivät heittelemään kaatoja pareittain. Hetkeä myöhemmin Peter saapui kentälle perässään Remus, joka näytti elävältä kuolleelta hiukset sekaisin ja silmänaluset tummina. James räyhäsi tälle hetken ajan jotain ja lähetti sitten pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet ja lämmittelemään. Poika katsoi huolestuneena ystävänsä lentoa, Remus ei ollut varmaan koskaan lentänyt noin surkeasti. Pian hänen oli kuitenkin pakko kiinnittää huomionsa muihin asioihin, nimittäin ensimmäiset parit siirtyivät pelaamaan Susanin kanssa Mathewta vastaan. Ensimmäiset kaksi paria olivat täysin toivottomia, he eivät onnistuneet pitämään kaatoa ollenkaan käsissään eikä ottamaan syöttöjä kiinni, puhumattakaan maalien teosta. Nejäs- ja viidesluokkalaisten tyttöjen hihityksestä päätellen he olivat tullee koko karsintoihin ainoastaan Jamesin ja Siriuksen vuoksi. Tytöt siirtyivät katsomoon juttelemaan ja katselemaan loppukarsintoja. Seuraavat kokelaat olivat osa ihan kehityskelpoisia, ja joukossa oli muutama ihan hyväkin pelaaja. Kaikkien lennettyä James yliviivaili listaltaan kaikki toivottomat tapaukset, mukaan lukien kolme sairaalasiipeen joutunutta oppilasta. Karsitut siirtyivät pettyneen näköisinä katsomoon, ja Matthew lensi vahtimaan tolppia. Ensimmäinen poika sai kaadon kaksi kertaa sisään ja oli hieman pettyneen näköinen laskeutuessaan nurmikolle. Kaksi seuraavaa ei tehnyt yhtään maalia ja lopuilla meni ihan siedetävästi. James hieman hämmästyi erään viidesluokkalaisen saatua kaadon Matthewin ohi neljäkertaa. Poika näytti itsekin hieman yllättyneeltä, mutta iloiselta. Viimeisenä oli Remuksen vuoro. Sirius karjui ja kannusti tätä, ja kuin ihmeen kaupalla haparoiden lentävä poika sai kaadon neljä kertaa pitäjän ohi. Remus lensi puoleenväliin kenttää kaato kainalossaan ja lähti kohti tolppia. Jamesin teki mieli sulkea silmänsä, mutta hänen oli pakko katsoa. Remus heitti kaadon kohti vasenta tolppaa harhauttaen samanlailla kuin ensimmäisellä heitollaan, mutta Matthew oli ennakoinut tilanteen ja sai sormenpäillää torjuttua heiton. James huokaisi pettyneenä ja Remus lensi nurmelle päätään pudistellen.
”Nyt, hyvät jahtaajat, siirtykää katsomoon, seuraavaksi pidämme pienen tauon ja kymmenen minuutin kuluttua jatkamme etsijöiden koelennolla!” James huusi ja lähti harppomaan kohti pukuhuoneiden vessoja. Pelkkään jahtaajien koelentoon oli mennyt jo melkein puoltoista tuntia, etsijöitä oli jonkin verran vähemmän, joten siihen menisi luultavasti aikaa tunnin verran.

James oli laittanut etsijäkokelaille hieman erilaisia tehtäviä suoritettavaksi kuin jahtaajille, aluksi aivan tavallisia lentoharjoituksia, pujottelua ja ryhmyjen väistämistä. Kaksi oppilasta sai ryhmystä niin että joutui lähtemään aikaisemmin loukkaantuneiden seuraksi sairaalasiipeen. Seuraavaksi James jakoi kokelaat pareihin ja vapautti siepin sekä ryhmyt. Sitten hän hän lähetti parin kilpailemaan siitä, kumpi sai siepin ensimmäisenä kiinni. Jos kymmenen minuutin kuluttua sieppi oli vieläkin kateissa, peli puhallettiin poikki ja kumpikin karsiutui pois. Jos taas sieppi saatiin kiinni, nappaaja meni jatkoon. Ensimmäisen kierroksen jälkeen oli jäljellä enää viisi pelaajaa, jotka kilpailivat toisen kierroksen samallalailla. Tällä kierroksella putosi kolme kokelaista pois, joten jäljele jäi kaksi parasta, kuudesluokkalainen Sara Turner ja kolmasluokkalainen Ian Wood.  James lähetti kokelaat matkaan ja katseli näiden lentämistä yläpuolellaan. Yhtäkkiä Wood ampaisi kovalla vauhdilla alaspäin. James siristi silmiään ja näki siepin, jota poika jahtasi. Turner huomasi liian myöhään tapahtuneen, eikä ehtinyt edes kunnolla kiihdyttää kun poika nappasi siepin käteensä. Onnellisen näköisen Wood tuuletti ja heitti kunniakierroksen ennen kuin laskeutui maahan. Pettyneen näköinen tyttö liisi suoraan katsomoon ja alkoi nyyhkyttää ja tilittää ystäviensä olkaa vasten.
”Jospa kaikki jahtaajakokelaat tulisivat tänne luokseni, ja sinä myös, Wood!” James huusi. ”Valintani ei ollut mitenkään helppo, te kaikki pelasitte tosi hyvin ja teitte parhaanne. Olen päätynyt hieman epätavalliseen valintaan, jahtaajan paikalle otan Paul Carterin”, poika tuuletti onnellinen ilme kasvoillaan. Sirius ja Remus näyttivät pettyneiltä ja järkyttyneiltä, ”sekä Remus Lupinin. Olitte molemmat aivan mahtavia tänään, joten tahdon, että te molemmat käytte treeneissä ja päätämme sitten lähemmin kumpi pääsee peleihin.” Jamesin päätös aiheutti kuhinaa ja ihmiset supisivat keskenään.
”Ja etsijä on...” enempää James ei ehtinyt sanoa kun kaikkien huomio kiinnittyi pukukoppikäytävän suuntaa. James ja muu joukkue yritti ihmisjoukon takaa nähdä mitä siellä tapahtui. Oppilaat lakosivat tulijan edestä kun tämä harppoi Jamesia kohti. Siriuksen ja muidenkin poikien suut loksahtivat auki hämmästyksestä. Jessica Griffen saapui paikalle tyylikkäämmin ja ja näyttäen upeammalta kuin koskaan. Tytön silmät oli rajattu vahvasti tummalla ja huulet olivat tulipunaiset. Vaaleat hiukset oli tupeerattu otsalta korkeasti ja kiinnitetty korkealle poninhännälle.Tiukat valkoiset housut korostivat tytön upeita sääriä ja neuleen sijasta hänellä oli yllään punainen kireä t-paita, jonka kaula-aukko oli hyvin antoisa. Jessica käveli oppilaiden muodostavaa käytävää kuin catwalkilla, ja James huomasi, että tällä oli mustat, korolliset saappaat jalassaan. Sirius tuijotti tyttöä silmät selällään, eikä muutkaan miespuoliset henkilöt pystyneet irrottamaan katsettaan tästä ilmestyksestä.
”Ei ihan vielä, pojat. James, sinulla on vielä yksi koelento näkemättä!”



A/N: Toivoisin hyvin, hyvin paljon kommentteja, joten antakaahan kuulua itsestänne, rakkaat lukijat! :)
« Viimeksi muokattu: 29.03.2011 22:35:25 kirjoittanut serafina II »

Riksuuu

  • ***
  • Viestejä: 28
    • Not Like In The Movies
Mä ilmoittaudun uudeksi lukijaksi :D Luin kaikki luvut kerralla ja tykkäsin ihan hirveästi! Toivottavasti ehdit pian kirjoittaa jatkoa ;)
it's all about where you're going, no matter where you've been

serafina II

  • ***
  • Viestejä: 130
Oiii kiitos kovasti Riksuuu kommentistasi! <3
Kiva että tykkäsit. :) Jatko on jo tosi hyvällä mallilla ja minulla on niiiin paljon ideoita tähän ficciin ettei ole tosikaan :D Ehdin varmaankin tässä lähiaikoina postailla sen tänne sinun iloksesi :)

Kommentoida saa ja pitääkin sinä aikana, se piristää kummasti ja antaa lisää inspiraatiota ja motivoi kirjoittamaan! :)

-Serafina
« Viimeksi muokattu: 22.02.2011 22:57:04 kirjoittanut serafina II »

läjis

  • Hogwarts alumni
  • ***
  • Viestejä: 85
ihanaa ihanaa ihanaa lisäää james/lily ficcejä ! oon vannoutunu jameslily fani ja en ees hirveesti täältä muuta luekkaa :D mua harmittaa iha vietävästi ku rowling ei oo kertonu tarkemmi kelmien elämästä, mut toisaalt sit on kivempi lukee näit ficcejä ku ei tiedä että miten se asia oikeesti on menny :)

itse asiaahan mulla ei ollu muuta ku se että lisää lisää lisää ! :)

~ läjis

amanda97

  • ***
  • Viestejä: 5
  • muistot, ystävät ja unelmat
oi ihanaa :) luin kaikki samalla kerralla  vaikka aluks tuntu vähän tylsältä  ;) nyt en kyllä kadu yhtään :D
jatkoa vaan!!!!

Hasnki

  • *
  • Viestejä: 2
Tykkäilen tästä tooooosi paljon =) Toivottavasti tulee pian jatkoo =)

serafina II

  • ***
  • Viestejä: 130
Oiiii kiitos rakkaat kommenteistanne! <3
Ne piristää joka kerta yhtä paljon. :)
Oon nyt tän päivän viettänyt koneella word auki näppäimet sauhuten kirjottamassa tälle jatkoo, vaikka oikeestihan mun ois pitäny lukee ruottin ylppäreihin jotka on huomenna, että pääsisin edes läpi.. :D Mutta kun ei kiinnosta niin ei :P Jatko ei ole ihan vielä valmis ja julkasukuntonen, mut veikkaisin että saan sen viikon sisällä valmiiks. Keskiviikkona on viimeset kirjotukset ja sen jälkeen koittaa vapaus! :D



Läjis, itse olen myös aikas innokas Lily/James fani. Jos Row olisi kertonut noiden kahden tarkan tarinan, niin en luultavasti kirjoittais tätä tarinaa ollenkaan, pieni epätietosuus antaa mahdollisuuden kehitellä ihan oman version. :)


Amanda97,  kiitos kommentista, oon ilonen että jaksoit lukea loppuun asti alkukankeudesta huolimatta ja vielä tykkäsit! :)


Hasnki, kiva että tykkäilet ja kommetoit, jatkoa tulloo pikapuoliin :)


JA NYT ILMOITUSLUONTOINEN ASIA! Olen ajatellut että olisi kiva saada tälle ficille joku beta/oikolukija, joka tarkastais tekstin kieliasun yms, sillä kun kirjotan kauheella vauhdilla, ei aina muista kaikkia oikeinkirjotussääntöjä ja pilkunpaikkoja. Mun koneen näppäimet on myös hieman rotat, niiden alle on vuosien aikana menny jos jonkinmoista leivämurua eikä se aina välttämättä huoli kaikkia kirjaimia ellei kunnolla runno :D
Jos jotain kiinnostaa, yhteyttä voi ottaa yksärillä! :)  Tältä henkilöltä siis luonnollisesti vaadittais suht hyvää suomen kielen kielioppi- ja oikeinkirjoitustietämystä :)

Nähdään pian ja kmmentoida saa kultaset! :)

-Serafina



Inkheart

  • ***
  • Viestejä: 83
  • ps. i love you ♥ ~
Hyvää luettavaa ja hyvä fic ihan näin yleisestikin ottaen (= Tykkään tyylistäsi kirjoittaa ja tahti on sopiva
Vihreitä tuosta viimoisesta luvusta löytyi jonkin verran, joitankin tähän listasin..

Lainaus
James havahtui havahtui hereille ja vilkaisi pöydällään olevaa rannekelloaan.
Havahtui havahtui = havahtui x1 ?

Lainaus
Hän kumartui matka-arkkunsa yle ja penkoi...
yle = ylle ?

Lainaus
Jessica Griffen saapui paikalle tyylikkäämmin ja ja näyttäen upeammalta kuin koskaan.
ja ja = ja ?

Lainaus
Jessica Griffen saapui paikalle tyylikkäämmin ja ja näyttäen upeammalta kuin koskaan. Tytön silmät oli rajattu vahvasti tummalla ja huulet olivat tulipunaiset. Vaaleat hiukset oli tupeerattu otsalta korkeasti ja kiinnitetty korkealle poninhännälle.Tiukat valkoiset housut korostivat tytön upeita sääriä ja neuleen sijasta hänellä oli yllään punainen kireä t-paita, jonka kaula-aukko oli hyvin antoisa. Jessica käveli oppilaiden muodostavaa käytävää kuin catwalkilla, ja James huomasi, että tällä oli mustat, korolliset saappaat jalassaan. Sirius tuijotti tyttöä silmät selällään, eikä muutkaan miespuoliset henkilöt pystyneet irrottamaan katsettaan tästä ilmestyksestä.
”Ei ihan vielä, pojat. James, sinulla on vielä yksi koelento näkemättä!”
Enempää virheitä en tuosta löytänyt, mutta jotenkin tuo oli mahtava lukea :D Kohtauksen pystyi hyvin kuvittelemaan silmiensä edessä ja sai käsityksen miten upea Jess on (=

Kiitos tästä, jatkoa kun tulee olen seurailemassa (=

-Ih
« Viimeksi muokattu: 21.07.2011 23:52:55 kirjoittanut Inkheart »
Dramione 4eva<3

Inkheart

  • ***
  • Viestejä: 83
  • ps. i love you ♥ ~
Ihan hyvä tuo traileri! :D Olisin tosin ajatellut siinä eniten esiintyvän Jamesin ja Lilyn, mutta pääroolin veivät nyt Remus ja Katherine, sitten Sirius ja Jessica, eikä Peteriä ja Amya näkynyt paljoa ollenkaan ;o Mutta hyvät, sopivat musiikit, ja hyvä kulku videossa (= hyvää työtä! Parannettavaa olisi kuitenkin ollut. (ei sillä että itse osaisin edes noin hyvää tehdä..) ;D

-Ih
Dramione 4eva<3

rruina

  • ***
  • Viestejä: 21
Oon lukenut tän jo kaaauan sitten ja nyt vasta katoin ton videon... Jäi häiritsemään, että mistä noi James ja Lily tulivat? :--) Niin kuin mikä sarja/elokuva?
Toivottavasti jatkat tätä vielä ^^

Hufflepuff

  • Vieras
Njeeh njeeh MOOREE!! Tää on tosi ihana ficci <33 Yhtenä iltana luin kaikki ja nyt päädyn odottelemaan lisää <33 Jeih!!


Ps. älä yritäkkään odottaa miulta mitään rakentavaa ;DD

Piipe

  • ***
  • Viestejä: 88
Ei herranisä, saadaan varmaan häätö tästä kämpästä ku oon nauranu veet silmissä! :´D Nyt tiedän ketä pyydän keksimään niitä nasevia juttuja omaan tarinaani! Sirius ja James <3 Ei mitään rakentavaa, pitää yrittää hillitä nauruntyrskähdyksiä, ettei tosiaan naapurin mummot häiriinny liiaksi. Kiitos ja kumarrus illan nauruista <3
Stray Kids! 😍