Kirjoittaja Aihe: Käärmeen peilikuva, (ne on kieroja ja niille käy aina huonosti, S)  (Luettu 1682 kertaa)

Gorden Amiral

  • ***
  • Viestejä: 4
  • forget, it's gone with the wind
Author: Gorden Amiral eli siis minä itse
Characters: Hahmoilla ei ole nimiä, kutsun niitä vain sanoilla "hän" ja "ne"
Raiting: S
Genre: Angst, jotain synkkää ja jotain sinnepäin
Disclaimer: Täysin oman pääni tuotosta kaikki
Summary: Ei ole tavallaan mitään juonta, joku "angstailee"
A/N: Oli rättipäivät ja siitä seurasi tällaista hirveää ja harvinaista angstailua, toisaalta mukavaa vaihtelua muuten niin ällöttävän pirteeseen persoonaani
niin ja ei minulla ole mitään käärmeitä vastaan, ihania otuksia ovat


Käärmeen peilikuva

Hän seisahtui ja katsoi kuvajaistaan peilistä. Mitään ei ehtinyt näkyä ja peili särkyi hänen edessään. Sellainen vaikutus hänellä oli peileihin eikä hän oikein itse tiennyt välillä, mitä tapahtui. Hän nosti sirpaleet ja pinosi ne kasaksi, ja sille kasalle hän antoi nimen; "Ystävä."
Se oli ainoa laatuaan hänelle koko maailmassa. Hän katsoi ystäväänsä ja sen jokaisesta osasta paistoi sen sisin olemus. Vääristynyt, pelottava, kummajainen. Siksi ne häntä kutsuivat. Pimeässä nurkassa hän istui ja ne väittivät hänen silmiensä loimuavan kuin helvetin tulet. Pahuuden vihreää tulta.
Mutta se ei oikeasti mennyt niin. Hän ei ollut oikeasti paha.
"Minä olen hyvä. Rakastanhan teitä kaikkia, vaikka kukaan teistä ei edes pidä minusta", ja hän otti ystävänsä syliin ja puristi sen vasten rintaansa.
Se ei edes sattunut, ei tehnyt viiltoakaan hänen ihoonsa. Sellainen vaikutus hänellä oli peileihin. Eivät peilit kehdanneet niinkuin ei kukaan muukaan.
Hän luuli olevansa vihattu, sillä niin ne hänelle väittivät. Mutta kuka uskaltaisi kertoa totuutta, kun ne tiesivät, että silloin niillä ei enää olisi valtaa. Ne tiesivät, miltä hänestä tuntui, koska niiden ei tarvinnut peitellä peilejään. Mutta silti hän hymyili. Hänellä oli ystävä, hän puhui totta ja hän oli oma itsensä. Ne eivät ikinä hymyilleet, ne olivat kuin käärmeitä. Katkeria kaikille, elivät yksin pahuutensa kanssa eivätkä ikinä tulisi olemaan onnellisia. Hän katsoi alas ystäväänsä, joka oli pudonnut maahan ja nosti sen uudelleen syliinsä.
Ja hän astui muiden keskuuteen, silmät loimuten sillä hän oli tuonut pimeyden mukanaan. Ne katselivat hänen kulkuaan ja hän käveli pitkälle, aina niin pitkään ettei voinut ottaa enää askeltakaan. Hän nosti ystävänsä ylös tuulen armoille ja tuuli vei sen mukanaan. Puuska lennätti sirpaleita kaikkialle, kaksi jokaisen niiden nyrpeän ilmeen keskelle.
Hän katsoi kuinka ne kaikki vajosivat polvilleen, sillä peilisirut olivat niiden silmäkuoppiin porautuneet. Hän katsoi niitä ja näki kummajaisen.
Hän katsoi kuinka ne kaikki itkivät punaisia kyyneleitä. Hän kuuli niiden kaikkien valittavan samaan aikaan.
Ja yksi sirpale, jota ei ohjannut tuuli, löysi jokaisen huutavaan suuhun ja sivalsi niiltä kielen pois.
Ja hän hymyili. Nyt niistä jokainen oli hänen ystävänsä. Nyt kukaan ei ikinä kertoisi valhetta. Ja nyt, kun hän katsoi niitä silmiin niistä paistoi niiden sisin olemus, kummajainen. Silloin ei enää ollut käärmeellä peilikuvaa. Silloin oli vain niitä, jotka olivat oma itsensä. Peilikuvia.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 16:17:52 kirjoittanut Scarlett »

vellluki

  • Vieras
Vs: Käärmeen peilikuva
« Vastaus #1 : 05.09.2008 15:21:54 »
Rakastan angst-tekstiä, ja tämä oli ihana lukea. Teksti oli sujuvaa, joitain asioita en vain käsittämättömällä typeeryydelläni ymmärtänyt. Tai siis tajusin kyllä mitä luin mutta en ymmärtänyt. Mutta ei se mitään. Ei se ollut sinun vikasi. ;) Kuvailit tämän henkilön (itse kuvittelin tämän pojaksi??) tunteita hyvin. Tästä tuli sellainen fiilis että maailma on paha paikka. Tiedä sitten miksi. -.- Mutta tottahan se on. Otsikko oli hyvä. Se kuvasi tarinaa ihmeen hyvin. Kirjoitusvirheitä en bongaillut, ja yhteenvetona osaat kirjoittaa hyvin.  :)
Lainaus
Silloin ei enää ollut käärmeellä peilikuvaa. Silloin oli vain niitä, jotka olivat oma itsensä. Peilikuvia.
Tämä oli koko lyhyen novellin paras kohta. En pysty kuvailemaan sanoin sitä tunnetta joka syntyi kun luin tämän.
Ainoa miinuspuoli oli, että tämä oli lyhyt. Mutta ehkä pidempi olisi pilannut hyvän tunnelman.
-vellluki

Gorden Amiral

  • ***
  • Viestejä: 4
  • forget, it's gone with the wind
Vs: Käärmeen peilikuva
« Vastaus #2 : 07.09.2008 11:40:12 »
Voi kiitos kiitos vellluki kommentista, se on ihan ensimmäinen minkä olen ikinä täällä saanut^^ (no tämä oli ensimmäinen tekstini täällä.. :P)
Hyvä että joku tykkää, itse en edes tiedä, mitä mieltä olen tästä kun oli niin erilainen fiilis silloin päällä, kun tätä raapustelin.
Teksti on kyllä hyvin lyhyt, sitä mieltä olen itsekin. Mutta kun inspis iskee sitä kirjoittaa niin kauan kun se kestää ja sitten se vaan loppuu ja tuloksena on joko lyhyt tai pitkä teksti. En taida olla edes kykeneväinen kirjoittamaan pitkää teksitä  :D
Mutta kiitos vielä, todella mukava kuulla näin positiivista palautetta

Asesino

  • ***
  • Viestejä: 11
  • Oman tiensä kulkija
Vs: Käärmeen peilikuva
« Vastaus #3 : 09.09.2008 17:03:53 »
Niin justiinsa joo kyllä mä nyt tiedän että sä oosaat kirjoittaa<3 :P
Jos kuolemme huomenna kuolemme ainakin yhdessä<3

Gorden Amiral

  • ***
  • Viestejä: 4
  • forget, it's gone with the wind
Vs: Käärmeen peilikuva
« Vastaus #4 : 20.09.2008 20:26:57 »
No enpä mäkään siitä kirjotusvirheitä bongannut, että kaipa voin myöntää nimenomaan OSAAVANI kirjoittaa^^