Nonniin, lisäilen tänne sitten raapaleitani, kun niitä kirjoittelen
Nauttikaa
Title :Kerta kiellon päälle
Author:Dionysos
Genre: Angst
Pairing: Arvatkaa
Rating: S
A/N: Noin, tässä uusin pikku raapaleeni. Tykkään tästä
todella paljon, ja toivon että löydätte tästä sen saman
"jujun" kuin minä, kun tein tätä. Paritusta saatte
arvailla. Itse tiedän mikä tässä on, mutta jokainen saa
ajatella kuinka haluaa.
Kylmät seinät toistavat tuskaa, jota tunnen. Tuskaa, joka
saa kasvot, kun suljen silmäni.
Se saa sinun kasvosi.Olit liian ylpeä. Et halunnut pelastaa meitä,
valitsit maineesi.
Pelkäsit että täydellinen kulissisi murtuu, että joudut nöyrtymään.
Pelkäsit että tämä näytelmä veisi sinut mukana.
Nautit minusta, olimme jotain, kunnes sanoin ne sanat, joita pelkäsit.
Ja sanoit sanat, joita pelkäsin.
"Älä koskaan tule lähelleni. Älä koskaan tule viereeni."
Vihainen äänesi. Se oli kuin veitsenisku lihaani. Sattui liikaa.
Sinun takiasi olen kärsinyt. Ja joudun kärsimään, rakastin liikaa,
enkä voinutkaan huutaa totuutta maailmalle.
Sitä minkä kielsit.
Sitä, mistä vaikenen ikuisesti.
"Mutta minä tulin. Unelmissani"
Elämä pakenee huulilta.A/N2:kiitos kun luitte. Kommentoikaa myös jotain? Olisin
iloinen siitä..
Ainiin, ja pahoittelut Betalleni, etten lähettänyt tätä betattavaksi, mutten viitsinyt häiritä yhdellä hassulla raapaleella
AARGHHT!!! En enää ikinä kirjota muulla kun wordilla.. hirvee ulkoasu
Title:
VerijäljetAuthor:Dionysos
Genre: Angst
Pairing: ei ole
Rating: K-11
Warnings: itsetuhoisuus
A/N: Tässä näitä lisää..
Huomasin jossain välissä että kirjotan vähän sekavasti, mutta tähän se ainakin sopii idealtaan..
ehekehe.. tää meni jo hiukka Offiksi. .
no mutta lukekaa ihmeessä
Astuin ulos siitä paikasta, siitä pimeydestä. Upposin uuteen pimeyteen.
Syleilin yön tunteja kuunnellen vapauden kuiskauksia.
Katselin maailmaa, jouduin pimeyteen. Kasvoin pimeydessä vahvemmaksi, synkemmäksi. Enää en taivu.
Kuljen taloon, jota en kodiksi kutsu. Ennen siellä oli kaikki, sisällyttäen tärkeimmän. Perheeni. Nyt tuntemattomat hahmot kulkevat täällä.
Katson ikkunasta maailmaa, kuin omistaisin sen. Ylpeä profiilini, jota vuodet ovat säästäneet, piirtyy aamua vasten.
Aion voittaa tämän. Hallita kaikkea. Menetin kaiken tärkeän kadoten, palasin unohtaen sen, mitä olin joskus. Tuntematta kasvojani.
Ja minä ryöstän voiton. Vetäen viimeisen viillon täydellisyyteen, saaden kaiken värjäytymään punaiseksi.
Lause seinällä: "Seinät eivät enää itke vuokseni"
A/N2: Ei enää koskaan..
Kiitos kun luitte, kommentoikaa jotain, jos on jotain kommentoitavaa
...kiva lause
Title:
OlematontaAuthor:Dionysos
Genre: angst
Pairing:
siinäpä vasta kyssä
Rating: K-11
Varoitukset: itsetuhoisuus
A/N:Lisäsin tämän vanhasta finistä tutun raapaleen
tää on kiva, toivottavasti älyätte tämän..
uskoisin että älyätte, ootte te niin fiksui
Kuljen yksin pimeässä. Aina yksin. Näyteikkunat vilisevät silmissäni. En jaksa keskittyä niihin. Olet ollut poissa kauan. Liian kauan. Siitä on ikuisuus, kun kosketit kutsuen, suutelit. Herätit minut elämään. Ennen elämäni oli tyhjää, kunnes sinä tulit. Pelasti minut tuskan kuilusta.
Katson siniselle taivaalle. Miten päivä voi olla näin kaunis, vaikket enää ole minun. Et koskaan.
Valossa on vain tyhjyyttä. Kaiken läpäisevää yksitoikkoisuutta. Siellä en voi nähdä mitään. Se sokaisee minut todellisuudelta. Valossa ei ole totuutta. Kävelen pihaan, taloni pihaan, omaan pihaani. Milloin se on tullut tämän näköiseksi? Kaikkialla rikkaruohoja. Ennen se oli kaunis ja kukoistava. Pudistan päätäni. En muista lähipäivistä mitään kaikki on harmaata. Astelen sisälle kotiini. Pimeässä kaikki on selvempää. Ymmärrän tekosi.
Yhtäkkiä huomaan jotain outoa. Merkkejä sinusta. Olet kirjoittanut poissa ollessani seinilleni tekstejä. Et olekaan hylännyt minua! Tunnen ilon kuohuvan sisälläni, kunnes katsoin seinälle kirjoitettuja tekstejä tarkemmin. Hymyni hyytyy kasvoiltani. Kunnes valaisi kasvoni taas. Peilistä näen hymyni muistuttavan enemmän irvistystä.
Istun tuolilleni. Katselen kirjoittamiasi tekstejä rauhallisesti. Ne ovat niin kauniita. Niin puhtaita. Siniset tekstit vaalealla seinällä näkyivät tarkasti. Piirtyivät kauniina, aivan kuin sinäkin ennen. Silloin kun pystyin koskettamaan sinua.
Nostan käteeni ilmestyneen viinilasin huulilleni. Viini maistuu tuhkalle suussani. Suutun. Puristan käteni vihaisena lasin ympärille rikkoen sen. Lasin sirpaleet tippuvat kauan ja helähtävät jossain kaukana, niiden osuessa lattiaan…
Nostan terävän sirpaleen käteeni. Yhtäkkiä verta on kaikkialla. Katson säikähtäneenä ympärilleni, kunnes tunnen sinut taas. Käperryn syliisi olet sittenkin palannut! Nauran. Nauru kaikuu huoneessa. Mutta mikään ei vastaa siihen. Vain tyhjät seinät tuijottavat huoneen ankeutta. Huone on niin tyhjä. Vain viinilasi pöydällä, tuolini vieressä. Painaudun lähemmäksi sinua. On niin lämmintä….
UUSI:Title:I hate you so
Genre: jonkun sorttista lievää angstia ehkä jos sitäkään?
Pairing: itse ajattelin "jonkun alemman" kuolonsyöjän "puhuvan" Luciuksesta, mutta jokainen saa päättää mitä tässä tapahtuilee
Rating: S
A/N:Jos multa kysytään niin tää on aika heikkoa tasoa, mutta sain nyt kuitenkin pitkästä aikaa jotain raapusteltua
Ja nimi on vähän outo, mutta eipä keksinynnä muutakaan..
Minä vihaan katsettasi. Inhoan sanojasi. Lojaaliutesi pimeydelle oksettaa minua. Enkä ymmärrä sanojasi, ne ovat liikaa tyhjälle mielelleni.
Pyydän sinua mielessäni, päästämään minut pois. Anna minun juosta pois tästä pimeydestä, vihaan sinua niin paljon. Etkä sinä näe muuta kuin sen mitä tahdot.
Joskus uskoin, että voisin muuttaa sinua. Nyt ymmärrän, ettei maailmaan, jossa elät, mahdu ketään muuta. Yksinäinen katkeruuden osoitus, valuu lakanoihisi. Samoihin puhtaan valkoisiin, joilla sinä saastutit minut. Antauduin sinulle kokonaan. Uskoin liikaa turhiin toiveisiin, painauduin liiaksi sinuun. Ja vasta nyt ymmärrän, ettet ikinä edes nähnyt minua.
Revin valheidesi verkkoa, yrittäen päästä pois. Pois tästä syntisestä paikasta, ajatusten hämärään.
// Ancka vaihtoi ikärajan oikeaan muotoon.
