Kirjoittaja Aihe: All the sacred things Today don't mean a thing || S, angst, songfic, one-shot  (Luettu 2395 kertaa)

miisa

  • ***
  • Viestejä: 208
  • © miisa
Title: All the sacred things Today don't mean a thing
Author: miisa
Genre: angst, songfic, one-shot
Song: Breaking Benjamin - So Cold
Rating: Sallittu
Summary: "Lay your hands on me one last time" * Breaking Benjamin - So Cold



You're so cold
Keep your hand in mine
Wise men wonder while
Strong men die


Huone on pölyinen ja pimeä. Tummat verhot on vedetty ikkunan eteen esteeksi auringolle, jonka valonsäteet pyrkivät pienistä raoista huoneeseen leikittelemään sängyn päiväpeitolle. Noidankattiloita, vanhoja koulukirjoja, vaatteita ja laatikoita täynnä erilaisia esineitä ja makeisia, lojuu pitkin huonetta, osa kaukana paikasta, jonne oikeasti kuuluisi.

Istut sänkysi reunassa. Turvonneet silmäsi ovat sumeat ja tyhjät. Poskillasi on suolaiset juovat vasta äskettäin vuodatetuista kyynelistä. Tuoko on sinun iloinen ilmeesi? Virnistän ajatukselleni.

Hymyilen lempeästi ja laskeudun istumaan sängylle taaksesi. Halaan sinua takaapäin ja otan kätesi omaani. Ujutan sormeni kohmeisten sormiesi lomaan ja hätkähdät tuntiessasi pienen lämpöaallon lävistävän ruumiisi. Annat hämmentyneen katseesi kiertää huonetta, etsien vastausta äkilliseen tunteeseesi.

"Miksi?"
Muodostat tuon yksinkertaisen pienen ja hankalan kysymyksen tyhjyyteen, mutta sinä tiedät itse vastauksen. Joidenkin oli tehtävä se, mikä oli tehtävä ja minä olin yksi heistä.


Show me how it end it's alright
Show me how defenseless you really are
Satisfy an empty inside
That's alright, let's give this another try


Tiedän, että sinä olet vahva. Näytä se minulle. Hyväksy kaikki, mikä on tapahtunut, hyväksy tyhjä tunne sisälläsi. Anna tälle kaikelle, anna elämälle, uusi mahdollisuus. Pystyt ajan myötä unohtamaan turran kuoren ja täyttämään sen jälleen onnellisilla asioilla ja rakkaudella. Pystyt ajan myötä nauramaan kultaisille muistoille selatessasi kellastuneita valokuvia vuosien takaa.

Olen kanssasi niin kauan kuin on tarvitset minua Haluan vain, että sinun on hyvä olla. Haluan sinun jaksavan jatkaa eteenpäin.


You're so cold, but you feel alive

Pyyhit kyyneleitä risaiseen paidanhihaasi. Nouset sängyltä ja kävelet ikkunan luo. Vedät samettiset verhot syrjään ja päästät auringon tulvimaan huoneeseen tummuneen ikkunan läpi. Kävelen viereesi äänettömin askelin. Katson sinua ruskeiden silmieni lomasta ja yritän painaa kaikki näkyvillä olevat kauniit piirteesi mieleeni. Minä haluan muistaa.

Jäät katselemaan ikkunasta avautuvaa maisemaa. Katsot taivaalla liiteleviä pöllöjä. Katsot hiljalleen eteenpäin lipuvia pilvenhattaroita. Katsot puita, joiden latvoja hento tuulenvire heiluttaa. Katsot puutarhassa kinastelevia menninkäisiä.
Työnnät ikkunan auki ja päästät tuulen kutittelemaan kasvojasi. Tunnet kasteisen ruohontuoksun ja kuulet puiden lehtien hiljaisen kahinan.

Poskillesi muodostuu pienet tutut hymykuopat. Kohotan käteni ja sivelen viileää poskeasi hellästi. Helmiäiskyynel valuu silmäkulmastani.

Sinä pärjäät nyt.


Lay your hands on me one last time

Painan kevyen suudelman otsallesi ja halaan sinua lujasti viimeisen kerran.
"Hyvästi George."


***
A/N: Tämä on kirjoitettu kuolleen Fredin näkökulmasta (George ei missään vaiheessa näe häntä, mutta tuntee hänen kosketuksensa). Fred tavallaan kuin häilyy kuolleiden ja elävien maailmojen välillä, mutta lopussa hän lähtee lopullisesti kuolleiden maahan. Yritin laittaa salakavalasti laulun sanoja tekstin sisään. Ja kyseessä on pelkkä veljesrakkaus. Tästä ei missään vaiheessa ollut tarkoitus tulla pitkä, pikemminkin lyhyt raapale: >
On muuten ensimmäinen kirjoittamani Harry Potter-ficci...

Kommentit ja ajatukset olisivat kivoja;3
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 23:44:50 kirjoittanut Pops »