Kirjoittaja Aihe: Riippuvuus, realismia/kevyttä angstia. Lyhyt novelli, sallittu  (Luettu 1901 kertaa)

Vio

  • ***
  • Viestejä: 333
  • Sonjaholisti
Nimi: Riippuvuus
Kirjoittaja: Minä
Beta: Ei ole, koska teksti on niin lyhyt.
Genre: Kevyt angsti, realismi
Ikäraja: Sallittu
Summary: Tämä on vain välttämätön vaihe.

A/N: Siitä erikoinen mun teksti, että tää on oikeasti lyhyt. Enkä yhtään muista että koska, miksi ja millaisessa mielentilassa oon kirjottanu tämän, vaikka yleensä tiedänkin, millaisia sieniä on tullut syötyä kirjoittelun ohessa.


Riippuvuus


Kevyt henkäys ja pakkasilmaan muodostuu höyryävä valkoinen pilvi. Kadulla risteilee minuun kohdistettuja odottavia katseita, mutta ainoastaan kalpeansinisen silmäparin suora tuijotus merkitsee. Niitä kehystävillä kasvoilla on odottavan välinpitämätön ilme. Käsi on ojossa, ja kehon asento rennon piittaamaton. Ihan sama se minulle on, hänen ruumiinsa sanoo.

”Joo, otan mä.” Noukin tupakan ojennetusta otteesta ja sormenpäämme koskettavat. Puoli vuotta sitten tällainen tarkoitukseton kosketuksenpoikanen olisi riittänyt huumaamaan minut. Mutta ei enää. Vien valkoisen myrkkypötkön huulille ja imaisen. Maistuu pahalle, niin järkyttävän pahalle, mutta enää se ei ainakaan saa yskimään. Savu hajoaa ilmaan kun puhallan hiilidioksidia ulos. Palelee, jalkani tärisevät housujen kätköissä, ja tupakka maistuu pahalle. Tätäkö minä haluan, kysyn itseltäni. Käsi ohjautuu lähelle kasvoja. Uusi imaisu pikku pirulaisesta. Minun tekee mieleni sylkeä oksettava maku suusta.

Ei ei, en minä tällaista halua, tämä on vain välttämätön vaihe, selitän itselleni ja asetan katseeni kylmään hahmoon, ihailun kohteeseeni, joka tuskin muistaa minua enää kymmenen minuutin kuluttua. Mutta jonain päivänä hän muistaa kyllä, vakuutan itselleni. Sen takia kyllä sietää tätä makua, eikö vain?

Mikään tietoisuuteni osa ei anna myöntävää vastausta, mutta kuvittelen silti niin tapahtuneen.

”Kiitti”, mutisen ja ojennan nikotiinipuikon takaisin. Vastaukseksi saan olankohautuksen, kun hän heittää tupakan maahan, tumppaa sen ja kaivaa uuden esiin. Vilkaisen savukkeenpalasta. Siinä on vielä yli puolet jäljellä. Nyökkään nopeasti kaikille ja kävelen paikalta selkä suorassa ja pää pystyssä. Kuulen takaani naureskelua, joka iskee suojattomaan sydämeeni kuin tikari.


Mutta ryhti ei petä ennen kuin pääsen kulman taakse.


A/N 2: Kaikenlaiset kommentit on kivoja, mutta rakentava palaute, myös kritiikki, olisi parasta.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 16:21:26 kirjoittanut Scarlett »
Hurrr.

mers.

  • ***
  • Viestejä: 57
Vs: Riippuvuus
« Vastaus #1 : 04.08.2008 01:42:15 »
Jouduin lukemaan tämän muutamaan kertaan, ennen kuin teksti alkoi aueta. Tykkäsin tästä ehkä just sen takia, että tää oli tällanen hyvin lyhyeen ajanjaksoon sijoittuva tapahtuma. Ikään kuin pieni osa isoa kokonaisuutta. Kuitenkin, jos tähän olisi ympärille ruvennut rakentamaan lisää, olisi tekstin idea mielestäni hävinnyt.

Kirjoitusvirheitä en bongannut, mutta enpä niitä sen kummemmin sieltä metsästellytkään. Itse olisin pitänyt hieman tarkemmasta kuvailusta, toisaalta tämä toimii varsin hyvin näinkin.

-m

Ms. Mad Stalin

  • ***
  • Viestejä: 30
  • Hurrrrr...
Vs: Riippuvuus
« Vastaus #2 : 04.08.2008 02:17:54 »
Vio-murukin osaa lyhyttä ja tunnelatautunutta tekstiä. x) <3 Mähän luin tämän joskus aikoja sitten...? Min piti kovasti. Ihan mun tyylistä juttua. Ihanaa.

Lainaus
Vilkaisen savukkeenpalasta. Siinä on vielä yli puolet jäljellä.

Toi kohta kertoi jotenkin tosi paljon tästä toisesta osapuolesta/porukasta... Kiehtovaa. Loppu oli upea.
Welcome to peachful land of ease

And sleep in depression also tonight

-Kyo-

Vio

  • ***
  • Viestejä: 333
  • Sonjaholisti
Vs: Riippuvuus
« Vastaus #3 : 06.08.2008 16:06:01 »
Haa, kommentteja! Kiitosta niistä.

mers.: Joo, en itse asiassa tiedä, olinko alunperin tarkoittanu tän pidemmäksi tekstiksi, joka vaan jäi kesken (niitä ponnahtelee kaikkialta esiin koko ajan), vai kirjoitinko tän ihan vaan tällaseks. Päätin sitten puhtaaksi kirjoittaessa jättää tilanteen täksi, koska se tuntui oikealta ratkaisulta. Enkä usko, että oisin saanu pidempää toimimaan.
Yleensä harrastan paljon tarkempaa kuvailua, mutta tähän se ei vaan ois jotenki sopinu.

Ms. Mad Stalin: Eiku tää on se poikkeus, joka vahvistaa säännön siitä, että en osaa. :D Luitpa hyvinkin, tosin korjailemattoman version.
Kiitos, tykkään itsekin tuosta lopusta. :3
Hurrr.