Ringo kultaniiiiiiiiii: Mahtavaa, että tykkäsit <3 Seuraava luku tulee olemaan täynnä koruja
Ihanaa, että teit hyökkäisen tähän, olen innoissani! Mutta anna anteeksi, en keksi mitään tähän enää! :l Toivottavasti tykkäät seuraavasta luvusta!
Osa 2. Jälleennäkeminen ja askel kohti rajaaHelvetti! Remus kirosi mielessään. Mikä Siriusta vaivasi?
Remus käveli raivoisin askelin syrjäiselle kujalle, mistä hän ilmiintyi iskunkiertokujalle, vakiokapakkansa eteen. Remus tarvitsi nyt tuhdin paukun. Sirius osasi kiihdyttää Remuksen nollasta sataan sekunnissa.
Remus astui sisään paikkaan, jossa vallitsi vahva tupakansavun haju, sekä ihmisten humalaiset äänet. Remuksen aistit olivat herkimmillään täydenkuun lähestyessä. Hän meinasi pyörtyä viiltelevistä äänistä.
Remus hoiperteli baaritiskille ja tilasi tuplaviskin. Baarimikko kieltäytyi ensin tarjoilemasta Remukselle, koska luuli tämän olevan jo melko hyvässä kunnossa äskeisen hoipertelun perusteella.
Remus katsoi naista tuimasti. "No tuleeko sitä viskiä, hä?" Remus murahti. Baarimikko säikähti ja päätti tarjoilla kiukkuiselle, sekä hieman pelottavalle miehelle.
Remus tiesi, että hän osasi olla pelottava jos halusi. Siriuksella oli tapana vitsailla, että silloin Remuksen kenkiin astui villipeto, kiihkeä villipeto. Monesti Remus oli käsittänyt sanan "kiihkeä" monessa eri merkityksessä, "kiihkeä" oli Remuksesta eroottinen sana. Näyttikö Remus Siriuksesta eroottiselta suuttuessaan? Remus oli joskus miettinyt.
Remus pudisti päätään ajatuksilleen ja kumosi viskinsä yhdellä kulauksella kokonaan. Hän viittoi baarimikkoa tuomaan toisen samanlaisen ja mietti mitä Sirius teki sillä hetkellä.
*
Sirius käveli pitkin jästi Lontoon katuja ja oli varma, että hän oli toivoton tapaus. Sirius halusi tehdä jotain huonolle ololleen. James olisi sanonut "Anturajalka hyvä, nyt vedetään pää täyteen" ja hänen huulilleen olisi varmasti piirtynyt se tuttu ilkikurinen virnistys. Sirius halusi pitää hauskaa Jamesin kanssa, niin kuin ennen vanhaan, mutta Jamesia ei enää ollut. Sirius tunsi, kuinka pienen pieni kyynel valui silmäkulmasta hänen poskelleen, mutta hän ei antanut sen sulattaa kylmyyttä mikä asui hänen sisällään. Sen kylmyyden voimin hän pysyi vielä pystyssä, eikä sortunut kasaan vain itkemään Jamesia.
Siriuksella oli nuhjuinen olo. Hän tiesi, että alkoholi ei auttaisi asiaa. Hän kaipasi jotain muuta kuin alkoholia, hän kaipasi rakkautta.
Pystyikö rakkautta tekemään kemiallisesti? Olisiko olemassa ainetta, joka saisi ihmisen tuntemaan olonsa rakastetuksi, vaikka tämä olisi yksin kuin paholainen helvetissä?
Sirius katsoi katuja, joilla hän käveli, niiden kulmissa oli muutamia todella kärsineen näköisiä ihmisiä. Sirius tiesi, keitä nämä onnettomat sielut olivat, narkomaaneja. He olivat myyneet elämänsä aineelle, joka tappoi näitä ihmisiä päivä päivältä, se söi heitä henkisesti ja huomattavasti fyysisesti.
Sirius kiinnitti huomionsa erääseen, joka näytti kaukaisesti tutulta. Mies näytti aivan häneltä itseltään.
Sirius pysähtyi miehen kohdalle ja hänen yllätyksekseen toinen puhui hänelle. "Sirius?" mies kysyi. Hetken silmäiltyään miestä Sirius tunsi tämän ja hän oli varma, että pyörtyisi kohta. Heikosti Sirius sai äänensä toimimaan. "Regulus.”
Sirius oli aina ihmetellytkin, minne hänen pikkuveljensä oli kadonnut. Nyt hän näki vain rippeet entisestä arvokkaasta Regulus Mustasta.
"Tule", Sirius sanoi ja ojensi kätensä veljelleen. Regulus katsoi Siriusta, aivan kuin ei olisi käsittänyt Siriuksen pyyntöä. Kuitenkin, hetken mietittyään, hän tarttui veljensä käteen ja nousi vaivoin jaloilleen.
"Pidä kiinni", Sirius lisäsi ja he ilmiintyivät Kalmanhanaukiolle.
Regulus alkoi epäillä, että hän näki hallusinaatioita. Hän oli kotona ja Sirius piti kiinni hänen kädestään. Regulus oli kulkenut kuin sumussa, hän katsoi maailmaa sumun läpi. Niin hän halusi nähdäkin sen paikan, jota inhosi yli kaiken muun. Maailma on julma paikka, sen Regulus tiesi. Oli helppoa luoda itselleen oma maailma, tarvitsi vain laittaa ruiskuun heroiinia ja etsiä sopiva suoni. Eikä pistäminen edes sattunut niin paljon kuin eläminen. Reguluksella oli helppoa, tai ainakin niin hän halusi uskotella itselleen.
Sirius johdatti veljensä, jonka silmät seisoivat, keittiöön. Hän kaatoi Regulukselle vettä ja itselleen viskiä. Sirius janosi vastauksia. Miten Regulus oli kajonnut huumeisiin?
"Tämäpäs on mukavaa veliseni", Regulus huikkasi pirteästi. Sirius katsoi veljeään epäröiden, hän ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.
"Milloin aloit käyttää huumeita?" Sirius kysyi kiertelemättä. Regulus tiesi, että Sirius ei halunnut kuulla turhia jaaritteluja, niinpä hän päätti kertoa totuuden lyhykäisyydessään.
"Heti kun äiti ja isä koettivat pakottaa minut liittymään kuolonsyöjiin. Piti paeta. Elin jästinä jonkin aikaa, kunnes löysin toisen maailman.”
Sirius ei ollut aivan varma, tarkoittiko Regulus huumeita puhuessaan toisesta maailmasta. Todennäköisesti tarkoitti.
"Miltä se tuntuu, huumeet siis?" Sirius kysyi.
"Oletko ollut ikinä rakastanut? Kerro se tunne sadalla ja et ole siltikään lähellä sitä", Regulus kertoi. Sirius tunsi, kuinka hänen sydämensä alkoi lyödä tiheämmin.
"Minä en ole ikinä yksin, minun sankariaineeni rakastaa minua", Regulus jatkoi.
Sirius tunsi suunnatonta halua kysyä veljeltään tuota ihmeellistä ainetta. Sirius mietti kuumeisesti mitä tehdä, hän muisti kadun varressa olevat narkomaanit, joka näyttivät eläviltä kuolleista, mutta silti houkutus tuntui olevan liian suuri.
"Voisinko minäkin koettaa?" Sirius kysyi arasti. Hän luuli, että voisi kokea rakkauden ja saada elämänsä raiteilleen. Sirius ei tiennyt, että otti askeleen kohti rajaa joka erotti elämän ja kuoleman.
Now my life has turned
Another corner
I think it's only best
That I should warn you
Dream it while you can
Maybe someday I'll make you understandA/N: Kommentit piristää!
Star sanoi, että saan kirjoittaa niin monta narkkis ficciä kun haluan
Ja niin teen, Ringosenikin sanoi niin
