Susia. Jotenkin välimerkittömyys kuvaa loistavasti eläimellisempää ajatusmaailmaa, jossa sellaiset pienet jutut kuin vaikka pilkut eivät ole mitään tärkeää... toisaalta välillä ilmaantuvat välimerkit sopivat loistavasti siihen taisteluun ihmisyyden ja suteuden välillä (ja toisaalta se etteivät välimerkit ole kaikkein perinteisimpiä voisi kuvata Remuksen sivistynyttä ajatusmaailmaa...).
On aika surullista se ettei ole väliä, voisi olettaa sellaisen muuttavan ihmistä, miettii mitä vain, toimii kuitenkin aina samalla tavoin, ja Remuksen ajatukset jäävät jalkoihin ja kaikki on vain vaistoja.
Jollain tapaa olen tottunut siihen että raapaleet ovat jaksotetumpia eli pidempiä, mutta tämä kulkee tyylikkään jatkuvana, eräänlaisena tajunnanvirtana, ja sanavalinnat ovat sopivia siihen että se on eläimen mieli ja toisaalta ihmisen... vaikka maailman hyvyyden voisi ajatella jotenkin sopimattomana ilmaisuna sudelle, toisaalta miksi olettaa että sitä ainakaan nimellä kutsuttaisi, joten mikäs ettei hyvyydeksi.
Osuvaa. Kuvaa Remuksen jumiutumista jonnekin ei tahdo, kuvaa tarpeellista hyvin. Lyhyesti.
