Anna unilaulu ja näytä minulle rauhan ikkuna (Harry/Luna, K-11)

[Codename]

Nimi: Anna unilaulu ja näytä minulle rauhan ikkuna
Genre: Angst, Songfic, Tuplaraapale, Deathfic
Varoitukset: Sisältää epätarkasti kuvaillun itsemurhan
Paritus: (Harry/Luna)
Ikäraja: K-11
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat J.K Rowlingille, enkä saa tästä mitään rahallista hyötyä. Ficin lopussa esiintyvien sanojen tekijä on Toni Wirtanen.
Summary: Synkkä muusa, verta suussa, anna unilaulu, näytä hetki rauhan ikkunaa.
A/N: Elikkäs, tämä osallistuu kahteen haasteeseen; Albumihaaste, albuminai Apulannan Killa ja kappale, joka tässä esiintyy on Laululintu. Osallistuu myös FF100-haasteeseen, aiheenani Harry/Luna ja sana, joka tässä on, on  077 – Mikä? Ficin idea syntyi suoraan sanoituksista, tällä kertaa en tutkinut mitään syvällisempää tekstistä, vaan katsoin tekstiä hieman yksinkertaisemmin, tälläisellä tuloksella.

Anna unilaulu ja näytä minulle rauhan ikkuna

”Huomenta pikkuinen”, sanon pienelle laululinnulle edessäni, joka visertelee edessäin. ”Mitä sinulle kuuluu?” kysyn siltä ja se pukee vastauksensa kauniiksi lauluksi.
”Kiva kuulla, että sinulle kuuluu noin hyvää”, sanon sille iloisena.

Se on kaunis, se pieni sininen lintu edessäni. Viikkojen ajan se on piristänyt minua, kun minulla ja Harrylla on ollut hieman huonot ajat.
”Tiedän, minun pitäisi tehdä asialle jotain”, vastaan linnun kysymykseen, ”mutta en tiedä mitä tehdä”, huokaan sille ja se näyttää kuuntelevan tarkasti. Pian se laulaa taas minulle, mutta tällä kertaa ehdotuksen.

”Onkohan tuo sinun ehdotuksesi vähän liian raju”, vastaan sen ehdotukseen. ”Vaikka olenhan aina toivonut osaavani lentää”, huokaisen. ”Mutta eikö minun kannattaisi koettaa vielä korjata asioita Harryn kanssa?”

Lintu pudistelee minulle pääntänsä ja vakuuttaa laulullaan, ettei se kannata, kaikki on ohi. Ehkä se on oikeassa, olihan Harry kehdannut väittää, ettei lintuani ole olemassakaan.
”Niin varmaan”, sanon pettyneenä. Kävelen linnun perään ja saavun parvekkeen reunalle. ”Oletko nyt varma, että osaan lentää?”

Lintu laulaen vakuuttaa minulle osaavani lentää.
”Kiva kuulla”, vastaan ja suljen silmäni. Otan askeleen enkä tunne parvekkeen reunaa kengänpohjissani. Tunnen vain ilmaa ja lennän.

Luna Lovekiva löydettiin 8. heinäkuuta kuolleena kadulta, ehkä itsemurhan tehneenä. Tapaus tuntui selvältä, mutta oudoksi sen teki erittäin kummallisen viserryksen kuuluminen hänen ruumiinsa lähellä.

***

Turvaan turtaan mieleen
Turhaan laupeuteen
Suojaan känsän alle
Katkeruudessa kasvaa
kunhan sille on multaa

Rajapisteen takana kysymykset odottaa
Kuka nylkee ketäkin?
Kenen iholla on reittikirja jota seuraa?

Laululintu
Riisu huntu
Laskeudu kädelle
Varastettuun tuntiin ainoaan

Hauras kiinnekohta
Kytkee raivokkaan
Riitteen lailla kantaa
Eikä huomioi muuri
Eikä tunnista muuri

Kuka onkaan se joka ääriviivamme piirtää?
Kuka antoi muotosi
joista kasvanut on reittikirja jota pelkää?

Laululintu
Riisu huntu
Laskeudu kädelle
Varastettuun tuntiin ainoaan
Synkkä muusa verta suussa
Anna unilaulu
Näytä hetki rauhan ikkunaa

[Jennea]

Harry/Luna-paritus on minulle melko tuore, enkä ole lukenut sillä parituksella pitkään aikaan ficciä, joten tämä oli mukavaa vaihtelua. Ensinnäkin otsikko on ihana. En ensin tajunnut sitä, mutta ficcin luettua merkitys on selvä. Tämä oli samaan aikaan hurjan nätti ja hurjan surullinen. Luna on niin ihana, että tuntuu tosi pahalta ajatella, että hän kuoli itsemurhassa. Jotenkin olen muutenkin ajatellut Lunan... kuolemattomaksi. Heh, hassua, mutta oikeasti. Se on niin viaton ja ystävällinen, ettei ansaisisi kuolla ollenkaan.

Lintu oli aidon tuntuinen, sillä kyseessähän on tosiaan Luna. Ja jotenkin oli ihanan lapsellisia ja yksinkertaisia nuo kysymykset, jotka Luna kysyi linnulta.

Surullista, mutta kaunista. Pidin tästä todella paljon.

[Ringo]

Oi. Ihana.
Tässä oli heti sellainen niin Lunamainen tunnelma. Ja Luna on muutenkin nykyään yksi suosikkihahmoistani, ja tämä on yksi niistä harvoista hettiparituksista, mitä lueskelen. (: Ja aluksi tuntui hiukan jähmeältä lukea tekstiä Preesensissä, kun on tottunut siihen tylsään imperfektiin, mutta siihen tottui nopeasti. Mukavaa vaihtelua vain!
Lisäksi kerronta oli ihanan yksinkertaista, joka täydensi vielä tämän ficin tunnelmaa, ja teki siitä omalla tavallaan todella haikean. Ainut vain, että tuo Lehtiartikkelipätkä pilasi hiukan tunnelmaa. Mielestäni se toimisi tehokkaammin, jos se olisi vasta laulun sanojen jälkeen. Toisaalta silloin joltain saattaisi mennä ohi koko kohta.
...En tiedä, älä kuuntele outoja neuvojani. :'D Mutta se oli siis vain oma kantani, tee kuten haluat 

Tämä ficci oli todella ihana iltasatu. (: Kiitoksia siitä!

[biotdf]

Anteeksi, mutta olen harvinaisen pettynyt. Ja se ei ole sinun vikasi vaan omani. Olen epätoivoisesti etsinyt Luna/Harry paritusta, ja kun vihdoinkin löysin niin se oli näin lyhyt ja... tyhjä. Paritus oli tässä epäolennainen. Lunan kanssa olisi voinut olla vaikka suklaasammakko.

Ficistä pidin muuten tosi paljon, vaikka lyhyt olikin. Luna oli tosi IC, kun juttelikin jonkun linnun kanssa. Kaunis ficci. Pitää vain jatkaa pitkän Harry/Luna parituksen omaavan ficin etsintää... Kiitos tästä iltasadusta