Kirjoittaja Aihe: ''Voisin opettaa sinua tanssimaan?'' K-11 [S/OC, L/J]  (Luettu 1911 kertaa)

nnnil``

  • ***
  • Viestejä: 41
  • Olenpas minä suloinen.
Title: ’’Voisin opettaa sinua tanssimaan?’’
Author: Nnnil``
Disclaimer: Hahmot kuuluu niiden keksijälleen, vain Megan on omaisuuttani :P
Rating: K-11
Beta: En omista.
Genre: Romance, sisältää myös vähäsen slashia :>
Paritukset: Sirius/OC, Lily/James (onhan tuo OC oikea merkki, kun kaveri sanoi sen olevan tuo  ???)
Summary: Tylypahkaan tullut tyttö viihtyy enimmäkseen yksin ja on keskittynyt opiskeluun ja rakastamaansa harrastukseen tanssimiseen. Ilman syytä Sirius tuntee outoa vetoa tyttöön ja mitä heidän välilleen syntyy, kun tyttö ei pidä seurasta ja Sirius rakastuu tähän?

--- Eka ficcini, joten älkää tuomitko! Suurimmat osat virheistä on sitten tällaisia pilkkuvirheitä ja jne, mutta saatte ison urakan ilmoitella minulle niistä! Ficci on luultavasti jtn 2-4 osaa, en ole vielä päättänyt, mutta uskoisisin jtn 3 tai 4 osaa, ellen sitten uskalla laittaa hurjan pitkiä osia kerrallaan. Tästä piti tulla aluks one-shot mut sit aloin kirjoittaa enemmä ku oli tarkotus.
Virheistä välittämättä te pistätte kommentteja, te sanotte omasta mielestänne kaikki risut, ruusutki saa tulla mut mielellää niit negatiivisia :D
Inspis iski ku kuuntelin http://www.youtube.com/watch?v=iqTummlFuYk  tuota piisiä vaikka inhoon sitä yli kaiken.
ps. Kirjoitustapani on outo ja itsekin vihaan sitä. muthei – elätkää.
pps. Kirjoittelen tätä enimmäkseen Meganin puolelta, joten älköö tappako.


Osa 1

Suurista ja tilavista ikkunoista, jonka molemmin reunoin koristi vaaleat verhot, paistoi aamuauringon ensimmäiset säteet. Valo herätti huoneen eloon, samalla, kun pienikokoinen tyttö tanssi lyhyeen musiikkikappaleen tahtiin. Kyseinen tyttö oli muuttanut toisesta taikakoulusta Tylypahkaan ja oli nyt viimeisenä vuotenaansa siellä. Lajitteluhattu oli laittanut hänet Rohkelikkoon, mikä oli hänelle suuri yllätys, kun ei itse edes tiennyt aluksi mitä eroa kaikilla tuvilla oli. Loppujen lopuksi hän oli päässyt mukaan elämään, mutta jatkanut yksinäisenä ja hiljaisena. Tyttö ei kun koskaan pystynyt ystävyystymään.

Kyseinen tyttö, Megan, oli harrastanut kotipuolessaan kahdeksan vuotta tanssia, mutta isänsä työpaikan takia koko perhe joutui muuttamaan pitkän matkan Amerikasta Lontooseen. Megan itse ei välittänyt koko tapahtumasta, sillä hän oli ollut myös siellä yksinäänsä, eikä koskaan viihtynyt isoissa porukoissa, toisin kuin hänen veljensä Emmett. He olivat kuin kaksi eri persoonaa, mutta siltikin hyvin samanlaisia. Sitä ei voinut edes sanoin kuvata. Tyttö piti läheiset välit äitiinsä useiden vuosien ajan, mutta Lontooseen muutettua välit alkoivat harventua ja lopulta haihtuivat kuin tuuleen, kun tyttö lähetettiin Tylypahkaan. Aluksi kirjeet pitivät suhteen jotenkin yhdessä, mutta kirjeiden tulo oli alkanut vähentyä, jolloin muutoskin alkoi tapahtua. Tytön isä oli poissa kotoa hyvinkin usein auroriuransa takia, joka taas johti siihen, ettei kukaan perheen lapsista melkein koskaan nähnyt miehen vanhenemista. Megan omisti myös koiran. Koira oli isokokoinen saksanpaimenkoira River, joka piti hyvin paljon omistajastaan. Kaksikosta oli tullut pienistä lähtien erottamattomat, jota edes Tylypahka ei onnistunut rikkomaan. Joskus Meganista tuntui, että vain River onnistui ymmärtään tytön sekavia tunteita.
Itse Megan oli lyhyeen puoleinen ja omisti lyhyehköt hiukset. Hiukset tyttö oli kuitenkin värjännyt kellertävän vaaleiksi tummansinisien silmiensä mukaan. Meganilla oli myös kalpea iho, jota koristi punainen napakoru. Hän ei itsekkään oikein tiedä miksi otti kyseisen korun, mutta ei aikonut ottaa sitä poiskaan.

Päästyään Tylypahkaan hän keskittyi pelkästään opiskeluun, sillä päätteli, että ystävät ja tuttavat vain pilaisivat hänen muutenkin huonon menestyksensä koulussa ja yleensä illalla hän vietti aikansa opiskelun parissa. Jos aikaa vielä jäi, hän meni aina tarvehuoneeseen, jonka oli löytänyt sattumalta tutkiskellessaan koulua alkuviikkoina, harjoittamaan kykyjäänsä tanssin parissa. Tyttö rakasti tanssia yli kaiken ja samalla myös rauhoittui usein sen parissa.
Megan ei kuitenkaan koskaan pitänyt huonetovereistaan. Hän yöpyi yönsä yli Lily Evansin, Caramella Lionsin ja Samantha Quinsin kanssa. Caramella tosin yritti olla mahdollisimman mukava tytölle ja pidätteli toivoaan ystävyystymisen yllä, mutta Megania se ei kiinnostanut. Samantha taas oli liiankin utelias ja Lily oli huomaamaton. Megania ärsytti vielä eniten se, kun koulun kelmit tulivat aina tavalla tai toisella tyttöjen makuuhuoneeseen vierailulle, tai muuten vain oleskelemaan. Ei häntä pojat ärsyttänyt vaan se, kun Lily yritti olla välittämättä James Potterista ja Samantha ei tehnyt mitään muuta, kuin yrittänyt olla mahdollisimman kaunis ja edustava Sirius Mustan edessä. Megan tyytyi aina siihen, että lähti taas tarvehuoneeseen tanssimaan tai kirjastoon.

~~

Kuukaudet olivat kuluneet syksyiseen ja kylmään iltaan. Sinä yönä oli tarkoitus olla kurpitsajuhlat ja tähdellinen maisema täysikuun kera. Megan oli päättänyt mennä kokeilemaan itse keksittyään koreografiaan täysikuun valossa. Hän oli päätynyt useiden iltojen avulla sellaiseen päätökseen, että pystyi keskittymään paremmin kun salia valaisi jokin muu, kuin tavallinen loistelamppu. Kello hiipui vähän yli seitsemän ja Megan käveli rappuset tyttöjen makuusaleihin ja työnsi painavan oven mahtuakseen siitä. Tyttö ei saanut edes ovea kiinni, kun kuuli jo tuttujen tyttöjen kysymykset koskien juhlaa. Lily oli nousut seisomaan ja katsoi iloisella ilmeella Megania ja kysyi oliko tämä tulossa illan juhliin.
’’En minä ole, pitäkää te vain hauskaa’’, Megan sanoi hymyillen hieman vaivaantuneesti. Lily oli hiljentynyt ja alkanut taas puhumaan Samanthan kanssa Potterista ja pojan omaperäisestä kutsusta juhliin. Megan huokaisi ilottomasti ja alkoi etsimään kassiaan, jossa tämä piti urheiluvarusteitaan. Caramella oli sillä aikaa siirtynyt tytön luokse ja ilmoitti kuun jo nousevan. Megan hymyili ja sanoi menevänsä taas tanssimaan.
’’Taas?’’ Caramella kysyi hämmästyneesti, ’’tarkoitan, että kohta on juhlat ja sinä menet tarvehuoneeseen?’’
’’Anteeksi, en ole oikein juhlatyyppiä. Ja muutenkin, mitä minun pitäisi tehdä yksinääni siellä. Olisin vain iloisten parien tiellä.’’
’’Megan, et viitsisi puhua noin. Voin taattaa, että siellä paljon yksinäisiä poikia!’’
Megan avasi suunsa aloittaakseen vastaväitteensä, mutta ei kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään, kun toinen tyttö aloitti jo puolustelunsa ’’Sinulla on puoli tuntia aikaa pukeutua ja valmistautua. Olen itse jo valmis, joten voin auttaa sinua! Ole nyt kiltti, vain tämän kerran tulet kanssamme juhliin.’’ Caramella sanoi hymyillen anovasti ja otti tytön kädet omiinsa ’’et kadu sitä’’.
Megan hymyili pienesti ja perääntyi kaappinsa luokse.

~~

Kellon lyödessään tasan kahdeksan Megan tunsi itsensä erilaiseksi, kuin ennen. Hän ei tiedä, miksi suostui tällaiseen, muttei tyttö aikonut perääntyä. Kun aloitti homman, se pitää viedä loppuun asti kunnolla. Megan oikaisi sametista tehtyä mekkoaan, samalla kun odotti Caramellan tuloa Suureen Saliin. Tyttö katseli ohikulkevia pareja ja ei voinut kieltää tuntevansa itsensä kovin yksinäiseksi, vaikkei koskaan perustunut poikaystäviin. Megan huokaisi pienesti ja alkoi jo tosissaan miettiä pakokeinoja juhlista.
Caramella juoksi lyhytkorkoisissaan korkokengissään ja liehuvassa sinisessä mekossa eksyneen näköisen tytön luokse, selittäin Samanthan tuhraantuneestä paidasta. Megan hymyili ensimmäisen kerran juhlan aikana ja elätteli toivoa, ettei koko ilta menisi tylsästi, vaikka olisikin mielellään toisessa paikassa ja vaatteissa. Tytöt astuivat peremmälle ja hämmästyivät nähdessään Suuren Salin. Joka puolella oli kauniita koristeita, pöydät ja tuolit olivat siirretty kokonaan pois häiritsemästä ja tanssilattia loisti valkoisena kuin marmori. Kaikkialla oli kaunista. Caramella yritti illan aikana parhaansa mukaan saada tytön innostumaan jonkinlaisesta pojasta, edes tanssille. Megan taas pudisteli päätään ja kieltäytyi monestakin tarjouksesta, kun eräs puuskupuhilainen pidätteli kovasti toivoa tytön varalle. Ilta kului ja Megan alkoi haluta pehmeän peiton alle.

~

Salin toisella puolella riehuivat James Potter ja Sirius Musta. He olivat päässeet hetkeksi toistensa seuraan, kun Jamesilla oli kiireitä Lilyn kanssa, mutta sai hetken tämän ja pojan väliin. Pojat juttelivat mistä mitäkin ja James ei voinut olla nauramatta kuullessaan, minkälaisen seuralaisen Sirius oli saanut.
’’...yritti saada minut nostamaan itsensä, kuten vanhoissa tansseissa’’ Sirius puhui jo hieman väsyneesti.
’’Mikset sitten nostanut?’’ James kysyi nauraen vieläkin kuullessaan tarinan.
’’Et sinäkään nostaisi minun seuralaista vaikka maksettaisiin. Hänhän puhuisi siitä taukoamatta koko loppuvuoden, vaikka minä jättäisisin hänet niin raa’asti kuin pystyisin kuvittelemaan!’’
’’Kuules Sirius, en voi auttaa sinua ongelmassasi, sillä minun Lilyseni näyttää jo siltä, että haluaa päästä tanssimaan’’. James sanoi anteeksipyytävästi ja lähti peruuttamaan taaksepäin Lilyn luokse. Sirius pöyhi muutenkin mustat ja sekaiset hiuksensa vielä pystyyn paremman tekemisen puutteessa ja käveli varovaisin askelin tarjoilupöydälle. Pojan silmät huusivat väsymystä tämän napatessaan hieman boolia ja päätti nojata rauhallisin ottein pöytään ja katseli ympärilleen, etsien jotakuta tanssimaan.
Muutamien minuuttien ajan Siriuskin ehti kieltäytymään parista tarjouksista, kun oli huomannut tuntemattoman näköisen tytön toisella puolella salia. Poikaa valtasi suuri hämmennyt, kun tajusi, ettei edes tiennyt mistä tuvasta tämä oli. Sirius mietti vielä mahdollisuuksiaan nolaamisen ja muuten torjumisen puolia, kunnes lopulta päätti jättää boolinsa pöydän reunalle.
Poika raivasi tiensä parien ohitse ja astui varman näköisenä vaaleahkon tytön eteen. Tyttö näytti varautuneelta ja Siriuksen kaulaa pitkin hiipi pieni puna, ’’Kuules, huomasin, että olet yksin täällä seisomassa, niin minä...’’ Poika hiljentyi tietämättä itsekkin syytä ja sulki silmänsä jatkaessaan lausetta ’’siis, tarkoitan, että tarjoaisitko tämän tanssin?’’
’’Voisinhan minä tullakkin’’, Megan sanoi hymähtäen pienesti, vaikka mieluiten menisi pois. Sirius ojensi kätensä tytölle ja he yhdessä menivät lattialle. Megan hymyili hieman vaivaantuneesti laittaessaan sirot kätensä pojan kaulan ympärille. Siriuskin ymmärsi tehtävänsä, vaikka hieman myöhässä.
’’Sirius, meidän pitää mennä, kohta on Remuksen aika’’, James kuiskasi yllättäen pojan korvaan kappaleen loppupuolella. Sirius kuiskasi toiselle pojalle vastauksen ja perääntyi Meganista, sanoen jostain hätätilanteesta. Tyttö vain hymyili vastaukseksi ja päätti lopulta mennä tanssimaan tarvehuoneeseen, saadakseen edes jotain selkoa ajatuksistaan.

~~

’’Sirius, mitä Merliniä sinä menit tekemään?!’’ James huusi, olleessaan ulkona.
’’Mitä? mitä muka minä äsken tein?’’ Sirius kysyi närkästyneenä. Peter katseli sivulla poikien alkavaa riitaa ja ilmoitti Siriukselle, että tämä meinasi kävellä Voron ohitse, kun he olivat sisäänkäynnin kohdalla. Dumbledoren päätöksestä kukaan ei saanut oleskella juhlien ajan ulkona, tai muuten ulos menevien ovien luona. ’’Sinä olisit voinut kuljettaa meidät suoraan Voron eteen ja olisimme olleet Rääkkyvän Röttelön sijasta makuuhuoneissa!’’
Sirius haroi vaivaantuneena hiuksiaan ja istahti kylmälle nurmikolle, nojaten polviinsa, ’’anteeksi, en oikein pysynyt tässä maailmassa’’
’’Oli mikä oli, eiköhän meidän pitäisi mennä. Kohta alkaa tapahtua’’, Peter sanoi samalla katsellessaan jo lähempänä olevaa ränsistynyttä taloa. Sirius nousi ylös nurmikolta ja paineli eteenpäin rivakkaasti, sillä tiesi muiden seuraavan tätä.
Pojat tekivät omat temppunsa Tällipajun kohdalla ja kävelivät lyhyeen matkan taloa kohti ja sen sisällä olevaa vaaraa.

~~

Megan oli vaihtanut vaatteensa liikuntahousuihin ja tavalliseen t-paitaan, kun ei pystynyt olla enään juhlissa. Caramellakin oli eksynyt poikaystävänsä luokse ja tytöllä ei ollut muutakaan seuraa, sillä tuskin Lily ja Samantha hyväksyisivät hänet joukkoonsa. Tyttö nappasi vielä urheilukassinsa ja tipsutteli kohti kolmannen kerroksen tarvehuoneeseen, väistellen Voroa ja tämän kissaa. Tämä oli muutenkin väsynyt ja tapaaminen kissan kanssa ei miellyttänyt häntä, kun vihasi niitä muutenkin. Megan käveli tuttujen taulujen ohi ja ohitti kolmesti tarvehuoneeseen vievän. Tyttö ei kuitenkaan pystynyt keskittymään kunnolla tanssisaliin, mutta kuitenkin pääsi minne halusi. Ikkunat vain olivat leveämmät ja ilman verhoja. Megan tiputti painavan kassin oven viereen ja aloitti tavalliset venyttelynsä.
Venyttelynsä jälkeen Megan aloitti tutulla tanssilla, ja ehti käydä vain muutamat askeleen, kun tämä näki ikkunan lävitse ison täysikuun. ’’Sehän on isompi kuin ennen’’, Megan kuiskasi hiljaa ja käveli ikkunan luokse katsellen Kiellettyyn Metsään. Tyttö nousi istumaan ikkunanlaudalle ja ehti katsella vain pari minuuttia, kun tämä näki jo tutut hiuspehkot säntäämässä metsään päin. Hän nousi istumaan paremmin ja katseli, kuinka heillä oli pieni riita ja he taas lähtivät liikkeelle. Megan olisi halunnut mennä perään, mutta ajatteli näin olevan parasta ja jatkoi tanssiaan siitä kohdasta, mihin jäi.
Kului jo yli kaksi tuntia, kun Megan tansitteli varpaitaansa lattialla ja tyttö oli jo aivan väsynyt. Hän poimi vesipullonsa ja käveli ikkunan luokse. Täysikuu oli jo korkeampana kuin viimeksi ja pian se alkaisi laskeutumaan. Hän avasi yhden ikkunoistaan ja tunsi viileän tuulenhenkäyksen ympärilläänsä ja sulki samalla silmänsä, yrittäen pitkittää sitä tunnetta. Megan nojautui ikkunalaudalle ja katseli metsää. Se näytti täysikuun ansiosta hyvinkin kauniilta ja olisi helppo tunnistaa kuka siellä käveli. Metsä näytti myös taianomaiselta, mutta samalta armottoman raa’alta. Megan poimi ranteeltaan hiuspampulan ja sitoi sen lyhyisiin hiuksiinsa, etteivät ne häiritsisi silmiä, kun tämä yrittäisi kurkkia vielä enemmän. Tyttö nojautui eteenpäin ja katseli alas kosteaan nurmikkoon ja näki kaukana järvessä liikettä. Häntä hymyilytti, sillä tämä oli luullut kaikkien nukkuvan jo, kun kellokin näytti paljon. Megan vilautti pienen hymyn metsälle ja sulki ikkunan. Hän tiesi, että ulos ei saanut mennä, mutta siitä huolimatta hän laittoi pullon kassiinsa ja pisti laukun hihnan varovaisesti olalleen. Hän loi vielä viimeisen silmäyksen saliin ja poistui hiljaa sulkien oven. Megan käveli tutut raput ja käytävät ilman valoa, sillä hän ei halunnut herättää tauluja, koska he eivät tekisi mitään muuta kuin alkaisivat huutamaan, ja Voroa hän tuskin kaipaa. Hän lopulta tuli oikean oven luokse ja työnsi ne tarpeeksi paljon auki, mahtuakseen siitä läpi ja samalla sulki sen huolellisesti. Tyttö päätti mennä ensin laiturille ja käveli vilkuillen välillä taakseensa, huomasiko kukaan tämän pakenemistaan. Päästyään laiturille, hän riisui kenkänsä ja upotti ne veteen, välittämättä oliko vesi kylmää vai ei. Hän liikutti jalkojaansa, tehden pieniä kuvia vedessä. Pitkästä aikaa hän tunsi olevansa paikoillaan.

~~

Sirius tiesi, että heidän pitäisi lähteä nukkumaan täysikuun jälkeen, mutta kun tämä oli nähnyt sen saman tytön laiturilla, hän ei tiennyt mitä halusi. Poika seisoi paikallaan selvitellen ajatuksiaan, kunnes lopulta päätti, ettei tulisi menettämään mitään muuta kuin lisää unettomia tunteja, joten tämä viittoi Jamesin ja Peterin jatkavan matkaansa makuuhuoneeseen. Itse hän odotti, kunnes he olivat menneet sisälle ja muuttui animaagimuotoonsa. Sirius tiesi, että James tappaisi hänet sillä hetkellä, mutta tämä vähät välitti ja tassutteli hiljaa yksin istuvan tytön luokse.
Takkuinen koira oli pelästyttänyt Meganin kävellessään laiturille ja tämä alkoi tuntea heti pahaa oloa. Koira tuli lähemmäksi ja uskaltui istumaan tytön viereen, vilkaisten tätä samalla pienillä koiransilmillään. Tyttö hymyili lempeästi ja silitti Siriuksen takkuista turkkia.
Megan oli yllättynyt koiran tulemisesta, ja pelästyi itseään kun oli nostanut kätensä ja alkanut silittelemään koiraa. Hän tunsi lämpöä silitellessään koiraa ja oli jo ehtinyt rapsutellakkin tätä ja aina kun tyttö lopetti, koira pyysi lisää. Megan nosti jalkansa vedetä ja istui niin, että pystyi olla koiran kanssa vastakkain ja hieroi tämän tassuja. Tassut olivat kylmän tuntuiset, mikä ihmetytti tyttöä, sillä oli tottunut, että River omisti lämpimämmät tassut. Tämä tuntematon koira muistutti niin paljon Megania Riveristä, ettei edes huomannut, kun tämän poskille vierähti kaipuuden kyynel. Sirius oli huomannut tämän ja oli ojentanut tassunsa lähemmäksi ja yritti lohdutella niin koiramaisesti kuin vain voi. Megan pyyhkäisi kämmenellään kyyneleen pois ja katseli haikeana nousevaa aurinkoa, Sirius seuranaan.
Puolen tunnin kuluessa ohi Sirius oli nukahtanut Meganin syliin, eikä Megan oikein pistänyt pahakseen. Aamu alkoi näkyä jo paljon selkeämmin ja tyttö arveli olevansa vielä vähän aikaa ulkona. Tämä tumma ja takkuinen koira teki Meganille turvallisen olon, kuten Riverkin, jonka vuoksi hän ei halunnut vielä lähteä. Aamun viileys alkoi kuitenkin jo tuntua tytön paljailla käsivarsilla, eikä oikein nukuttanutkaan. Megan olisi voinut istua siinä melkein ikuisuuden.


***
Nyt niitä koommeennttejaa  ::)
« Viimeksi muokattu: 14.03.2015 23:40:14 kirjoittanut Kaapo »
No anteeksi, että loukkasin.
En voi sille mitään, että olen ylivoimaisesti huonompi kuin sinä.

nnnil``

  • ***
  • Viestejä: 41
  • Olenpas minä suloinen.
Vs: ''Voisin opettaa sinua tanssimaan?'' K-13
« Vastaus #1 : 28.07.2008 19:37:45 »
Anteeksi, ettei jatkoa ole tippunut, - vähään aikaan? minun kultarakas tietokoneeni sattui jättämään minut muutaman päivän julkaisemisen jälkeen ja jouduin alustamaan, vai mikä-nyt-onkaan, et saisin sen toimimaan :'<< sinne meni musiikki, kuvat, keskeneräinen, mutta kuitenkin toinen osa ja sitten myös samalla vaivalla kerätyt simssit ;'<<
Aloitan kuitenkin tänä iltana vielä uudestaan kirjoittamisen ja toivon mukaan, saan jatkon huomenna tai sitä seuraavalla päivällä!



MoaningMyrtle: Kiitos kommentistasi ^^. On aina mukava, kun edes joku vaivautuu kirjoittamaan kommentin :D
No anteeksi, että loukkasin.
En voi sille mitään, että olen ylivoimaisesti huonompi kuin sinä.

nnnil``

  • ***
  • Viestejä: 41
  • Olenpas minä suloinen.
Vs: ''Voisin opettaa sinua tanssimaan?'' K-13
« Vastaus #2 : 29.07.2008 15:45:57 »
Tästä tuli lyhyempi kuin ekasta osasta, mutta toivottavasti kelpaa!   :D Ja jos kaikki menee suunitelmieni mukaisesti, seuraava osa on sitten viimeinen.
Ja olisi mukavaa, jos pistäisisitte enemmän kuin yhden kommentit ;D


Osa 2

Peter oli vastoin tapojaansa noussut ensimmäisenä. Tämä katsoi kelloa ja oli hyvin yllättynyt kun se näytti vielä niin aikaista aikaa, ettei se voinut olla totta. Poika käänsi kuitenkin katseensa Siriuksen sänkyyn ja helpottui, kun näki tutut, mutta likaiset varpaat peiton alta. Eilisen täysikuun jälkeen Sirius oli jäänyt ulos, vaikka tämän ilmeestä huomasi, että seuraavana päivänä tämän silmien alla tulevat olemaan söpöt ja isot merkit valvotusta yöstä. James oli kuitenkin huolestunut parhaasta ystävästään, mutta tiesi, ettei Siriusta saisi sisälle. Tämä kun sattui olemaan aina niin itsepäinen aasi.
Peter kuitenkin nousi ylös seisomaan ja käveli unisesti vikisten vessaan pesulle. Hän alkoi harjaamaan hampaitaan ja laittoi hammastahnatuubin lavuaarin reunalle. Käden toimiessaan itsestään, Peter katseli peiliä ja haroi toisella kädellä hiuksiaan. Toisin kuin Siriuksella ja Jamesilla, tämän hiukset näyttivät jo luonnostaan siltä, kuin niitä olisi kammattu. Hän ei myöskään käyttänyt mitään erillisiä hiustentuotteita, kuten James. Pelkkä poikien hiusten ajattelu sai hymyn nousemaan Peterin kasvoille. Peter mietti vähän lisää faktoja Siriuksen hiuksista, kun kuuli tutun tömähdyksen huoneessa. Hän ei edes vaivautunut katsomaan, selvisikö kyseinen ihminen, sillä vastaus oli aina selvä.
''Voi paperiperuna...''
Peter naurahti hieman kovempaa, kuin olisi ollut tarkoitus. Lattiaan tömähtänyt oli sillä aikaa noussut ylös ja käveli kohti vessaan ja avasi oven astuen sisään. Peter ei huomannut kyseistä tilannetta ja oli juuri peruuttamaisillaan taaksepäin, hän törmäsi Siriukseen, joka näytti siltä, kuin olisi nielaissut sitruunan.
''Kas Mätohäntä, mitä kuomaseni? Näin aikaisin aamusta hereillä, minun pitäisi rankaista sinua!'' Sirius hörähti kovaa, joka aiheutti taas Jamesin heräämiseen. Tämä ei kuitenkaan noussut ylös, vaan yritti nukkua vielä vähäsen. Peter ei oikein ymmärtänyt Siriusta ja siirsi kätseensa hieman nolostuneena jalkoihinsa. Tämä oli kuitenkin tajunnut Siriuksen olevan ilman paitaa ja alkoi yskiä, jonka taas vaikeutti suussa oleva hammasharja. Peter perääntyi ja tiputti samalla hammastahnatuubin lattialle. Sirius kuitenkin vain nauroi ja meni herättämään Jamesin uudestaan. ''Ja Matohäntä voisi pistää liikettä hammasharjaansa ja antaisi minulle täydet valtuudet suihkuun!'' Sirius sanoi vielä nauraen ja katseli ikkunasta ulos. Vessasta alkoi kuulua veden lorinaa ja poika hymyili muistellessaan öisen kumppaninsa. Hänen kasvoilleen tuli pieni hymy, joka taas nousi korviin saakka. Hiukset olivat taas kerran sekaisin, joka teki Siriuksesta mielipuolen näköisen tämän hymyn kanssa.
Peter tuli ulos vessasta ja istui sängylle haukotellen leveästi. Sirius oli mennyt suihkuun ja poika katseli ikkunasta ulos väsyneen oloisena. Aurinkokin näytti kiirehtivän ties minne. Kello ei ollut edes kuutta ja se oli jo noin korkealla...
''Sarvihaara, oletko hereillä?'' Peter kuiskasi sängyssä makoilevalle pojalle.
''En, kunhan huvikseni heittelen tässä tyynyäni kattoa kohti'', James sanoi lyöden tyynyä korkeammalle nyrkillä.
''Ai, anteeksi. Tiedätkö miksi aurinko on niin korkealla, vaikkei kellokaan ole edes kuutta?'' Peter kysyi.
''No?''
''Sitähän minä kysyin sinulta! Miksi kysyisisin, jos tietäisisin vastauksen?''
''... kysy Anturajalalta. Ja vastaus toiseen kysymykseesi olisi, ylpeilläkseen'', James sanoi ja nousi istumaan.
Sillä aikaa Sirius oli tullut vessasta ja hymyili kelmihymyään. James mietti asiaa ja lopulta kysyi pojalta, miksi tämä hymyili niin iloisesti.
''No siihenpä minulla on yksinkertainen vastaus! Minä tein yhden tosi kivan jutun'', Sirius sanoi pöyhistellen hiuksiaan tyttömäisesti.
''Mikä se kiva juttu on?'' Peter kysyi jännityksen alaisena.
''No katsokaas, minä siirsin kaikki kellot meidän huoneestamme muutamalla tunnilla taaksepäin'' Sirius sanoi ja väisti Jamesin heittämän tyynyn.
''Monella tunnilla?'' James tiuskaisi saadessaan tyynynsä takaisin.
''En oikein ole varma, oliko se kolmella, vaiko neljällä. Muistan tosin sen, että eilen kun tulin makuusaliin mietin sitä pitkään!''
''Mitä mietit?''
''No, monellako tunnilla siirrän kelloja! Olettepa tänään tylsiä, taidanpas mennä tunnille!''
Peterin haukoessaan vieläkin henkeä kello-asiasta, Sirius oli sillä napannut laukkunsa ja lähtenyt tunnille. James meni takaisin makuulleen ja naurahti, ''Matöhäntä, jatketaan nukkumista. Ei ole kuitenkaan mitään järkeä lähteä tunnille, kun ei ole tiedossa mikä tunti on seuraava''. Peter otti ehdotuksen vastaan ja käpertyi omistavasti peittonsa alle.

~~~

Oli menossa muodonmuutoksen tunti ja McGarmiwa istui tapansa mukaisesti pöytänsä ääressä, kun Sirius käveli sisään ovesta ja pahoitteli myöhästymistään.
''Ja missäs sitä on oltu?'' McGarmiwa kysyi vaarallisen tyynenä.
''No katsos kun minä tein pienen jekun Sarvihaaralle ja Matohännälle'', Sirius sanoi ylpeänä, samalla nostaen kätensä ylös mahtipointisesti.
''Missä he sitten mahtavat olla?'' Naispuolinen opettaja kysyi, pysyen vieläkin tyynenä, mutta antoi katseen vaellella pitkin pölyistä ja ahdistavaa luokkaa.
''En ole varma, he varmaan jäivät nukkumaan. He kun olivat niin väsyneitä, enkä minä raaskinut pakottaa heidät opiskelemaan'', Sirius sanoi anteeksipyyntö naamassaan. Koko luokka oli alkanut tirskahtelemaan ja jotkut jopa nauroivat hiljaa. Ovi Siriuksen takana kuitenkin aukesi ja James käveli sisään törmäten Siriukseen. Pojat virnistivät toisilleensa ja aloittivat selitellä myöhästelyään tarkalleen samaan aikaan, vain erin sanoin. McGarmiwan nuttura alkoi kiristymään, kun tämä nousi uhkaavasti ylös narisevasta tuolistaan ja käveli kohti poikia. Hän piti kättäänsä selän takana ja seisoi nyt heidän neniensä edessä. Opettaja suunitteli jotakin poikien varalle, eikä kuunnellut heidän puhetta kuin puolella korvalla. Pulpettien ääressä istuneet oppilaat olivat huomanneet opettajan salamyhkäisyyden ja seurasivat innolla heidän kolmen välistä tilannetta. Jännitys luokassa oli niin suuri, että sen olisi voinut leikata lusikalla poikki ja jakaa muihin luokkiin. Itse pojat eivät aavistaneet mitään, kun taas Peter hiipi mitään sanomatta omalle paikalle ja katsoi vieressään olevaa tyhjää paikkaa. Remus menettää paljon, poika mietti hiljaa mielessään ja päästi huulilleen tutun kelmivirnistyksen, vaikkei itse ole tekemässä mitään.
''Vai on meidän pojat siirtänyt kelloja'', McGarmiwa aloitti kissamaisesti venyttäen joka sanan.
''Itse asiassa, se oli-'' James aloitti, mutta McGarmiwa työnsi ison ja lihavan madon Jamesin naamaan kiinni. Poika katsoi matoa silmät selällään ja vinkaisi: ''Ei kai sillä ole vesikauhua?''
Sirius tirskahteli kovaan ääneen vieressä, kun taas koko luokka repesi nauruun. McGarmiwa katsoi hämmentyneen näköisenä poikaa ja veti madon pois pojan naamalta, ''ei, sillä ei ole vesikauhua, mutta minuapa kiinnostaa se, että mitä tämä otus teki minun makuuhuoneessani tänä aamuna?''
Sirius ei voinut enään pidätellä, vaan kävi istumaan lattialle ja selitti jotakin 'housuihin', 'lopeta' ja 'nauramista'. Monet ymmärsivät asian ja Jameskin virnuili hetken.
''Kysytte väärältä mieheltä, me kolme'' James osoitti Siriusta, itseään ja oli kääntynyt taaksepäin osoittaakseen Peteriäkin, kun ei ollut huomannut tämän istuvan jo paikallaan, ''no, ja Peter nukuimme hyvin sievästi eilen illalla''
McGarmiwa luovutti ja päästi pojat istumaan pakoilleen. Opetus jatkoi rauhallisena, eikä kukaan kiinnittänyt huomiota nurkassa istuvaan tyttöön, joka lähinnä piirteli omaan vihkoonsa. Välillä hän haukotteli, välillä hän katsoi luokkaa ja välillä hän päästi ilmoille pienen hymyn. Elämä aloitti viimeisen valssin.

~~~

Tunnit menivät hiljaa ja rauhallisin ottein, vaikka kelmit välillä tekivät kepposiaan. Ulkona alkoi satamaan vettä kaatamalla, välillä oli myös pieniä rakeita, jotka sulivat yhtä nopeasti, kuin olivat tulleet. Lily ja kumppanit istuivat tuntien päädyttyä oleskeluhuoneessa ja juttelivat minkä kerkesivät. Megan tosin vain istuskeli punaisessa nojatuolilla ja tuijotti lasittunein katsein takkaan. Aiemmin päivällä Sirius oli moikannut tyttöä ja Caramella oli suonut hänelle lämpimän hymyn. Megan ei tiennyt miten suhtautua asiaan, mutta oli vastannut virnistäen. Nyt Megan vain painautui syvemmälle nojatuoliin ja tunsi nukahtavansa, ellei kukaan keksisi tekemistä. Kelmit olivat tulleen huomaamatta oleskeluhuoneeseen ja nytkin Lily ulisi kamalaa hiusrajaansa. James tietysti alkoi visertää hiusrajan olevan täydellisin, minkä voi löytää ja Samatha nauroi niin imelää naurua, että Megania alkoi oksettaa. Ainakin yksi syy lisää olla poissa ihmisten ilmoilta.Tyttö huokaisi ja nosti jalkansa tuolille, jolloin Remukseksi kutsuttu poika istui tämän viereiseen nojatuoliin ja yritti jutella.Megan vain hymyili ja yritti pyytää Caramellaa apuun, mutta tämä ei edes huomannut lukiessaan lehteä. Peter oli istunut Siriuksen viereen ja joka kerta kun Sirius sanoi tälle jotakin, hän punastui. Joku kuudesluokkalainen oli myös nähnyt Peterin tuijottavan murhaavasti Lilyä, mutta jätti asian sikseen. Remuskin oli nähnyt, muttei hänkään puuttunut asiaan, vaikka hänellä olikin omat aavistuksensa. Megan koki tilaisuutensa tullen ja nousi ylös tuolistaan. Tyttö katsoi pahoittelevasti poikaa ja kertoi menevänsä miettimään ajatuksiaan. Caramella tiesi oikein hyvin minne tämä oli menossa ja seurasi tyttöä makuusaliin. Megan tunsi tämän seuraavan tätä ja alkoi vaihtaamaan vaatteitaan. Caramella istuutui sängylleensä ja sitoi mustat hiuksensa kiinni, ''Minkä sortin tanssia harrastatkaan?'' Tyttö aloitti, vetäen samalla jalkansa peiton päälle.
Megan katsoi hieman omituisesti toista tyttöä, ''En tanssi ihan tarkalleen tiettyä lajia, sekoittelen usein monia askeleita ja liikkeitä. Mutta enimmäkseen varmaan showtanssia''.
''Voisinko tulla katsomaan kuinka tanssit? Kiinnostaisi nähdä minkälainen olet oikeasti'', Caramella kysyi varovaisesti.
''En ole menossa nyt tanssimaan, vaan ajattelin mennä ulos harhailemaan'', Megan paljasti hymyillen poissaolevasti, ''mutta ehkä ensi kerralla'', tyttö lupasi.

Caramellan lähdettyä takaisin oleskeluhuoneeseen, Megan kääntyi katsomaan itseään kokovartalopeilistä. Vaaleat hiukset ponnarilla ja panta pää ympäri, liian iso hiphop-paita ja suurehkot collegehousut saivat kelvata. Tyttö ei ollut kaunis, muttei rumaksikaan voinut sanoa. Enää puuttui lenkkarit ja Megan käveli makuuhuoneesta kohti sateista pihamaata. Hän ei kuitenkaan huomannut yhden silmäparin näkevän tämän poistumista, joka sitten myöhemmin lähti seuraamaan tyttöä.
Nurmikko oli kostea ja Megan käveli taas kohti laituria. Tästä paikasta oli tullu tytölle hyvin mieluisa ja vesikään ei tuntunut kylmältä kun atoi. Hän kuivasi itselleen paikan, missä aikoi istui, loitsulla ja kääri lahkeensa ylös. Kengätkin saivat kohta menoa ja jalat pääsivät tuttuun ja turvalliseen veteen. Megan harjoitteli pieniä tanssiliikkeitä, joita pystyi tekemään istualteen, tai muuten vain käsillä. Kaukaa se näytti lähinnä aivan kuin tyttö harjoittaisi karatea.
Sirius oli kävellyt ulos vietäville oville ja kirosi sadetta. Tämä ei kuitenkaan luovuttanut ja käveli tutuksi tulleen paikka kohti. Hän näki jo kaukaa tytön, mutta ei kuitenkaan ymmärtänyt tämän tekemisiään ja käveli lähemmäksi. Lähellä laituria poika pakotti itseään olemaan rento ja astui puiselle lankulle. Tällä kertaa Megan kuuli tulijan ja kääntyi tätä kohti läpimärkänä. Paita tämän päällä oli kastunut aivan märäksi ja oli liimautunut tytön ihoon kiinni, mutta se ei nähtävästi kiinnostanut tätä yhtään. Sirius istuutui tämän viereen, muttei kuitenkaan laittanut jalkojaansa veteen, kuten Megan.
''Anteeksi, kun jätin sinut kesken tanssin'', Sirius aloitti, hieman nolostuneena ja hämmentyneenä sanomastaan.
Megan vain hymyili pojalle lämpimästi ja pyysi unohtamaan sen. Tyttö nosti jalkansa vedestä ja laittoi lahkeet alas ja kengät jalkaan. ''Sinä tuskin tulit vain pyytämään anteeksi'', Megan sanoi virnistäen Siriuksen ilmeelle, kun tämä punastui kaulaa myöten.
''Niin, minun piti tulla kysymään erästä asiaa, mutta... Eikö me voitaisiin mennä sisälle? Täällä sataa ja minä olen märkä'', Sirius tiuskaisi hieroen punan pois kasvoiltaan.
''Ei, minä pidän sateesta ja jos asiasi oli mukava, voit kertoa sen ja lähteä. En minä siihen kuole'', Megan sanoi hymyillen.
''No, minun piti tulla kysymään, että mitä teit eilen täällä? Siis yöllä'', Sirius lisäsi ja yritti olla änkyttämättä. Hymy Meganin kasvoilta katosi nopeasti ja tämä käänsi katseensa veteen. ''Mietin asioita. Mistä tiesit, että olin täällä?''
''Minä taisin nähdä sinut ikkunasta'', Sirius sanoi, tajuten minne oli saattanut itsensä. Punastuen jälleen hän painoi katseensa alas.
Megan näytti olevan tyytyväinen vastaukseen, mutta muisti koiran, joka oli jäänyt tytölle arvoitukseksi. ''Tietätkö mitään koirasta, joka oli eilen täällä? Se oli keskikokoinen, takkuinen ja musta''
Siriukselle näytti tulevan pala kurkkuun, kun tämä alkoi yskimään ja selitti jotakin metsän eläimistä. Megan katseli hämmentyneenä poikaa ja nousi ylös seisomaan. Sade ei ollut vieläkään loppunut ja nyt tyttö kalisi kylmyydestä. ''Tiedätkö mitä Sirius?'' Megan aloitti, samalla kun poikakin nosti itsensä jaloille. Tämän kasvot olivat kuin elävä kysymysmerkki.
''Olet suloinen kun punastelet, mutta en usko, että meistä tulisi ikinä mitään'', Megan kuiskasi hiljaa pojalle ja katsoi tätä anteeksipyytävästi ja kääntyi juoksemaan kohti linnaa.
Sirius oli jäänyt seisomaan hämmentyneenä paikalleen ja tunsi kuinka vesi valtasi tämän kenkänsä jo pelkässä sateessa. Hän katsoi kaipaavasti järven pintaa ja huokaisi, painaen päänsä taaksepäin. ''Olen jo märkä, mitäs suotta miettimään...'', poika kuiskasi itsekseen ja hyppäsi järveen. Vesi oli kylmää ja pojan tulleessa pintaan, tämä päästi huudahti pienesti, mutta käveli lopulta rantaa pitkin linnaa.

~~~

Oleskeluhuoneessa kaksi kelmiä ja tytöt istuivat lattialla pelaten pullonpyöritystä. Tekemistä ei ollut paljoa, mutta näin he tappoivat aikaa. Remus ei pelannut, vaan katseli vierestä, kuinka Jamesin kasvot loistivat joka kerta tämän suudellessaan Lilyä. Minuuttien vieriessään, hän oli huomannut useita silmäyksiä toisesta toiseen. Poika oli huomannut jo ruskeahiuksisen tytön Katyn olevan ihastunut erääseen Marcusiin, useimpien tyttöjen olevan ihastuneita Jamesiin ja kuinka he samalla katsoivat Lilyä murhaavasti. Siltikään Remus ei ymmärtänyt, miksi Peterkin katseli vähät väliä Lilyä samalla tavalla kuin tytöt. Poika oli kyllä huomannut tämän olevan kiinnostunut Jamesista, vaikkei Peter itse sitä myöntäisi. Remus ehti vain toivoa, että James tietää asiasta, kun Peter valitsi itselleen tehtävän.
Aika kului pelatessaan ja ovikin ehti käydä. Ensin käveli sateesta kastunut Megan, joka oli hieman järkyttyneen oloinenkin. Muutaman minuutin kuluessa hänen perässä tuli märkääkin märempi Sirius. Remus ei tiennyt mitä tämä tarkoitti, mutta häntä huvitti nähdä Sirius sellaisessa kunnossa.


~~~

Ja olisi edelleen mukavaa, että rohkenesitte sanomaan positiiviset ja negatiiviset asiat tästä ficistä. Enhä minä koskaa oppisi mitään, jos olette aina hiljaa   :(
No anteeksi, että loukkasin.
En voi sille mitään, että olen ylivoimaisesti huonompi kuin sinä.