Kirjoittaja Aihe: Joutsen [K-11], romance (snog?), song, femme, nimetön paritus  (Luettu 1350 kertaa)

jjemsie

  • ***
  • Viestejä: 274
Title: Joutsen
Author: jennimur   
Rating: K-11
Genre sanotaan vaikka, että romance tai äh. snog voisi olla vähän osuvampi, vaiko sittenkin lime? No, jotain siihen suuntaan anyway, femslash vielä. Ei kai tämä PWPkään oo, koska tämä ei varsinaista seksiä sisällä. Sanokaa jos olette eri mieltä-
Pairing: Nimettömillä mennään, saa itse kuvitella miten haluaa, mutta minä oon noita vihjeitä oon ripotellu aika tavalla
Summary: Kun kaksi seikkailunhaluista kohtaavat.
Disclaimer: Rowling omistaa Potter-maailman jonne tämäkin sijoittuu, en saa tästä rahallista korvausta, ihan omaksi huviksi kirjoittelen. Biisien sanojakaan - joita on lainattu tuolla välissä - en omista, niiden tekijänoikeudet kuuluvat sen tekijöille, ei minulle. Lainassa vain ovat.
A/N: Tämä oli taas sellainen villi idea. "Hei, kokeilenpas kirjoittaa femmeä, ooh, haaste, joo, mä kirjotan nimettömänä tän!" No joo, ei ihan noin, mutta siis osallistuu Paritukset nimettömillä henkilöillä-haasteeseen ja todellakin tämä on ensimmäinen femmekokeiluni. Tässä vaiheessa en sano mitään enää, koska haukun tämän muuten maanrakoon, sillä minä nyt vain olen sellainen. Ylinegatiivinen omia juttuja kohtaan ja kuulemma liian ankara itselleni. Kyllä viimestään viikon päästä muodostuu realistinen kuva tästä, pitää nyt vaan vähäksi aikaa jättää tämä hautumaan. Ja kommenteista minä luonnollisesti elän, joten niitä olisi todella kiva saada, varsinkin siitä, miten se femmeilykohta onnistui. Onko edes vähän ilmeistä tehdä songficci Katy Perryn I Kissed a Girl-biisistä? On. Minä sorruin. Oli pakko. Siitä se ajatus kuitenkin lähti ja se sopi suht hyvin tähän, joten tämä muodostui songficiksi. No, mutta olkaa hyvät, ihmiset. Ne kommentit sitten todellakin auttavat.


Joutsen

Polttarini olivat muuttuneet varsin villeiksi. Hillitystä tyttöjen illasta oli tullut ryyppyretki ja baarikierros, jossa oli jo varsin kuuma tunnelma. Ystäväni tanssivat pöydillä tuliviskilasit monilla käsissään. Istuin sohvalla, vasta hetki sitten olin itsekin ollut pöydällä tanssimassa villisti ja samalla olin kerännyt varsin paljon katseita niin nuorilta, kuin vähän vanhemmiltakin. Asuni oli varsin antelias, minishortsini todellakin olivat nimensä veroiset, tuubitoppini helma nousi itsepäisesti koko ajan ja pyrki paljastamaan sinä iltana tehdyn napakorun. Yritin epätoivoisesti pitää sen piilossa, se punotti ja oli kipeä kun kangas hankasi sitä vasten ja kun pienet hikikarpalot osuivat siihen, minun teki mieli huutaa. Purin kuitenkin huulta ja päätin nostaa toppini helmaa napakoruni yläpuolelle, eipähän ainakaan ollut niin tuskaisaa. Päätin hoitaa napakorun pois heti sen illan jälkeen. Minun käteeni lykättiin jo ties kuinka mones tuliviskilasi ja vaikka yritin tarjota sitä takaisin, ei siihen suostuttu. Heilautin sillä kertaa kastanjanruskeat ja kiharat hiukseni olkani yli ja join tuliviskiä ja tunsin sen poltteen kehossani. Kerranhan sitä vain elettiin.

En käsittänyt ollenkaan kuinka olimme päätyneet siihen ja kenen idea oli oikeastaan ollut pitää polttarit, vain sillä oli väliä, että istuin nyt jonkin minulle tuntemattomattoman baarin pehmeällä sohvalla. Ilmeisesti baari, tai yökerho, oli aika uusi, tai sitten se oli vain suosittu, sillä siellä oli paljon porukkaa. Ehkä hieman liikaa minun makuuni, mutta minä jouduin kestämään. En halunnut tuottaa vähäisille ystävilleni pettymystä kun kerrankin kaikilla oli hauskaa. Hauska oli oikeastaan käsite, joka oli melkein jäänyt minulta unholaan töiden ja Killan tehtävien vuoksi, mutta sinä iltana tajusin sen voimakkaammin kuin koskaan. Halusin elää. Nähdä maailmaa. Saada uusia kokemuksia. Ja mitä minä nyt olin tekemässä? Olin menossa naimisiin. Miehen kanssa, jota rakastin. Ehkä se kumosi seikkailunhaluni. Ehkä.

En pitänyt epävarmasta ajattelutavastani, joten join loput tuliviskistäni kerralla ja annoin sen haihduttaa ajatukseni. Nyt oli aika pitää hauskaa. Toiseksi viimeinen ilta naimattomana. Tunsin kylmiä väreitä selkäpiissäni kun vain ajattelinkin huomisaamun krapulaa. Onneksi hääpäivä olisi vasta ylihuomenna.

This was never the way I planned, not my intention. I got so brave, drink in hand, lost my discretion

Sain aina vain lisää varmuutta tuliviskin myötä ja nousin uudestaan pöydälle tanssimaan. Heilutin lannettani ja hiuksiani villisti, nauroin railakkaasti ja yksinkertaisesti pidin hauskaa. Elin kerrankin, pitkästä aikaa hetkessä ja halusi pysyä siinä, olla täysin tietoinen kaikesta ympärilläni, omasta kehostani, ihmisten katseista ja tunteesta. Siitä pienestä tunteesta ja äänestä, joka takoi yhtä sanomaa ja joka sai minut tanssimaan tyylillä, jolla en koskaan ennen ollut tanssinut. Eihän sillä olisi ollut edes väliä, en näyttänyt normaalilta itseltäni. Sain tehdä mitä halusin, olin maskin takana. Hiiteen järkevyys, harkintakyky, oli aika elää villisti. Edes kerran.

Hyppäsin alas pöydältä ja laskeuduin lattialle sulavasti, saappaideni muutaman sentin korot kolahtivat lattiaan ja minulla tuli yllättävä halu tarkistaa, oliko taikasauvani vielä tallella. En voinut heittää varovaisuuttani narikkaan, olin suuremmassa vaarassa, kuin suurin osa muista, mutta toisaalta en edes näyttänyt itseltäni, joten minun pitäisi olla paremassa turvassa. Silti esitin nostavani säärieni peittäviä saappaita ja hipaisin taikasauvaani vaivihkaa. Kyllä. Se oli siellä. Nyt voisin ottaa taas rennommin. Lähdin varmoin askelin kohti baaritiskiä ja sinne päästyäni istuin pehmustetulle tuolille ja tilasin tuliviskin. Pian se leijailikin eteeni ja minä aloin tutkailla ympärilläni olevia ihmisiä. Osan tunnistin, mutta en tietenkään voinut moikata heitä. Huomasin muutaman vanhan, jo unholaan jääneen koulukaverin ja minun todella teki mieli mennä juttelemaan heille ja vaihtamaan kuulumisia. Vaikka alkoholi alkoikin jo hyvää vauhtia vaikuttaa aivotoimintaani, en silti mennyt sinne. Se olisi ollut aivan liian vaarallista. Vasemmalla puolellani istui viiden hengen seurue, joku tyttö istui poikaystävänsä sylissä. Tunsin pienen kateuden pistoksen ja melkein toivoin voivani itse istua oman kultani sylissä. Suljin ajatuksen mielestäni, huomenna taas näkisin hänet, vai oliko se jo tänään? En ollut ollenkaan varma kellonajasta. Jäin tuijottamaan vieressäni istuvaa paria lähes itsekään sitä huomaamatta ja huokaisin raskaasti.

It's not what I'm used to, just wanna try you on. I'm curious for you, caught my attention

"Suloista, eikö?"
Käännyin sanojaan kohti, vaikka olin melko varma, että sanoja ei oltu osoitettu minulle. Kävi kuitenkin ilmi, että oikealle puolelleni istunut nainen puhutteli sittenkin minua.
"Niinhän se on", vastasin ja tarkastelin vierelläni istuvaa naista uteliaasti. Hän oli kaunis, erittäin kaunis. Olisin melkein voinut luulla häntä veelaksi, jollei hänen hiuksensa olisivat olleet mustat, vai olivatko ne tummanruskeat? Hänessä vaikutti olevan jotain, joka veti ihmisiä puoleensa, huomasin useammankin miehen ja muutaman naisenkin katsovan häntä. Nainen näytti etäisesti tutulta, mutta en saanut päähäni kuka hän oli. Kai olin joskus törmännyt häneen kadulla tai jotain vastaavaa.
"Äskeinen tanssisi oli aika näyttävä", nainen jatkoi lievästi virnistäen. Pieni virne kohosi minunkin huulilleni.
"Niinhän se taisi olla."

Juttelimme niitä näitä, eikä ilmeisesti kummankaan mieleen tullut kysyä nimeä. Minä en edes halunnut tietää, tai no, halusin, mutta en viitsinyt kysyä, sillä nainen olisi varmasti kysynyt minun nimeäni ja olisin joutunut valehtelemaan. Jostain syystä en halunnut valehdella hänelle. En tiedä miten hän teki sen, mutta tämä mysteerinen nainen sai minut kiinnostuneeksi. Hänen mielipiteensä olivat lähellä omiani ja kävi ilmi, että pidimme samantyylisistä asioista, rakastimme molemmat seikkailua. En tiedä oliko alkoholilla osuutta ajatuksiini, mutta minun teki mieli kokeilla, miltä hänen hiuksensa tuntuivat. Ne liehuivat pitkinä ja vapaina, kiiltävinä ja ihanan silkkisen näköisinä sitä mukaa kun hän liikutti päätään ja vartaloaan, kun hän eläytyi selittämiseen. Huomasin tutkailevani hänen huuliensa liikettä ja sitä melkein viettelevää tapaa, jolla hän kostutti niitä kielenkärjellään. En ymmärtänyt lainkaan, mistä ajatukseni olivat peräisin, enhän minä tuntenut vetoa naisiin. Enhän?

Olin unohtanut täysin ystäväni, jotka tosin vaikuttivat pärjäävän hyvin ilman minunkin apuani. En muistanut kuinka mones tuliviskilasi minulla oli menossa, mutta sen polte ei tuntunut enää läheskään niin voimakkaana, kuin aluksi. Olimme siirtyneet baaritiskiltä syrjäiselle sohvalle istumaan ja olimme ehkä lähempänä kuin olisi ollut tarvis. En ymmärrä, mikä minuun meni. Minä flirttailin hänelle estoitta ja hän teki samoin.
"Siis nyt on toiseksi viimeinen iltasi vapaana?" hän kysyi ja vastasin nyökkäyksellä. Vatsanpohjassani tuntui jännitys ja kaipuu. Mitä minä sitten kaipasin - en tiennyt. Minusta tuntui aivan siltä, kuin pitkään odottamani asia olisi ollut aivan käteni ulottuvilla, asia, jota en edes tiennyt. Olin varma, että ajatukseni johtuivat vain ja ainoastaan, sekä täysin alkoholista, ei mistään muusta.
"Minusta tuntuu, että ripsivärini on levinnyt", hän sanoi nauraen ja niin se tosiaan oli, hänen ripsivärinsä oli kevyesti levinnyt.
"Minä voin auttaa", sanoin ja pyyhin valuneen ripsivärin pois sormellani. En käsittänyt miksi tein sen, mutta jätin käteni hänen poskelleen. Katseemme kohtasivat ja siinä hetkessä oli todellakin jotakin. Jännite välillämme tuntui kasvavan ja hengittämisestä tuli vaikeaa. Tiesin, mitä hän halusi. Ja sitä halusin minäkin.
"Pitäisikö meidän mennä korjailemaan meikkejämme vaikka vessaan?" hän kysyi siirtämättä katsettaan silmistäni. Nielaisin hieman vaivalloisesti.
"Pitäisi."

I kissed a girl and I liked it, the taste of her cherry chapstick. I kissed a girl just to try it, I hope my boyfriend don't mind it

Luovimme tiemme ihmismassan läpi vessan luokse, jossa muutama tyttö jutteli keskenään Me Noidat-lehden juttujen tason laskusta. Menimme molemmat peilin eteen ja korjailimme meikkejämme. Lisäsin hieman ruskeaa rajausväriä korostaakseni tummanvihreää silmien sävyä, joka vastasi katseeseeni peilistä. Vilkaisin silmäkulmastani naista, joka laittoi hillittyä kiiltoa huuliinsa, ja joka sattui myös vilkaisemaan minua, täsmälleen samaan aikaan. Puraisin huultani ja kaivoin pienenpienestä laukustani puuterin, jolla peitin ihoni kiillon. Odotin malttamattomana muiden lähtöä, miksi he eivät voineet ymmärtää, että heitä ei kaivattu. Ilmapiiri tuntui huokuvan vihaa heitä kohtaan, ainakin minusta vaikutti siltä. Mulkoilin tyttöjä aina välillä, mutta he vain jatkoivat puhettaan, jonka aiheena oli siinä vaiheessa syötävän suloiset huispaajat. Minun teki mieli ottaa sauvani esiin ja kirota molemmat. Että ihmiset osasivatkin olla pinnallisia. Sota oli käynnissä, tai ainakin alkamassa, ja he puhuivat vain huispaajista. Eihän heidän hattarantäytteiseen päähänsä muuta tainnut mahtuakaan.

Tukahdutin raivoni ja kaivoin laukustani huulipunan. Huomasin vieressäni seisovan naisen jo saaneen itsensä valmiiksi, nyt hän katsoi minua silmät palaen. Kohotin oikeaa kulmaani ja avasi melkein liioitellun hitaasti huulipunani korkin. Kevyin ja hitain vedoin aloin sivellä huulipunaa täyteläisille huulilleni, joiden muotoon olin erittäin tyytyväinen. Näin hänen silmiensä seuraavan tarkasti sitä, mitä tein. Normaalisti olisin vain sutaissut huulipunani, mutta nyt minulla oli syy pitkittää sitä. Oikein hyvä syy. Jatkoin operaatiotani ja jännitys valtasi alaa vatsanpohjassani aiheuttaen ihanan kirpeän kipristelyn, joka sai minut melkein hyppimään paikoillani. Havahduin siihen kun ovi kolahti. Toiset olivat lähteneet.

Kääntäessäni päätäni oven suuntaan, käteni suistui radaltaan ja aiheutti huulipunanvedon poskeeni.
"Minä voin hoitaa tuon", hän sanoi ja minä jäin odottamaan uteliaana, miten hän sen tekisi. Hän vilkaisi minua ripsiensä takaa vielä, kun hänen kasvonsa olivat viiden sentin päässä omistani. Hän nuolaisi huulipunan pois kerralla ja sai minut tarraamaan pesualtaita yhdistävään tasoon, etten vain kaatuisi. Pienenpieni kipristely muuttui poltteeksi, joka levisi kehooni, kaikkialle. Yllättäen olin härnäävän tietoinen kiivaasta hengityksestäni ja hakkaavasta sydämestäni, hikoilevista käsistäni ja koko olemuksestani. En ollut varma oliko se tunne ahdistusta, vaiko jotankin muuta, en ollut edes varma halusinko tietää. Minulla oli mies kotona odottamassa, tai no, kyllähän hänkin vietti omia polttareitaan, mutta vain muutaman kaverinsa kanssa ja visusti sisällä pysytellen.

Kohtasin hänen katseensa. Anoin apua äänettömästi. En todellakaan tiennyt, mitä tehdä.
"Se on sinun päätöksesi. Haluatko tehdä jotain todella repäisevää, haluatko pienen seikkailun ennen kuin asetut aloillesi, vai haluatko olla kiltti tyttö loppuun asti?"
"Ei mitään jälkiseurauksia vai?"
"Se riippuu sinusta. Voihan olla, että jäät... niinsanotusti koukkuun", hän sanoi ja katsoi minuun viettelevästi. Päätös oli ilmiselvä.
"Eiköhän tässä ole seikkailua tarpeeksi", sanoin ja miettimättä enää hetkeäkään, suutelin häntä. Tein sen koska halusin. Koska olin selvittänyt tunteen. Se oli halua. Puhdasta kokeilunhalua ja seikkailunjanoa. Elämisen tunnetta. Kesti vain sekunti, kun hän jo vastasi varsin ahnaaseen suudelmaani ja minä yllätyin. Positiivisesti lähinnä. Siitä, miten erilailla nainen lopulta suutelee mieheen verrattuna. Siinä oli jotain täysin erilaista, jota ei voi selittää. Sen vain tunsi. Maistoin suussani hennon kirsikan maun ja tajusin sen olevan lähtöisin hänen huulikiillostaan. Oma huulipunani maistui hennosti mansikalle. Kirsikka oli ehdottomasti parempaa. Varsinkin toisen huulilta nautittuna. Hänen kätensä lähtivät vaeltamaan lantiolleni, ne tutkailivat muotojani. Hänen kätensä oli kuin höyhenen kosketus, se tuntui kiduttavalta. Ihanalta, mutta kiduttavalta. Hänen käsissään oli pehmeyttä, jota mieheni kädet eivät koskaan voisi saavuttaa ja hänen kevyt, sitruunainen hajuvetensä sai pääni pyörälle. Ei, sellaisen tunteen, joka minun sisälläni sillä hetkellä velloi, sai aikaan vain ja ainoastaan nainen. Juuri hän.

It felt so wrong, it felt so right, don't mean I'm in love tonight. I kissed a girl and I liked it, I liked it

Kun minusta tuntui, että pystyin seisomaan pystyssä kaatumatta, laitoin käteni, joka oli ollut ottamassa tukea, hänen kasvoilleen ja sivelin hänen pehmeiden ja sileiden kasvojensa ihoa. Samaan aikaan hän taas antoi käsiensä nousta ylemmäs, aina rintojeni kohdalle. Syyllisyyden terävä tikari iski vasta, kun tajusin hänen kätensä lepäävän vasemman rintani päällä. Se tuntui taivaalliselta ja samalla tajusin, miten väärin se oli. Se oli väärin miestäni kohtaan, hitto vie, minähän olin menossa naimisiin ylihuomenna, tai huomenna, arvelin päivän jo vaihtuneen, kellon lyöneen jo kahdentoista. Tuhkimon menettäneen valepukunsa.

Hän ilmeisesti huomasi epäröintini ja otti kätensä pois rinnaltani, irroittautuen samalla suudelmasta, joka oli jatkunut pitkään, liian pitkään. Samassa tunsin pettymyksen tunteen sisälläni. Enkö minä muka halunnut seikkailua? Uusia kokemuksia? Enhän minä pettänyt ketään toisen miehen kanssa. "Äläkä sitten karkaa toisen miehen matkaan", oli hän sanonut ennen lähtöäni, leikillään tosin. Minähän olin se, joka tässä innokkaimmin olin naimisiin menossa. Eikä se sitä paitsi olisi "toisen miehen matkaan" menemistä. Kyseessä oli nainen. Eikä hän saisi koskaan tietää. Ei se muuttaisi suhtautumistaan häneen, ei mikään muuttaisi tunteitani. Puhdasta hauskanpitoa. Ei muuta.
"Minä ymmärrän", nainen edessäni sanoi ja katsoi wc-kopin seinää. Minun teki mieli vastata samaan aikaan ei ja kyllä. Miten ihmeessä mielessäni saattoikin pyöriä niin ristiriitaiset ajatukset? Loppujenlopuksi olin nauttinut suudelmasta. Tavalla, jolla en koskaan ennen ollut nauttinut. Se oli tuntunut erilaiselta. Siinä ei ollut mukana mitään muuta tunnetta, kuin himo. Ei mitään. Ei todellakaan rakkautta, ei. Ei edes ihastusta. Vain himoa.
"Ei. Sinä et ymmärrä", sanoin vaivalloisesti ja käänsin hänen kasvonsa minua kohti. "Kukaan ei voi ymmärtää. Minä... minä haluan. Mutta se on väärin. Minusta tuntuu, että tämän voi laittaa alkoholin piikkiin, eikö?"
Hän katsoi minua pitkään ja arvioivasti. Sitten hän nyökkäsi. Sitä minä olin kaivannutkin.

No, I don't even know your name, it doesn't matter. You're my experimental game, just human nature. It's not what good girls do, not how they should behave. My head gets so confused, hard to obey.

Hän lähti ripottelemaan pieniä suudelmia kaulalleni, teki kuvioita lämpimällä kielellään, joka lähetti kylmiä väreitä pitkin kehoani, aina varpaisiin saakka. Hän jatkoi matkaansa alemmas ja suuteli solisluitani. Kallistin päätäni taaksepäin, en tiedä halusinko antaa hänelle työskentelytilaa, vai johtuiko se nautinnosta ja niistä huokauksista, joita yritin kaikin voimin pitää sisälläni. Ehkä molemmista. Henkäisin muutaman kerran terävästi, kun hän näykkäisi hampaillaan ihoani, joka nousi heti kananlihalle. Hän ei välittänyt siitä, vaikka aivan varmasti tunsikin sen. Hänen tiensä kävi aina vain alemmas ja pian hän oli paitani reunalla. Hän katsoi minuun kysyen. Nyökkäsin ja sysäsin omantunnonääneni nurkkaan. Se oli yllättävän helppoa. Oletin sen johtuvan alkoholista, joka virtasi suonissani, ja jota ilman en todellakaan olisi ollut siinä tilanteessa.

Hän nousi vastakkain minuun ja yllättäen vetäisi minut wc-koppiin. Hän paukautti sen kiinni ja lukitsi, ehkä niin tosiaan oli parempi. Ties vaikka joku ystävistäni olisi tullut silloin sinne. Siinä vasta olisikin ollut selittelemistä. Hän painoi minut istumaan suudelman aikana ja istui syliini jatkaen siitä, mihin oli jäänytkin. Hän laski toppiani alemmas ja paljasti puhtaanvalkoiset rintaliivini. Hän seurasi niiden rajoja suudelmillaan, hän antoi minun totutella tilanteeseen. Minusta tuntui, että en todellakaan ollut hänen ensimmäinen käsiteltävänsä, mutta se ei haitannut. Mielummin jonkun kokeneen käsissä, kuin amatöörin kanssa säätämässä. Hän oli edennyt läpinäkyvän olkaimen myötä olkapäälleni ja nyt hän kietoi kätensä ympärilleni, avaten sitten nopeasti, yhdellä sulavalla liikkeellä rintaliivini ja tiputtaen ne lattialle nopeasti.
"Tee se", sanoin ennenkuin hän edes ehti kohottaa kysyvää katsettaan minuun. Hän naurahti kevyesti, sointuvasti, mutta totteli silti. Hän heilautti hiuksensa vasemalle puoliskolle niin, että kun hän kumartui minua kohti, ne hivelivät ihoani kutittaen. Hän ripotteli suudelmia kaikkialle ruskettumattomalle alueelle, paitsi sille, joka kaipasi kipeimmin kosketusta. Tiesin, että hän härnäsi minua tahallaan, minä oikeastaan pidin siitä. Hän liikutti kieltään ja kun hänen hengityksensä osui rinnalleni, tajusin vasta ilman viileyden. Nännini reagoivat siihen välittömästi, mutta samoin teki hän. Hän imaisi nännini suuhunsa ja pyöritti kieltään sen ympärillä, samalla, kun hänen kätensä löysi toisen rintani ja muodosti kupin sen suojaksi, aloittaen sitten hellät, pyörivät liikeet. Kurkustani karkasi inahduksia, joita yritin estää - tuloksetta. Minun käteni olivat täysin vapaina, mutta en saanut tehtyä mitään muuta, kuin pujotettua toisen hänen hiuksiinsa. Ne eivät olleet aivan niin lipevän silkkisen tuntuiset, kuin mitä luulin. Ne tuntuivat täydelliseltä. Ne olivat täydelliset. Kuten hänkin.

Aivan liian pian hän päästi rintani suustaan. Olin jo aikeissa protestoida, mutta hän toimi nopeasti. Pian samassa, kutkuttavan ihanassa käsittelyssä oli toinen rintani ja minä en voinut yksinkertaisesti tehdä muuta, kuin vaikeroida nautinnosta. Kuinka kukaan pystyi tuottamaan sellaisen tunteen? Minusta alkoi tuntua, että hän ei ollut noita laisinkaan. Hänen oli pakko olla jotain parempaa. Vain hetkeltä tuntuneen ajan päästä hänen huulensa löysivät taas omani, mutta hänen kätensä pysyivät hyväilemässä rintojani, jotka molemmat punottivat ja olivat kuin tulessa.
"Haluatko sinä yrittää?" hän kysyi ilkikurinen virne kasvoillaan ja pilke silmäkulmassaan, kun hän, aivan vain aavistuksen verran hengästyneenä vetäytyi suudelmasta. Nyökkäsin ja minusta tuntui, etten edes nähnyt mitään. Minä vain tunsin.

Us girls, we are so magical. Soft skin, red lips so kissable. Hard to resist so touchable. Too good to deny it, ain't no big deal, it's innocent

Hän otti nopeasti toppinsa pois ja oli juuri avaamassa rintaliivejään, kun minä pysäytin tarttumalla häntä käsistä.
"Anna minun."
Sain hänen rintaliivinsä vaivatta hänen yltään ja sain vain luotuani katseeni hänen täyteläisiin rintoihinsa, kun kuulin peitenimeäni huudettavan. Jähmetyin paikalleni heti, hänkin huomasi sen. Jaoimme katseen ja ymmärsimme molemmat, mitä meidän tuli tehdä. Seikkailu sai jäädä kesken.
"Olen täällä!" huusin ja yhteisymmärryksen vallassa hän otti vaatekappaleeni lattialta.
"Ai, hyvä, luulimme jo, että jotain pahaa on tapahtunut. Kello on jo kaksi, Fleur on sammumispisteessä, haittaisiko sinua, jos lähdemme?"
"Ei, kunhan odotatte minua", vastasin ripeästi ja aloin vasta silloin, laskuhumalassa, tajuta tekoni. Hymyilin hieman pahoittelevasti sylissäni istuvalle naiselle ja hän nyökkäsi ymmärtäväisen näköisenä. Oli eri asia, ymmärsikö hän sitä kuitenkaan loppujenlopuksi.
"Menen baarin puolelle."
"Selvä", vastasin ja kun kuulin oven sulkeutuvan, huokaisin helpotuksesta.
"Sepäs oli lähellä", hän sanoi ilkikurisesti hymyillen. Mieleeni hiipi pieni pelko.
"Tämähän jää meidän väliseksi?"
"Tietysti."

Puin vaatteeni ripeästi päälle, kun hän oli noussut sylistäni. Melkein nauroin tilanteen koomisuudelle, molemmat vetämässä vaatteita päälleen samalla, kun tunnelma on äärimmäisen jännittynyt ja räjähdysherkkä. Tiesin, että minun piti päästä sieltä nopeasti pois, ennen kuin veisin loppuun sen, mikä oli keskeytetty. Ja olin varma, että jos tekisin sen, katuisin sitä. Paljon. Harkitsin vaatteita pukiessani kysyisinkö hänen nimeään. Hän oli jo kuullut peitenimeni, mutta en ollut varma halusinko tietää hänen.
"Mikä sinun nimesi on?" kysyin, ennen kuin ehdin estää itseäni. "Odota."
Hän oli juuri aukaisemassa suutaan, kun tien viimeisen päätöksen. Se oli vain humalaista sekoilua, ei mitään sen enempää, ei mitään mainitsemisen arvoista. Helpommin unohtaisin hänet, jos en tietäisi hänen nimeään.
"Älä sanokaan, ehkä on parempi, etten tiedä."
Hän ei ehtinyt sanoa sanaakaan, kun ilma viileni äkisti ja mieleeni tulvivat kaikki asiat, jotka olin haudannut pois näkyvistä. Näin mielessäni Siriuksen kaatuvan, läheisieni kuolevan ja nyt näin Remuksen jättämässä minut tapahtuneen takia. Hengitykseni muuttui huuruksi ja silloin tajusin - ankeuttaja. Miten ihmeessä ankeuttaja olisi tullut yökerhoon? Eikö niiden pitänyt olla ministeriön valvonnassa? Aloin hytistä pienissä vaatteissani ja kumarruin, jotta saisin taikasauvani saappaastani. Jos oli ankeuttajia, oli varmasti kuolonsyöjiä. Sen tajutessani havahduin kuulemaan kiljaisut, jotka kantautuivat ylhäältä ja julman naurun, joka sai kylmät väreet kulkemaan kehossani.
"Minä hoidan sen", hän tokaisi ja huomasin hänen sauvansa olevan jo esillä. Nyökkäsin ja siirryin sivuun, ankeuttaja oli aivan lähellä. Ovi aukesi ja samassa hän lausui loitsun.
"Lähde nyt!" hän huusi ja minusta tuntui, että jotenkin hän tiesi minun olevan vaarassa. Ankeuttaja perääntyi ja lopulta lipui pois, ilma alkoi vähitellen lämmetä, mutta huudot eivät vaimentuneet.
"Kiitos", sanoin vielä ja todellakin tarkoitin sitä. Se ei ollut kiitos vain ankeuttajan hoitelemisesta, se oli kiitos kaikesta. Kaikesta tapahtuneesta, vaikka se väärin olikin.

Joskus jäin jälkeenpäin miettimään hänen nimeään, mutta oikeasti olin iloinen, etten tiennyt. Jos haluaisin löytää hänet, minulla olisi kuitenkin yksi johtolanka. Hänen suojeliuksensa oli joutsen.
« Viimeksi muokattu: 15.03.2015 00:05:39 kirjoittanut Kaapo »
Kahdessa viikossa voi muuttaa maailman ja neljässätoista päivässä tuhota sen.
banneri by raitakarkki
ava by laaksokukka

bella-neiti

  • Vieras
Vs: Joutsen [PG-13]
« Vastaus #1 : 27.07.2008 01:18:35 »
Luv it.

Ihanaa femmeä. Kiitos. Kello on niin paljon että pienten rakentavien nukkumaanmenoaika on ollut ajat sitten.

bella-neiti

jjemsie

  • ***
  • Viestejä: 274
Vs: Joutsen [PG-13]
« Vastaus #2 : 27.07.2008 16:54:17 »
bella-neiti, kiitos paljon kommentista, mukavaa jos pidit. Harmi vain, että rakentavat olivat jo nukkumassa : D

Kelmikiti, thänks a lot bro :'D En nyt ole itse ihan varma siitä ihanasta, mutta hyvä jos pidit (:

Olisin edelleenkin erittäin iloinen(=riippuvainen) kommenteista : )
Kahdessa viikossa voi muuttaa maailman ja neljässätoista päivässä tuhota sen.
banneri by raitakarkki
ava by laaksokukka