Ficin nimi: Karkki vai kupponen?
Kirjoittaja: Meldis
Genre: slice-of-life, fluffy
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Cedric
Tiivistelmä: Halloweenin viettoa.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Puoli vuotta kestäneen blokin purkua. Odo antoi kivoja ideoita Halloween-teemaiseksi tekstiksi ja otsikko oli hänen upea ideansa. ^^ Jos lukaiset, jätäthän kommenttia!
Karkki vai kupponen?
”Karkki vai kupponen?”’
Pöydälle rämähti tarjotin ja Cedric säpsähti sohvalla peiton alla kovaa ääntä. Hän räpsytteli väsyneet silmänsä auki ja näki Harryn laskeneen sohvapöydälle yhden Mustien koristeellisista hopeatarjottimista, jolla oli kulhollinen hedelmätoffeeta, lakritsia, suklaata ynnä muuta värikästä herkkua. Teepannu höyrysi karkkikulhon vieressä.
”Saako molempia?” Cedric ynähti ja könysi vaikeasti istumaan.
”No jaa, olisi aika julmaa kieltää jompi kumpi”, Harry päätti vakavalla naamalla ja kaatoi kahteen hienoon kuppiin teetä. Toisen niistä hän tarjosi Cedricille ja toisen otti itselleen asettautuen sohvalle Cedricin siirrettyä jalkansa tieltä.
”Minä luulen, että löysin suklaan, josta tykkäät”, Harry sanoi heidän juotua teetä hetken hiljaisuudessa.
”Onko siitä kolme neljäsosaa lakritsia?” Cedric kysyi ja kun Harry virnisti, Cedric jatkoi: ”Sitten sitä ei lasketa voitoksesi.” Harry tuhahti.
”Minä vielä käännytän sinut joskus.”
Cedric nappasi kirsikkahedelmätoffeen kulhosta ja räpelsi sen kääreen auki.
”Etkö menekään Kotikoloon?” Cedric kysyi jauhaessaan karkkia.
”Myöhemmin”, Harry vastasi.
”Oletko varma? Arthur oli tehnyt lapsille labyrintin. Ja entä Teddy? Hän tekee sinulle kepposen taatusti, jos ei saa sinulta karkkia Halloweenina”, Cedric hörähti. Toffee pirskahteli hänen hampaidensa välissä.
”Myöhemmin”, Harry toisti. ”Juuri nyt syön karkkia ja juon kupposen rankan viikkosi päätteeksi.”
”Ihan tavallinen viikko se oli”, Cedric mumisi teekuppiinsa.
”Vain sinä sanoisit kahta huippukokousta kahdella eri mantereella viiden päivän sisällä tavalliseksi viikoksi”, Harry pärskähti ja levitteli käsiään.
”Kiitos”, Cedric pysäytti Harryn ennen kuin tämä alkaisi pidemmin pauhaamaan hänen työskentelytavoistaan. Harry hymyili hänelle ja painautui nojaamaan häntä vasten. Cedric siemaisi taas teestään ja silmäsi karkkikulhoa.
”Kerrohan sitten, mikä noista olikaan se uusi suklaa, joka käännyttää minut?”
