Lauantai-ilta | K-11 | songfic | HP meets Mamba

[mursuhilleri]

Nimi: Lauantai-ilta
Alaotsikko: HP meets Mamba
Ikäraja: K-11

A/N: Hahaa, johan idealla paiskasi! Tää biisihän on hyvin tuttu lapsuudesta, mutta nyt kun Spotifyn satunnaistoisto päätti heittää tän mun aikuisille korvilleni niin tämähän aukesi aivan eri tavalla Mä totesin siinä sit, että tämä vaatii ficciä. Mietin hetken ja aloin kirjoittaa ja siitä syntyi tämä.

HUOM! Jos biisi on tuttu, niin tiedät, miten tarina etenee, mutta jos et muista sanoja, niin suosittelen että et katsokaan niitä ennen ficin lukemista, niin saat ehkä hauskemman ficcielämyksen! Biisihän on tosiaan Mamban Lauantai-ilta (Linkki vie youtubeen)


Lauantai-ilta


Lauantai-iltana ravintolaan
Oli tarkoitus lähteä juhlimaan
Ottaa muutama olut vaan
Ja tulla kotiin nukkumaan

Se oli lauantai-ilta, kun Harry ilmestyi Dracon ovelle molemmissa käsissään kuuden päkki olutta ja kolmas vasemmassa kainalossa. Draco pudisti päätään huvittuneena ja päästi ystävänsä sisään.

“Ron ajaa minut hulluksi”, Harry puuskahti laskettuaan oluet olohuoneen sohvapöydälle. “Hermionesta on kuoriutunut hirviömorsian ja Ron repii hiuksia muutenkin kaljuuntuvasta päästään ja äyskii puolestaan minulle. Haloo, häihin on vielä puoli vuotta aikaa, rauhoittuisivat vähän. Ronilla on kohta niin kiiltävä kalju, että sen voisi ripustaa joulukuusen latvaan.”

“Ja sitten sinä puolestasi tulet tänne räyhäämään minulle, mutta minulla ei ole enää ketään, kelle räyhätä. Asetat minut todella kurjaan tilanteeseen, Potter”, sanoi Draco ja sihautti oluen auki.

“Äh, olen pahoillani”, Harry mutisi vaivaantuneena. “Ei ollut tarkoitus-”

“Minä tiedän sen”, Draco sanoi ja irrotti muovikääreestä tölkin Harryllekin. “Rentoudu, otetaan muutama olut ja mennään ajoissa nukkumaan.”

-`♡´-

Ensin meitä oli vaan Peku ja mä
Sitten siihen tuli pari tyttöä
Peku tunsi ne, mutta minä en
Niinpä tilasin yhden oluen

Vuotavan noidankattilan pubi oli hyvin hiljainen sinä sateisena iltana, joten Draco ja Harry saivat olla aika rauhassa vakiopöydässään.

Harry oli silminnähden rentoutunut, eikä maininnut enää sanallakaan kalju-Ronia ja hirviö-Hermionea. Harry nojasi tuolin selkänojan sijaan seinään ja oli nostanut jalkansa viereiselle penkille. Draco otti hörpyn oluttuopista ja pyyhkäisi vaahtoa ylähuuleltaan.

“Hei katso!” Harry älähti ihan yllättäen ja osoitti ravintolan ovelle, jonka kello oli juuri kilahtanut. “Ginny ja Luna!”

Niinhän se tietysti oli. Kalju-Ronin sisar ja tämän ystävätär olivat saapuneet Vuotavaan noidankattilaan. Draco ei voinut peitellä irvistystä, kun Harry kutsui naiset heidän luokseen.

“Älä viitsi”, Harry huiskautti kädellään. “Ginny on kiva. Lunakin on okei.”

“Minä vain ajattelin, että oltaiisin oltu ihan keskenämme tänään”, Draco sanoi, mutta ei voinut jatkaa valitustaan, koska Ginny ja Luna olivat saapuneet pöytään.

-`♡´-

Toiseen tytöistä tutustuin
Mutta siihen vaaleaan ihastuin
Ja loppuillasta sanoin: "Hei
Meille vai teille, kultasein?"

Positiivista oli se, ettei puhe kääntynyt Ronin ja Hermionen häihin, vaikka paikalla oli sekä kaaso, että bestman. Ehkä kumpikin olivat saaneet tarpeekseen vallitsevasta häähumusta.

Ginny tosiaan oli varsin mukavaa seuraa. Luna Lovekiva oli vähemmän puheliasi, mutta keskustellessaan Ginnyn kanssa Dracon katse harhautui kerta toisensa jälkeen Lunaan. Lunan hopeanharmaat, valtavat silmät olivat täynnä tunteita, joista Draco ei saanut selkoa.

Kun Harry ja Ginny syventyivät kahden kesken keskusteluun, Draco näki tilaisuutensa tulleen. Luna istui hiljaa hänen vieressään, pitkät ja vaaleat hiukset olivat niin kiharat ja pörröiset, että ne melkein koskivat Dracon hartiaa. Draco haistoi Lunassa jonkin, ehkä metsän tuoksun. Heidän katseensa kohtasivat, eikä kumpikaan liikahtanut hetkeen. Draco nielaisi, kun näki Lunan aina ennen niin viattomilla kasvoilla ennennäkemätöntä janoa.

Draco nojautui Lunaa kohti niin, että kiharat kutittivat hänen poskeaan. Hän kuiskasi Lunan korvaan ehdotuksen poistua paikalta yhdessä.

-`♡´-

Hän vastasi minulle silmillään
"Juodaan nää ja lähdetään"
Annoin ovimiehelle vitosen
Koska olin niin iloinen

Lunan katse kertoi kaiken. Luna nosti viininsä huulilleen, mutta ei irrottanut katsettaan Dracon silmistä. Katse oli läpitunkeva ja vangitseva, ja se sai Dracon sydämen pamppailemaan epätasaisesti. Luna hymyili toisella suupielellään ja nyökkäsi lähes huomaamattomasti pubin ovelle päin.

Draco otti huikan tuopistaan. Hän oli hullaantunut näistä viettelevistä katseista, eikä voinut olla virnuilematta. Hän yritti kiinnittää Harryn huomion rykäisemällä, mutta tämä oli niin keskittynyt keskusteluunsa Ginnyn kanssa, ettei huomannut. Draco kulautti tuoppinsa tyhjäksi ja kohautti olkiaan. Hän voisi kertoa Harrylle myöhemmin mihin oli kadonnut.

Draco asteli baarin poikki kevein askelin ja sujautti ovea vahtivan velhon käteen pari kaljuunaa ohi kulkiessaan, sillä hän oli niin iloinen.

-`♡´-

Hän asui aika kaukana
Aivan kaupungin laidalla
Mutta maksoin taksin tietenkin
Koska herrasmiehet tekee niin

Luna kertoi asuvansa aika kaukana. Jossain kaupungin laidalla. He olivat kumpikin hieman päihtyneitä, joten ilmiintyminen ei olisi lainkaan järkevä vaihtoehto. He punnitsivat hetken vaihtoehtojaan, ja päätyivät nappaamaan ohi kulkevan jästitaksin.

Taksimatka oli piinaava. Luna oli todella nerokas silmäpelinsä kanssa, hän osasi käyttää katsettaan eri tavalla kuin kukaan muu, jonka Draco oli tavannut. Draco yritti vastata katseisiin parhaansa mukaan, mutta päätyi sivelemään Lunan reittä vaivihkaa auton takapenkillä.

Viimein taksi pysähtyi.

“Minä maksan”, Draco mutisi ja kaivoi lompakostaan nipun jästiseteleitä. Hän ei ollut ihan varma, miten monta seteliä kuski halusi, mutta sai kuitenkin ennen pitkää maksettua oikean summan.

Draco ja Luna kapusivat autosta ulos ja lähtivät huterin askelin kävelemään pihatietä.

-`♡´-

Sitten mieleni rohkaisin
Ja häntä hellästi suutelin
Hän vei minut sisään lempemme pesään
Ja sai minut onnesta sekaisin

Draco tarttui äkkiä Lunaa kädestä. He pysähtyivät niille sijoilleen, katsoivat toisiaan hiljaisuudessa. Draco astui lähemmäs Lunaa, kosketti tämän poskea vapaalla kädellään, työnsi hiuskiehkuran Lunan korvan taa ja painoi kätensä tämän niskaan. Hän veti Lunan kasvot lähelle omiaan ja suuteli tätä kevyesti.

Lunan keho tuntui sulavan Dracon syliin, he astuivat sisään Lunan taloon, ja suuntasivat suoraan makuuhuoneeseen. Draco ei ollut koskaan kokenut toista niin upeaa hetkeä.

-`♡´-

Aamuyöllä heräsin
Lattialta vaatteeni keräsin
Ja juuri kun joku tuli eteiseen
Näin yöpöydällä sormuksen

Digitaalinen kello yöpöydällä näytti 4:51, kun Draco avasi silmänsä. Hän silitti Lunan kylkeä hellästi, mutta päätti kuitenkin nousta lähteäkseen. Hänen päätään jomotti ja suu oli kuiva kuin aavikko. Draco alkoi kerätä sinne tänne lojumaan jääneitä vaatteitaan mahdollisimman hiljaa, ettei herättäisi Lunaa.

Draco tunsi sydämensä pysähtyvän. Hän kuuli ulko-oven käyvän ja jonkun astuvan eteiseen, ja samalla hetkellä hän huomasi yöpöydällä, ihan kellon edustalla sormuksen. Dracon suu kuivahti entisestään ja sydän jätti monta lyöntiä väliin, ennen kuin se alkoi hakata kovemmin kuin koskaan ennen hänen elämässään.

-`♡´-

Sain sekunnin aikaa miettiä
Jotakin sopivaa selitystä
Mutta katsoin parhaaksi kuitenkin
Juosta niin kauas kuin jaksaisin

Dracolla oli noin sekunti aikaa miettiä sopivaa selitystä. Hän kuuli askelia makuuhuoneen oven toiselta puolelta, eikä hän nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin kiivetä ikkunasta ulos.

Oli lokakuu, kello viisi aamulla, satoi vettä ja lämpötila oli nollassa. Mutta Draco juoksi, hän päätti juosta niin pitkään kuin jaksaisi, kantaen vaatekertaa sylissään, uskaltamatta pysähtyä pukeutumaan. Hän ei välittänyt ohikulkijoiden ihmettelevistä katseista, eiköhän se ollut ihan selvää kelle tahansa, mitä tässä oli tapahtunut.

-`♡´-

Ja kilometrin ainakin
Juoksin halki kaupungin
Sitten pysähdyin ja pukeuduin
Ja jatkoin kävellen kotiin

Kun Draco oli juossut ainakin kilometrin katsomatta taakseen, hän pysähtyi huohottamaan. Hänen rintaansa pisti, eikä hän ollut varma selviäisikö hengissä tällaisesta urheilusuorituksesta näin varhain aamuyöllä kostean illanvieton jälkeen. Hän heitti vaatteensa sateen kastelemalle puiston penkille ja alkoi pukeutua kaikessa hiljaisuudessa.

Pukeuduttuaan Draco suki hiuksiaan, veti syvään henkeä ja otti askeleen eteen päin. Kotiin ei ollut enää kovin pitkä matka, joten Draco päätti kävellä saadakseen ajatuksiaan vähän selvitettyä.

-`♡´-