Nimi: Vaahtokylpy ja kynttiläillallinen
Ikäraja: S
Paritus: Ron/Hermione
Genre: fluffinsekainen ankeus
A/N: Kirjoitin tämän muutama päivä sitten otsikolla "Nimetön asiakirja" ja luonnollisesti unohdin sen sinne 50 muun nimettömän asiakirjan sekaan. Mut nyt tuli mieleen, että mikähän juttu se oli mitä just kirjoitin
Kaivoin tämän esiin ja tää olikin ihan jees, niin nytpä olen tuuttaamassa tätä tänne.
Vaahtokylpy ja kynttiläillallinen
“Miksi lokakuu on olemassa?” Ron kysyi nyreänä kurkistettuaan verhon raosta sateiselle takapihalle. “Tai marraskuu.”
Hermione näytti hapanta naamaa Ronille. Hän oli juuri tullut kaatosateesta sisään. Hänen kiharat hiuksensa pörröttivät villisti ja vaatteet olivat liimautuneet ihoon kylminä ja märkinä.
“Hyvä sinun on sanoa, kun olet ollut koko päivän täällä kuivissa sisätiloissa ja lämmitellyt takan ääressä”, Hermione tokaisi tuimana. Hän siristi silmänsä kapeiksi viiruiksi . Ron tunsi korviensa kuumottavan ja hieroi niskaansa hiljaa.
“Minä laitan sinulle kuuman kylvyn valmiiksi”, Ron sanoi huoli sydämessään.
⋆⭒˚.⋆
Ron oli kuullut, että laventeli auttaa stressiin. Hän valitsi kylpyammeen reunalta laventelisaippuan ja pumppasi sitä reilusti veteen. Hän katsahti pulloa, kohautti hartioitaan ja pumppasi vielä vähän lisää. Ei siitä ainakaan haittaa olisi, jos Hermionen stressitaso vähän laskisi.
Hän valutti lisää kuumaa vettä ammeeseen ja hienoisesti kauhistui vaahdon määrästä. Kun Hemione istahtaisi ammeeseen, hänestä ei näkyisi hiustupsuakaan vaahdon seasta. Mielikuva huvitti Ronia ja hän hymähti hiljaa itsekseen. No, onpahan vaahtokylpy.
Hermione astui huoneeseen kylpytakissaan viluisen ja väsyneen näköisenä, mutta Ron huomasi riemun pilkahtavan tämän silmissä.
“Laventelia”, Hermione sanoi hiljaa ja astui lähemmäs ammetta.
⋆⭒˚.⋆
Sillä välin, kun Hermione nautti vaahtokylvystään, Ron päätti lämmittää tuhdin annoksen makeaa kaakaota ja kasata valtavan keon pieniä voileipiä, joista Hermione piti kovasti.
Ron latoi kahden paahtoleivän väliin runsaasti kermajuustoa, palvikinkkusiivuja ja kurkkuviipaleita, ja pilkkoi ne neljään osaan, pieniksi kolmioleiviksi. Ron ei ollut kummoinen kokki, mutta sentään leipien ja kaakaon teon hän osasi mainiosti. Hän kantoi leipäpinon ja ison kannun kuumaa kaakaota tarjottimella olohuoneeseen.
Kun Ron sai viimeisenkin tuikun sytytettyä, hän kuuli kun kylpyhuoneen ovi aukesi. Täydellinen ajoitus.
⋆⭒˚.⋆
“Voi Ron”, Hermione huokaisi huomattuaan voileipätarjoilun. Hän oli vielä kylpytakissaan ja hiuksista valui vesipisaroita sen rintamukselle.
“Ei tämä ihan kynttiläillallisesta mene, mutta toivottavasti maistuu”, Ron kohautti olkiaan.
“
Voi Ron”, Hermione sanoi uudelleen, hädin tuskin kuiskausta kuuluvammin. Ron oli huomaavinaan kosteutta Hermionen silmissä.
“Nyt syöt mahasi täyteen ja menet lepäämään. Olet raatanut ministerikampanjasi aikana enemmän kuin hermosi kestää”, Ron sanoi lempeän painokkaasti. “Sinulla on iso päivä huomenna.”
Hermione pyyhkäisi kyynelen silmäkulmastaan ja upposi pehmeään sohvaan hämärässä kynttilänvalossa. Ron istui hänen viereensä ja silitti tämän selkää.
Vaikka Ron toivoi, että Hermione saavuttaisi unelmansa, kaikista eniten hän silti toivoi, että saisi vaimonsa takaisin.
⋆⭒˚.⋆
