Ehkä | S | Severus/Remus

[Kiirsu]

Otsikko: Ehkä
Kirjoittaja: Kiirsu
Ikäraja: S
Tyylilaji: angst, romance
Paritus: Severus/Remus
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Rowlingille, minä vain lainaan niitä hetkeksi. Alkuteksti myös ei ole minun.

A/N: 12+-virkehaaste. Kirjoitin piiiiitkästä pitkästä aikaa, siksi tutulla ja turvallisella mennään.


Ehkä

Kynttilän lepatus heitti kaksi varjoa repsottavalle tapetille Kehrääjänkujan vanhassa talossa. Remus oli jättänyt takkinsa nojatuolille, housunsa lattialle, paitansa jonnekin sohvan uumeniin.

“Tiedätkö miten kummallista on ajatella, että joku voi katsoa taivaalle, nähdä täysikuun ja olla tuntematta mitään.”

“Tämä taitaa olla sinulle liian tujua tavaraa, olisi pitänyt pysytellä vedessä”, Severus sanoi ja otti tuliviskilasin Remuksen kädestä.

Sormet tuntuivat pehmeiltä Remuksen hikistä ihoa vasten. Hän siirsi kättään, kuin ohimennen, ja hipaisi Severuksen paljasta hartiaa sormillaan. Sormiin tarttuva käsi oli hellä, vaikka silmistä paistoi varoitus ja puoli senttiä kohonnut kulma viesti rajoista.

Lautojen raoista täytyi käydä sisään tuuli, sillä Remusta paleli äkisti. Kaipaus hiipi rintaan aina niin kavalasti, ettei Remus koskaan onnistunut pysäyttämään haikailuaan ajoissa.

“Jos et pian lakkaa tuijottamasta minua tuolla tavoin, alan epäillä, että joku on lumonnut sinut lemmenjuomalla.”

Remus ei ollut huomannut tuijottavansa, mutta hän kyllä huomasi, ettei Severus ollut vieläkään päästänyt hänen kädestään irti ja siinä jos jossakin oli aihetta juhlaan. Ehkä kevät oli pistänyt hänen päänsä pyörälle, ehkä hän oli liian vanha välittämään, ehkä hän halusi liikaa. Ehkä hän halusi selvittää perin pohjin, mikä oli haavoittanut tuota miestä niin kovin, että seksin jälkeen tuli pysyä kohteliaan etäällä.

Ehkä hän oli hieman humalassa ja hieman rakastunut, muttei sillä ollut juuri nyt merkitystä, sillä Remus ei kyennyt miettimään muuta kuin sitä valtavaa iloa, joka hänet täytti, kun Severus ei karannut huulien löytäessä kaulan.

Kun Remus kahden tunnin kuluttua herätessään ei tiennyt, kenen raajat olivat alimpana, jatkoi hän untaan onnellinen hymy kasvoillaan.


Sanalista:

Spoiler: näytä

1. kaksi
2. jättää
3. taivas
4. vesi
5. pehmeä
6. siirtää
7. hellä
8. tuuli
9. kavala
10. lumota
11. juhla
12. kevät
13. haavoittaa
14. ilo
15. alin

[Eveliina L]

Pitkästä aikaa oli ihanaa nähdä Severus/Remus -ficci. Se paritus pitää sitkeästi suosionsa mun listalla ja tämä oli ihanan tunnelmallinen ja samaan jännitteinen. Tuliviski on mainio aine ja varmasti Remuksesta on hyvin omituista, että monet voivat katsella kuuta tuntematta mitään, vaikka mustakin se on omituista, koska kuu kyllä lumoaa minutkin. Ei sentään toistaiseksi ole muuttanut ihmissudeksi muuta kuin ehkä henkisesti.

Sisäistin itseasiassa vasta toisella lukemisella sen, että Remus oli riisuutunut jo tuossa alussa. Ja tuosta viipyilemisestä niin katseista kuin kosketuksistakin huokui jännite. Tykkäsin Remuksen kaipauksesta ja pelkäsin, että se jäisi toteutumatta ja musta oli ihanaa, ettei se jäänytkään. Remuksen riemu ja ilo siitä, ettei Severus karannutkaan, teki minut onnelliseksi. Ne on niin suloisia yhdessä, että on kiva, että ne myös jää seksinkin jälkeen yhteen.