Ficin nimi: Melkein ja täysin kohdillaan
Kirjoittaja: Naks
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: k-11
Paritus: Lucifer/Adam
Genre: Hassunhauska slice of life ja henuilu, taustalla sinner!AU
Summary: “Saman tien voidaan myös kysyä, miksi minulla on napa, kun en ole pillusta ulos putkahtanut, tai häntäluu, kun itse häntä jäi jonnekin helkkariin.”
A/N: Ou jee, pöytisviikon viimeistä viedään. Tämän työnimi oli Ihmiskehon tutkiskelu ja sellainen, että se eteni pitkään muutamalla kymmenellä sanalla silloin tällöin ilman selkeää motivaatiota saada valmiiksi. Vihdoin sen sai pois jaloista. xD
***
“Jaa, ei siis käydä vielä unille?” Lucifer naurahti, kun Adam kummempia ilmoittamatta mönki kiinni hänen kylkeensä.
“Nääh, ei vielä. Mitäs tästä sanot?” Adam lysähti suihkunraikkaan ruhonsa kanssa puolittain hänen päälleen.
“Sanon, että olet inhottavaisen kylmä ja märkä!” Lucifer purnasi. “Ja pirskatin painava, kun tuolla lailla lojut.”
“Ikään kuin se sinua haittaisi.”
Lucifer tirskui, kieräytti Adamin vaivattomasti selälleen ja pujahti tämän kainaloon. “Eipä lain! Pidän myös erityisesti siitä, miten hyvältä tuoksut”, hän myhäili nuuhkien Adamin olkapäätä kuin innokas vainukoira heinikkoa.
“Enkö vaan?” Adam virnisti omahyväisesti kuin olisi keksinyt hyvältä tuoksumisen konseptin.
“Kerrassaan! Miellyttävää vaihtelua tavanomaiseen.” Lucifer hymyili Adamin kosteannihkeää ihoa vasten. “Ainakaan et lemua maan tomulle, niin kuin voisi kuvitella.”
“Minut on tehty maan tomusta, mutta se nyt ei todista mitään. Tai ainakin minut oli tehty...” Adam tuumi ja näytti äkisti vähän eksyneeltä. “Entäs nyt, Luci?”
“Eihän nykyinen olomuotosi syntymääsi vaikuta”, Lucifer tuumasi ja suukotti Adamia nenälle. “Etkä sinä hirveästi ihmisestä eroa nykyiselläänkään, mitä nyt muutamat piirteet vähän sinne päin! Kuuluu pelin henkeen, haim sheli.”
“Onneksi vitussa sain vain nämä sarvet ja sorkat varpaiden paikalle, enkä koko pässinruumista”, Adam tuhahti. “Tuli kai tehtyä jotain oikein...”
“Niin taisi tulla. Moni asia on söötin samoin kuin ennen...” Lucifer sipaisi Adamin leukaa. “Ihminen, tuo Luojan kuvaksi luotu kummallinen olento, joka jostain syystä tarvitsi itselleen teräviä naamakarvoja, jotka pistelevät ikävästi pussaillessa...”
“Parran kasvattaminen on kuule kunniaksi”, Adam tokaisi.
“Niin, Jumalalle”, Lucifer huomautti asiallisesti. “Mutta täällä alhaalla tahtipuikkoa heiluttelee joku ihan toinen, kuten tiedät!”
“Mitä sinulla muka on partaa vastaan?”
“Se pistelee ja kutittaa, juurihan minä sanoin!”
“Ai vittu, totta. Luci, älä vaan käske minua ajamaan partaani minkään paskan tekosyyn varjolla!” Adam hipelöi leukaansa kuin olisi pelännyt partansa katoavan savuna ilmaan. “Muista karvoista voidaan ehkä tehdä kompromissia! Ehkä.”
“Äläpä mene asioiden edelle! Nämä ovat oikein kivoja”, Lucifer kihersi näpertäessään Adamin rinnan karvoitusta ja juoksutti sormensa tämän nännille. “Nämäkin ovat aika herttaisia...”
“Joo niin var – au! Mitä vittua sinä teet?” Adam säpsähti äkillisestä nipistävästä tunteesta.
“Kynin nännikarvojasi”, Lucifer julisti hilpeästi ja nyppäsi toisen. “Tällaisia veikeitä, yksittäisiä korsia!”
“Auh! Äläää!” Adam älisi ja läpsi Luciferia kauemmas. “Jätä meitsin nännit rauhaan, ellet aio nuolla niitä, senkin torakka –”
“Mitä varten sinulla muuten edes on nännit?” Lucifer pohti kuin olisi vasta oivaltanut, etteivät ihmismiehet tosiaan tarvinneet sellaisia mihinkään.
“Ei harmainta aavistusta! Arvaa vaan, olenko miettinyt sitä muutaman kerran?” Adam tuhahti.
“Hmmm! Ehkäpä ne ovat sitä varten, että voin vähän härnätä?” Lucifer hykersi ja lipaisi kaksihaaraisella kielellään Adamin toista nänniä. Tämän iho meni välittömästi kiihkosta kananlihalle.
“Hmh, no se... Tai jollain välähti aikoinaan suunnittelupöydän ääressä. Saman tien voidaan myös kysyä, miksi minulla on napa, kun en ole pillusta ulos putkahtanut, tai häntäluu, kun itse häntä jäi jonnekin helkkariin.”
“Totta, totta!” Lucifer virkkoi alemmas ryömiessään ja nykäisi Adamin pyyhettä päästäkseen tutkailemaan tämän napaa. “Tämä lienee sitten vain koriste. Löytyykös nöyhtää...”
“Pistele poskeesi, jos löytyy” Adam murjaisi. “Mutta sen kai siitä saa, kun on ensimmäisistä ensimmäinen ja... prototyyppi.”
Lucifer taukosi puhaltelemasta kepeitä tuulahduksia Adamin navalta alaspäin johtavalle karvavanalle. “Hm? Prototyyppi?”
Adam hymähti kuivasti. “Niin, se eka versio, joka on melkein kohdillaan, muttei kuitenkaan ihan. Mutta on silti suurimmaksi osin! Eihän minusta muuten niin vitun loistavaa kantaisää olisi tullut.”
Lucifer käsitteli Adamin sanoja ja tajusi äkisti, miten haavoittuvaiselta tämä kuulosti huolettoman pintansa alla.
Pahus, sellainen ei käynyt!
“Kuulehan, höpötötteröni, saanen muistuttaa, että alkuperäsi on lähtöisin itse Ison Herran kaikkivoipaisesta mielenmaisemasta”, Lucifer sanoi lempeän painokkaasti. “Eikä hän sinun luomistyössäsi kysynyt läheisimmiltäkään enkeleiltä mitään, vaan teki juuri niin kuin katsoi parhaakseen! Eikä sinun jälkeesi syntyneillä ihmisillä ole yhtään sen vähemmän nännejä tai häntäluita, joten eiköhän kaikki ole ihan suunniteltu juttu.”
Adam kohautti olkaansa. “No joo, niin kai.”
Luciferin suupieli vääntyi päättäväiseen mutruun. “Hoh, minun ihmiseni, vaikka olisikin nykyään demoni, ei ole mikään melkein kohdillaan oleva, vaan ihan täydellisen”, hän puuskahti ja pärryytti huuliaan Adamin kylkeä vasten. “Noin niin kuin yleisesti olemassaololtaan! Luonteeltasi ja tekosiltasi osaat kyllä olla joskus niin ärsyttävä, että oksat pois. Pikku maanvaivamussuni, tui tui...”
“Joko lopetit?” Adam tyrskähti.
“En lähimainkaan!” Lucifer pudisti terhakkaasti päätään.
“On sitä paitsi yksi juttu, joka on kategoriassa melkein kohdillaan”, Adam huomautti, mutta pinnan alla pyörinyt alakulon poikanen oli tyystin taklattu. “Meitsillä on yksi kylkiluu vähemmän kuin muilla ihmisillä.”
“Haa, niinpä onkin! Kummalla puolella?” Lucifer hoksasi itsekin ja kyräili Adamin kehoa lähempää.
“Oikealla.”
“Tuntuuko se missään tai haittaako se menoa?” Lucifer tiedusteli kuin lääkäri potilaaltaan. “Mitään ei ainakaan näy!”
“Ei tunnu eikä haittaa. Kunhan on mitä on.”
“Hyvä kylki se on”, Lucifer virnisti.
“Äh, älä viitsi puhua kyljistä... Alkaa tehdä mieli ribsejä.”
“Minun tekee mieli jotain niitäkin makoisampaa.”
“Mikä muka on makoisampaa kuin – ai jaha.” Adam huomasi Luciferin merkitsevän ilmeen ja virnisti tuhmasti. “Ei kai sitten käydäkään vielä koisimaan.”
“Sitähän minäkin jo sanoin!” Lucifer myhäili ja nyhti Adamin pyyhkeen tiehensä vikkelin sormin. “Aion tutkia ihanaa ja täydellisen veikeäksi luotua ihmistäni lähietäisyydeltä.”
Adamin tuhahdus kuulosti vähättelevän huvittuneelta, mutta lempeys, jolla tämä tarttui hänen hiuksiinsa, kertoi Luciferille, miten paljon hänen sanojaan arvostettiin. Nykyinen tai entinen ihminen, hänen silmissään Adamin hurmaavuus ei ollut vähentynyt mihinkään vuosituhansien varrella.
