Jumissa Romaniassa • S • Draco/Charlie, raapalesarja (5/X UUTTA 24.10.2026)

[Odo]

Nimi: Jumissa Romaniassa
Genre: romantiikka, draama, slice of life (slow burn)
Hahmo(t): Draco Malfoy/Charlie Weasley
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Hahmot tai alkuperäisteos eivät ole omani. Ne kuuluvat J. K. Rowlingille.
A/N: Aloitin tämän raapalesarjan Haasteita hampaankolossa-haasteen innoittamana. Mulla jäi vuonna 2016 kesken Vuosi raapalehtien 12 raapaleella, joten tavoitteena olisi nyt tällä korkata se 12 raapaletta. Ajattelin alkuun hillota tämän julkaisua, kunnes se on valmis, mutta se on vähän junnannut niin haen boostia julkaisulla. Jospa tämä löytää lukijansa, vaikka tässä on käytetty taiteellisia vapauksia mm. matkustamiseen ja Huispauksen maailmanmestaruuskisoihin liittyvissä jutuissa. ♥

Tarina sijoittuu vuoteen 2004, kun Draco on 24 vuotias ja Charlie 32 vuotias, jos nyt matikoin edes oikein. Lyhyesti Draco päätyy Romaniaan, mutta poispääsy ei olekaan niin helppo juttu kuin voisi luulla... Tervetuloa kurkkaamaan, mille Malfoyn ja Weasleyn 12 X raapaleen verran slow burnia näyttää minun mielestäni.

"No, olet nyt täällä. Olen Charlie. Tervetuloa Romaniaan", Weasley esittäytyi ja naurahti.

Jumissa Romaniassa

1.

Draco oli aina inhonnut porttiavaimia. Kun hän viimein vuosien jälkeen uskalsi astua vastakkain moisen taikaesineen kanssa, kaikki meni perustavanlaatuisella tavalla pieleen. Nytkähdys vatsanpohjassa, pyörivä, pyörivä, pyörivä pahoinvointi ja rymähdys aamukasteen kosteuttamalle nurmipeitteelle. Dracoa huimasi, kun hän kömpi ylös ja katseli maisemaa. Vuoret kohosivat jylhinä horisontissa ja paikka, jossa Dracokin oli, oli myös vuoren kumpuilevaa rinnettä. Katsoessaan ylös, hän tunsi itsensä kamalan pieneksi, kun vuoren ylös ylös ylös kohoava metsäinen rinne näytti jatkuvan loputtomiin.

Aurinko oli tuskin noussut, kun Dracon päivä oli saanut odottamattoman käänteen. Porttiavaimena toiminut ruostunut kastelukannu lojui hyödyttömänä maassa. Draco oli ostanut vain yhdensuunnan matkan, eikä uskonut, että hajonneeseen porttiavaimeen olisi enää luottamista.

"Tämä ei ole Bradford…" Draco kuiskasi niin hiljaa, että tuulikin peitti sen alleen. Hänestä tuntui tarpeelliselta sanoa se itselleen, mutta kovempaa hän ei uskaltanut puhua.

Draco jatkoi ympärilleen katselua ja pian hän näki alempana rinteessä hökkeleistä koostuvan piskuinen maatilan, joka oli rakennettu kristallinkirkkaan vuorilammen rantaan. Maatilan vasemmalla puolella laidunsi lampaita ja pihamaalla juoksi kanoja. Sen oli oltava asuttu.

"Ihmisiä! Toivottavasti he ovat velhoja", Draco parahti helpotuksesta. Ei hän muutakaan saattanut tehdä kuin lähteä kävelemään kohti maatilaa. Hän ei edes tiennyt, oliko yhä Iso-Britanniassa, mutta hän oli aika varma ettei ollut. Vuorimaisema oli täysin vieras.

[valokki]

Oijoi Draco/Charlieta, ihanaa! Voin jotenkin kummasti nähdä, kuinka tällä kaksikolla synkkaa, vaikkei Draco näin yleisesti mikään suuri Weasley-fani olekaan. Charlie vaikuttaa kirjoissa niin letkeältä tapaukselta, ettei Draco saisi häntä varmaan millään edes tulistumaan heitoillaan, toisin kuin nuoremmat Weasleyt.

Voi Dracoa, mitähän hän on nyt onnistunut säheltämään porttiavainten kanssa. Aika pahasti on nyt menty hutiin, kun hän nyt onnistui päätymään ilmeisesti ihan toiselle puolelle Eurooppaa kuin mitä piti. Kiitos, jään innolla odottelemaan jatkoa.

[Odo]

valokki, onpa ihana nähdä sinua! ♥ Pahoittelut, että jatkon kanssa on kestänyt näin kauan, vaikka oli tosi hauska kuulla, että tarina ja paritus kiinnostavat! Laitan myös lähtötilanne inspiksiä alempaan a/n:n, kun ajattelin, että ne voisi kiinnostaa! Ja a/n, että ne on muidenkin huomattavissa.

A/N: Hieman tarinan taustaa, jos tänne löytää uusia lukijoita! Mulla tais inspiraatiota olla "mökkikuva", jonka ajattelin Charlien hökkeliksi, "vertaile kahta erilaista arkea, esim. henkilöiden erilaisia kokemuksia ja erilaisia elämäntilanteita" ja "rutiineista poikkeaminen on helpommin sanottu kuin tehty" sekä "kulkuneuvo hajoaa kriittisellä hetkellä". Näitä taisin ryöväillä ja yhdistellä Arkihaasteen eri kierroksilta, josta sitten syntyi mielikuva temppuilevasta Porttiavaimesta ja kahdesta hyvin erilaista elämää viettäneestä hahmosta, jotka päätyvät saman katon alle! Jospa tästä tulee oikein kutkuttava, kunhan joskus loppukin koittaa.

Näitä on nyt 9 ja puoli lukua, josta tuon puolikkaan toivottavasti saan pian kymppiluvuksi! Alun perin lukuja piti olla 12 (koska revanssini Vuosiraapalehtien vuoden 2016 kierroksen kanssa Haasteita hampaankolossa-haasteessa), mutta tämä tarina vaatii ymmärrettävästi vähän enemmänkin palstatilaa. Tiedoksenne, että uudenvuoden aattoon on nyt 100 päivää (23.9. katsottuna) ja viikkoja olisi jäljellä 14 tätä vuotta. Jos tämä mahtuisi (ehkä...) 24 lukuun, voisin yrittää saada tämän julkaistua ja valmiiksi vielä tämän vuoden puolella! Toki, kuinkahan se onnistuu Dracon ja Charlien kanssa...

*

2.

Päivän Profeetan huispauskatsaus oli täynnä huispausten maailmanmestaruuskisoja. Englannin maajoukkue kohtaisi Romanian, mistä Charlie oli kuullut jo niin monta kertaa, ettei oikeastaan uskonut, että enempää olisi edes mahdollista kertoa. Ron oli innoissaan, koska Englanti ei ollut vuosikausiin kilpaillut mestaruudesta. Ronin tavallisesti niin lyhyet kirjeet olivat saaneet huomattavaa pituutta ja muutenkin haastava käsiala karkasi viimeistään pergamentin loppupuoliskolla sellaiseksi sutuksi, ettei Charlie ollut enää varma mitä siinä sanottiin.

Charlie mietti joko Ron oli matkalla Bradfordiin ja siitä Top Withensin laitumille, jonne maailmanmestaruuskisojen huispausstadion oli väliaikaisesti perustettu. Tavallaan hän olisi itsekin halunnut nähdä ottelun, mutta juuri nyt, Charlie kaipasi enemmän omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Hänellä oli kausia, kun hän ei kaivannut lainkaan ihmisten seuraa. Silloin hänelle riitti maatilansa askareet, työnsä lohikäärmeiden parissa ja lentäminen vuorilla. Tietysti hän vastasi silloinkin kirjeisiin, mutta sen suurempaa kanssakäymistä hän ei kaivannut.

Ehkä yksinolemisen tarpeeseen vaikutti se, että vastikään oli juhlittu Harryn ja Ginnyn häitä. Charlie oli onnellinen heidän puolestaan ja siitä, kuinka moni oli tahtonut osallistua häihin ja juhlistaa tuoreen avioparin onnea. Mitä huispaukseen tuli, ei Charlie sydän ollut täysin varma, kumpaako joukkuetta hän kannatti enemmän. Romania oli hänen kotinsa.

Charlie otti kupillisen kahvia ja oli jo palaamassa tuvanpöytään sanomalehtensä pariin, kun näki ikkunansa takaa jonkun harhailevan pihamaallaan.

[valokki]

Olipa kiva saada tälle jatkoa ja päästä tällä kertaa tutustumaan vähän Charlien mielenmaisemaan! Voi Ronia ja hänen harakanvarpaitaan. Ei ihme, että käsiala muuttuu harakanvarpaiksi, kun pitää innoissaan kirjoittaa huispauksesta. Ymmärrän hyvin myös tuon Charlien kahtiajakoisuuden sen suhteen, mitä joukkuetta kannattaa, kun Romania on tosiaan ollut koti jo pidemmän aikaa.

Charlie on kyllä tosi mielenkiintoinen ja melko salaperäinenkin hahmo. En tiedä, onko suurperheen lapsena kasvaminen vaikuttanut jotenkin siihen, että nyt aikuisiässä on kiva elellä itsekseen pikkumökissä, ja hän vaikuttaa muutenkin viihtyvän hyvin itsekseen. Harryn ja Ginnyn häät ovat olleet varmasti sellainen hulabaloo, etten yhtään ihmettele, että on kiva vetäytyä takaisin omaan rauhaan. No, nythän Draco sitten löysi tiensä rikkomaan Charlien rauhaa, joten kiva nähdä, mitä siitä seuraa.

Kiitos uudesta luvusta!

[Eveliina L]

Tämän otsikko veti puoleensa. Ja paritus Malfoy/Weasley on aina mielenkiintoinen, koska ne edustaa niin eri asioita. Mä mietinkin, että mihin Draco oli matkalla, mutta tämä toinen pätkä paljasti sen luultavasti sen, että se oli menossa noihin kisoihin. Mua huvittaa ajatus Ronin pitkistä innokkaista kirjeistä, joita ei pysty käsialan perusteella oikein edes lukemaan loppuun. Tulee mieleen omat kirjeet joskus teini-ikäisenä. Ah, urheilu tekee sen, että alkaa intoilla.

Draco tulee rikkomaan Charlien rauhan ja mulla on tunne, että mä tulen tykkäämään siitä, mutta ei ole mitään aavistusta, mitä tapahtuu.

[Odo]

valokki ja Eveliina L., kiva että olette tämän tarinan matkassa! Yritän nyt saada (toki saa nähdä, kuinka onnistuu) tämän maaliinsa vielä tämän vuoden puolella eli laittaa useammin lukuja (ja kirjoittaakin eteenpäin) vähän vinhempaa vauhtia. Kiva, että Ronin kirjeet olivat mieleenne, kun kumpikin mainihti ne. Malfoy/Weasley -parit ovat kyllä jännittäviä, vaikka mulleki tämä on ensimmäinen kerta shipata Dracoa Charlielle (aiemmin Dracon sydän on mennyt Ronille)!

*

3.

Draco tunnisti hökkeleistä yhden asuinrakennuksen. Rakennuksia oli aitantapainen ja Draco epäili, että kaksi muuta olivat lampola ja kanala. Pihassa oli myös vaja, jonka edustalla seinää vasten nojasi luuta. Draco epäili sen olevan Nimbus 2000, mutta ei mennyt katsomaan lähempää. Hänen pitäisi olla nyt Top Withensin huispausstadionilla. Päärakennus, ei sekään ollut kummoinen, seisoi kuitenkin kutsuvana Dracon edessä. Luuta kieli siitä, että talossa asui velhoja ja se olisi Dracon keino päästä pois täältä, missä sitten ikinä olikaan.

Vaikka päärakennus kutsuikin Dracoa kiirehtimään, ei Draco ollut valmis koputtamaan oveen. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut, sillä ovi aukesi ja ulos astui häntä muutaman vuoden vanhempi mies. Tällä oli leiskuvan punainen tukka, pisamia ja tämä oli selkeästi viihtynyt paljon ulkona ja tehnyt fyysistä työtä. Oli vain yksi velhosuku, jolla oli tuollaiset hiukset.

"Weasley?" Draco kysyi epäuskoisena.

"Malfoy." Se ei ollut kysymys.

Draco tiesi, että hänet oli tunnistettu samantien, eikä hän osannut vastata tervehdykseen.

"Mitä teet täällä?" Weasley kysyi. Tämä vaikutti varautuneelta, mutta ei pahantahtoiselta.

"Eksyin. Porttiavain kai hajosi", Draco sai sanotuksi.

"Minne oikein olit menossa?" Weasley näytti nyt jo hieman huvittuneelta.

"Top Withensin huispaussadionille." Dracosta alkoi tuntua, että hän oli hyvin hyvin kaukana kotoa.

"No, olet nyt täällä. Olen Charlie. Tervetuloa Romaniaan", Weasley esittäytyi ja naurahti.

[valokki]

Jee onpa kiva saada jatkoa tälle! Charlien koti kuulostaa luku luvulta kodikkaammalta. Vaikka Draco onkin hyvin erilaisesta kartanomaalaismaisemasta kotoisin, uskon vakaasti, että tällainen maanläheisempi maalaismaisema voi tehdä hänelle vaihteeksi hyvää.

"No, olet nyt täällä. Olen Charlie. Tervetuloa Romaniaan", Weasley esittäytyi ja naurahti.

Charlien reaktio Dracon paikalle pöllähtämiseen pisti itsenikin hymyilemään, ja on jotenkin tosi charliemaista toivottaa jopa yllättäen paikalle pamahtava Malfoy iloisesti tervetulleeksi. Tykkään kovasti tällaisesta rennosta ja rauhallisesta Charliesta, joka vähät välittää Weasleyiden ja Malfoyiden välisistä kaunoista.

Kiitos luvusta!

[Eveliina L]

Mun pitää varmaan etsiä noita sun Ron/Draco ficcejä, koska en muista olenko kuinka monta lukenut. Jotkut ficit olen lukenut, mutta varmaankaan osaa en, kun oli vähäisempää lukeminen jossakin välissä Potterien puolella ja keskittyi enemmän RPF:n puoleen.

Mutta se siitä ja tähän osaan. Jei, Draco oli menossa niihin kisoihin niin kuin arvelinkin, mutta porttiavain heitti hänet sopivasti Romaniaan. Harmi toisaalta, jos Dracolta menee huispauskisat sivu suun, mutta mua kyllä kiinnostaa silti enemmän interaktio Charlien kanssa. Mä muuten nyt aloin odottaa, että Charlie tutustuttaa Dracon johonkin lohikäärmeeseen. En tiedä miksen sitä heti ekaksi ajatellut. Se tulee aina ekaksi mieleen Pottereista ja Romaniasta. Muutoinhan Romaniasta tulee mieleen Transilvania ja vampyyrit. Charlie jotenkin vaikuttaa tyypiltä, joka on tehnyt kaikenlaista eikä hätkähdä vähästä. Joku pihaan pölähtävä Draco ei ole mitään lohikäärmeisiin verrattuna. 

[Odo]

valokki ja Eveliina L., kiitos kommenteistanne! ♥ Kannustan Eveliina L.:ää palaamaan myös Potter-ficcien pariin, täältä löytyy kaikenlaisia helmiä - ja minä puolestani voisin kurkkia enemmän RPF-puolta. En totta puhuakseni ajatellut, että kotoisiin tunnelmiin mahtuisi lohikäärmeitä, mutta toisaalta - miksipäs ei! Katsotaan. Ja katsotaan, kuinka tämän slow burneilun kanssa käypi, kun olen lukenut nyt niin sanottua romantasiaa ja ne hahmot soutaa ja huopaa kyllä, mutta himottelee varsin varhain. XD Mietin myös, ettei tämä ehkä riitä kirjoittaa aiemmin puhumaani lukumäärään. Pitänee siis laittaa vauhtia julkaisuun (ja kirjoittamiseen), jos tämä valmiiksi meinaa tulla.

*

4

Charlie katseli Malfoyta hieman varautuneena, mutta enimmäkseen hän oli huvittunut. Kartanon poika oli kaukana kotoa ja näytti juuri niin rähjäiseltä kuin temppuilleen porttiavainmatkan jälkeen saattoi ollakin. Draco vaikutti olevan lievästi pahoinvoiva, mutta ehkä se johtui siitä, ettei porttiavainmatkat koskaan olleet erityisen mukavia. Charlie myös ymmärsi, että ehkä matka Romaniaan ei ollut sellainen yllätys, jota Malfoy oli toivonut.

He seisoivat vastatusten Charlien pihamaalla ja vain vuoristotuuli humisi heidän välissään. Sanoja ei ollut. Charlie oli kaivannut yksinoloa, eikä ollut toivonut ainakaan Malfoyn rikkovan hänen arkeaan. Silti Charlie tunsi tarvetta astua askeleen eteenpäin ja tarjota kättään uuden alun merkiksi.

Draco näytti epäröivän, mutta tarttui sitten ojennettuun käteen. Charlien kädenpuristus oli aina ollut vahva, mutta Malfoyn ote oli onnettoman kevyt. Kädenpuristus viipyili Charlien aloitteesta, mutta lopulta hän päästi irti. Hän oli hetken harkinnut sanojaan ennen kuin totesi:

"Koska viivyt täällä vielä jonkun aikaa, ehkä meidän tulisi esittäytyä uudestaan."

"Lähden heti, kun se on mahdollista", Draco vastasi, vaikka ei vaikuttanut lainkaan olevan varma, kuinka sen tekisi.

"Ei onnistu", Charlie sanoi. Hän ei mahtanut mitään, että häntä nauratti. Malfoyn kartanon perijä vaikutti eksyneeltä lampaalta.

"Miten niin ei? Sinähän olet velho ja kai täällä jossain on kaupunki, josta…"

"Porttiavaimet ja hormipulveri myytiin loppuun jo kuukausia sitten. Eikä täältä kaikkoonnuta mitenkään Bradfordiin saati kotikartanoosi. Olisit tuhannessa palassa ennen kuin pääsisit perille", Charlie kertoi, eikä Malfoy olisi voinut muuttua yhtään kalpeammaksi.

"Johtuu mestaruuskisoista", Charlie täydensi.

"Mutta…"

"Olet tervetullut jäämään, kunnes keksimme kuinka pääset kotiin."

Charlie tiesi olevansa liiankin hyvä sydäminen, mutta ei hän voinut jättää Malfoyta oman onnensa nojaankaan.

[Odo]

5.

Kun Draco heräsi seuraavana aamuna, sää oli harmaa ja vaikutti epävakaalta. Siitä huolimatta hän oli päättänyt kysyä, lainaisiko Charlie luutaansa, jos hän vannoisi palauttavansa sen jotenkin. Edellinen päivä tuntui epätodelliselta ja jotenki siltä, että se olisi tapahtunut kauan aikaa sitten. Draco oli nukkunut aitassa, jossa oli viettänyt myös suurimman osan illasta märehtiessään kurjaa tilannettaan.

Weasley oli kaikesta huolimatta ollut ystävällinen. Hän oli esitellyt Dracolla tiluksensa ja puhunut rauhallisesti ja lähes rauhoittavasti siitä, miten mestaruuskisat vaikuttivat liikenteeseen erityisesti Romanian ja Iso-Britannian välillä. Draco toivoi silti, että hän pääsisi takaisin kotiin tavalla tai toisella. Draco nousi vuoteestaan verkkaan ennen kuin asteli ulos päivään, joka näytti hyvin synkältä. Pian sataisi. Dracoa hermostutti ajatus, että saattaisi tulla myrsky, eikä hän tuntenut oloaan lainkaan turvalliseksi vuorimaisemissa. Weasleyn läsnäolo oli sentään vähän helpottanut Dracon levottomuutta, koska mies vaikutti suhtautuvan häneen myötämielisesti ja vaikutti rennolta, vaikka Malfoyden ja Weasleyden sukujen välillä oli aina ollut kitkaa.

Draco mietti, oliko koskaan kuullutkaan Charlie Weasleysta ja oliko tämä samaa lapsikatrasta kuin Ronkin oli. Draco ei ollut varma, uskaltaisiko kysyä. Lopulta kurniva nälkä ajoi Dracon koputtamaan Weasleyn tönön oveen. Weasley avasi oven ripeästi ja viittoi Dracon peremmälle.

"Kahvia?" Weasley kysyi, mutta ei vaikuttanut yhtä rennolta kuin aiemmin. Draco epäili, että hän oli jollain tavalla sotkenut Weasleyn aamurutiinit, sillä puuron puolikas nökötti lautasella, Päivän profeetta oli avoinna tuvan pöydällä eikä Weasley ollut vaihtanut pyjamaansa vielä arkivaatteisiin. Draco tajusi vasta nyt, kuinka aikaisin oli herännyt. Kello tuvan seinällä näytti lähestyvän vasta aamu kuutta ja Draco ihmetteli, miten Weasley oli ylipäätään edes hereillä.