Jumissa Romaniassa • S • Draco/Charlie, raapalesarja (2/12 UUTTA 23.9.)

[Odo]

Nimi: Jumissa Romaniassa
Genre: romantiikka, draama, slice of life (slow burn)
Hahmo(t): Draco Malfoy/Charlie Weasley
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Hahmot tai alkuperäisteos eivät ole omani. Ne kuuluvat J. K. Rowlingille.
A/N: Aloitin tämän raapalesarjan Haasteita hampaankolossa-haasteen innoittamana. Mulla jäi vuonna 2016 kesken Vuosi raapalehtien 12 raapaleella, joten tavoitteena olisi nyt tällä korkata se 12 raapaletta. Ajattelin alkuun hillota tämän julkaisua, kunnes se on valmis, mutta se on vähän junnannut niin haen boostia julkaisulla. Jospa tämä löytää lukijansa, vaikka tässä on käytetty taiteellisia vapauksia mm. matkustamiseen ja Huispauksen maailmanmestaruuskisoihin liittyvissä jutuissa. ♥

Tarina sijoittuu vuoteen 2004, kun Draco on 24 vuotias ja Charlie 32 vuotias, jos nyt matikoin edes oikein. Lyhyesti Draco päätyy Romaniaan, mutta poispääsy ei olekaan niin helppo juttu kuin voisi luulla... Tervetuloa kurkkaamaan, mille Malfoyn ja Weasleyn 12 raapaleen verran slow burnia näyttää minun mielestäni.

"No, olet nyt täällä. Olen Charlie. Tervetuloa Romaniaan", Weasley esittäytyi ja naurahti.

Jumissa Romaniassa

Draco oli aina inhonnut porttiavaimia. Kun hän viimein vuosien jälkeen uskalsi astua vastakkain moisen taikaesineen kanssa, kaikki meni perustavanlaatuisella tavalla pieleen. Nytkähdys vatsanpohjassa, pyörivä, pyörivä, pyörivä pahoinvointi ja rymähdys aamukasteen kosteuttamalle nurmipeitteelle. Dracoa huimasi, kun hän kömpi ylös ja katseli maisemaa. Vuoret kohosivat jylhinä horisontissa ja paikka, jossa Dracokin oli, oli myös vuoren kumpuilevaa rinnettä. Katsoessaan ylös, hän tunsi itsensä kamalan pieneksi, kun vuoren ylös ylös ylös kohoava metsäinen rinne näytti jatkuvan loputtomiin.

Aurinko oli tuskin noussut, kun Dracon päivä oli saanut odottamattoman käänteen. Porttiavaimena toiminut ruostunut kastelukannu lojui hyödyttömänä maassa. Draco oli ostanut vain yhdensuunnan matkan, eikä uskonut, että hajonneeseen porttiavaimeen olisi enää luottamista.

"Tämä ei ole Bradford…" Draco kuiskasi niin hiljaa, että tuulikin peitti sen alleen. Hänestä tuntui tarpeelliselta sanoa se itselleen, mutta kovempaa hän ei uskaltanut puhua.

Draco jatkoi ympärilleen katselua ja pian hän näki alempana rinteessä hökkeleistä koostuvan piskuinen maatilan, joka oli rakennettu kristallinkirkkaan vuorilammen rantaan. Maatilan vasemmalla puolella laidunsi lampaita ja pihamaalla juoksi kanoja. Sen oli oltava asuttu.

"Ihmisiä! Toivottavasti he ovat velhoja", Draco parahti helpotuksesta. Ei hän muutakaan saattanut tehdä kuin lähteä kävelemään kohti maatilaa. Hän ei edes tiennyt, oliko yhä Iso-Britanniassa, mutta hän oli aika varma ettei ollut. Vuorimaisema oli täysin vieras.

[valokki]

Oijoi Draco/Charlieta, ihanaa! Voin jotenkin kummasti nähdä, kuinka tällä kaksikolla synkkaa, vaikkei Draco näin yleisesti mikään suuri Weasley-fani olekaan. Charlie vaikuttaa kirjoissa niin letkeältä tapaukselta, ettei Draco saisi häntä varmaan millään edes tulistumaan heitoillaan, toisin kuin nuoremmat Weasleyt.

Voi Dracoa, mitähän hän on nyt onnistunut säheltämään porttiavainten kanssa. Aika pahasti on nyt menty hutiin, kun hän nyt onnistui päätymään ilmeisesti ihan toiselle puolelle Eurooppaa kuin mitä piti. Kiitos, jään innolla odottelemaan jatkoa.

[Odo]

valokki, onpa ihana nähdä sinua! ♥ Pahoittelut, että jatkon kanssa on kestänyt näin kauan, vaikka oli tosi hauska kuulla, että tarina ja paritus kiinnostavat! Laitan myös lähtötilanne inspiksiä alempaan a/n:n, kun ajattelin, että ne voisi kiinnostaa! Ja a/n, että ne on muidenkin huomattavissa.

A/N: Hieman tarinan taustaa, jos tänne löytää uusia lukijoita! Mulla tais inspiraatiota olla "mökkikuva", jonka ajattelin Charlien hökkeliksi, "vertaile kahta erilaista arkea, esim. henkilöiden erilaisia kokemuksia ja erilaisia elämäntilanteita" ja "rutiineista poikkeaminen on helpommin sanottu kuin tehty" sekä "kulkuneuvo hajoaa kriittisellä hetkellä". Näitä taisin ryöväillä ja yhdistellä Arkihaasteen eri kierroksilta, josta sitten syntyi mielikuva temppuilevasta Porttiavaimesta ja kahdesta hyvin erilaista elämää viettäneestä hahmosta, jotka päätyvät saman katon alle! Jospa tästä tulee oikein kutkuttava, kunhan joskus loppukin koittaa.

Näitä on nyt 9 ja puoli lukua, josta tuon puolikkaan toivottavasti saan pian kymppiluvuksi! Alun perin lukuja piti olla 12 (koska revanssini Vuosiraapalehtien vuoden 2016 kierroksen kanssa Haasteita hampaankolossa-haasteessa), mutta tämä tarina vaatii ymmärrettävästi vähän enemmänkin palstatilaa. Tiedoksenne, että uudenvuoden aattoon on nyt 100 päivää (23.9. katsottuna) ja viikkoja olisi jäljellä 14 tätä vuotta. Jos tämä mahtuisi (ehkä...) 24 lukuun, voisin yrittää saada tämän julkaistua ja valmiiksi vielä tämän vuoden puolella! Toki, kuinkahan se onnistuu Dracon ja Charlien kanssa...

*

Päivän Profeetan huispauskatsaus oli täynnä huispausten maailmanmestaruuskisoja. Englannin maajoukkue kohtaisi Romanian, mistä Charlie oli kuullut jo niin monta kertaa, ettei oikeastaan uskonut, että enempää olisi edes mahdollista kertoa. Ron oli innoissaan, koska Englanti ei ollut vuosikausiin kilpaillut mestaruudesta. Ronin tavallisesti niin lyhyet kirjeet olivat saaneet huomattavaa pituutta ja muutenkin haastava käsiala karkasi viimeistään pergamentin loppupuoliskolla sellaiseksi sutuksi, ettei Charlie ollut enää varma mitä siinä sanottiin.

Charlie mietti joko Ron oli matkalla Bradfordiin ja siitä Top Withensin laitumille, jonne maailmanmestaruuskisojen huispausstadion oli väliaikaisesti perustettu. Tavallaan hän olisi itsekin halunnut nähdä ottelun, mutta juuri nyt, Charlie kaipasi enemmän omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Hänellä oli kausia, kun hän ei kaivannut lainkaan ihmisten seuraa. Silloin hänelle riitti maatilansa askareet, työnsä lohikäärmeiden parissa ja lentäminen vuorilla. Tietysti hän vastasi silloinkin kirjeisiin, mutta sen suurempaa kanssakäymistä hän ei kaivannut.

Ehkä yksinolemisen tarpeeseen vaikutti se, että vastikään oli juhlittu Harryn ja Ginnyn häitä. Charlie oli onnellinen heidän puolestaan ja siitä, kuinka moni oli tahtonut osallistua häihin ja juhlistaa tuoreen avioparin onnea. Mitä huispaukseen tuli, ei Charlie sydän ollut täysin varma, kumpaako joukkuetta hän kannatti enemmän. Romania oli hänen kotinsa.

Charlie otti kupillisen kahvia ja oli jo palaamassa tuvanpöytään sanomalehtensä pariin, kun näki ikkunansa takaa jonkun harhailevan pihamaallaan.