Veren vangit / Vampyyrikronikat (keskustelua TV-sarjasta, kirjasarjasta ja miksei elokuvistakin)

[Sisilja]

Veren vangit (eng. Interview with the Vampire) on Anne Ricen vuonna 1976 julkaistu vampyyriromaani. Yksittäinen, kirjailijan henkilökohtaisena surutyönä alkunsa saanut romaani kasvoi sittemmin kaikkiaan 13-osaiseksi kirjasarjaksi nimeltä Vampyyrikronikat (eng. The Vampire Chronicles), jonka viimeinen osa ilmestyi vuonna 2018 (kolme vuotta ennen Ricen kuolemaa vuonna 2021). Kirjasarjan ensimmäisessä osassa vampyyri Louis de Pointe du Lac kertoo toimittajalle epätavallista elämäntarinaansa, josta ei verenvuodatusta taikka synkistelyä puutu ja jonka kiistaton käännekohta on, kun Louis tapaa vampyyrin nimeltä Lestat de Lioncourt. Kirjasarjan seuraavissa osissa valokeila on suunnattu enemmän Lestatiin, josta muodostui luojansa Ricen lempilapsi ja jonkin sortin alter ego.

Veren vankien pohjalta on ilmestynyt vuonna 1994 samanniminen elokuva, jonka pääosissa ovat Brad Pitt (Louis) ja Tom Cruise (Lestat) sekä Kirsten Dunst (Claudia) ja Antonio Banderas (Armand). Tämän lisäksi kirjasarjan seuraavien osien Vampyyri Lestatin ja Kadotettujen kuningattaren pohjalta on ilmestynyt vuonna 2002 elokuva Kadotettujen kuningatar (eng. Queen of the Damned), jonka pääosissa ovat Stuart Townsend (Lestat) sekä Aaliyah (Akasha), mutta joka ei ole menestynyt samassa määrin kuin kulttimainetta nauttiva vuoden -94 leffa. Onpahan vampyyri Lestat nähty lyhyesti myös Broadway-lavalla vuoden 2006 musikaalissa Lestat, johon musiikin sävelsi itse Elton John, mutta joka ei tästä huolimatta saavuttanut kaksisesti suosiota.

MUTTA SITTEN. Vuonna 2022 on alkanut alun perin AMC:llä ja sittemmin myös täällä meikäläisten Netflixissä pyöriä TV-sarja, joka on saanut ainakin allekirjoittaneen pään siinä määrin pyörälle, että tuli tarve perustaa oma topikki vampyyrikeskusteluille ja -hehkutuksille.

Veren vangit -TV-sarja ammentaa vahvasti Ricen teoksista, mutta sarjan teossa on otettu paljon taiteellisia vapauksia. Pääosissa ovat Jacob Anderson (Louis) ja Sam Reid (Lestat) sekä Eric Bogosian (Daniel Molloy), Assad Zaman (Armand) ja Bailey Bass / Delainey Hayles (Claudia). Itseäni sarjassa viehättävät etenkin sen ihanan häpeilemätön queer-romantiikka, vangitsevan monimutkaiset hahmosuhteet ja mielettömän upea dialogi. Tässä kiinnostuneille fandom-untuvikoille Veren vankien ensimmäisen kauden traileri (K-11).

Tämä ihanista ihanin TV-sarja on paraikaa kovin kovin ajankohtainen, sillä sen kolmas kausi, nimeltään Vampyyri Lestat, on alkanut nyt kesäkuussa -26! Koska kolmoskausi on vielä aivan tuore juttu, pidetäänhän sitä koskeva keskustelu jonkin aikaa spoileritägin alla!

Tulkaa tulkaa kaikki vampyyrit ja vampyyrinmieliset keskustelemaan hahmoista, parituksista, juonenkäänteistä, lempifikeistä, mistä vain!

[flawless]

Haistoin veren tämän topicin ilmestyneen, jee! Ihanaa kun teit tämän ♥

Olen niin iloinen ja kiitollinen, että suosittelit Sisi tämän sarjan katsomista! ♥ En välttämättä olisi ilman hienoista painostusta () saanut aikaiseksi katsottua tätä, ainakaan niin nopeasti, sillä mulla on tapana hinata vaan samoja lempparisarjoja uudelleen ja uudelleen sen sijasta että katsoisin jotain uutta, koska kiinnyn hahmoihin niin valtavasti ja haluan vaan katsoa samoja rakastamiani hahmoja lisää ja lisää ja lisää ja... Uusiin sarjoihin tutustuminen on mulle siis suht harvinaista herkkua, mutta herkkua tämä sarja tosiaankin on! En ole pitkään aikaan hurahtanut mihinkään sarjaan näin kovasti. Ihan vallan koko ajan on vampyyrihommat mielessä. Tämä sarja onkin mulla nyt osana tuota uudelleenkatsottavien sarjojen rosteria, sillä kolmoskauden uusien jaksojen ilmestymisen odottelun lomassa olen aloittanut ykköskauden katselemisen uudelleen. Uudelleen katsottaessa ykköskauden viihdyttävimpiä juttuja on mielestäni ylivoimaisesti "Rashid", jonka kohtauksille hymistelen koko ajan suu virneessä Oli myös ihanaa katsoa uudelleen Claudian ensimmäinen jakso, eli S1E4, se oli ekallakin kerralla mun lempparijaksoja ja samoin nytkin, aivan ihana jakso hauskuutta kaiken ankeuden keskelle! Claudia best ♥ Mitkä on teidän lempparijaksoja?

[Sisilja]

Just tänään tuli pohdiskeltua ääneen (kun näin lurikkoa ja Ricolettea, hei kaverit jos satutte näkemään tämän viestin niin kiitos vielä erinomaisesta sekoilunsietokyvystänne, pus!), että tumblrista saa nykypäivänä parhaat sarjasuositukset, ja niin kävi aikoinaan tämänkin sarjan kanssa. Rupesin näkemään vuonna 2022 tumblrvirrassani toistuvasti gifejä komeasta ja usein vaatteettomasta mieskaksikosta, joka paljastui hetken seuraamisen jälkeen vampyyripariskunnaksi, ja jo silloin ajattelin, että vaikuttaa aivan täydellisesti mun sarjaltani, täytyypä jäädä odottamaan, milloin se tulisi katsottavaksi Suomessakin. EIKÄ SE IKINÄ TULLUT. Paitsi sitten lopulta kolmen vuoden päästä, jolloin olinkin tikkana paikalla aivan välittömästi, kun jaksot suvaitsivat putkahtaa Netflixiin. En jotenkaan niistä erinomaisista gifeistä huolimatta vielä tajunnut kuinka täydellisesti tää on mun sarjani, sillä jos olisin, olisin tehnyt kaikkeni, että olisin saanut sarjan katsottavakseni aiemmin.

Mä oon nyt katsonut sarjan miltei neljästi, pari jaksoa jäi vajaaksi uusimmalla kierroksella, kun kolmoskausi kiilasi väliin ja sai pasmani siinä määrin sekaisin, etten ole saanut itseäni palaamaan sinne kakkoskauden loppupuolelle. Vaikka ne kakkoskauden vikat jaksot ovat AIVAN PARHAAT. Mut mun suurin suosikkini on ehdottomasti kakkoskauden vitosjakso, "Don't Be Afraid, Just Start the Tape", jossa ollaan suurimmaksi osaksi 1970-luvun San Franciscossa (aivan timanttisten 2020-luvun Dubai-kohtausten ohella). Olinkin itse asiassa tosi yllättynyt, kun flaw ohimennen mainitsit, että pidit nuorta Danielia ärsyttävänä! Mun mielestä hän on ihana! Ei tietenkään mitenkään yhtä ihana kuin useita vuosikymmeniä vanhempi ja elämän ja kaiken muunkin kuluttama Daniel, mut kuitenkin.

Ja hahaa, "Rashid", hän vasta ihana onkin! Melkein yhtä ihana kuin Armand, mut vain melkein.

[Vuorna]

Jos jokin voi herättää mut Finihorroksesta, se on mahdollisuus keskustella näistä tyypeistä! Ja oon kyllä ihan samaa mieltä siitä, että Tumblrista saa parhaat sarjasuositukset: itse hurahdin tähän sarjaan 2024 kakkoskauden ilmestymisen lomassa, koska tuntui siltä, että kaikki mun Tumblrissa seuraamat tyypit katsoi IWTV:tä ja gifien perusteella oli pakko kurkata itsekin mistä on kyse - ja se oli menoa se! Tässä parissa vuodessa oon ehtinyt katsella kaksi ekaa kautta läpi pariin otteeseen ja oon lukenut Ricen kirjoista kolme ensimmäistä, nyt toki ilolla odottelen mihin kolmoskausi meidät vie!

Ylivoimaisesti paras osuus tätä sarjaa mulle on ihan uskomattoman lahjakas cast, en koskaan lakkaa ihailemasta erityisesti Sam Reidin ja Jacob Andersonin huikeita suorituksia. Nyt kolmoskautta promotessa on ollut ihana saada pitkästä aikaa taas kunnon kontenttia kaikista, mua aina huvittaa erityisesti aina nähdä se, mitä Assad ja Eric intoutuu tekemään/sanomaan/ihan mitä vaan kun ovat samassa tilassa (Sisiljan tänhetkinen ava on UPEE esimerkki).

Mun lempijakso on ehdottomasti myös S2E5, 1970-luvun San Franciscon tapahtumat erityisesti veivät mut mennessään. Ja Luke Brandon Field nuorena Danielina on muuten ollut ihan törkyhyvä valinta, en ymmärrä mistä ne on löytänyt noin lahjakkaan tyypin joka näyttää noin paljon nuorelta Eric Bogosianilta. Sarjan ihan ekalla jaksolla on myös jostain syystä ihan valtava nostalgia-arvo mulle, rakastan katsoa Louisin ihmiselämän rippeitä ja Lestatin tapaamista uudestaan ja uudestaan.

Spoiler: Kolmoskaudesta vähän puhetta, ei mitään megaspoilereita • näytä

Kolmoskautta odotellessa ainakin mun piireissä ollaan oltu vähän huolissaan sarjan fokuksen siirtymisestä Louisista Lestatiin, mutta ekan jakson perusteella en ole huolissani ja olen ennen kaikkea innoissani. Vampyyri Lestat on kirjanakin musta mielenkiintoinen ja ihan hauska ja rakastan rokkistara-Lestatin visuaalista ilmettä. Erityisesti odottelen myös sitä, miten Danielin ja Armandin välit kehittyvät tässä kauden mittaan!! Vanhus!Daniel vampyyrinä on muutenkin suurta hupia mulle ja olen tässä pari vuotta viettänyt pyöritellen Danielia ja Armandia päässäni kuin mikrossa pyörien konsanaan, joten toivottavasti saadaan pian lisää heitäkin ruudulle.

Lisäksi hypähtelin ilosta nähdessäni, että Gabriellaksi castattiin Jennifer Ehle!!! Gabriella on musta todella mielenkiintoinen hahmo ja odotan innolla näkeväni lisää häntä niin modernissa ajassa kuin Lestatin aikaisemmissa vaiheissakin <3 Akashaa odotan myös. Ja Nicolasta!! Oikeastaan odotan ihan kaikkea, Lestatin historiasta löytyy kyllä mielenkiintoisia tapahtumia ja tyyppejä. Ja ylipäänsä dramaattinen Lestat on hyvää hupia, hekottelin pitkän hetken sille kohtaukselle, jossa Lestat vähän räyhäsi Armandiksi pukeutuneelle karkkikeppostelijalle.

En ihan kauhean usein nykyään törmää sarjoihin, jotka iskee ihan samalla tavalla kuin tämä, mutta tässä on kyllä Sitä Jotain, joka vie mennessään!!

[Sisilja]

Jee, ihanaa että nää tyypit saa ihmiset heräämään horroksesta!! Tervetuloa sekaan Vuorna, ihan mahtavaa löytää uusia (tai siis vanhoja, sähän oot kahden vuoden fanituskokemuksella ihan konkari!) kanssafaneja! Mä muistan kun tumblrissa alkoi näkyä gifejä kakkoskaudesta, ja niitä vähän katkerana katselin ja mietin, miten hitsissä voi olla ettei sarjaa näe Suomessa vieläkään ilman piraattivesillä seilaamista. Sitten sain itseni jo hienosti vakuutettua että noooo, kyseessähän on kauhusarja, varmaan olisi joka tapauksessa mulle liian pelottava. Oli HIUKAN happamia meikäketun pihlajanmarjat. :’D

Ja ooh, oot lukenut kaikki suomennetut kirjat siis! Mä oon lukenut Veren vangit ja Vampyyri Lestatin (tosin Lestatista hyppäsin noin sata sivua yli kun en todellakaan jaksanut kiinnostua Mariuksen menneisyysmuisteloista) ja Kadotettujen kuningatarta oon koettanut lukea alusta asti ehkä noin kolmesti tai neljästi mutta hyydyn joka kerta, niin oon vaan hypellyt ja pysähtynyt lukemaan kohdat, joissa mainitaan joko Armand tai Daniel. Oon suosikkini valinnut eikä muiden meiningit kiinnostele tarpeeksi, jotta rämpisin Anne Ricen purppuraisen proosan läpi kovin tunnollisesti. Oon myös ajatellut, että pärjään pitkälle sillä tiedolla, mitä TV-sarja päättää tarjoilla, koska nehän ovat muuttaneet tarinaa jo valmiiksi aika paljon. Ja SILTI luen just nyt, tai siis kovasti yritän lukea, Armandin menneisyyden kauhuista kirjasarjan kuudennesta osasta The Vampire Armand, mutta hidasta on, hidasta on. Nää kirjat eivät ole ihan mulle, mutta kun pikku nippelitiedot kiinnostaisi kirjacanonissa kuitenkin, niin en osaa lopettaakaan tätä kirjojen kahlaamista. Oon siis hölmö masokisti. :’D

Kun pääsin kirjojen ruotimisen makuun, niin täytyy myöntää sekin, että mua järkytti valtava tyylimuutos ekan ja tokan kirjan välillä, eli siis kuinka erilaisia kertojia Louis ja Lestat on. Kirja!Lestat ärsytti mua aivan mahdottomasti ja olisin varmaan lopettanut Vampyyri Lestatin kesken, ellei siellä olisi ollut herkullisia Armand-osioita, jotka pitivät mielenkiintoni sopivasti yllä. Tiedostan että on vähän hassua ärsyyntyä Lestatista joka nyt kuitenkin on kirjasarjan keskeisin hahmo, ja olihan se kirja!Louis myös tosi masentavan alakuloinen kaveri, mutta olin silti häkeltynyt, miten kirjailija voi muuttaa tunnelmaa kirjasarjassa niin ISOSTI.

Niin tältä pohjalta täytyy kyllä loputtomasti ihastella ja kiitellä, miten monipuolisia ja kaikessa karmeudessaankin ennen kaikkea sympatiaa herättäviä hahmoja näistä on tehty tuohon TV-sarjaan! Ne on ihan eri tyyppejä, vaikka samalla eivät olekaan.

Ja kolmoskausitärinää:

Spoiler: näytä

Mä oon katsonut kolmoskauden ekan jakson kahdesti, ja ekan kerran jälkeen olo oli tosi pöllämystynyt, vaikka noh, toki tyylimuutosta osasi kirjojen pohjalta odottaa. MUT SE VAUHTI!! Miten ihmeessä kerronta voi edetä sellaista luotijunavauhtia ja miten katsojan oletetaan pysyvän perässä ellei katsoja itsekin vedä samalla pään täyteen kiihdyttäviä aineita?! :’DDD Mut ei se huonolta jaksolta tuntunut ekankaan kerran päätteeksi, ja sit kun katsoin sen uudestaan, pysyin jo vähän paremmin menossa mukana ja nautin niistäkin kohdista, joille olin ekalla kerralla irvistellyt, niin kuin niille Lestatin ja Danielin paisuville trippinaamoille ja vääristyville äänille. Omg, en ollut ikinä ajatellut että joutuisin/pääsisin näkemään jotain sellaista. Daniel ylipäätään oli ihan mun lempparijuttuni tuossa ekassa jaksossa, hänestä on tullut IHANA vampyyri, ja tosiaan, mähän en pysy housuissani hetkeäkään kun vaan mietin, mihin Danielin ja Armandin suhde kehittyy… AAAHHHHH! Täytyy myös hehkuttaa, että nauroin ääneen sun mikrovertaukselle, Vuorna, loistavan osuvasti sanottu just näiden kahden kohdalla!

Palatakseni takaisin jauhamaan suosikkijaksostani sekä hehkuttamaan tän sarjan roolitustyön upeutta, mä en edelleenkään tajua, miten Luke Brandon Field VOI olla niin saman näköinen kuin Eric Bogosian, se on taikuutta tai jotain. Ja myös nuoren ja vanhan Danielin olemus, eleet ja puhetyyli ovat ihastuttavan samanlaiset! Oon nyt täristen seurannut sarjan tekijöiden ei niin hienovaraista vihjailua siitä, kuinka Night Island -spinnarisarja saattaisi sittenkin olla vielä mahdollinen, ja sitten olenkin varomattomasti jo pitkälle pitkälle haaveillut, josko siinä voisi sitten olla kaikenlaista Armandaniel-matskua sekä nuorella että vanhalla Danielilla ja sitten mun aivot sanovatkin jo kovaäänisesti PIIP. :’D <3

// Kävin lisäämässä Night Islandiin liittyen linkin Nerdistin Rotem Rusakin artikkeliin. Piti myös hehkuttaa vielä Ericin ja Assadin ihanuutta, palaan siispä tänne höpöttelemään lisää heti kun ehdin!

///

Ylivoimaisesti paras osuus tätä sarjaa mulle on ihan uskomattoman lahjakas cast, en koskaan lakkaa ihailemasta erityisesti Sam Reidin ja Jacob Andersonin huikeita suorituksia. Nyt kolmoskautta promotessa on ollut ihana saada pitkästä aikaa taas kunnon kontenttia kaikista, mua aina huvittaa erityisesti aina nähdä se, mitä Assad ja Eric intoutuu tekemään/sanomaan/ihan mitä vaan kun ovat samassa tilassa (Sisiljan tänhetkinen ava on UPEE esimerkki).

Ensinnäkin kiitos kiitos avani keräämistä kehuista, flaw teki valtavasti valtavan upeita Veren vangit -avoja (käy säkin Vuorna nappaamassa niitä itsellesi! ), ja sitten mä kyltymätön kehtasin haaveilla ääneen, että voi kun saisi vielä liikkuvan avan tästä Eric puree Assadin kaulaa -hetkestä (vinkeää kun esim. tumblrissa joka toisella Armandaniel-/Zamasian-fanilla on tällä hetkellä miltei täysin sama ava :'D) - ja ihanainen flaw meni tekemään mulle vielä tällaisen!! Että kyllä kannattaa into piukeena ja miltei puoliväkisin käännyttää ihmisiä katsomaan Veren vankeja, saa paitsi fanitusseuraa myös upeeta profiilitaidetta kaupan päälle! <3

Ja sit mun piti kyllä kans huutaa tätä näyttelijäkaartin yleistä mahtavuutta. Ne on paitsi mahdottoman taitavia näyttelijöitä myös ihastuttavan lämpimissä väleissä keskenään. Katsoin taas tässä aamulla tän tuoreen, ilmeisesti Lestatin livekeikan jälkeisenä päivänä (päätellen siitä, että TV-sarjan luojan Rolin Jonesin ääni on totaalisesti mennyt, ai kauhia, ja haastattelija kommentoi sitä huvittuneen kannustavaan sävyyn) kuvatun Rotten Tomatoesin haastattelun (ei spoilaa kolmoskautta, ainakaan isosti, kaikki on nätisti, jopa Eric ja Jennifer), jossa on KERRANKIN mukana kaikki olennaiset tyypit, nää ryhmähaastattelut on aivan ihania, ja tästä(kin) mun mielestä välittyy kauhean hyvin, kuinka kivaa näillä on keskenään. <3 Tässä myös Sam kommentoi tosi hyvin sitä kuinka rohkeasti Rolin on muuttanut sarjan suuntaa, ja ehkä munkin täytyy tosiaan vaan ruveta juomaan kunnolla kahvia kolmoskauden jaksojen alle että oon sopivassa tärinätilassa vastaanottamaan kaiken sen vauhdin. Eihän nyt vauhdista puhuminen ole mikään spoileri? Sovitaan ettei oo!

Mun suosikkini sekä hahmoissa että näyttelijöissä menee ihan yksiin, eli mun suosikkihahmoni on Armand ja suosikkinäyttelijäni on Assad ja hyvinä kakkosina tulevat Daniel ja Eric. Niin mä oon aina ihan sydänsilmäisenä, kun Assad ja Eric esiintyvät yhdessä, mitä ei sarjaa promotessa ole tapahtunut yhtään liikaa. Foliohattupää minussa aattelee, ettei niitä päästetä turhan usein samaan tilaan yhtä aikaa siksi kun ne on niin.... villejä, heti kun saavat vähänkään siimaa. MIKÄ ON IHANAA!! Niiden pitäisi olla yhdessä KAIKEN AIKAA!!! <3<3

[wishbone]

Hahah, en tiedä onko mulla jäänyt jokin Daniel-kommentaario aivoissa päälle, kun jotenkin tulee tän topicin äärellä sellainen fiilis kuin tässä ryömittäisiin kaikki varjoista ja kokoonnuttaisiin johonkin AA-tapaamiseen Ainakin itsellä tämä fandom on viimeisen parin kuukauden sisään aiheuttanut sen verran suuria fanihurahduksia ja selausaddiktiota, että se ei ole kovin kaukana totuudesta. Finiinkin palasin nyt tämän merkeissä, tosi poikkeuksellista ja kivaa kun on kerrankin itsellä kierroksessa sellainen fandom josta muutkin suomalaiset ovat kuulleet ja tykkäävät puhua/kirjoittaa, ja joka on nykyhetkessä telkkarissa eikä joku konkreettisesti sata vuotta sitten julkaistu kirjasarja kuten itseni kohdalla fanitusjutut niin usein ovat.

Myönnän heti kättelyssä, että olen nimenomaan uuden televisiosarjan fani. Ricen purppuraproosa on ollut aina itselleni liikaa vaikka tällainen gootti olenkin. Lisäksi olen aloittanut ficcausuraa aikana jolloin Ricen asianajajien ficcaajiin kohdistama vaino eli vielä vahvana ilmassa, joten se on värittänyt vahvasti käsitystäni kirjailijasta jo kauan ennen tätä sarjaversiota. Olen nyt hiljattain tietoutta täydentääkseni kuitenkin lukenut tiivistelmiä, hahmowikejä ja joitakin pätkiä kirjoista, eniten ylläri ylläri Devil's minion luvusta, ollakseni vähän paremmin kärryillä kaikista viittauksista ja vivahteista. Koen että varsinkin Armand on (ainakin vielä tässä vaiheessa) sellainen hahmo, jolld kirjojen tuoma taustakonteksti antaa ihan erilaista syvyyttä, vaikka toki kirja-Armand ja sarja-Armand ovat myös eri hahmoja omine kulttuurisene konteksteineen. (Oli esim. aika jännä keskustelu oman kumppanini kanssa, kun hän katsoi sarjan kakkoskauden kasuaalina, fandomista täysin irrallaan olevana katsojana, ja erehtyi näemmä juuri kiinnittämään vähän vähemmän huomiota niiden kolmenkymmenen sekunnin aikana joina Armand puhuu omasta historiastaan Louvressa maalauksen äärellä. Niin sitten kun meike intoutui puolen tunnin esseeseen siitä miksi hahmosta niin paljon tykkään, siinä tuli jo heti kättelyssä melko monta "mm okei, enpäs tiennytkään!" -hetkeä hänellä.)

Queer- ja kauhumedian ystävänä innostuin sarjasta jo silloin kun ykköskausi vasta ilmestyi ja katsoin sen silloin. Kakkoskauden kanssa sen sijaan lipsahti jostakin syystä niin, että katsoin sen vasta kun koko sarja oli ilmestynyt ja olin tumblrin kautta jo aikalailla spoilaantunut. Syytän tästä sitä, että sarjaa on tosiaan ollut täällä Suomessa niin hankala katsoa ennen netflix-julkaisua, terveisia vaan kaikille epäilyttäville striimaussivuille, joiden versioista ei aina tiennyt oliko vaikka kaikki puhuttu ranska käännetty vai ei (luojan kiitos ymmärrän sitä edes vähän). Mutta sitten kun netflix suvaitsi astua kuvioihin silloin mitä, vuosi sitten? kaksi?, niin äkkiä tuntuikin siltä että yhdessä yössä vähintään kolmasosa tuttavapiiristäni oli nähnyt sarjan ja rakasti sitä. On helpottanut huomattavasti elämää kun ei tunnu enää siltä että höpäjää ihan omiaan Mutta toki nyt kolmoskauden äärellä on jälleen se tilanne, että itse on nyt aivan faniroskiksessa, ja kasuaalimmat katsojakaverit ehtinevät mukaan ehkä sitten joskus vuoden päästä. Mutta luojan kiitos finipiireissä ollaan nyt aivan poikkeuksellisen ajankohtaisesti mukana niin ei tarvitse seota yksin.

Vaikka olenkin ollut ns. alusta asti mukana, niin poikkeuksellisesti välttelin fandomin tonkimista varsinkin koko ykköskauden. En tiedä oliko se niinkään tietoista, vaan silloin tuntui että sain kaiken haluamani (= Lestatin ja Louisin romanssin) ihan vaan sarjan katsomisesta. Ainut mistä silloin kuulin oli vitosjaksossa olevan parisuhdeväkivallan synnyttämä valtava polemiikki katsojissa, että olisiko siitä pitänyt varoittaa enemmän, oliko se liikaa, tuhosiko se Lestatin hahmona täysin jne. Ja olin niin hämmentynyt tästä reaktiosta (ja olen edelleen), koska itselleni oli alusta asti selvää että hahmot ovat moraalisesti arvelluttavia hirviöitä, että vampyyritarinat ovat aina kihisevä kattila myrkkyä ja rakkautta samassa sopassa, ja että koko tarinan kehys on tässä sarjassa kreikkalainen tragedia jossa loppumurhe on alusta asti tiedossa. Joten päätin visusti pysyä faniympyröiden ulkopuolella. Ja nyt kun sitten olen fandomissa ja seuraa keskustelua kv-puolella aktiivisesti, voin vain todeta että eihän se diskurssi ole oikeastaan yhtään muuttunut Monista tikuista syntyy varsinkin nuoremmilla faneille sellaista asiaa jota meikeläinen täällä kiikkustuolissa ei ymmärrä alkuunkaan, mutta sitten vaan suljen ikkunan ja jatkan menoani muualla. Kukin fanittakoot tavallaan.

Täällä onkin jo mainittu sarjan yhdeksi suureksi viehätykseksi aivan loistava cast sekä kyseisen näyttelijäkaartin välinen kemia ja lämpö. On aina ilo katsoa jotakin sellaista, josta näkee, että sen tekijöillä on ollut kivaa sitä tehdessä. En oikein edes halua nimetä ketään suosikkeja koska kaikki ovat musta omissa rooleissaan niin huikeita. Toki toiset hahmot puhuttelevat mua vaikkapa ficcaajana enemmän kuin toiset ja huomaan että parituksista vaikkapa Louis/Lestat on sellainen jota seuraan rävähtämättä ruudulta, mutta joka ei ainakaan tähän mennessä ole herättänyt mitään omia luomishaluja faniteosten suunnalla. Claudia/Madeleinen pienoinen kiirehtiminen varsinkin kauden loppua kohti sekä kyseisen parituksen vähäinen ruutuaika on ehkä yksi niistä ainoista kritiikeistä joista sarjan kahdelle ekalla kaudelle voin antaa. Mutta sen sijaan Armandin ja Danielin dynamiikka, voi pojat Syytän osittain sitä, että kauan sitten meikeläisestä piti tulla (tutkiva)journalisti, mutta sen sijaan meninkin opiskelemaan taiteita ja kulttuuria, ja myöhemmin mm. muistelukerrontaa ja identiteettitutkimusta, mutta olen kyllä harrastelijajournalismiin hairahtanut kerran jos toisenkin. Niin onhan tässä jo aikalailla aivopesty itsensä oikeaan mielentilaan. Olen rakastanut sitä loputonta kuittailua ja taistelua narratiivisesta kontrollista jota Daniel ja Armand ovat käyneet läpi tähän asti, ja toki nyt käsillä ovatkin ihan uudet kierrokset Danielin muuttamisen myötä. Ja kaiken, hmm, muunkin. Kyllä te tiedätte mistä mä puhun, oletan että valtaosalla meistä on DM-jäsenkirja taskussa.

Tästä kommentista on tulossa aivan hirveän pitkä ja sekava vuodatus, mutta laitan nyt vielä parit spoilaavat ajatukset kolmoskaudesta tagin alle:

Spoiler: näytä

 Itsellänikin kolmoskauden eka jakso vaati vähän sulattelua, nimenomaan genrenvaihdoksen ja vauhdin vuoksi. Luojan kiitos tekstityksistä siinä versiossa jonka itse katsoin, koska muuten ei olisi ollut mitään toivoa pysyä kärryillä Lestatin monologeissa. Rakastin kahden ensimmäisen kauden melankolista goottilaisuutta ja sitä fiilistä, kuinka ruuvit hitaasti kiristyvät kohti tragediaa, sekä pitkiä historiassa vietettyjä pätkiä, niin olihan tässä mainospuheiden mukaisesti ihan eri sarja käsillä. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta 3x1 taisi olla ensimmäinen jakso koko sarjan historiassa, jossa ei ollut yhtäkään periodi-flashbackiä? Toki siinä hypittiin sitten sitäkin runsaammin ja kaoottisemmin parin nykyvuoden sisällä. Pari katselukertaa lisää auttoi kuitenkin tottumisessa ja orientoitumisessa. Oletan myös, että nyt kakkosjaksosta alkaen aletaan kehiin saada myös kaukaisempia takaumia Lestatin historiasta, niitä kovasti odotellen.

Vampyyri-Daniel oli juuri sitä mitä olin toivonut ja enemmän, jeesus miten tehokkaasti Eric ottaa ilon irti tästä muutoksesta. Toki Danielin ja Armandin dynamiikka sekä ensimmäinen kohtaaminen tulee olemaan itselleni fanivuoden kohokohta, mutta olen myös tosi kiinnostunut näkemään miten Danielin välit Lestatin kanssa kehittvät kohti räjähdyspistettä ja saadaanko aikaan sopua Louisin suuntaan. Ja ylipäätään koko Danielin arc. Ja kaikkien muidenkin! I love all my children equally jne.

Loppuun ihan vähän doom and gloom, että koska olen ollut faniympyröissä niin kauan, on siihen sekaan mahtunut myös paljon pettymyksiä. Siksi jotenkin aina jännittää antautua näin kokonaisvaltaiselle hypetykselle, kun sitten poksahtaessaan se kupla on karvas kalkki niellä. IWTV/VL on ollut stressaavien irl-kuvioiden ja maailmantuskan keskellä varsinkin nyt loppukeväästä sellainen iloisen eskapismin lähde, että olisi vaikea suhtautua asiaan jos se tarjoaisikin jossain vaiheessa jotain suuria pettymyksiä tai epämukavia asioita. Mutta se mahdollisuus pitää aina vain hyväksyä kun fanittamaan rupeaa ja toki sitä voi (ja nykyään osaa) kuratoida omaa fanikokemustaan juuri sellaiseksi kun haluaa. Ehkä se vain on sarjan itsensä luonne joka tekee vainoharhaiseksi, että aina jossain vartoo uusi giljotiini putoamista

[Vuorna]

Hahah, en tiedä onko mulla jäänyt jokin Daniel-kommentaario aivoissa päälle, kun jotenkin tulee tän topicin äärellä sellainen fiilis kuin tässä ryömittäisiin kaikki varjoista ja kokoonnuttaisiin johonkin AA-tapaamiseen

Suorastaan upea mielikuva, johon on helppo samaistua!

Oon kyllä myös Sisilja ja wishbone samaa mieltä siitä, että Anne Ricen purppuraproosa on melkosen tuskaista luettavaa eli vaikka oonkin kolme ekaa kirjaa kahlannut läpi, niin ei ne mitään mun lempikirjoja ole ja sarjaa preferoin aivan ehdottomasti. Sarjaan tehdyt muutokset on minusta keskimäärin olleet tosi erinomaisia! Esimerkiksi ekaa kirjaa lukiessani Louis oli musta ihan kauhea, mutta sarjassa Jacob Andersonin Louis on puolestaan loistava. Kirjat lähinnä just antaa kontekstia tulevalle ja saa odottamaan vaikkapa nyt kolmoskauden uusia hahmoja ihan eri tavalla.

Komppaan myös wishbonen ajatuksia IWTVn fandommeiningistä! Itse toki fandompiireihin hyppäsin syvemmälle vasta kakkoskaudella, mutta joissain tapauksissa jengi kyllä ajattelee ihan hirveän mustavalkoisesti kaikesta ja erityisesti Lestatia jotkut tuntuvat pitävän itse päädemoni numero ykkösenä. Se aiheutti joissain mun Tumblrissa seuraamissa ihmisissä jopa semmoisia reaktioita, että kun kolmoskauden kerrottiin kertovan nimenomaan Lestatin tarinaa, tyypit ilmoittivat lopettavansa sarjan seuraamisen. Tietysti saa olla lempi- ja inhokkihahmoja, mutta Lestat saa kyllä ihan megapaljon kuraa niskaansa. Ja kun noihan on lähtökohtaisesti ihan kauheita tyyppejä kaikki ja se jos mikä on ihanaa.

Oon näköjään samaa mieltä aina ja ikuisesti, mutta mustakin on vaikea sanoa mitään absoluuttisia lemppareita, koska lähtökohtaisesti kaikki hahmot ja heidän suhteet herättää mussa paaaaaljon ajatuksia. Mutta jos jotain pitäisi sanoa, niin Armand on hahmoista kiehtovin ja Jacob Anderson herättää näyttelijöistä mussa eniten lämpimiä tunteita. Ja kyllähän se DM-jäsenkirja täällä on takataskussa ja taisinkin tossa aiemmin sanoa, että heitä odottelen aivan erityisellä innolla nyt kolmoskaudella. Sieltä löytyy niin paljon kaikkea!! Itse en oo vuosikausiin saanut kirjoitettua suunnilleen puolikastakaan ficciä, mutta onneksi muut mua produktiivisemmat saavat loistokasta settiä aikaiseksi - etenkin AO3:n puolella on kasapäin hyvää luettavaa. Fininkin tarjontaan täytynee sukeltaa asap!!

Kolmoskausi on onneksi saanut ainakin toistaiseksi tosi hyviä arvioita ja se ainakin nostattaa mun odotuksia. Todettakoon vielä se, että olin ihan megakateellinen kun jotkut mun Tumblrissa seuraamat tyypit oli onnistuneet saamaan liput sinne New Yorkissa järkättyyn livekonserttiin, jossa Sam Reid pisti menemään rokkistara-Lestatina. Sam on kyllä ihan uskomattoman upea Lestat ja on ihan huikeaa ollut myös nähdä, miten innoissaan hän on Lestatin roolissa.

[Sisilja]

Jos tää on AA-tapaaminen niin minä oon se härkäpäinen kaveri joka ei myönnä että olemassa olisi mitään addiktiota josta pitäisi jotenkin päästä kuiville. Vaikka siis pahemman luokan pakkomielle tää sarja kyllä on. AAH! Ei muuten tullut vielä uutta jaksoa katsottavaksi, porukka on ihan murtunutta tumblrissa. :') (Ja hei wishbone, sarja on ollut Netflixissä joulukuun 2025 alusta lähtien, eli reilut puoli vuotta vasta!)

Teidän viesteissänne on niin mahdottomasti mielenkiintoisia juttuja, joihin tekee mieli tarttua, etten tiiä ees mistä aloittaa! Aloitanpa vaikka siitä, että oon tietoisesti pysytellyt pois pahimmista myrskynsilmistä tuolla kansainvälisellä fandomkentällä, joten mulle ainakin oli uutinen, että Lestat olisi joku suuren suuri pahis joidenkin mielestä. Mä luulin että tyypit (siis sellaiset hömelöt joilla on sekä silmät kiinni että sydän poissa paikoiltaan) vihaa Armandia. :'D Mut mun mielestä on kyllä hassua tapella verissäpäin siitä, kuka hahmoista nyt on kaikista hirvein ja kenestä tykkääminen olisi jopa väärin, kun täähän on hirviösarja hirviöistä, jolloin mun mielestä loogisinta olisi itse asiassa tykätä eniten just siitä tyypistä, joka on hirveistä hirvein! Paitsi jos hirviökisaan lasketaan mukaan Marius. NO NIIN, ei oo kuulkaa helppoa yrittää pysytellä mustavalkoisuuden yläpuolella!

Se aiheutti joissain mun Tumblrissa seuraamissa ihmisissä jopa semmoisia reaktioita, että kun kolmoskauden kerrottiin kertovan nimenomaan Lestatin tarinaa, tyypit ilmoittivat lopettavansa sarjan seuraamisen.

Tämän vuoksi niiden kirjojen olisi kai hyvä olla edes auttavasti tuttuja, koska HAHHAA, kauheeta että tulee yllätyksenä überpahis-Lestatin keskeinen rooli. :'DD

No entäs nää paritukset sitten! Mä oon kovasti tykännyt kuuluttaa, kuinka oon vihdoin löytänyt fandomin, jossa keskeisimpiä hahmoja voi iloisesti shipata aivan ristiin ja rastiin ja aina homma toimii! Ja oon kyllä sitä mieltä edelleen. Mutta sit toisaalta tunnistan kyllä wishbonen toteaman asianlaidan pitävän paikkansa munkin kohdalla, siis että Loustat-tarpeeni tulevat tosi hyvin tyydytetyiksi itse sarjan puitteissa, enkä ole kauheasti heistä lukenut fikkejä. Kun taas Armandia ja Danielia mietin ihan aidosti päivin öin. Vähän jopa harmittaa, että oon päässyt fandomiin näin myöhäisessä vaiheessa, mä olisin ihan hyvin voinut kieriskellä näissä tunnelmissa sen pari vuotta kausien välillä, nyt tuntuu että oli kauhea kiire lukea ja kirjoittaa ennen kolmoskautta ja hommat on yhä ihan kesken enkä ole valmis vastaanottamaan uutta canonmateriaalia. Vaikka siis oikeasti todellakin oon, antakaa kaikki tänne heti heti heti!! Ihan höpöä tällainen ristiriita!

Kyllä te tiedätte mistä mä puhun, oletan että valtaosalla meistä on DM-jäsenkirja taskussa.

Toki toki, mutta joskus kaikki itsestäänselvyydetkin on tosi kiva kerrata yhdessä ääneen! Mutta siis ymmärsinkö oikein, wishbone, että et ole lukenut sitä Devil's Minion -lukua, ainoastaan tiivistelmiä ja muistiinpanoja? OIH, kannattaa lukea, vaikka siis varmasti se ihan tuttua kauraa jo olisikin, se on IHANA. Ja Kadotettujen kuningattaressa on kyllä sen luvun ulkopuolellakin paljon Armandaniel-juttuja, eli ne ei edes rajoitu kokonaan siihen yhteen lukuun (mikä muuten lisäsi vähän haastetasoa siihen mun "bongaa Armand ja/tai Daniel" -kirjanlukutaktiikkaani. ).

Kolmoskausijuttuja:

Spoiler: näytä

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta 3x1 taisi olla ensimmäinen jakso koko sarjan historiassa, jossa ei ollut yhtäkään periodi-flashbackiä?

Jos nopeita välähdyksiä ei lasketa, niin ei ollut kunnon kauas ulottuvia takaumia! Jossain haastattelussa, jota en tietenkään tähän hätään löydä, käsikirjoittaja Hanna Moscovitch totesi, että he ovat itse asiassa muuttaneet tarinaa kirjaan verrattuna sikäli, että sarjassa ollaan nykyajassa enemmän kuin kirjassa. Ihan mielenkiintoinen muutos minun mielestäni, ja vähän jo tuomionpäiväisesti itkin että no sinne meni sitten minun haaveeni useista Lesmand-kohtauksista, mutta katsotaan katsotaan! Pitää yrittää olla ankeilematta etukäteen liikoja, kun ei oikeasti tiedä, mitä tuleman pitää!

Mä kyllä ymmärrän tosi hyvin sun varovaisuuden ja taipuvaisuuden doom & gloomiin, wishbone, oon tunnistanut samanlaista kipuilua itsessäni viime aikoina, kun toisaalta toivon ykkösshippini suhteen tosi suuria ja sit toisaalta yritän toppuutella itseäni, jotten joutuisi kauheasti pettymään. Karvaan kirkkaana on mielessä yhä hirvittävä pettymys Sherlockin suhteen ja melko tuore järkytys Our Flag Means Deathin kanssa, noin vain pari mainitakseni. Mut sit toisaalta mulla on kutina, etten näiden vampyyrimurujeni kohdalla joudu niinkään pettymään kuin korkeintaan odottamaan. Ellei Eric Bogosian sitten mene ja kuole. Sitäkin mä pelkään puolitosissani säännöllisen epäsäännöllisesti, koska oon... sekaisin. :') Oon lukenut jo kaikenlaisia postauksia tumblrista, kuinka vanhan Danielin voisi aivan helposti kirjoittaa sarjasta siististi ulos tekemällä kehonvaihtamistemppuja The Body Thief -kirjan hengessä, ja samaan aikaan kun ihailen kanssafanien ongelmanratkaisukeskeistä otetta pelkotiloihinsa, niin toisaalta tekee mieli vaan kirkua ja pyytää kaikkia muitakin koettamaan paperipussiin hengittämistä ennen kuin menevät postailemaan mitään tällaista tuomiopäivän settiä!

Itse en oo vuosikausiin saanut kirjoitettua suunnilleen puolikastakaan ficciä

Oi, Vuorna, nythän jos koskaan on erinomainen aika pyyhkiä pölyt kirjoituskoneesta ja yhtyä meidän vilpittömään mutta vakavaan "hukutetaan Fini vampyyrifikkeihin" -hankkeeseen. Oikeasti, kokeile josko jotain fikinpuolikasta tai vaikka kokonaista sattuisikin syntymään kun annat vaan mahdollisuuden! Lupaan että riemusta kiljuen lukisin! <3