Merimatkalla | S | Virkehaaste XXII

[Kelsier]

Ficin nimi: Merimatkalla
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: draama
Paritus/Hahmot: Dzina + lapset Henry ja Sara (taustalla Amata/Dzina)
Haasteet: Virkehaaste XXII, Haasteita hampaankolossa III (Originaalikiipeily sana 55. kevät)

Spoiler: näytä

Sanalista:
1. kaksi
2. jättää
3. taivas
4. vesi
5. pehmeä
6. siirtää
7. hellä
8. tuuli
9. kavala
10. lumota
11. juhla
+ jokerivirke
12. kevät
13. haavoittaa
14. ilo
15. alin

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Dzina katseli kahta hahmoa laivan kannella: 13-vuotiasta vakavaa Henryä ja tämän pikkusiskoa, joka yritti kurkotella reelingin yli nähdäkseen paremmin. Lapsia ei olisi ehkä pitänyt jättää vahtimatta, mutta hänen silmänsä oli välttänyt vain hetkeksi. Taivas kimmelsi sinisenä ja navakka puhuri johdatteli heitä kohti Venetoa. Meri oli ollut matkan ajan rauhallinen ja vesi oli pärskynyt aluksen kannelle lähinnä delfiinien loiskuttamana. Dzina astahti lasten luo ja kaappasi Saran pehmeästi syyliinsä.

”Minut on ylempien tahojen toimesta käsketty siirtämään neiti turvallisempaan paikkaan”, hän kuulutti.

Hän suukotti tytärtään hellästi poskelle. Tuulen puuska pöllytti sekä Saran että Henryn hiuksia, kun nämä yhtyivät leikkiin.

”Pelastan siskoni kynsistäsi, senkin kavala roisto!” Henry huusi.

Poika alkoi lumota käsillään, vaikka kyllä Dzina huomasi tämän yrittävän muistaa, kuin kutsua omia elementaristisia voimiaan. Pian saatiinkin nähdä juhla lasten voiton kunniaksi isärosvosta. He asettuivat takaisin reelingille, mikä sai Dzinan huokaamaan. Oli osuvaa, että he palaisivat Venetoon aivan kesän korvilla, kun olivat sieltä joutuneet 13 vuotta sitten alkukeväästä pakenemaan. Tuo kaupunki oli silloin haavoittanut häntä ja hänen nykyistä vaimoaan viemällä toiselta parhaan ystävän, toiselta sydämen valitun. Mutta surun ja särkevän kaipauksen tilalle olivat näinä vuosina astuneet ilo ja lämpimät muistot. Hän oli kuulevinaan Amatan uneliaan tuhinan alimmalta kannelta ja veti lapset lämpimään halaukseen kumpaankin kainaloonsa.

[Ygritte]

Oi nämä virkehaasteen kirjoitukset ovat ihania! Ei edes uskoisi, että jokainen on kirjoitettu samasta sanalistasta, sillä jokainen vie niin uudenlaiseen ja erilaiseen maailmaansa. Tässä sanalistaa oli käytetty todella luovasti, eikä yksikään sana hypännyt tekstistä esiin, vaan tarina soljui kuin luonnostaan sanalistan sanojen ympärille. Itse tarinassa oli ihastuttavan lämmin ja lempeä tunnelma. Veden pärskyminen, taivaan sini ja tuulen puuskat vievät mukanaan ihanaan maailmaan, jossa isärosvo houkuttelee lapset leikkiin. Minulle tämän lyhyen tarinan taikuus on ehkä juuri tässä; täydellisen läsnäolon hetkessä, jossa kaikilla on hyvä olla. Kaikki ei ole aina ollut näin helppoa ja ongelmatonta, ja ehkä juuri siksi Dzina osaa asettua juuri tähän hetkeen itselleen tärkeimpien ihmisten kanssa. Kiitos tästä:3