Interview with the Vampire: Kuoleman rajamailla | S | Louis/Lestat

[Angelina]

Title: Kuoleman rajamailla
Author: Angelina
Fandom: Interview with the Vampire (2022)
Rating: S
Genre: epämääräinen sekoitus vihaa, surua ja rakkautta
Paring: Louis/Lestat

Summary: Lestatin kaltaista vampyyria voi satuttaa pahasti jokin muukin, kuin pelkkä yksinäisyys.

A/N: Nyt tuli kerralla ehkä liikaa ensimmäisiä meikämansikalle, mutta yolo ja niin edelleen En oo koskaan aiemmin onnistunut virkehaasteessa, enkä myöskään kirjoittanut tästä fandomista (kumma, kun oon vasta tutustunut siihen). Tästä tuli omaan makuun jotenkin todella tekotaiteellinen, mutta virkehaaste taitaa aika helposti ajaa siihen :'') Suosittelen ehdottoman lämpimästi tätä sarjaa ja iso iso kiitos Sisiljalle, joka mut tähän mukaan houkutteli ♥ Rakastin Louis'ta alusta asti, mutta myöhemmin myös Lestat (joka tässä nyt yksinään kärsii) tuli ja vei mun sydämen.

Haasteet: Virkehaaste XXII

KUOLEMAN RAJAMAILLA

Kun makaa henkihieverissä omassa arkussaan lopullisen kuoleman rajamailla häilyen, on aikaa miettiä ja Lestat miettii.

Miettii, miten ne kaksi kääntyivät häntä vastaan, juonivat, kieroilivat ja lopulta murhasivat hänet — hänet, joka loi heidät.

Claudia oli virhe ja voi miten monta kertaa Lestat toivoikaan, että Louis olisi jättänyt tytön kuolemaan, mutta ei, Louis oli tahtonut heille tyttären ja mitä Louis tahtoi, sitä tahtoi myös Lestat. Haluan kuun taivaalta, Lestat ja minä tuon sen sinulle, mon cher. Minä haluan, että vesi muuttuu viiniksi ja Pinot Noir vai Merlot, mon amour?

Kun makaa pehmeässä, kylmässä arkussa, on aikaa miettiä ja Lestat miettii.

Hänen lopullinen tuhonsa siirtyy jälleen kerran, sillä ne kaksi eivät polttaneet häntä hengiltä, jättivät vain kitumaan. Lestat huutaa, kiroaa, itkee, kaikkea sitä samaan aikaan, sillä hän tietää, että Louis, pohjimmiltaan hyväsydäminen, hellä Louis, on kaikesta huolimatta päättänyt säästää hänet.

Kun tuuli ulvoo ja narisuttaa hänen arkkunsa kantta, Lestat sulkee silmänsä ja palaa ajassa taaksepäin niihin muistoihin, joilla hän yrittää ylläpitää raivoaan, sillä sitä hän tarvitsee. Niissä muistoissa hän itsekin on väkivaltainen, kavala, julma — juuri sellainen, kuin hän aina varoitti vampyyrien olevan.

Mutta vaikka hän kuinka yrittää pitää kiinni vihastaan, luisuvat hänen ajatuksensa myös niihin hyviin hetkiin, joissa Louis lumosi hänet pelkällä katseellaan, niillä suurilla silmillään, jotka lupasivat yhteisen tulevaisuuden. Niihin, joissa ajatus ikuisuudesta oli kuin lupaus päättymättömästä juhlasta, jossa viini virtaa eikä musiikki koskaan lakkaa. Niihin, joissa Louis'n hymy, ainoastaan Lestatille varattu, valaisi ja lämmitti kuin kevätaurinko pitkän talven jälkeen.

Mikä on se, joka voi vampyyria näin haavoittaa, Lestat miettii, vaikka tietääkin vastauksen, on tiennyt jo vuosikymmeniä. Mikä on se, joka saattaa tuoda ilon jo kauan sitten kuolleeseen ja korruptoituneeseen sydämeen ja samalla repiä sen irti niin, että jäljelle jää vain tyhjyys?

Se pitää hänet hengissä, se saattaa koitua hänen kohtalokseen, ja ennen kaikkea se kulminoituu Louis de Pointe du Laciin, mutta koska Lestatin on pidettävä kiinni vihastaan, hän hautaa sen alas, alas, aina mielensä alimpiin sopukoihin ja sitä hän ei enää mieti, vaikka aikaa olisi.

Spoiler: näytä

Sanalista:
1. kaksi
2. jättää
3. taivas
4. vesi
5. pehmeä
6. siirtää
7. hellä
8. tuuli
9. kavala
10. lumota
11. juhla
12. kevät
13. haavoittaa
14. ilo
15. alin
+jokeri

[Sisilja]

AAHH oi jee oi jee!!! Hihkuin samalla kun yritin syödä (ei onnistu) ja päätin että ruoka saa nyt jäähtyä ja minä kommaan heti heti heti.

Sä olet aivan kamalan ankara itseäsi kohtaan. Tää on aivan ihana fikki, tosi koherentti ja upean tunteikas - vaikka käytettäviä virkkeitä oli saakelin vähän. Ihailen sua! Ja kiitän sua! Voi että nyt kihisen!

Miten upea ote sulla on Lestatista heti ekassa fikissäsi! Sehän on just sellainen hahmo josta saa ja kannattaa kirjoittaa mahtipontinen tunnevuodatusteksti. Ja siis, vaikka Lestat tässä kärsiikin, ihan kauheasti, oon niin onnessani ja vaan nautin ja nauroin oikein ääneen tälle:

Louis oli tahtonut heille tyttären ja mitä Louis tahtoi, sitä tahtoi myös Lestat. Haluan kuun taivaalta, Lestat ja minä tuon sen sinulle, mon cher. Minä haluan, että vesi muuttuu viiniksi ja Pinot Noir vai Merlot, mon amour?

Tää on niin hauska ja niin oivaltava kohta (toi kysymys viinin laadusta oli ihan hillitön, hahhaa!), koska just näinhän homma toimii!! Lisään tähän listaan omassa päässäni vielä Minä haluan rangaista sinua lähtemällä Armandin matkaan, Lestat ja no mutta sehän käy, minäpä kärsin oikein hiljaa ja kunnolla ja jään kahdestaan totuuden kanssa mätänemään, pitäkää oikein hauskaa - ja sitten jos ja kun alkaa kyllästyttää, tiedät mistä minut löytää, mon cher. :'D

Lestat huutaa, kiroaa, itkee, kaikkea sitä samaan aikaan, sillä hän tietää, että Louis, pohjimmiltaan hyväsydäminen, hellä Louis, on kaikesta huolimatta päättänyt säästää hänet.

Voi ihana Louiiiis ja voi huutava kiroava itkevä ja erittäin hahmouskollisesti tunteitaan tuulettava Lestat! <3

muistoihin, joilla hän yrittää ylläpitää raivoaan, sillä sitä hän tarvitsee. Niissä muistoissa hän itsekin on väkivaltainen, kavala, julma — juuri sellainen, kuin hän aina varoitti vampyyrien olevan.

<3 SIIS NIINPÄ! Tääkin on niin tarkkanäköinen yksityiskohta, ahh!!

Niihin, joissa Louis'n hymy, ainoastaan Lestatille varattu, valaisi ja lämmitti kuin kevätaurinko pitkän talven jälkeen.

<3<3<3 Louis'n yksin Lestatille varaama hymy on kyllä... se onnnnnn aivan omaa luokkaansa!

Se pitää hänet hengissä, se saattaa koitua hänen kohtalokseen, ja ennen kaikkea se kulminoituu Louis de Pointe du Laciin, mutta koska Lestatin on pidettävä kiinni vihastaan, hän hautaa sen alas, alas, aina mielensä alimpiin sopukoihin ja sitä hän ei enää mieti, vaikka aikaa olisi.

Voi ettäää tätä fikin loppua, voi ei, nyt mä sit itken mikroruokaani, kiitos vain! </333

Oon aivan valtavan onnellinen että uskaltauduit julkaisemaan (ja että ylipäätään hyppäsit mukaan näiden super valloittavien vampyyrien kyytiin, niin mahtavaa!!), mä nautin tästä tekstistä ihan mielettömästi! Niin hyvä ensimmäinen fikki tästä fandomista, ja toivon saavani pian lukea paljon paljon lisää! Siihen asti, kiitosss! <3

[Angelina]

Sisilja ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Nyt kun oon jo useamman kerran nyyhkistellyt sun kommentille, niin pystyn ehkä vastaamaan :'') Mutta siis joo, oot ihan oikeessa siinä, että oon todella ankara itelleni. It is a problem, really. Yritän opetella siitä pois (ja vähän onnistunutkin), mutta on vaikeeta on Kaikista pahinta se on just sillon, kun kirjottaa vaikkapa just uudesta ja omasta mielestään vaikeesta fandomista, eikä ihan täysin luota lopputulokseen -- sillon tulee se fiilis, että no täähän on ihan PASKAA Kiitos kuitenkin tsempeistä, ei tää enää tunnu yhtään niin pahalta kun on kerennyt olla täällä julki pari päivää <3

Lestat on kyllä siitä loistava dramaqueen, että oikeestaan mikään mitä siitä kirjottaa, ei voi olla liikaa Mutta nyyhkistelin kyllä tuolle, että mulla on ollut siitä upea ote, koska vaikka hän onkin dramaqueen, niin tuntu todella vaikeelta yrittää saada sen persoonaa tekstiin vangittua jotenkin :'') MUTTA pakko myöntää, että mua nauratti itseänikin toi viinin laadusta kysyminen, pidin sitä yllättävänkin hyvänä kohtana XD

Minä haluan rangaista sinua lähtemällä Armandin matkaan, Lestat ja no mutta sehän käy, minäpä kärsin oikein hiljaa ja kunnolla ja jään kahdestaan totuuden kanssa mätänemään, pitäkää oikein hauskaa - ja sitten jos ja kun alkaa kyllästyttää, tiedät mistä minut löytää, mon cher.

huutista, en kestä. Voi Lestat <3 Senkin typerys XD Mutta näinhän se meni.

Oon aivan valtavan onnellinen että uskaltauduit julkaisemaan (ja että ylipäätään hyppäsit mukaan näiden super valloittavien vampyyrien kyytiin, niin mahtavaa!!), mä nautin tästä tekstistä ihan mielettömästi! Niin hyvä ensimmäinen fikki tästä fandomista, ja toivon saavani pian lukea paljon paljon lisää!

Kiitos kun tartutit tän sekoilun, on niin ihanaa olla vaan täysin pöllyissä jostain fandomista ♥ Ja kiitos ihanasta ihanasta kommentista, itken edelleen ;;; <3 Mä yritän ehdottomasti kirjottaa lisää, tässä olis vaikka mitä skenaarioita ja reploja ja tapahtumia ja HAHMOJA joihin tarttua! Toivottavasti inspis vaan pysyy :'')

[Kelsier]

Kommenttikampanjasta hei!

Kiva lukea muiden tuotoksia virkehaasteeseen, johon aion itsekin osallistua. Fandom ei ole minulle tuttu, mutta olen lukenut siitä jonkin muunkin ficin täältä Finistä. Voi, Lestat-parka, hän on joutunut pahaan paikkaan. Kitumalla kuoleminen on aina julmaa. Sitten vielä vampyyreilla on tuo näkökulma, että he voivat "luoda" uusia vampyyreita (en laske tätä samaksi kuin biologinen lasten saanti), niin se petos tuntuu sitäkin karkeammalta.

Kiva, kun kokeilit haastetta ja hienosti onnistuit!

-Kel

[Hallahäive]

Mahtavaa, että tähän fandomiin on finissäkin liittynyt lisää kirjoittajia <3 Virkehaasteen tekstejä on aina mukava lukea ja niin oli tätäkin. Olit saanut sanat tosi hyvin ja luonnollisesti hyödynnettyä, enkä edes olisi muistanut mitä ne olivat jos en olisi lopuksi vilkaissut sanalistaa. Oli myös kiva päästä lukemaan Lestatin vinkkelistä vaihteeksi. En olekaan aiemmin tainnutkaan ficeissä törmätä hänen arkkumietteisiinsä näiltä ajoilta, tää oli erinomainen tunnelmointi aiheen tiimoilta.

Minä haluan, että vesi muuttuu viiniksi ja Pinot Noir vai Merlot, mon amour?

En kestä <3 Lestat on (ollut) niin lääpällään ja syystä! Toi oli mainio yksityiskohta tuo viinien nimeäminen.

Lestat huutaa, kiroaa, itkee, kaikkea sitä samaan aikaan, sillä hän tietää, että Louis, pohjimmiltaan hyväsydäminen, hellä Louis, on kaikesta huolimatta päättänyt säästää hänet.

Ihanaa, että Lestatin rakkaus elää vielä arkussakin, ja että hän tuntee Louis'n sydämen. Ja kauheaa, että hän joutuu hautaamaan tunteensa ihan selviytyäkseen vihastaan ja toipumisestaan. Lestat-babe, onneksi onnellisemmat ajat odottavat vielä teitä molempia!

Kiitos lukukokemuksesta! 

[carrowfan]

Lestat on kyl oma itsensä, hänestä loistaa läpi semmonen "vielä minä teille näytän, mutta ensin pyörin angstipallerona jotta kun tulette takaisin kostoni on hirmuinen" Se on hahmo joka varastaa kaukosäätimen patterit ja vaihtaa wifin salasanan jotta hän saa haluamansa. Lestat siirtää vuoren vain siksi,et sulla ei olis kivaa.

[flawless]

Siis mitä sinä nainen nyt hourit siellä, tää ei todellakaan ollut tekotaiteellinen!! Korkeintaan vaan ja ainoastaan taiteellinen Siis mä en saanut tästä irti tekotaiteellisuuden hiventäkään, en vaikka luin tämän sellaiset lasit päässä kun kerta jo etukäteen sellaista manasit, mutta ei. Lestatin kertojaäänelle sitä paitsi pieni dramatiikka on ihan pakollista Mut ihan oikeesti, en kyllä löytänyt tästä yhtään tekotaiteellisuutta. Mä myös luin tän tietoisena virkehaasteesta ja silti en saanut tikulla silmään mitään sanaa sieltä, siis yleensä virkehaasteen teksteistä pystyy edes jonkun pari sanaa arvata että no tässä virkkeessä sen sanan on pakko olla tää kun tulee joku vähän ihmeellinen aasinsilta tai hassu kielikuva, mutta kun ei tässä ollut sitäkään. Olen ällistynyt näin hyvästä virkehaasteen toteuttamisesta! Ja olen myös ällistynyt aaännän absoluuttisesta höpöpuheesta!! ❤️

Tykkäsin tehokeinona tosi paljon tosta toistosta, että kun makaa arkussa niin on aikaa miettiä ja Lestat miettii. Se toimi tosi hyvin ja oli vaan kovin hieno. Tykkäsin myös siitä että tää koko teksti oli tunteissa piehtaroimista laidasta laitaan, kuinka välillä oli oikein myrkyllisen vihainen tunnelma ja välillä sitten taas lällyn rakastava, Lestat ja sen tunteet on kyllä... Siis ne vaan on juttu Niitä tunteita on kovin paljon ja ah kun kuolematon elämä on vaikeaa kun ei kykene mieltäosoittamaan tunteistaan millään dramaattisilla tempuilla vaan pitää miettiä niitä yksin ja paikoillaan, hyi. Kerta kaikkiaan karmaisevaa. Tykkäsin siitä että Lestat jossain vaiheessa Louisin ja Claudian tekosten lisäksi mietti kriittisesti myös omiaan, on mahtanut kauan joutua maata arkussa että joutuu lopulta myöntymään myös itsereflektion äärelle tässä oli musta tuotu hyvin esille se muutos mikä Lestatissa tapahtuu että hänestä tulee sellainen kuin kakkoskauden vikan jakson reunion-kohtauksessa. Koska siinä oli selvä muutos ja musta tässä on möyhitty sitä muutosta esille hyvin. (Toi yliviivattu lause oli kosto siitä että "Claudia oli virhe" koska 😡😡😤😤 Lestat you suck a lot sometimes)

Haluan kuun taivaalta, Lestat ja minä tuon sen sinulle, mon cher. Minä haluan, että vesi muuttuu viiniksi ja Pinot Noir vai Merlot, mon amour?

Aaaaa tää oli niin sairaan hieno!! Tää oli mun ehdoton lempparikohta. Tuo on niin just paikkaansapitävä että mitä Louis tahtoi niin sitä Lestat myös tahtoi, ja tää miten oot muotoillut sen tässä on vaan yksinkertaisesti nerokas. Tykkäsin ihan hirveästi tuosta muotoilusta, kuinka tässä oli pyyntö ja vastaus ja kuinka se toistui uudelleen samanlaisena mutta vähän erilaisena, eri hellittelynimellä (ah oon heikkona siihen kun Lestat puhuu ranskaa ❤️) ja eri toiveella. Molemmat olivat sellaisia klassisia "ihmeitä" mutta tuntuivat tässä tosi freeseiltä. Ja siis ihan kirsikkana kakun päällä tuo kysymys että millaiseksi viiniksi, ihan täydellinen Lestatin versio siitä että hyppäämiskäskyyn vastataan vaan että kuinka korkealle ❤️ Tää kohta. Oli. Upea.

Tämä oli aivan täydellistä luettavaa mun aamuuni, ah suuria tunteita ja niissä sopivasti piehtarointia niin mikäs sen parempaa tunnelmointia. Tässä oli ne monet ekat toteutettu niin hyvin, että mulla on täysi luotto siihen että seuraavassa tekstissä ne monta haastetta toteutuu ihan helposti! 😌 Että kyllä se nyt vaan niin on että kitinät sikseen ja sormet näppikselle, kerta sieltä tällaista mahtavuutta tulee! 😌😌 Kiitos tästä, pidin kovin ❤️