Oii, olipa mielenkiintoista pohdintaa sisarusten väleistä! Minusta on kivointa, kun sisarusten väleihin saadaan eri kerroksia, eikä vain yksiselitteisesti rakasteta tai vihata toista. Minusta kivaa oli, että Maclanin ihailu oli pysynyt aina positiivisena, koska helposti sitä voisi alkaa kadehtia veljeään, joka on niin hyvä kaikessa, mutta Maclanin suhtautuminen Perianiin sai heidän suhteen kuulostamaan tasapuoliselta. Että Perian olisi kyllä aina puolustanut Maclania, jos joku olisi häntä moittinut tai vanhemmat olleet pettyneitä. Ja Maclan on myös ymmärtänyt, että ei ole Perianin syy, että vanhemmat ovat tällä tavalla puolueellisia. Se kertoo minusta siitä, että he pitävät toistensa puolia ja voivat avoimesti olla iloinen toisen menestyksestä ilman, että siitä tulee suosiokilpailu tai viilentää välejä. Olen itse keskimmäinen ja tunnen, että se on muokannut minua tosi paljon ja oli jännittävää lukea iso- ja pikkusisaruksen monimutkaisista väleistä.
Tässä oli sitten tapahtumassa murros. Maclan kenties kunnolla ensi kertaa ymmärtää, että Perian ei aina ole puolustamassa häntä ja yrittää ohjata häntä oikeaan suuntaan, eikä se aina tunnu kivalta. Näen tuossa heti alttiuden asettaa itselleen liikaa paineita ja miten katastrofaalista se voi olla. Minusta on mielenkiintoista, miten Perian ei sitä varmaan tarkoittanut. Hän vain ääneen ilmaisi turhaumuksensa, ehkä vähän huonosti asetellen sanojaan, mutta minusta on ymmärrettävää, että hän toivoo Maclanin käyttävän kykyjään hyödykseen ja kun Maclan ei itse näe sitä, se harmittaa. Mutta sitten kun hän sanoo sen huonosti, se muokkaa Maclania. Todella mielenkiintoista pohdintaa! Maclanilla ja Perianilla tuntui todella olevan aito, välittävä suhde, jossa on monimutkaisia kerroksia, jotka varmasti muokkautuvat tulevaisuudessa. Jätit hyvin auki myös, miten tästä voidaan päästä siihen, että Maclan onnistuu toteuttamaan parhaita puolia itsestään tai sitten liikaa matelee veljensä jaloissa ja kenties katkeroituu tai uupuu.
Kiitos tästä!
