Nimi: Alkumatkassa
Ikäraja: S
Genre: perusdraama, teinisekoilu, myös huumoria mukana
Vastuuvapaus: OC-hahmot ovat minun, muut Rowlingin.
Hahmot ja paritukset: Bellatrix, Carrown sisarukset, pari OC-hahmoa (mainintana Amikus/OFC ja Alecto/OMC)
Yhteenveto: Bellatrixin ja kavereiden junamatka joululomalle neljäntenä kouluvuonna.
A/N: Kirjoitin viime lauantaina yhteensä kolme tekstipätkää, joista kaksi muuta oli tosi synkkiä. Siksi halusin kirjoittaa myös jotain vähän kevyempää, joten tulos on tässä. Aluksi ajattelin tehdä tästä jonkinlaisen joulutekstin ja pistää Joulukadulle, mutta ei tästä tullutkaan kovin jouluista vaikka joululomalle ollaankin menossa. Ja nimestä vielä, huomatkaa kaksoismerkitys: hahmot ovat sekä junamatkan että oman elämänsä matkan alussa. Joo, tiedän, olen taiteellinen nero. Ai niin, ja kun tarkemmin mietin niin eihän ne oikeastaan tarkalleen puolivälissä kouluaikaansa ole koska syyslukukausi on niin paljon lyhyempi kuin kevätlukukausi. No, mitäs pienistä. FF100 aiheella Bellatrix, sanalla 002. Puoliväli. Lisää tekstejä Bellatrixista ja tarinan muista hahmoista löytyy
listauksestani.Alkumatkassa
”Outoa ajatella, että meillä on enää puolet kouluajasta jäljellä”, Diana sanoi katsellessaan junan ikkunasta mutkan taakse katoavaa Tylyahon asemaa.
”Ihan riittävän kauan siellä on jo lorvittu”, Jessica totesi hänen viereltään. ”Jos minulta kysytään, aika saisi mennä vielä vähän nopeammin.”
”Eikä”, Diana väitti. ”Miettikää nyt. Meillä ei enää koskaan koulun jälkeen tule olemaan sellaista vapautta kuin meillä vielä on. Valmistumisen jälkeen meidän pitää murehtia töitä ja lapsia ja...”
”Kuka tässä mitään lapsia haluaa?” mutisi Bellatrix, joka oli huonolla tuulella. Häntä ei olisi huvittanut mennä taas viettämään yhtä tuskallista sukujoulua.
”Onko se muka vapautta, että McGarmiwa hengittää niskaan käännyit sitten mille käytävälle tahansa? Tai se että Binns määrää kymmenen jalan pituisen esseen peikkosodista? Minusta se on kaukana vapaudesta”, Jessica huomautti.
”Tai se että sinä telot itsesi jokaisen huispauspelin päätteeksi ”, Bellatrix totesi ivallisesti.
Alecto pelmahti sisään vaunuosastoon puuskuttaen ja naama punaisena.
”Missä Amikus on?” Jessica kysyi tavoitellen kepeää äänensävyä.
”Oksentaa vessassa sisälmyksiään ulos. Hän söi ennen aamiaista kokonaisen suklaarasian ja kärsii nyt seurauksista. Eikö olekin romanttista?” Alecto virnuili ja Jessica irvisti.
Kaikille oli tullut yllätyksenä, kun Jessica ja Amikus olivat alkaneet seurustella sinä syksynä. Kukaan tytöistä ei oikein vieläkään ymmärtänyt, mitä he näkivät toisissaan. Oliko se vain nuoruuden hölmöilyä vai jotain todellista?
”Miksi sinä olet hänen kanssaan?” Alecto kysyi noin sadannen kerran.
”No miksi sinä tykkäät siitä rohkelikon ääliöstä?” Jessica napautti takaisin ja Alecto punastui. Bellatrix kaivoi kirjaa laukustaan. Tämä sama keskustelu oli käyty jo niin moneen kertaan, ettei häntä enää huvittanut osallistua.
”Oletko jo unohtanut sen yhden taikajuoman silloin ensimmäisenä vuonna?” Diana jatkoi aiheesta.
”No en, kuten olen teille jo kymmenen miljoonaa kertaa sanonut. Miksi sitä paitsi puhutte siitä edelleen? Sehän oli vahinko ja siitä on jo monta vuotta aikaa”, Alecto kivahti. Ilmeisesti hän oli yhtä väsynyt riitelemään aiheesta kuin Bellatrix.
”Ai vahinko?” Bellatrix tuhahti ja laski hetkeksi kirjan kasvojensa edestä. ”Niinkö hän on sinulle sanonut? Miksi minä muistan, että hän silloin oikein ylpeili tekosillaan. En muista koskaan nähneeni mitään, mikä olisi ollut vähemmän vahinko.”
Bellatrix tiesi, ettei viimeinen lause ollut totta – hän oli jo nähnyt paljon pahaa nuoresta iästään huolimatta. Sille oli syynsä, miksi hän kuului niihin harvoihin Tylypahkan oppilaisiin, jotka näkivät koululle vieviä vaunuja vetävät thestralit.
”Tämä on viimeinen kerta kun keskustelen tästä kanssanne”, Jessica suutahti. ”Hankkisit sinäkin itsellesi jonkun pojan, Diana, niin sinun ei tarvitsisi olla niin kateellinen muille. Minä menen etsimään Amikuksen.”
Sitten hän marssi ulos vaunuosastosta ja pamautti oven kiinni.
”Sinun pitäisi löytää hänet aika helposti”, Alecto huusi perään juuri ennen kuin ovi sulkeutui. ”Seuraat vain yrjöämisen ääniä.”
Bellatrix ei enää voinut teeskennellä ettei hän olisi kuunnellut, ja vaunuosastossa raikui nauru. Heillä olisi onneksi edessä vielä monta samanlaista junamatkaa.
