Ficin nimi: Viinapäät
Kirjoittaja: Meldis
Genre: kevyt drama, humor
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Cedric, Luna
Tiivistelmä: Cedric ja Luna viettävät uutta vuotta ystäviensä kanssa.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Teki mieli ensi kertaa kirjoittaa kaksi lempihahmoani samaan skenaarioon ja Discordissa avustettiin ideoinnissa. Jos lukaiset, jätäthän kommenttia!
Viinapäät
”Minä en ole koskaan käynyt Uudessa-Seelannissa.”
”Minä olen!” Luna kiljahti ja joi mukistaan. ”Etsimme siellä isän kanssa erästä harvinaista tonttulajia, joka kuulemma ulostaa kultaa.”
Cedric kohotti epäuskoisena kulmiaan. ”Löysittekö sitä?”
”Ei, mutta isä päätteli lopulta, että ne ovat ehkä lähes sukupuutossa ja siksi hankalia löytää”, Luna huokaisi.
”Joo, voin kuvitella, että jokainen yrittäisi saada itselleen lemmikiksi tontun, joka paskantaa kultaa.”
Cedric nyökkäsi Lunaa kohti. ”Sinun vuorosi.”
Luna mietti hetken. ”Minä en ole koskaan juonut näin paljon vodkaa yhdessä illassa”, hän naurahti lopulta.
”Joo, en minäkään”, Cedric myönsi. ”En tiedä, mitä pelkäsin. Minulla on semmoinen kiva olo ja lämmin.”
”Minulla myös”, Luna sanoi. ”Ginny kertoi, miten kerran heräsi Birminghamista jonkun jästin terassilta, kun oli juonut liikaa vahvoja. En oikein sen jälkeen ole uskaltanut juoda muuta kuin oluita.”
”Huh, tuon tarinan haluan vielä joskus kuulla”, Cedric hymisi.
”Pitää odottaa varmaan pari päivää.”
”Hmm”, Cedric mietti vuorostaan. ”En ole koskaan laulanut julkisesti.”
Luna hörppäsi. ”Sinun pitäisi. Sinulla on miellyttävä ääni.”
”Taidan olla vähän liian ujo siihen”, Cedric kainosteli.
”Voit harjoitella ensin minun kanssani. Ei täällä kukaan enää kuule”, Luna ehdotti. Cedric vilkaisi ympärilleen.
”Okei, ehkä, kun peli on ohi. Mutta et sitten naura”, hän osoitti sormellaan Lunaa.
”En ikinä nauraisi kenenkään lauluäänelle”, Luna vakuutti.
”Minä en ole koskaan”, Luna katseli kattoon hakien ajatusta, ”suudellut ketään, kenestä en olisi pitänyt.”
”Eikö tuo kysytty jo?” Cedric hämmentyi, kun oli jo nostamassa kuppia huulilleen.
”Ei, kun Seamus sanoi, ettei ole harrastanut seksiä kenenkään kanssa, kenestä ei olisi pitänyt”, Luna korjasi ja Cedric nyökkäsi ja siemaisi juomaansa sitten. Luna katsoi häntä odottavaisena. ”Öh, joskus pullonpyörityksessä yhtä ärsyttävää luokkalaistani Herbertiä.” Cedric vavahti muistolle.
”Minääää”, Cedric pohti. ”Alkaa loppua ideat. Tuntuu, että olemme pelanneet tunteja”, hän naurahti.
”Ei ihan vielä”, Luna vilkaisi kelloon. ”Mutta kello tulee pian kaksitoista. Lupasimme, että keräämme kaikki kokoon, kun vuosi vaihtuu.”
”Mitenhän se meiltä onnistuu?” Cedric tyrskähti. ”Haa, minä en ole koskaan sammunut!”
”En minäkään”, Luna sanoi ja he nauroivat yhteen ääneen.
”Vielä molemmilta yhdet? Tätä ei ole jäljelläkään enää juurikaan”, Cedric pyöräytti mukiaan.
”Sopii.”
”Minä en ole koskaan sanonut rakastan sinua”, Cedric sanoi ja Luna joi. ”Kerro nyt”, Cedric vaati.
”Ginnylle olen sanonut niin”, Luna hymyili unelmoivasti. ”Etkö sinä ole sitten vielä?”
”En ole sanonut sitä”, Cedric painotti ja Luna hihkaisi tukahdutetusti. ”Sinä vielä sitten”, Cedric nyökkäsi Lunaa kohti.
”Minä en ole koskaan nähnyt Voldemortin syntyvän uudelleen”, Luna sanoi virnistellen ja Cedric murahti huvittuneena. Isosti hän kaatoi mukinsa sisällön suuhunsa.
”Eikö George sanonut säännöistä, että ei saa ottaa ketään silmätikuksi?” hän kysyi ja Luna kohautti olkiaan viattomasti.
”No, eipä sillä väliä, koska voittajia taitaa olla silti kaksi”, Luna sanoi ja laski mukinsa pöydälle. Hän hyppäsi tuolilta ja siristi silmiään tunnustellen oloaan. ”Hmm, vähän keinuttaa päässä. Ja on semmoinen höpö olo”, hän tirskahti. ”Tekee mieli nauraa kaikelle.”
Cedric nousi myös seisomaan. ”Joo, olet oikeassa. Hassu juttu”, hän virnisteli.
Molemmat käänsivät katseensa muualle asuntoon. Seamus kuorsasi pitkän pöydän alla Dean hänen jaloissaan käyttäen Seamusin jalkateriä tyynynä. Ron retkotti sohvalla aivan sen laidalla ja todennäköisesti pienestäkin liikkeestä tipahtaisi lattialle. Hänen vieressään hirsiä veteli Hermione suu auki ja kuolavana valuen poskellaan. George makasi takan edessä tuhkainen matto peittonaan. Harryn jalat pilkottivat sohvapöydän alta. Ginnyn nukkui keittiön pöydän ääressä tukka boolikulhossa. Anthony istui lattialla pää yhdellä keittiön tuoleista ja hän mutisi unissaan jotain lumihirviöistä. Angelina makasi selällään eteisen lattialla käsiinsä puettuna jonkun talvisaappaat. Nevillen tuhisi jossain takkien alla.
Cedric ja Luna katsoivat toisiinsa.
”Hae vesilaseja ja vettä. Minä yritän herätellä heitä jo”, Cedric kehotti ja Luna alkoi harppoa Seamusin ja Deanin ylitse keittiöön. ”Ja kun herätät Georgen, muista sanoa, että hän oli väärässä viinapäästään.”
