Vaihdokkaista heips!
Sopivasti valittu kolme ihmistä ja kolme hetkeä kuvaamaan Gilmoren merkittäviä rakkauksia. Ensimmäinen on merkittävä sillä, että on ensimmäinen, vaikka ei nimeä tiedäkään. Ja toki hetken salakähmäisyys ja jännittävyys on sekin pitänyt huolen, että hetki ja poika on jäänyt Gilmoren mieleen. Ja ihanaa, että juurikin kutkuttavana ja positiivisena kokemuksena! Koska eri ihminen olisi voinut kokea tuollaisen hyökkäävyyden ahdistavana ja pelottavana.
Toisesta pätkästä käy hyvin vähällä ilmi se, mikä Vaxissa koukuttaa ja hurmaa. Ja se on nimenomaan tuo ennakoimattomuus. Sehän on usein ihmissuhteissa juurikin se, joka pitää jännitystä ja huomiota yllä. Vaxin puolelta kyseessä on kenties haluttomuus sitoutua ja asettua aloilleen, mutta pieninä annoksina välttely on juurikin koukuttavaa ja pitää julmaa toivoa yllä, kun saa sitä hyvää ja ihanaa vähän kerrallaan yllättävinä hetkinä. Onneksi Gilmore kuitenkin lopulta ymmärtää, että suhteen päättyminen on kummallekin parempi, vaikka se kipeää tekeekin. Kertoo hänen emotionaalisesta kypsyydestään tunnistaa ja myöntää tämä asia.
Kolmas pätkä tavoittaa hienosti sen, mistä kumppanuudessa on kyse, ja mikä siinä on parhainta. Luottamus, turva, vaivaton yhdessäolo. Että jaetaan arki ja sen kommellukset. Se, että toinen näkee kaikki puolet ja rakastaa ja arvostaa niistä jokaista. Onneksi Gilmore on löytänyt itselleen ja rinnalleen juuri Dariuksen. Ja ihanaa, että hän tietää, mitä hänellä on ja on siitä kiitollinen. Kaunista!
Kiitos näistä kolmesta pätkästä. Taitavasti kirjoitettuja mikroja, joissa sanottiin juuri se olennainen!
