Ficin nimi: Sormuksen painoinen toive
Kirjoittaja: Naks
Fandom: Helluva Boss
Ikäraja: S
Paritus: Blitzo/Fizzarolli
Genre: Slice of lifeä ja romanttista pehmoisuutta sekä vaihtoehtoinen menneisyys-AU
Summary: Paljoa Blitzo ei elämältään toivonut tai tahtonut, mutta Fizzarollin rakkauden hän toivoi ja tahtoi.
A/N: Tämäkin kaksikko on niin kovin herttainen, ja jos Stolas ja Ozzie ovat poissa kuvioista, he ovat kuin luodut toisilleen. Ehkä ilman tulipaloa jotain tällaista olisikin voinut käydä. :3 Oikein mainiota joulua tämän tekstin myötä Larjukselle! 😎❤️
***
1.
Sormusrasian päällysnahka oli kulunut, mutta pysyi sentään kasassa. Blitzon hankkima sormus olisi sekin voinut olla kiiltävämpi, mutta ainakin se oli ehtaa hopeaa ja oikean kokoinen. Se oli todellakin hänen säästöjensä arvoinen, etenkin jos se löytäisi tiensä Fizzarollin sormeen.
Blitzon sydän kiemurteli sekä innosta että kauhusta.
Ehkä Fizz vastaisi hänelle myöntävästi, jos hän esittäisi asiansa tarpeeksi coolisti? Tai ehkä sellaisia varauksia ei tarvittu. Fizz tunsi hänet läpikotaisin sekä tuki ja sieti häntä hänen heikompina hetkinään. Hän oli niin helkkarin onnekas saatuaan jakaa siihenastisen elämänsä tämän kanssa ja toivottavasti saisi tulevaisuutensakin. Parikymmentä ikävuottakaan tuskin oli liian vähän niin suureen sitoutumiseen, jos ja kun tiesi toisen olevan se oikea.
Paljoa Blitzo ei elämältään toivonut tai tahtonut, mutta Fizzarollin rakkauden hän toivoi ja tahtoi. Oli hassua, miten yksi pieni sormus piti sisällään niin paljon painoarvoa.
2.
“Eikä!” Barbie Wire hihkaisi nähdessään sormusrasian.
“No kyllä ja vähän niin kuin”, Blitzo tyrskähti ja antoi sisarensa kahmaista sen itselleen. Barb hykersi hellästi sormusta katsellessaan.
“Onpa ihana! Niin söötin simppeli.”
“Joo... Kai se kelpaa? Ei se sen myyjän rumin ja halvin sentään ollut”, Blitzo mutisi takaraivoaan rapsutellen.
“Totta kai se kelpaa, huolet pois!” Barb myhäili ja ojensi rasian takaisin. “Kerroitko jo mammalle ja ukolle?”
“Vain sinulle toistaiseksi.”
“Väitän, että kannattaa kertoa ukolle ensin”, Barb tokaisi perin asiantuntevasti. “Jos siitä jää paljonkin paskanmakua suuhun, mamman kanssa juttelu kääntää kaiken toiseen suuntaan!”
“Ihan vitun totta”, Blitzo naurahti ja melkein horjahti, kun Barb kapsahti sydämellisen painokkaasti hänen kaulaansa.
“Lykkyä pyttyyn, veikka. Hyvin se menee!”
Blitzo halasi sisartaan tiukasti takaisin. “Kiitti.”
“Ellet sitten munaa kaikkea olemalla tavanomaisen uuno.”
“No haista paska.”
3.
Isäukon ilme valahti kuin hevosen häntä.
“Hhhäh? Kosia Fizzyä?”
“Niin minä juuri sanoin”, Blitzo rohkeni tuhahtaa, vaikka tiesikin saavansa osakseen mulkoilua.
“Mitä merkillistä varten? Kunniallisia jälkeläisiäkö meinasitte yhdessä vääntää?” isä murahti virnuillen omalle vitsilleen.
“Tuskin.”
“Mitä hiivattia sinulla edes olisi Fizzylle tarjota? Mietipä nyt, poika.”
Kommentti nirhaisi arkaan paikkaan, mutta Blitzo ohitti sen parhaansa mukaan. Isäukkohan ei tukahduttaisi hänen onnellisuuden kipinäänsä.
“Kuka tietää?” hän tokaisi olankohautuksella. Isä korskahti.
“Ettet vaan pyrkisi rikkaaseen liittoon siipeilemään, kun Fizzystä tulee ennen pitkää jotain suurta ja kuuluisaa?”
“En ole pyrkimässä”, Blitzo tuhahti. “Tässä on kyse ihan vaan tunteista ja sen sellaisesta.”
“Hah, juupa sun joo! Toivoa sitten sopii, että Fizzy-raasu suostuu sinut huolimaan”, isä hörähti pukinpartaansa rapsutellen.
“Niinpä. Oliko siinä kaikki... sir?” Blitzo kysäisi, vaikka kääntyikin jo lähteäkseen.
“Mitään kihlakahveja on sitten turha kärttää sirkuksen piikkiin”, hänelle urahdettiin viimeiseksi.
4.
“Mamma? Oletko täällä?” Blitzo huikkasi astuessaan kyökkitelttaan.
“Täällä ollaan”, hänen äitinsä lempeä ääni vastasi nurkan takaa.
“Kuin myös!” virkkoi Fizzarollin ääni, jonka kuuleminen sai Blitzon sydämen kierähtämään kuperkeikan. No hemmetti. Ei hänellä ihan vielä Fizzille asiaa ollut.
“Joo, tuota... Minulla vähän niin kuin olisi mammalle yksi juttu tuolla sivummalla! Ehditkö?” Blitzo turisi mahdollisimman luontevasti, ja hänen yllätyksekseen äiti vaihtoi Fizzarollin kanssa merkitsevältä haiskahtavan silmäyksen.
“Toki, kullanmuru, mutta luulenpa, että teillä kahdella on keskenänne vielä tärkeämpää puhuttavaa”, äiti virkkoi ja töytäisi Fizzarollia hellästi häntä kohti.
Ei ole vielä, Blitzo olisi halunnut huomauttaa, mutta ennen kuin hän ehti mutista mitään, Fizzarolli oli jo tarttunut häntä kädestä ja johdattanut hänet ulos teltasta.
5.
“Mitä varten me tänne tultiin, Fizz?” Blitzo uteli, kun he olivat kiivenneet sirkusleirin laidalla kohoavan jättimäisen ikihongan oksalle. Miten monesti he olivat siinä puussa istuskelleet ja leikkineet.
Sitä nimenomaista paikkaa hän oli pohtinutkin kosintaansa varten. Kävipä säkä.
“No minulla... Minulla on vähän asiaa”, Fizzarolli aloitti ujosti, eikä Blitzo äkkiä enää kestänyt.
“Kuule, niin minullakin! Saanko sanoa ensin?” hän pyysi tuijottaen tätä kiihkeästi silmiin. “Jos en sano sitä nyt heti ja saman tien, sanani pärähtävät kuitenkin esiin kuin joku hiton ripuli!”
“Yöök, älä viitsi.”
“Juu, ripulit sikseen!” Blitzo naurahti paniikinomaisesti ja haparoivin sormin otti sormusrasian taskustaan. “Fizz... Fizzarolli, muru, minä, no...”
Fizzarolli toljotti häntä epäuskoinen ilme naamallaan. “Et voi olla tosissasi.”
6.
Voi vitun vittu.
“Mitäh? Miten niin en ole?” Blitzo vinkaisi kauhun kyynelten kuristaessa hänen kurkkuaan. “Etkö siis halua?”
“Ei! Ei kun siis –”
“Okei, sori, ei sittenkään mitään...!” Blitzo hymyili urheasti, vaikka hänen teki mieli heittäytyä puusta X-asennossa nurmikkoon ja itkeä seuraavaan vuodenaikaan saakka.
“Ei kun odota nyt vähän!” Fizzarolli kiirehti naurahtamaan. “Se siis on se mitä luulen?”
“...on. On se.”
Seurasi hiljaisuus, jonka aikana molemmat hengittivät syvään ja haalivat kokoon järkevän aivotoiminnan merkkejä.
“No jos kysyisit, vastaisin kyllä”, Fizzarolli sanoi ujosti häntänsä pienesti kiemurrellen.
“Oikeasti?”
“Oikeasti.”
Blitzo olisi voinut sulaa Fizzarollin hellän ilkikuriselle hymylle. “No tuletko?”
“Joo”, Fizzarolli nyyhkäisi. “Tullaan.”
Blitzo huomasi kehräävänsä, kun hopeasormus sujahti Fizzarollin sormeen. Tarkemmin sanoen he molemmat kehräsivät.
“Onpa nätti!” Fizzarolli huokaisi kättään ihastellen ja otti hänen kasvonsa hellästi käsiensä väliin. “Suljepa sitten silmät.”
7.
Blitzo saattoi arvata, mikä häntä odotti, mutta kun Fizzarolli kehotti häntä katsomaan yllätystään, oli hänen silti nielaistava liikutuksesta. Fizzarollin sormusrasiassa oli samettinen päällys, ja rasian sisältä paljastuva sormus...
“Kristus kepin nokassa, onko tämä kultaa?” Blitzo mokelsi ja ansaitsi Fizzarollilta merkitsevän silmäyksen.
“En ehtinyt vielä kysyä mitään!”
“Sori!”
Fizzarolli puuskahti huvittuneena ja kallisti päätään. “No tahdotko?”
“Johan sinäkin jo lupauduit minulle!”
“Kyllä vai ei, nuija?”
“Kyllä! Tahdon!” Blitzo tyrskähti ja tuossa tuokiossa kultainen sormus komeili hänen sormessaan. “Jestas, tämä maksoi varmasti vitusti enem –”
“Hei, nokka nippuun”, Fizzarolli tokaisi kiskoen häntä alemmuuskompleksin syövereistä. “Pukisiko minua muka kultainen? Yöh.”
“Ei kai?”
“Ei todellakaan. Kuten ei sinuakaan hopea”, Fizzarolli jatkoi ottaen hänen kätensä omaansa. “Ei sitten yhtään, usko minua. Minä olen meistä se tyylitajuinen.”
“J-juu...”
Perhana, miten hän rakastikin Fizzarollia.
“Ja nyt olet minun ihan kokonaan, ääliö”, tämä virkkoi kietoen heidän häntänsä yhteen.
“Samat sanat, pönttö”, Blitzo naurahti ja vastasi Fizzarollin nälkäiseen suudelmaan.
8.
Loppujen lopuksi kihlakahvit juotiin kuin juotiinkin sirkuksen piikkiin. Blitzo oli jo valmiiksi onnensa kukkuloilla, mutta sivummalla lymyilevän isäukon paheksuvan naamataulun todistaminen oli piste i-kirjaimen päälle.
Blitzo ei voinut väittää, että hänen ja Fizzarollin uutinen olisi kolkannut ketään yllätyksestä nurin, mutta se, millaisella innolla kaikki olivat kantamassa pöytään kuppeja, lautasia ja leivonnaisia, löi hänet ällikällä. Ei heidän yhteisössään tietenkään joka viikko jännittävyyksiä tapahtunut, mutta että sillä tavalla...
Sitä tunsi olonsa aika rakastetuksi ja tärkeäksi.
“Mihin sinä jo sen sulhosi kadotit?” Barb tiedusteli yhyttäessään hänet ryöväämästä kolmatta pasteijaa.
“Olisiko jossain jopa parinkymmenen metrin päässä?” Blitzo tyrskähti silmiään pyöritellen.
“Miten se ryökäle kehtaa?”
“Sanopa se. Pallo jalkaan ja lieka lyhyeksi!”
“Fizz muuten pyysi minua kaasokseen”, Barb myhäili naureskelunsa päätteeksi, ja Blitzo läimäisi kätensä otsalleen.
“Arvasin, että olisi pitänyt pyytää sinua jo silloin, kun näytin sitä perhanan sormusta.”
“Nopeat syövät hitaat, luuseri”, Barb virkkoi ja näytti hänelle kieltään. Hymy Blitzon huulilla leveni levenemistään.
Hän oli niin saakelin onnellinen.
