Syytä juhlia | S | H/D

[mursuhilleri]

Nimi: Syytä juhlia
Ikäraja: S
Fandom: Harry Potter
Paritus: H/D
Joulukadun jälkeen: Hunajaherttua

A/N: Kirjoitin tämän Joulutropes-haasteeseen yks ilta silmät solmussa ja niin väsyneenä, että ajatteleminenkin tuotti tuskaa. Siihen nähden tää on aikamoinen taidonnäyte XD Nyt vasta sain luettua läpi ja tarkistettua että se on ihan julkaisukunnossa! Tropeni oli tosiaan Uuden vuoden juhlinta


Syytä juhlia


Niin oli taas yksi vuosi vierähtänyt. Harry ei ollut koskaan juuri perustanut uudenvuoden juhlinnasta, mutta oli suostunut pitämään pienimuotoiset illanistujaiset lähimpien ystävien kanssa. He olivat kokoontuneet Ronin ja Hermionen luokse, sillä kaikilla muilla oli pienet kerrostaloasunnot.

Niin, se oli yksi niistä hurjista asioista, joita oli tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Ron ja Hermione olivat ostaneet yhdessä omakotitalon ja Hermione odotti nyt parin ensimmäistä lasta. Harryn oli aivan mahdoton käsittää, että hänen parhaat ystävänsä olivat kasvamassa aikuisiksi ja perustamassa perhettä.

Ja mitä tuli Roniin, tämä oli vastikään saanut ylennyksen ihan oikeaksi auroriksi. Ron oli pitkään pyöritellyt auroriviraston papereita työkseen, mutta viimein hänen suurin unelmansa oli käynyt toteen. Harry oli vilpittömän onnellinen Ronin puolesta ja hänestä oli mahtavaa saada Ronista työpari.

Harry nyppi repsottavaa ihonkaistaletta peukalonkyntensä vierestä. Vaikka Harry tunsi valtavaa ylpeyttä parhaiden ystäviensä menestyksestä elämässä, ei hän voinut olla kadehtimatta heitä. Harry näki ikkunasta, kuinka kaksi sauvan päähän sytytettyä valoa loisti pimeältä pihamaalta. Ginny ja George olivat ilmeisesti tulossa takaisin. He olivat olleet pitkään metsänreunassa paukuttelemassa uudenvuoden raketteja.

Harry oli pitkään kuvitellut päätyvänsä lopulta yhteen Ginnyn kanssa. Ginny oli ollut ihastunut Harryyn ensitapaamisesta lähtien, eikä Harry ollut pitänyt ajatusta tämän kanssa seurustelusta mahdottomana. Olivathan he pussailleet Tylypahkan aikana joitain kertoja, mutta ei siitä romanssia ollut syttynyt. Harry oli huomannut aika pian, että tunteet Ginnya kohtaan olivat hyvin pitkälti veljellisiä.

Ginny oli pian koulun jälkeen ihastunut parhaaseen ystäväänsä ja heistä tuli hetkessä unelmapari Lunan kanssa. Heillä oli jotakin, mitä ei voinut kuin kadehtia. Heidän suhteensa oli vielä aidomman onnellinen kuin Ronin ja Hermionen, jos se vain oli mahdollista. Kuluneena vuonna Ginny oli kosinut Lunaa kesälomamatkalla Italiassa ja ensi vuonna he järjestäisivät keväthäät. Siihen oli enää muutama kuukausi.

Nahkasohva natisi Harryn alla kun hän vaihtoi asentoa. Jalka oli alkanut puutua epämukavasti. Olihan Harrynkin vuoteen mahtunut hyviä hetkiä, mutta kaikki tuntui niin pieneltä ystävien mahtipontisten elämänmuutosten ohella. Harry asui kerrostalokaksiossa lähellä Lontoon keskustaa ja oli monta vuotta elänyt vaatimatonta sinkkuelämää kotihiirenä.

Sen ainoan kerran kun Harry oli toukokuussa poistunut kotoaan ja käynyt pyörähtämässä läheisessä ostoskeskuksessa kahvikupillisen verran, hän oli löytänyt jotakin. Eräs vaaleatukkainen vanha tuttu oli kävellyt päistikkaa Harryn syliin iltapäiväruuhkassa. Harry tunsi omantunnon pistoksen rinnassaan kadehtiessaan ystäviään, kun heillä Dracon kanssa oli sujunut siitä tapaamisesta saakka niin hyvin. Sehän siinä taisikin risoa, Harry ei uskonut, että mikään niin hyvä voisi kestää kauaa.

Harry kuuli Georgen naurun eteisestä. George ja Ginny olivat niin keskittyneitä keskusteluunsa, etteivät huomanneet takkahuoneen ovensuun ohi kulkiessaan Harryn istuvan sohvalla yksin kynttilänvalossa.

Georgellakin tuntui menevän ihan hyvin. Hän pyöritti edelleen Weasleyn welhowitsejä ja rikastui päivä päivältä. Ei raha toki itsessään tuonut onnea, mutta kyllä se varmasti toi mielenrauhaa ottaen huomioon, että George oli kasvanut aikuiseksi asti vähävaraisessa Weasleyn perheessä. Georgen pilailupuoti oli ottanut hurjasti lisää tuulta alleen ihan lähiaikoina kun maailman suurin kansainvälinen velholehti oli suostunut julkaisemaan Weasleyn welhowitsien mainoksen. Puoti oli nykyään suorastaan nähtävyys kaikkien Euroopan vitsinystävien keskuudessa.

“Hei”, Draco huikkasi ovensuusta. “Käytkö usein täällä?”

Harry purskahti nauruun, hän ei ollut lainkaan huomannut, että Draco oli saapunut paikalle.

“Aina silloin tällöin”, Harry vastasi virnistäen.

“Ai”, Draco sanoi muka ihmetellen. “Minä olen kanta-asiakas.”

“Niin varmaan”, Harry nauroi ja veti Dracon kädestä lähemmäs. Draco istahti Harryn viereen ja laski kätensä tämän reidelle.

“Miksi sinä täällä nyhjötät?” Draco kysyi. “Minä kaipasin sinua.”

Harry ei kuitenkaan saanut mahdollisuutta vastata kysymykseen, sillä Dracon huulet sulkivat hänen suunsa. Dracon kädet kietoutuivat Harryn kyljelle ja niskaan, eikä Harry enää ajatellut muuta kuin Dracoa.

Hän oli onnellinen Dracosta. Siitä, että he tapasivat sattumalta silloin toukokuisessa iltapäiväruuhkassa. Hetken päästä alkaisi heidän ensimmäinen kokonainen vuotensa yhdessä. Se ensimmäinen monista. Sitä oli syytä juhlia.

[valokki]

Olipa tämä ihanan lämmittävä katsaus Harryn ja kumppaneiden uuden vuoden juhlintaan! Olit tässä tekstissä onnistunut kertomaan useammankin eri hahmon kuluneesta vuodesta ja elämästä näin ylipäätään, ja oli kiva kuulla, mitä kukin oli päätynyt puuhailemaan Tylypahkan jälkeen. Tämä oli jollain tavalla todella nostalginen ja osuva katsaus, kun itse kukin alkaa yleensä vuodenvaihteessa pohtimaan, mitä kaikkea sitä kuluneen vuoden aikana onkaan tapahtunut.

Sehän siinä taisikin risoa, Harry ei uskonut, että mikään niin hyvä voisi kestää kauaa.

Harmitti kyllä, että Harrylla oli edelleen tietynlaista synkkyyttä ja epävarmuuksia sen suhteen, että hänen elämänsä voisi olla yhtä onnellista ja onnistunutta kuin hänen ystäviensäkin. Vaikka siis hyvin uskottavaa, että hänellä epävarmuuksia edelleen on, kun hänen elämänsä on ollut aika hankalaa ja täynnä koettelemuksia, ettei sitä niin nopeasti totu, että asiat voivatkin mennä ihan hyvin. Voi Harry-reppanaa, kun hän edelleen odotti, että kaiken onnen jälkeen se onni kuitenkin vietäisiin pois.

Hetken päästä alkaisi heidän ensimmäinen kokonainen vuotensa yhdessä. Se ensimmäinen monista. Sitä oli syytä juhlia.

Onneksi Draco sattui kuitenkin kirjaimellisesti juoksemaan Harryn syliin, ja heillä vaikutti kaikki menneen hyvin, kivuttomasti ja draamattomasti siitä lähtien. Vaikka Harrylla olikin epävarmuuksia, oli hänellä samaan aikaan selvästi luottoa hänen ja Dracon suhdetta kohtaan, että ehkä kaikki voisikin mennä hyvin, ja nyt alkaisi vasta ensimmäinen monista yhteisistä vuosista.

Kiitos, tämä oli tosi kiva hyvän mielen lukukokemus!

[Meldis]

Kivaa, että kirjoitit silmät solmussa, koska tämä oli ihana suloisuus. <3 Tästä tuli jotenkin tosi samaistuttava olo, että vuoden loppua kohden alkaa miettiä, mitä onkaan vuoden kuluessa tapahtunut ja mitä muut ovat saavuttaneet suhteessa itseensä. Vaikka eihän ne omat pienetkin saavutukset huonone, vaikka kaverit olisivat ostaneet omakotitalon. Ja oli kivaa, että Harry osasi iloita myös ystäviensä puolesta, vaikka on tosi inhimillistä miettiä, miten ei ole itse samassa tilanteessa. Tulin iloiseksi Ginnyn ja Lunan yhteen päätymisestä, minusta heissä on niin paljon järkeä. ^^

Sehän siinä taisikin risoa, Harry ei uskonut, että mikään niin hyvä voisi kestää kauaa.

Fiilaan tätä, mutta siitä on mahdollista oppia pois ja että asioiden mennessä huonosti, ei se tarkoita, että aiemmat hyvät asiat pyyhkiytyisivät. 

“Hei”, Draco huikkasi ovensuusta. “Käytkö usein täällä?”

Thih, söpöä. ^^ Kyllä se hitaasti siitä alkaa tuntua, että asiat ovat hyvin ja ne voivat olla jatkossakin hyvin. <3 Kiitos tästä!