Juttuja ja treffejä (Sallittu) Oneshot

[Niittipartio]

Työn nimi: Juttuja ja treffejä
Kirjoittaja: Niittipartio

Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Talvihömppä, slash

Fandom: Originaali
Paritus: Ilkka/Leevi

Vastuunvapaus: Hahmot ja teksti ovat omiani. En tee tällä rahaa.

Tiivistelmä: He asettuivat omiin pulkkiinsa ja päättivät erällä kivi, paperi ja saksia kumpi laskisi ensin.

Osat: Oneshot
Sarja: Pihkaa ja hydrauliikkaöljyä

A/N: Teksti osallistuu Jouluinen tropes-haaste II:seen. Tropeksi pojat saivat pulkkamäen =)

JUTTUJA JA TREFFEJÄ

Ilkka
Moro. Mitä teet illalla?

Leevi tuijotti viesti-ilmoitusta ja tunsi sykkeensä kiihtyvän. Jännittynein sormin hän avasi viestin ja muotoili nopeasti vastauksen, jota ei olisi mietitty liikaa.

Moi, riippuu kai siitä onko sulla jotain mielessä

Väkäset muuttuivat heti sinisiksi ja Leevi kaivautui paremmin sohvannurkkaan.

Ilkka
Eli sulla ei oo suunnitelmia?
Mulla olis yks juttu.

Ei mulla oo mitään. Missä ja mihin aikaan?

Ilkka
Tuu tähän mun luo, niin lähdetään sitte tästä.
Ota lämmintä vaatetta ja vaihtovaatteet mukaan.
Voit jäädä kanssa yöksi, jos haluut.

Voin mä jäädä. Mutta mihin aikaan tuun siihen?

Ilkka
Ainiin.
Tuu kuudeksi?

Mä tuun 👍

Leevi vilkaisi kelloa ja totesi sen olevan puoli kolme. Puhelin laskettiin sohvan käsinojalle ja hetken hän tuijotti vain hölmösti hymyillen eteensä.

*

Talvella illat pimenivät nopeasti ja ajomatkan aikana Leevi katseli asukkaiden virittelemiä valoasetelmia. Jotkut olivat oikeasti hienoja ja ajatuksella tehtyjä, jotkut taas silmiä pahoinpiteleviä valosotkuja.

Mitä lähemmäs Ilkan taloa Leevi pääsi, sitä vähemmäksi kävivät myös koristeltavat pihat. Ajomatka lähiön rivitalolta ei ollut edes pitkä, mutta silti toinen asui korvessa.

Liiketunnistin sytytti kirkkaat pihavalot ja hirsitalon ovi aukeni. Leevi ehti tuskin autosta ulos, kun oranssi suomenpystykorva oli jo hänen jaloissaan. Aarre mölisi ja hyppäsi auton penkille.
“Noh, moi vaan sullekin”, Leevi naurahti, mutta taputti rintaansa, jolloin koira hyppäsi hänen syliinsä. Kirsu tuntui kylmältä kasvoilla ja hänen oli käännettävä kasvonsa pois pusuhyökkäyksen tieltä.

Leevi pääsi sisälle pienen taiteilun jälkeen ja koiran sijasta laski kassinsa eteisen lattialle. Ilkka nojaili ovenkarmiin ja katseli heitä hymyillen.
“Sä oot ainoo, jolta toi ei karkaa”, Ilkka tuumasi ja kurotti naulakosta oman takkinsa.
“Tuleeko Aarre mukaan?” Leevi kysyi silitellessään talven pörhentämää karvaa.
“Ei tule. Mennään huomenna sen kanssa laavulle.”
Leevi ojensi koiran Ilkalle, joka vei sen olohuoneen sohvalle. Sieltä tummat nappisilmät arvioivat tilannetta ja Ilkka ehti vetää eteisen oven juuri ajoissa kiinni sohvalta singahtaneen koiran kuonon edestä.

*

He istuivat Ilkan Hiluxiin ja Ilkka kaarsi pois pihalta. Missään ei ollut vihjeitä siitä, mihin he olivat menossa ja Leevi tiesi jättää kysymykset ja arvailut väliin. Ilkka olisi kyllä kysynyt hänen mielipidettään, jos olisi ollut järjestämässä jotain erikoisempaa. Siltikin Leevi yritti arvata aktiviteettia, jonka Ilkka oli perjantai-iltaan kehittänyt. Ulkoiluun se selvästi liittyi, vaikka Aarre olikin jätetty kotiin.

Parkkipaikalla ei ollut muita autoja, mutta siellä Leevi jo arvasi mihin he olivat menossa. Hän ei sanonut mitään noustessaan autosta malttamattomana liikehtivän Ilkan perään.
Ilkka kaiveli Hiluxin takatilasta kaksi pulkkaa ja esitteli niitä itsetyytyväisenä katuvalon valossa. “Haluutko sinisen vai punaisen?”
“Sinisen”, Leevi vastasi ja Ilkka ojensi sinisen pulkan hänelle.

Mäelle oli vähän matkaa ja Ilkka käänsi alueella kiertävän lenkkipolun valaistuksen päälle, vaikka taivas olikin kirkas ja kuu nousemassa. Ehkä yllättävä energiapiikki johtui koittavasta täysikuusta, vaikka Ilkka ei ollut yhteyttä myöntänytkään.

*

Leevi tiesi, ettei mäki ollut niin jyrkkä kuin miltä se ylhäältä katseltuna näytti. Täällä pulkkaili pienempiäkin lapsia, eikä nykyajan vanhemmat päästäneet lapsiaan kovinkaan vaarallisiin paikkoihin. Ja lapsista puheen ollen.
“Miten täällä ei ole muita?”
“Tänään on koulun joulujuhla”, Ilkka vastasi ja ojensi kättään Leeville. Hän tarttui siihen arkailematta ja puristi Ilkan sormia hieman.
“Tai no siis eihän ne saa enää puhua joulujuhlasta. Joku helkkarin kuusijuhla se taitaa nykyisin olla. Tonttuja siinä kuitenkin tänä vuonna on ja Anna saa kerrankin esiintyä omana itsenään.” Ilkan yksinpuhelu täytti lähiympäristön heidän etsiessä sopivaa starttipaikkaa.

“Toi ura menee hyppyriin, sä et varmaan halua kokeilla sitä?”

“Tossa on kyllä vähän jyrkkä kohta ja alhaalla pitää jarruttaa ennen kuin humpsahtaa kinokseen.”

“Tää vois olla hyvä.”

Leevi ei tiennyt, että starttipaikan löytäminen voisi olla näin vaikeaa, mutta toisaalta hän ei ollut myöskään yllättynyt. Rempseydestään huolimatta Ilkka ei ollut huolimaton sählä, joten totta kai pulkkamäestäkin piti ottaa mahdollisimman paljon irti.
“Mennään tästä”, hän päätti toisen puolesta ja pysähtyi ennen kuin Ilkka ehtisi jatkaa ramppaamistaan.

He asettuivat omiin pulkkiinsa ja päättivät erällä kivi, paperi ja saksia kumpi laskisi ensin. Voittaja laskisi ensin ja Ilkka voitti kunnian itselleen. Tätä Leevi oli salaa toivonutkin, sillä nyt hänellä olisi mahdollisuus nähdä mallilasku.
Lenkkipolun yhteydessä oli aina ollut pulkkamäki, mutta se oli niin kaukana Leevin kotipaikasta, ettei hän ollut käynyt täällä ennen kuin vasta yläkouluikäisenä. Monet kerrat hän olisi halunnut, mutta vanhemmat eivät olleet suostuneet kuskaamaan näin kauas, kun lähempääkin löytyi kelvollisia mäkiä pulkkailuun. Ikä toi vain tullessaan tervettä itsesuojeluvaistoa, vaikkakin Ilkalta se näytti puuttuvan.

Nähdessään kohdan, jossa kannatti alkaa jo jarruttelemaan, Leevi könysi pulkan mäkeen ja antoi sen liukua. Viima kirveli silmissä, mutta vauhti ja ohi vilisevä maisema saivat hymyn väkisinkin huulille. Mäki oli täydellinen laskemiseen ja tuntui sopivasti vatsanpohjassa.

Alhaalla hymy tuntui poskissa ja Ilkka veti hänet ylös pulkasta. He kiipesivät takaisin ylös ja laskivat uudestaan. Ja uudestaan. Ja vielä monta kertaa uudestaan.

“Tosta vähän alempaa menee metsäversio. Kokeillaanko?” Ilkka ehdotti ja näytti kohdan, josta eriävä reitti lähti. Sekin näytti paljon lasketulta, vaikka olikin osan matkasta säkkipimeä.
“Mee sä eka”, Leevi myöntyi, eikä antanut epäilyksen päästä pinnalle.
“Mä oon vastassa, mutta anna mennä vaan, ei se oo paha”, Ilkka lupasi.

Ilkan menoa seurasi pulkan suhina ja katkeavien risujen napsunta toisen rymistellessä metsäversion läpi. Leevi empi hetken, mutta päätti sitten luottaa Ilkan arvioon. Hän piti kädet ja jalat visusti pulkan sisäpuolella ja antoi mennä toivoessaan parasta.
Reitti oli moukkuisempi, mutta vauhti ei päässyt kovinkaan kovaksi ja se teki hallinnasta mahdollista. Siltikin Leevi päätti, ettei laskisi tätä kautta enää toista kertaa hänen lopulta tupsahtaessa takaisin lenkkipolulle ja Ilkan miltei keilaten.
“Tulit sittenki vähän eri reittiä”, mies vain naureskeli.

He yrittivät myös vetää toisensa mäen päälle vuorotellen.

Leevi pääsi puoleen väliin, kunnes mäen jyrkkyys oli hänelle liikaa. Ilkka puolestaan jaksoi vetää hänet alhaalta ylös asti.
“Näyttää kuule vähän siltä, että sä saat keitellä myöhemmin glögit ja tehdä joulutortut”, toinen naureskeli voitonriemuisena kyykistyessään päkiöidensä varaan pulkassaan istuvan Leevin vierelle.
“Ja sä käytät Aarteen ulkona ja pistät saunan päälle?” Leevi kohotti kulmaansa.
“Ai saunaankin sä haluut, vaativaa.” Ilkka nojautui lähemmäs.
“Ehkä sä saat jotain saunan ja herkkujen jälkeen, jos oot kiltisti”, Leevi sanoi hiljaisemmalla äänellä ja hieraisi toisen nenää omallaan.
“Siinä tapauksessa… riittääkö sähkösauna?”
Leevi nyökkäsi ja suukotti nopeasti Ilkan ulkoilun aikana rohtuneita huulia.
“Lasketaan vielä pari kertaa? Alkaa tulla vähän kylmä jo.”
Ilkan katseessa välähti turhan vihjaileva pilke ja Leeviä kadutti vain vähän, kun hän kahmaisi kiteistä pakkaslunta ja pöläytti sen Ilkan kasvoille. Hiutaleet tarttuivat pukinpartaan ja ripsiin ja toinen hieraisi kasvojaan puhtaaksi väliaikaisista, valkeista pisamista.
“Ei noin kylmä”, Leevi tarkensi ja laski karkuun.

~~~~~~~~~

A/N2: Kiitos, jos luit =)

[valokki]

Olipa tämä ihan super suloinen talvihömppä! Olen nyt vähän joulufiiliksissäni seurannut sivusilmällä tuohon jouluiseen tropes-haasteeseen ilmestyneitä tekstejä, ja tämä pisti silmääni. Jotenkin pulkkamäestä välittyy aina lämmin tunnelma, vaikka se aktiviteettina vähän viileää puuhaa onkin, ja tätä lukiessa tuli ihanan nostalginen fiilis. Olit kuvaillut pulkkailua niin samaistuttavalla tavalla, että itsekin pystyi hyvin muistamaan, kuinka kutkuttavan hauskaa oli laskea nuorempana mäkeä (ja miksei näin vanhempanakin voisi laskea, jos vain tänne eteläisempäänkin Suomeen tulisi lunta jossain kohtaa)!

Oli tosi kiva päästä tutustumaan Ilkkaan ja Leeviin! Heidän suhteensa vaikutti ihanan lämpöiseltä ja välittävältä. Erityisen kiva oli lukea, että molemmilla oli selvästi hyvällä tavalla lapsenmielisyyttä ja pilkettä silmäkulmassa, kun Ilkka keksi ehdottaa pulkkamäkeä ja Leevi lähti siihen ennakkoluulottomasti mukaan. He vaikuttavat aidosti nauttivan toistensa seurasta.

Kiitos kovasti tästä ihanan tunnelmallisesta tekstistä, pidin tästä kovasti!

[Niittipartio]

Kiitos kommentista valokki ♥︎

Mahtavaa, että pulkkailu herätti myös sussa nostalgisia tunteita, sillä omista nostalgiamuistoista fiilistä lähdin hakemaan lapsena tuli vietettyä monta tuntia pulkkamäessä, vaikka enää ei välttämättä uskaltaisikaan - ainakaan samoista mäistä kuin lapsena

Ihanaa, että sulle välittyi ne asiat, joita pyrinkin heistä välittämään ♥︎ myönnän, että hieman jännitti miten Ilkan ja Leevin välit lähtevät aukeamaan.

Kiitos vielä kommentista, tästä tuli hyvä mieli!