Ficin nimi: Uusi vaimo
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: Vox Machina (Critical Role)
Tyylilaji/Genre: draama
Paritus: Percy/Kelsier
Vastuuvapaus: Vox Machina kuuluu Critical Rolelle. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Parita itsesi fiktiiviselle hahmolle
VIA/N: Tämä sijoittuu aikaan reilu 30 vuotta Vox Machina-kampanjan tapahtumien jälkeen. Esimerkiksi Vesper on tässä jo kolmekymppinen ja kaksoset kaksikymppisiä. Nuorimmainen Gwen on 15-16 -vuotias. Percy itse taas lähentelee kuuttakymmentä.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Istuin jäykkänä odottamassa vastaanottosalin pikkuisessa salongissa. Osittain se johtui pitkästä iltapuvusta, jollaista en ollut tottunut käyttämään, mutta suurimmaksi osin siitä, että tapaisin pian tulevan aviomieheni läheisimmät ystävät. Percy ei ollut kertonut heistä paljoakaan vaan oli muutaman viime viikon keskittynyt opettamaan minulle, miten Whitestonen taloudenhoito toimi, mikä tietysti oli hyödyllistä tietoa pian alkavan emännyyteni kannalta. Saatoin kuulla kevyen keskustelun sorinan, kaiketi Vox Machina oli jo saapunut paikalle.
Percy kilautti viinilasiaan. ”Saisinko huomionne. Haluaisin esitellä teille erään henkilön.”
Sali hiljeni. Nousin, astuin salongin verhojen takaa ja kävelin miehen viereen. Minuun kohdistui saman tien viisi katsetta, joista kaksi oli – todentotta – jonkinlaisten kentaurien. Tuota Percy ei ollut muistanut mainita. Lordi otti minua kädestä.
”Tämä on kihlattuni ja tuleva vaimoni Kelsier.”
Täysin mustiin pukeutunut, haltiakorvainen mies oli tukehtua olueensa ja muutkin näyttivät järkyttyneiltä. Paitsi iso, jättiläisen oloinen tyyppi, joka oli lähinnä hölmistynyt. Ehkä siksi Percy valitsi tämän ensimmäiseksi henkilökohtaisempaan esittelyyn.
”Tässä on Grogory Strongjaw.”
Ojensin käteni, vaikka pelkäsin, että tuo saattaisi puristaa sen rikki.
”Grog, lady Kelsier.”
Mies ei ehtinyt antaa omaansa vastaan tiuskaisun keskeyttäessä hänet.
”Mikä sairas vitsi tämä muka on?” Mustanpuhuva haltia oli korottanut äänensä.
Percy jätti tämän purkauksen kylmästi huomiotta. ”Grog nauttii Whitestonen olutvarastojen tyhjentämisestä. Seuraavaksi meillä on Scanlan Shorthalt. Hän bardi ja… tuota, kentauri. Viimeksi mainittu on kaikille vielä hieman uusi asia.”
Scanlan suuteli kämmenselkääni keikarimaisesti ja minä uskalsin virnistää hänelle.
”Tämä on Pike Trickfoot, Ikivalon siunaama. Scanlan teki hänestäkin kentaurin.”
Nainen oli eteerisen oloinen, joten päätin vain liittää käteni yhteen ja kumartaa hänelle japanilaiseen tyyliin. Hän nyökkäsi iloisesti takaisin. Hänen vieressään seisoi komea sarvipäähineeseen sonnustautunut ja sauvaan nojaava neito.
”Keyleth on ilman asharien johtaja ja Myrskyn ääni”, Percy sanoi kunnioittavasti. T
aivutin päätäni hänellekin, sillä hänen kätensä olivat täynnä, koska sauvansa lisäksi hän piti kiinni haltiamiehestä. Tämän silmät salamoivat.
”Sisareni ei ole ehtinyt kylmetä haudassaan, kun sinä jo…”
”Viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä…”, Percy totesi keskeyttäen. ”… Korppien emännän soturi Vax´ildan, lankoni ja edesmenneen vaimoni kaksoisveli.”
Se selittikin miehen reaktion. Hän ei tainnut toistaiseksi olla valmis siihen, että joku nousisi hänen sisarensa paikalle. ”Otan osaa lady…”
”Aivan varmasti otat. Et sentään käytä hänen vaatteitaan.” Tämä puristeli nyrkkejään auki ja kiinni.
”Vax, rauhoitu…”, Keyleth yritti.
Vax ei vaikuttanut olevan rauhoiteltavissa. ”Näinkö nopeasti sinä unohdit Vexin? Mistä edes löysit tuollaisen… naikkosen?”
Loukkaus osui niin minuun kuin Percyyn. ”Minä en koskaan unohda Vexiä”, lordi sanoi karheasti. ”Mutta joskus on… mentävä eteenpäin.”
Tämä ei selvästikään tyydyttänyt Vaxia. Miehen silmissä näkyi surua. ”Entä lapset? Oletko ajatellut heitä ollenkaan?”
Minua käsikynkkään tarttunut Percy jännittyi. Vax ei tiennyt, että minut oli jo esitelty lapsille ja olin saanut jokseenkin neutraalin vastaanoton. Vesper hyväksyi minut isänsä uudeksi vaimoksi, vaikka oli tehnyt selväksi, että perisi Whitestonen tittelit isänsä jälkeen. Kaksoset olivat olleet äitinsä lempilapsia, joten he olivat suhtautuneet minuun nihkeämmin. Nuorempi Vax´ildan ja Gwendolyn tyytyivät seuraamaan isompien sisarustensa mielipiteitä.
”Percival on kyllä ajatellut heitä. Aika, jonka olemme tunteneet, on osoittanut hänen olevan hyvin rakastava isä”, sanoin ystävällisesti.
Percy kosketti kättäni. Vax puri hampaansa yhteensä ja lähti salista viitta liehuen.
”Voi, Percy! Miksi et antanut meille ennakkovaroitusta?” Keyleth sanoi harmistuneesti.
Sitä minäkin ihmettelin. Vex´ahlia de Rolo ei ollut kaksi vuotta kuolemansa jälkeen kadonnut linnan käytäviltä. Tämän läsnäolo tuntui kaikkialla. En ollut kysellyt paljon, sillä kaikki edesmenneeseen vaimoon liittyvä vaikutti olevan Percylle vielä kovin kipeää.
”Olisiko hän siinä tapauksessa tullut? Ajattelin, että asiasta on parasta kuulla suoraan kasvokkain. En halunnut sinun joutuvan kertomaan hänelle”, Percy totesi kireästi.
Keyleth kohautti harteitaan turhautuneesti. ”En tiedä. Mutta hän itkee Vexiä yhä silloin tällöin, kun luulee, etten minä huomaa.”
Silitin miehen käsivartta. ”Mene kertomaan hänelle, että sinäkin itket.” Olin huomannut monena aamuna silmälasien ja yrmyn ilmeen takaa itkettyneet silmät. Percy katsoi minua yllättyneenä. Katsoin lempeästi takaisin. ”Minäkään en tiedä tarkalleen, mistä tässä hopussa on kyse. Mutta luotan, että kerrot minulle, kun oikea aika koittaa. Ehkäpä ystäväsikin tämän tietäen ovat suopeampi tutustumaan minuun. Mene vain.”
Hetkeen Percy ei osannut päättä, mitä tehdä, mutta sitten hän lähti jättäen minut neljän muun seuraan.
”Istutaan kiireemmäksi aikaa”, minä ehdotin viitaten salin takaosan pöytäryhmään. ”Vaikka emme puhuisikaan, tehdään sentään olomme mukavaksi.”
Päästyämme tuoleille Keyleth rykäisi. ”Tuota… Percy on ilmeisesti pitänyt sinuakin pimennossa… tietyistä aiheista.”
Nyökkäsin. ”Minusta vaikuttaa, että hän haluaa vaimon – ei kumppania, rakastettua tai sydämenvalittua. Sellainen hänellä jo on. Mutta miksi vaimon ja miksi juuri nyt – siihen en osaa vastata.”
Tunnelma rentoutui silminnähden. Grog näytti selvästi kaipailevan lisää Percyn mainitsemaa Whitestonen olutta.
”Suostutko sinä siihen? Olemaan Percyn vaimo vain paperilla?” Pike kysyi varovasti.
Kohautin harteitani. ”Olen keskustellut siitä hänen kanssaan. Arvelemme, että meistä voi vuosien kuluessa tulla hyviä ystäviä, kunhan ehdimme tutustua kunnolla. Joten eivät meidän valamme aivan paperia olisi.”
Keyleth ja Pike vaihtoivat merkitsevän katseen.
Scanlan rykäisi. ”Makuuhuone taitaa sitten pysyä kylmänä?” Pike potkaisi häntä yhdellä kaviollaan vuohiseen. ”Auts! Sitä minä vain, että neiti on vielä niin nuori, että voisi hyvin pyöräyttää useammankin mukulan Whitestonen tiluksille juoksentelemaan.”
Keylethkin näytti paheksuvalta, mutta minä naurahdin. ”En ole kovin innostunut ´pyöräyttämään mukuloita´. Minun kannaltani tässä on oikein mukavaa, että Percyn lapset ovat kautta linjan aikuisia tai lähes aikuisia. Ja herra Shorthalt taitaa luulla minua nuoremmaksi kuin olen.”
Samassa salin ovet aukenivat ja sisään harppoi vieretysten kaksi hahmoa. Lankomiesten välillä vallitsi sovinnollinen hiljaisuus, mikä oli hyvä merkki. Percy jäi seisomaan hieman kauemmas, mutta Vax tuli suoraan minun luokseni.
”Pyydän anteeksi äskeistä. Sisareni oli minulle kovin rakas”, tämä sanoi tarjoten kättään.
Tartuin siihen. ”Ymmärrän. En ole tullut ottamaan hänen paikkaansa. Minulle muotoutuu täällä varmasti oma.”
Äärimmäisen nopean hymynpoikanen käväisi Vaxin huulilla. ”Vex olisi pitänyt tuosta asenteesta.” Hän siirtyi Keylethin tuolin taakse.
Percy tuli minun viereeni. ”Nyt, kun tietyt asiat on saatu selviksi, lähdetään illalliselle. Whitestone tarjoaa teille parastaan kuten aina.”
Siirryimme ruokasaliin, jossa myös Vesper ja kaksoset liittyivät seuraamme. Loppuilta sujui rattoisasti syöden ja rupatellen. Olin kenties onnistunut voittamaan Vox Machinan puolelleni.
