Nimi: Salaisuus
Fandom: Kuiskailevan oven alla
Ikäraja: S
A/N: Hyvää syntymäpäivää
Linnelle <3 Mun oli tosi vaikea päästä tämän fandomin tunnelmaan ja hahmoihin sisään kun kirjan lukemisesta on niin pitkä aika, mutta toivottavasti tästä on sinulle iloa!
Salaisuus“Wallace, istu alas.”
Wallace ei istunut alas. Hän laski pölyhuiskan kädestään ja vaihtoi sen punaiseen kastelukannuun. Siinä oli keltaisia kukkia.
“Wallace, minä pyydän”, Hugo sanoi painokkaasti. Vaikka Wallace oli selin Hugoon eikä nähnyt tämän kasvoja, hän tiesi toisen hymyilevän. Wallacen sydän pakahtui jo pelkästään Hugon hymyn kuulemisesta. Rinta roihuten hän kasteli viherkasveja, joiden nimiä ei tiennyt. Niillä ei ollut väliä.
“Tule juomaan teetä kanssani”, Hugo ehdotti, painokkuus oli nyt hävinnyt hänen äänestään. Wallace kääntyi kohti Hugoa ja mutristi suutaan.
“Kuinka monta kertaa olenkaan juonut teetä sinun kanssasi”, Wallace puuskahti.
“Hassua, että kysyit”, Hugo vastasi ja kaatoi teetä toiseenkin kuppiin. “En ole tullut laskeneeksi.”
Wallace istui viimein alas ja huokaisi.
“Sinä saat kyllä aina tahtosi läpi”, hän naurahti ja nosti höyryävän kupin kasvojensa eteen. Tuoksu oli huumaava. Wallace painoi kupin huulilleen ja samassa lämpöaalto kulki hänen kehonsa läpi. Wallace sulki silmänsä, kun hänen mielensä täyttyi ääriään myöten siitä mielihyvästä, jonka sai aikaan vain Hugo, Hugon läsnäolo, Hugon kosketus..
“Mitä tässä on?” Wallace kysyi hädin tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä. Hugo nosti toista kulmakarvaansa ja nosti teekupin huulilleen kaikessa rauhassa. Hän maiskautti huuliaan ja vastasi lopulta hyvin tyytyväisen näköisenä: “Valitettavasti se on salaisuus, jota en voi kertoa sinulle.”
Ensimmäisellä kerralla,
kun juotte teetä yhdessä,
olet muukalainen.
Toisella kerralla,
kun juotte teetä yhdessä,
olet kunniavieras.
Kolmannella kerralla,
kun juotte teetä yhdessä,
olet perheenjäsen.
A/N: Kursivoitu loru on suoraan kirjasta!
