2 Luku
”Sinä lupasit tehdä mitä?” Ginny tivasi. Kello oli puoli neljä. Oli puoli tuntia siihen kun Hermione oli luvannut tavata Billy Thomasin.
”En ajatellut. Mutta lupasin tavata hänet neljältä.”
”Hermione meidän piti vain olla heille avuksi. Mutta että mennä treffeille-” Ginny hieroi sormillaan ohimoitaan.
”Treffeille? Eivät ne ole treffit! Mistä sinä olet saanut sellaisen käsityksen?” Hermione huudahti ja Ginny kääntyi katsomaan häntä.
”Hän pyysi saada tavata sinut kahden.” Ginny kohotti kulmiaan.
”Mitkä treffit?” Ronin ääni kuului oven takaa. Ginny kurottautui avaamaan oven ja molemmat Harry sekä Ron olivat kompastuivat kynnykseen ovella kun he rysähtivät sisään Ginnyn huoneeseen.
”Salakuuntelijoiksi olette poikkeuksellisen surkeita.” Ginny naurahti ivallisesti. Ron ja Harry molemmat suoristautuivat ja Ron kääntyi Hermioneen.
”Mitkä treffit?”
”Ei ole mitään treffejä! Johan minä sanoin.” Hermione pudisti päätään kiivaasti. Harry virnisti.
”Voimme olla surkeita salakuuntelijoita mutta Hermione olet vielä surkeampi valehtelija.”
Hermione mulkaisi Harryä.
”Ei ole mitään treffejä. Billy Thomas vain tahtoi näyttää minulle jotain.” Hermione selitti.
”Oletko hullu Hermione? Emme edes tunne heitä. Et voi mennä tapaamaan häntä yksin.” Ron paasasi tyrmistyneenä.
”Minä pärjään kyllä.” Hermione kivahti.
”Pärjäät ehkä. Mutta ilman taikuutta? Hän on jästi Hermione. Emmekä voi muutenkaan käyttää taikuutta koulun ulkopuolella se on laitonta. Ja vielä jästin edessä. Muistat varmaankin millainen sotku tuli kun Harry yritti pelastaa sen saparohäntäisen serkkunsa.” Ron risti käsivartensa. Molemmat Hermione sekä Harry hiljenivät. Harryn oikeudenkäynnistä ei oltu puhuttu sen jälkeen kun Dumbledore oli kävellyt taikaministeriön oikeussalista. Harry olisi tahtonut puhua siitä muttei ollut halunnut huolestuttaa Mollyä ja Arthuria saatika Ronia tai Hermionea.
”Entä jos tulemme mukaan? Yksi uusi ystävä lisää ystäväpiiriimme.” Ginny ehdotti hymyillen. Ron näytti kuin puulla päähän lyödyltä.
”Mitä sitten aijotte tehdä kun vain kaikki syksyllä katoamme?” Ron puuskahti.
”Mehän voimme vain sanoa että käymme sisäoppilaitosta ja siksi aina syksyisin lähdemme sinne? Ei se kai ole tavatonta?” Ginny katsahti Hermioneen sekä Harryyn.
”Ei. Jästitkin käyvät sisäoppilaitoksissa.” Harry vastasi ja Hermione nyökkäsi.
”Siinä on vastauksesi Ron. Joten eiköhän mennä?”
Hermione, Ginny, Harry ja Ron tulivat niitylle muutamaa minuuttia ennenkuin kello oli neljä. Billy Thomas seisoi odottamassa suuren tammen juurella puun runkoon nojaten.
”Hermione toi myös meidät. Pahoittelut että kahdenkeskeinen aikanne jää väliin.” Ginny kikatti.
”Ei se mitään. Mitä enemmän sen hauskempi.” Billy Thomas hymyili. Ron mittaili häntä katseellaan. Billy Thomas oli Roniakin pitempi. Hänellä oli leveät hartiat ja hänestä näki että hän teki paljon fyysistä työtä.
”Mennään. Näytän teille mistä kerroin Hermionelle.” Billy Thomas lähti johdattamaan heitä niityn halki kohti metsikköä. He kävelivät hetken kun he tulivat aukiolle, jossa näkyi järvi minkä rannalla aaltojen mukana keinui pienen pieni laituri.
”Löysimme tämän paikan Nicholas Joelin kanssa kun olimme kävelemässä metsässä ja Sophie Madeleine etsi metsästä marjoja.” Billy Thomas kertoi. He kaikki kävelivät järven rannalle.
”Täällä on kaunista.” Hermione katsoi ympärilleen.
”Todella kaunista.” Billy Thomas ei kuitenkaan katsonut ympärilleen. Vaan hän katsoi Hermionea.
”On todella kuuma. Mennään uimaan!” Ginny kehotti ja Ron sekä Harry seurasivat häntä.
Harry huomasi kuinka Ron tarkkaili Billy Thomasia ja Hermionea. Hän ei ollut varma oliko Ron pannut merkille kuinka Billy Thomas oli selvästi ihastunut Hermioneen. Se oli selvää viimeistään kun Billy Thomas työnsi Hermionen leikillisesti alas laiturilta ja nauroi kun Hermione veti hänet veteen perässään.
”Hermione-”
”Pitää hänestä. Ja hän Hermionesta.” Ginny sanoi juuri sen mitä Harry ei ehtinyt. Harry nyökkäsi.
”En tosin tiedä mitä veljeni on tästä mieltä. Olin aina ounastellut että hän oli myös ihastunut Hermioneen ja ehkä Hermionekin häneen. Mutta nyt-” Ginny pohti.
”Olihan hän suuttunut kun Hermione meni joulutanssiaisiin Viktor Krumin kanssa viimevuonna.” Harry sanoi.
”Hänen olisi itse pitänyt pyytää Hermionea. Eikä vasta silloin kuin hänestä tuntui ettei kukaan muu menisi hänen kanssaan. Ymmärrän miksi Hermione meni Viktor Krumin kanssa joulutanssiasiin.” Ginny tuhahti.
”En minä sitä sano. Mutta en usko että Ron ajatteli sen olevan niin yksinkertaista.” Harry huomautti. Hän tunsi parhaan ystävänsä. Ei Ron koskaan tieten tahtoen ollut halunnut sanoa tai tehdä mitään mikä olisi loukannut Hermionea. Ron ei vain ollut ajatellut.
”Käymme kaikki samaa sisäoppilaitosta. Ja olemme perheystäviä jonka takia minä ja Harry vietämme kesämme aina Weasleyn perheen luona.” Hermione istui laiturilla Billy Thomasin kanssa jonka hiuksista valui edelleen vettä hänen paidalleen.
”Mielenkiintoista.” Hän vastasi.
”Mitä koulua te käytte?” Hermione kysyi.
”No minä ja Nell Emily käymme koulussa kun ehdimme. Lähinnä olen töissä samoin kuin hän. Minun on tehtävä kahta työtä jotta Nicholas Joel voi keskittyä koulunkäyntiin.” Billy Thomas katsoi järveä ympäröivää metsää.
”Mutta sinunkin pitäisi saada keskittyä koulunkäyntiin. Ja sisaresi myös.” Hermione oli järkyttynyt.
”Ei meillä ole vaihtoehtoja. Jonkun pitää maksaa ruoka, sähkö ja vesi. Sekä kaikki mitä sisaruksemme tarvitsevat koulua varten tai uudet vaatteet kun he kasvavat.” Billy Thomas hymyili vaikka näyttikin vakavalta.
”Entä heidän isänsä?” Hermione kysyi epävarmasti.
”He eivät olleet sellaista sorttia joka olisi jäänyt huolehtimaan lapsistaan.” Billy Thomas naurahti katkerasti.
”Entä sinun isäsi?” Hermione tiesi kysymyksen olevan hyvin henkilökohtainen.
”Minun isäni on merimies. Hän on töissä suurella valtamerialuksella. Hän tapasi äidin, joka oli töissä sataman tavernassa.” Billy Thomas kertoi.
”Hän sanoi rakastuneensa äitiin heti. Ja kun olin nuori hän lauloi äidille aina yhtä laulua.” Billy Thomas hymyili.
”Mitä laulua?” Hermione hymyili nyt myös.
”Olen surkea laulaja.” Billy Thomas pudisti päätään.
”Ei sillä ole merkitystä.” Hermione nojasi aavistuksen lähemmäs.
”Läntisellä lahdella on satama, joka päivässä palvelee
sataa laivaa,
ja missä yksinäiset merimiehet kuluttavat aikaa,
puhumalla kodeistaan,
tässä kaupungissa satamalla
on tyttö joka työskentelee viskiä kaatamalla,
he sanovat Brandy tuo uuden kierroksen,
kun hän kaataa heille viskiä ja viiniä,
ja he sanovat Brandy olet hieno tyttö ja kuinka hyvä vaimo olisitkaan,
ja silmäsi voisivat viedä merimiehen mereltä”
”Muistan edelleen sanat.” Billy Thomas nauroi ja Hermione hymyili.
”Et ollut lainkaan niin huono laulaja kuin kuvittelin.” Hermione kiusoitteli.
”Ei sinun tarvitse yrittää olla kohtelias.” Billy Thomas pudisti päätään hymyillen. Hän ei kuitenkaan hymyillyt sanoessaan:
”Mutta niinkuin laulun merimies isäni sanoi ettei hän voisi jäädä ja hänen olisi palattava merelle. Hän lupasi tulla takaisin ja-”
”Ja?”
”Hän palasi kun olin kahden. Nell Emily oli syntynyt vuosi sitten ja isä sanoi että hän oli katunut lähtöään. Silloin hän alkoi työskennellä satamassa laivojen lastauksessa, auttoi äitiä hoitamaan Nell Emilyä ja vuosi siitä syntyi veljemme Nicholas Joel. Isä ei kuitenkaan halunnut enää työskennellä laivojen lastauksessa ja hän kaipasi merelle. Hän sanoi jälleen palaavansa ennen lähtöään-” Billy Thomas veti henkeä. Hermione siirsi kätensä Billy Thomasin käden päälle. Billy Thomas katsoi heidän käsiään, Hermionea ja sen jälkeen hän kääntyi katsomaan horisonttiin.
”Kun hän palasi viimeisen kerran olin viiden. Nell Emily oli ainoa joka vielä muisti isän. Nicholas Joel ei muistanut isää enää. Eivätkä veljemme Daniel Oscar tai nuorin sisaremme Sophie Madeleine olleet koskaan edes tavanneet isää. Ja jälleen isä työskenteli jonkun aikaa satamassa. Tällä kertaa hän auttoi laivojen rakennuksessa. Mutta hän tahtoi takaisin merille. Joten eräänä päivänä heräsin ja kuulin äidin itkevän keittiössä. Menin katsomaan mitä tapahtui ja näin kun isä käveli ulkona kohti seuraavan lähtevän laivan laituria. Juoksin hänen peräänsä mutta kun pääsin laiturille laiva oli jo lähtenyt satamasta.” Billy Thomas päätti kertomuksensa.
”Olen pahoillani.” Hermionen sanoi hiljaa.
”Ei se mitään.” Billy Thomas pudisti päätään.
Kello oli paljon kun he kävelivät metsästä niityn poikki tammelle, mistä Billy Thomas kääntyi tielle takaisin Robertsien talolle.
”Toivottavasti näemme taas.” Hän sanoi ennenkuin hän lähti.
”Hän ei ole hullumpi eihän Hermione?” Ginny kiusasi. Hermione pyöräytti silmiään Ginnyn kommentille.
”Minusta hän on aivan tavallinen.” Ron mutisi itsekseen.
”Ehkä. Mistä minä tietäisin. Kai mekin olemme velhomaailmassa ihan tavallisia.” Ginny kohautti olkiaan.
”Mistä te puhuitte niin pitkään?” Ron suuntasi kysymyksen Hermionelle.
”Hän vain kertoi perheestään.” Hermione sanoi yksinkertaisesti. Billy Thomas oli kertonut hänelle isästään luottamuksellisesti. Jos hän olisi halunnut puhua siitä kaikille hän olisi tehnyt niin.
”Eihän hän muusta puhukaan.” Ron totesi.
”Niin no jos minullakin olisi viisi sisarusta voisi olla vaikeaa olla puhumatta siitä.” Harry sanoi. Hän oli Weasleyt tavattuaan ajatellut millaista olisi jos olisi paljon sisaruksia. Weasleyn perheen kohdalla vielä jokainen heistä oli velho tai noita. Mutta toisaalta Harrylle ei olisi ollut väliä vaikka sisarukset eivät olisi olleet kuten hänen äitinsä sisar ei ollut. Petunia täti oli muuten vain kamala. Samoin kuin Vernon setä Dudleystä puhumattakaan. Vaikkei Harry voinut kieltää etteikö hän joskus ajatellut millaista se olisi jos he olisivatkin olleet erilaisia. Jos Petunia täti olisikin halunnut ottaa orvoksi jääneen sisarenpoikansa luokseen, kohdellut häntä kuin toista poikaansa tai edes jokseenkin inhimillisesti ja Harry olisi ennen Weasleyn perhettä saanut tietää millaista oli kuulua perheeseen, joka rakasti häntä ja jota hän rakasti myös.
”Hyvä on. Mutta minusta meidän silti pitää olla varovaisia. Eikö niin Hermione?” Ron toivoi saavansa Hermionelta jonkinlaista tukea mutta Hermione ajatteli vain koska hän seuraavan kerran näkisi Billy Thomasin.
