Ficin nimi: Ei mene tasan tikkaritkaan
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: K11
Tyylilaji/Genre: kesähöpöily
Paritus: Joonas/Kalle
Haasteet: Juhannustaikoja
2025, Älyttömät otsikot
vol. 7A/N: Tämä on kesätaikani
Waulishille. Toivoit mökkipuuhia, aitassa nukkumista, merkityksellisiä hetkiä ja slashia. Toivottavasti tykkäät tästä.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kalle ei voinut lakata ihailemasta Joonaksen vanhempien mökin pihaa, jonka poikakaverin äiti oli laittanut kauniiksi. Itse mökki ja siihen kuuluva aitta olivat vanhanaikaisia ja vaatimattomia, mutta myös erittäin hyvin pidettyjä. He olivat Joonaksen kanssa saaneet vallata aitan, samalla, kun Lauri, Marja-Leena ja Joonaksen 7-vuotias Alma-serkku nukkuivat mökissä. Alma oli Laurin häirikköveljen Raimon tytär. Raimo ja tämän vaimo Ulla olivat eronneet tytön ollessa kolmen ja tyttö asui äitinsä ja tämän uuden miehen kanssa. Juuri nyt Alma ja Joonas olivat lammessa, josta kuului ajoittaisia kirkaisuja ja muita vesisodan ääniä. Kalle huokasi. Hän oli enemmän kastautuja kuin rypijä. Hän oli iloinen, että Joonaksella oli uimaseuraa nuoresta serkustaan.
”Kalle, jos viitsisit huudella Jontun ja Alman syömään”, Marja-Leena huikkasi mökin ovelta.
Kalle talsi parikymmentä metriä rantaan. ”Hei vesipedot, meille olisi ruokaa tarjolla!”
Rantaan nousi kaksi märkää otusta. Alma kietoutui pyyhkeeseen, mutta Joonas tarrasi Kalleen koko kostealla kehollaan.
”Oli jo ikävä, mururakas!”
”Yääkk! Taas te pussailette!” Alma kirkaisi innokkaasti.
Kalle yritti pyristellä irti märästä syleilystä ja onnistui irvistämään tytölle. Tämä oli vielä siinä iässä, että pusubakteerikammo oli päällä, mutta pieni pilkahdus kiinnostusta oli jo havaittavissa. Joonas hellitti hieman.
”Mä yritän vaan kastella Kallen, kun se ei suostunu tulemaan veteen. Ei me pussailla sun läsnä ollessa prinsessa.”
Tyttö virnisti veikeästi ja lähti hyppelemään mökille. Joonaskin päästi hänet ja alkoi kuivailla itseään.
”Oliko muka ystävällistä kastella, vaikka kuinka olisi ollut ikävä”, Kalle valitti.
”No, sanotaanko, että oot säkin mut pari kertaa kastellut, kun oot ikävissäs joutunu odottamaan kotona liian pitkään.” Joonas virnuili ja Kalle karahti syvänpunaiseksi.
”Mää… no ehkä oonkin, mutta sää tykkäsit siitä! Ja mää yritän näyttää sun vanhemmille, että oon vakavasti otettava seurustelukumppani ja musta tuntuu, ettei nuo sun kaksimielisyydet auta asiaa.”
Nyt Joonas halasi häntä uudemman kerran, tällä kertaa iho kuivana. ”Faija ja mamma pitää sua erittäin vakavasti otettavana eikä siihen mun hölmöilyt paljoa vaikuta. Ja mitä tulee kaksimielisyyteen, niistä on ihan luonnollista, että meikäläistä nuorena miehenä kiinnostaa seksi.”
He lampsivat sisälle. Tarjolla oli maukasta kesäkeittoa. Aterian lopuksi Lauri kaivoi yhdestä laatikosta valtavan karkkipussin.
”Tämä on Almalle. Mutta jaat sitten pojillekin eikä kaikkea kerralla!”
Kallea huvitti, kuinka he Joonaksen vanhempien mielestä selvästi kuuluivat lapsikategoriaan tässä asiassa. Alma lähti pussi mukanaan ja kipaisi istumaan aitan portaalle. Siellä tyttö odotteli heitä. Tämä oli jo avannut pussin, joka sisälsi pelkästään tikkareita.
”Mä suoritan jaon”, tämä sanoi tyytyväisesti. ”Oon oppinu koulussa.”
Joonas vilkaisi Kallea pyöräyttäen silmiään. Alma otti ensin itselleen kolme tikkaria, antoi sitten heille kummallekin yhden, sitten itselleen taas kolme ja niin edelleen, kunnes lopussa oli vain yksi heille kahdelle jaettavaksi.
”Ei nämä menneet tasan”, tyttö totesi kuin se olisi ollut henkilökohtainen loukkaus häntä kohtaan.
Joonas oli selvästi huomauttamassa jotain, mutta Kalle hiljensi tämän kyynärpäällään. ”Anna se vaan Joonakselle. Mää pärjään kyllä näillä, ei mua haittaa.”
Alma lisäsi tikkarin ehdotettuun kasaan. ”Sano Kallelle kiitos, kun se oli sulle reilu”, tämä huomautti tilittäen Joonasta viattomilla silmillään.
”Kiitos Kalle, vähän sä oot reilu jätkä.”
Alma tuhahti serkkunsa naljailulle ja lähti saaliineen pihakeinuun.
”Ei noi nyt ihan tasan menny muutenkan”, Joonas nauroi tytön ollessa kuulomatkan ulkopuolella.
Kalle noukki heidän osuutensa rapulta. ”Haittaako tuo? Kyllä se ossaa jakkaa koulusa varmasti ihan oikein. Siellähän sillä on merkitystä.”
Joonas sulki hänet syliinsä. ”Ei haittaa. Mä tiiän saavani tikkaria ilman noitakin”, tämä kuiskasi hänen korvaansa.
Hihitys ravisutti Kallea, joka ei enää jaksanut pingottaa kaksimielisyyksistä. ”Niin sää saatkin. Mut vasta kun mennään kottiin. Täällä saat tyytyä vaan hallailemaan mua ja olemaan kunnolla.”
Joonas veti käden lippaan. ”Yes, sir!”
Hymy juurtui Kallen huulille tämän viedessä tikkarit aitan sisälle parempaan talteen.
