Nimi Sinun vuoksesi
Ikäraja: K-11
Fandom: Twilight
Genre: Romance
Paritus: Jacob/Rosalie, Jacob Black/Bella, Edward/Bella, Rosalie/Emmet, Jasper/Alice, Sam/Emily
Vastuuvapaus: En omista hahmoja enkä Twilightin maailmaa.
Summary: Culleneiden palattua Forksiin Jacob joutuu seuraamaan vierestä kun Bella palaa Edwardin luo. Ja kun Jacob kuulee Bellan aikeista avioutua Edwardin kanssa ja liittyä Culleneiden perheeseen hän sekä eräs toinen päättävät yhdessä tehdä kaikkensa sen estämiseksi. Kunnes Jacob huomaa ettei Bella ole Culleneista se jonka Jacob oikeasti tahtoo. A/N: Vaikka summaryssä paljastinkin jo ficin pääparituksen niin slowburnia ja enemies to loversia luvassa eli älkää suotta jättäkö lukukokemusta pelkkään summaryn
1/6, Paluu”Bella.” Jacob sanoi.
Bella kääntyi Jacobiin. Jacobin ilme oli vakava.
”Jake. Tiedän mitä haluan.”
”Mieti sitä. Silloin sinun ei tarvitse muuttua. Tai hyvästellä ketään.”
Ja se oli totta. Jos Bella tekisi niinkuin Jacob pelkäsi Bellan pitäisi hyvästellä kaikki. Jacob, Charlie, hänen äitinsä, ystävänsä ja koko entinen elämänsä. Silti Bella ei suostunut edes harkitsemaan sitä että hän ei antaisi Edwardin muuttaa itseään vampyyriksi sen jälkeen kun Edward naisi hänet. Se oli ollut Edwardin ehto Bellan muuttamiselle. Ja kahdeksantoista täytettyään Bella ei halunnut enää odottaa. Ei edes huolimatta siitä että Edward oli lähtenyt. Koko Cullenien perhe oli lähtenyt ja Jacob ei voisi koskaan unohtaa sitä millaiseksi Bella oli muuttunut heidän lähtönsä jälkeen. Eikä Jacob voisi koskaan ymmärtää kuinka Edward saattoi tulla takaisin ja olla aivan kuin hän ei olisi koskaan lähtenytkään. Ei kaiken sen jälkeen mitä hänen lähtönsä oli aiheuttanut Bellalle. Tai kuinka hän oli voinut kosia Bellaa.
Jacob tiesi mitä se tarkoittaisi jos Bella suostuisi Edwardin kosintaan. Hän ei ollut tahtonut edes ajatella sitä mahdollisuutta mutta siinä Bella oli kertomassa kuinka hänen pahin pelkonsa oli käymässä toteen. Bellan naitua Edwardin hän ei olisi enää oma itsensä. Eikä hän olisi enää elossa. Vaan kuollut. Kylmä eikä hänen sydämensä enää löisi. Ja Jacob joutuisi luopumaan hänestä lopullisesti. Vaikka hän tiesi silloin kun Cullenit palasivat Forksiin ettei Bella valitsisi häntä. Bella oli sanonut yhtälailla rakastuneensa Jacobiin muttei Bella olisi koskaan valinnut häntä Edwardin sijaan. Vaikka pieni osa hänessä oli toivonut että Bella olisi valinnut hänet. Jäänyt ihmiseksi ja elänyt tavallista elämää hänen kanssaan. Ainakin niin tavallista kuin he voisivat. Vaikka muodonmuuttajana eläminen ei tarkoittanut samaa kuin vampyyrinä eläminen vaikkei Jacob ikääntynyt yhtä nopeasti kuin ihmiset yleensä. Silti hän ikääntyi ja ennen kaikkea hän eli. Hänen sydämensä löi. Niinkuin Bellankin. Toistaiseksi.
Jacob yritti olla tuntematta katkeruutta tai ylitsepääsemättömän suurta raivoa Edwardia kohtaan mutta se oli lähes mahdotonta. Eikä se johtunut ainoastaan siitä että Bella oli valinnut Edwardin. Vaan myös siitä että koska Bella oli valinnut Edwardin se koituisi Bellan kuolemaksi. Bella ei tahtonut elää ihmisenä Edwardin kanssa. Ja Edward oli suostunut Bellan pyyntöön. Ja Jacob vihasi häntä sen vuoksi. Jos hän olisi ollut Edwardin asemassa hän ei olisi koskaan suostunut. Hän ei olisi voinut antaa Bellan luopua kaikesta siitä mitä ihmisyys oli. Mutta Edward oli valmis antamaan Bellan luopua elämästään hänen takiaan.
La Pushista palattuaan hän vei Bellan Culleneiden talolle. Bellan pyynnöstä.
”Kiitos kyydistä.” Bella nousi moottoripyörän satulasta ja Jacob nyökkäsi, irrottamatta katsettaan kuistista. Hän toivoi ettei Edward tulisi kuistille tai toinen heistä ei lähtisi kuistilta elävänä. Mutta Edward ei tullut. Vaan sen sijaan Alice marssi ovesta Bellan luo.
”Tule katsomaan. Löysin vihdoinkin täydelliset koristeet häitä varten.”
Häiden mainitseminen sai Jacobin leuat kiristymään. Bella loi häneen anteeksipyytävän silmäyksen kun vahingoniloinen tuhahdus kuului kuistilta.
”Niin. Ja Alice on maininnut siitä useammin kuin kerran meille kaikille.” Rosalie nojasi avonaisen oven ovenkarmiin.
”Hei, Blondi.” Jacob naurahti. Hän tiesi nimen ärsyttävän Rosalieta.
”Puhutteliko sinua joku?” Rosalien katse oli kylmä. Jacob hymyili pilkallisesti.
”Itseasiassa. Sinä juuri teit.” Hän vastasi. Rosalie tuhahti uudelleen ja nyökkäsi Bellaa ja Alicea tulemaan sisälle.
”Sanoisin että mene sinäkin sisälle ettet kylmetä itseäsi
mutta no.” Jacob sanoi ivallisesti ja Rosalie tyytyi vain katsomaan häntä pahasti vielä kerran ennekuin sulki oven.
Jacob tuli huonoiten Culleneista toimeen Rosalien kanssa. Jos Edwardia ei laskettu. Jos Edward laskettiin niin Edwardin. Sen jälkeen Rosalien. Muihin Culleneista Jacob ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota. Heissä ei ollut mitään kiinnostavaa. Ei ollut Edwardissakaan eikä Jacob ymmärtänyt Bellaa senkään takia. Jos Edward olisi ollut tavallinen ihminen mitä erikoista Edwardissa olisi? Hän puhui kuin vanha mies. Ja käyttäytyi niin. Sekä hänen kylmä luonnottoman vaalea ihonsa karmi Jacobia. Myös Culleneista. Vaikka Rosalie oli poikkeuksellisen kaunis. Sitä Jacob ei kieltänyt. Mutta hänen sietämätön persoonansa teki siitä mitätöntä.
”Jacob.” Billy huutaa keittiöstä Jacobin tultua kotiin.
”Niin?”
”Missä olit.” Billy tulee keittiöstä eteiseen.
”Vein Bellan takaisin Cullenien luo.”
”Pysy erossa heistä.” Billyn ääni muuttui. Jacob nyökkäsi. Niin hän aikoi tehdä.
Kunnes seuraavana aamuna Bella soitti hänelle. Ja pyysi Jacobia tulemaan Culleneiden talolle. Jacob lähti epäröimättä Bellan saattaessa tarvits häntä. Eikä mennyt kauaakaan kun hän oli Culleneiden talolla.
”Bella?” Jacob käveli Culleneiden kuistille.
”Taasko sinä olet täällä?” Rosalien kuulosti ärsyyntyneeltä avatessaan oven. Jacob huokaisi.
”Päästä minut vain sisälle. Bella pyysi minut tänne.”
”Tottakai hän pyysi. En ymmärrä miksi hän edelleen tekee niin ja antaa sinun seurata itseään kuin koiran omistajaansa mutta kaipa se on
osuva kuvailemaan sitä mikä sinä olet.” Rosalie
”Olet aina hyväntuulinen Blondi.”
”Älä kutsu minua siksi.”
”Selvä. Blondi.” Jacob sanoi uudelleen hymyillen. Hän tiesi sen ärsyttävän Rosalietä vielä enemmän.
”Jos olisimme täällä kahden pyyhkisin tuon virneen naamaltasi.” Rosalie sähisi ja Jacob nauroi.
”Voisit yrittää.”
Rosalie kallisti päätään. Nyt hänkin hymyili. Kuin vastaten haasteeseen.
”Ehkä myöhemmin. Bella tahtoi puhua kanssasi häistä. Hän jostain ihmeen syystä tahtoi sinut bestmanikseen.” Rosalie kohautti olkiaan.
”Kerro Bellalle että minä en tule häihin.” Jacob sanoi heti. Rosalie kohotti kulmiaan yllättyneenä.
”Sanoitko juuri jotain järkevää?”
”Miten niin? Eikö sinun pitäisi olla iloinen nyt kun hänestäkin tulee tuollainen kuin
teistä.” Jacob sanoi halveksuen. Rosalien silmät tummenivat.
”Sano tuo uudestaan ja minä vannon ettet tosiaankaan ehdi nähdä häitä.”
”Et vastannut kysymykseen.” Jacob pudisti päätään.
”En halua että he menevät naimisiin. Bella on typerä halutessaan hukata mahdollisuutensa elää kuten tavalliset ihmiset.” Rosalien vastaus oli suora. Jacob oli yllättynyt muttei näyttänyt sitä.
”Siispä olemme samaa mieltä siitä.” Jacob sanoi ja Rosalie nyökkäsi.
”Ja minusta meidän pitäisi vakuuttaa Bella siitä ennenkuin on liian myöhäistä.” Rosalie jatkoi.
”Tämähän kuulostaa jo melkein suunnitelmalta Blondi.”
Jacob ei olisi koskaan uskonut että hän olisi Rosalien kanssa samaa mieltä jostain. Ja hän oli edelleem yllättynyt siitä että he olivat molemmat tulleet siihen tulokseen että heidän pitäisi yrittää estää Bellaa heittämästä hukkaan elämäänsä jos hän naisi Edwardin minkä jälkeen Edward muuttaisi hänet. Jacob ei tiennyt miksi Rosalie oli sitä vastaan. Vaikka muulla ei ollut väliä kuin sillä että Rosalie oli. Muut Culleneista olivat vain onnellisia jos Bella liittyisi heidän perheeseensä mutta sentään jollain heistä oli vielä kyky ajatella rationaalisesti. Olkoonkin että se oli Rosalie. Silti se tuntui hyvältä että joku muu tahtoi samaa kuin hän. Että Bellan ei tarvitisisi luopua elämästään tai kaikista sen tuomista mahdollisuuksista. Vaikka sen jonkun olisi pitänyt olla Edward. Vaikka Rosalie voisi vaikuttaa Bellaan lähes yhtä hyvin koska Rosalie kuului Culleneihin. Ja hän tiesi millaista oli tulla vampyyriksi ja jättää taakseen koko entinen elämänsä. Vaikkei Jacob tiennyt mitään Rosalien entisestä elämästä tai siitä kun Rosaliesta oli tullut yksi Culleneista. Eikä hän välittänyt siitä. Tärkeintä oli että he saisivat Bellan perumaan häät ja jäämään ihmiseksi. Sitten hänen ei enää koskaan tarvitsisi puhua Rosalielle.
Mistä Jacob oli hyvin väärässä.
