Miksi sinä, Fred/Hermione, K-11, fluffy, romance

[Pyhimys]

Nimi: Miksi sinä
Ikäraja: k-11
Kirjoittaja: Pyhimys
Genre: Romance, Fluffy
Paritus: Fred Weasley/Hermione Granger, Harry Potter/Ginny Weasley, Ron Weasley/Hermione Granger
Vastuuvapaus: J.K Rowling omistaa kaiken Harry Potter kirjasarjasta tunnistettavan enkä saa tekstistä rahaa tai sitä ei ole tehty kaupallisessa tarkoituksessa.
A/N: Halusin leikitellä J.K Rowlingin toteutumattomilla ideoilla.
Summary: Hermione huomaa kesällä ollessaan Kotikolossa että hän on rakastumassa väärään Weasleyyn.

1, Kesän ensimmäiset viikot

Kesää oli kulunut vasta muutama viikko.
Ja Hermione kaipasi takaisin Tylypahkaan. Eikä vain siksi että hän haluaisi takaisin oppitunneille vaan hän kaipasi myös tupien välistä kilpailua tupapokaalista, uusien oppilaiden lajittelua, jopa Huispausmestaruudesta kilpailemista ja Tylyahoviikonloppuja. Ja heidän muita ystäviään Tylypahkassa vaikka Hermione viettikin kesän jälleen Kotikolossa. Hän oli tullut Kotikoloon ennen Harryä ja Harry saapuisi vasta kolmen viikon kuluttua. Nyt Kotikolossa olivat vain hän, Ron, Ginny, kaksoset ja Molly sekä Arthur. Ja Arthurkin oli suurimman osan ajasta töissä. Suurimman osan ajasta Hermione vietti Ronin ja Ginnyn kanssa. Fred ja George olivat lukittautuneet huoneeseensa vaikka Molly yrittikin patistaa heitä auttamaan kotiaskareissa. Kuten jälleen illalla kun he olivat syöneet.

”Fred. George. On teidän vuoronne auttaa siivoamaan kanala.” Molly totesi jälleen kerran kun kaksoset olivat kiiruhtaneet portaikkoon, lautasensa vietyään.
”Pahoittelemme mutta meillä on kiireitä.” Fred vastasi automaattisesti. Hän ja George olivat toistelleet tätä samaa lausetta joka päivä kesän alusta asti. Mutta enää se ei auttanut.
”Minä en kysynyt teidän kiireistänne. Menkäähän nyt.” Molly sanoi topakasti.
”Minä voin auttaa.” Hermione katsoi Frediin ja Georgeen. Fred nyökkäsi. Ginny tuhahti ääneen.
”Katsokaakin ettette laita Hermionea siivoamaan puolestanne.” Ginny risti käsivartensa. Fred pudisti päätään.
”Niinkö sinä kuvittelet että me tekisimme?” Hän kuulosti muka loukkaantuneelta. Ginny pyöräytti silmiään. 
”Ei minun tarvitse kuvitella.” Ginny mutisi hiljaa.

Hermione seurasi Frediä ja Georges kanalalle. Myös Ron oli tarjoutunut auttamaan, mutta Molly oli pyytänyt häntä ja Ginnyä tiskaamaan.
”Noniin. Tämä ei vie kauaa jos päätämme etukäteen mitä kukin tekee.” Fred sanoi heidän päästyään kanalalle. George näytti tylsistyneeltä ja hän nojaili kanalan oveen. Hermione tarttui lapioon ja käveli sisään kanalaan kun Fred seurasi häntä ja nojautui auttaamaan Hermiona.
”Pidät tuosta. Satutat selkäsi muuten.” Hän piti toisella kädellään kiinni Hermionen käsivarresta ja toisella lapiosta. Hermione lehahti punaiseksi.
”Selvä. Kiitos.” Hän sopersi.

Kun he palasivat sisälle Hermione ei voinut lakata miettimästä mitä aiemmin tapahtui. Hän ei myöskään ymmärtänyt miksi hän oli punastunut kun Fred oli tarttunut hänen käteensä. Ja oliko Fred huomannut sen? Häntä hävetti ajatuskin. Ei hän pitänyt Fredistä. Ainakaan sillä tavalla. Fred oli Ronin ja Ginnyn isoveli. Sekä hän aiheutti jatkuvasti tarpeettomia ongelmia Georgen kanssa. Miksi ihmeessä hän edes ajattelisi sellaista?

”Hermione.” Ron sanoi. Hermione havahtui.
”Niin?”
”Haluatko pelata erän shakkia?” Ron kysyi. Hermione pudisti päätään. Ron nyökkäsi ja George myöntyi pelaamaan Räjähtävää näpäystä Ronin kanssa.
”Mitä sinä mietit?” Ginny tutkaili Hermiona.
”En mitään ihmeellistä.” Hermione huudahti. Ei hän voinut kertoa edes Ginnylle mitä hän ajatteli. Hän ei tiennyt lainkaan kuinka Ginny reagoisi jos hän kertoisi aiemmasta mitä Fredin kanssa tapahtui. Vaikkei Fredin kanssa ollut tapahtunut mitään. Eikä tapahtuisi. Jälleen Hermione soimasi itseään siitä miksi hän edes ajatteli koko asiaa.

”Hermione.”
Tällä kertaa sen sanoi Fred. Hermione kääntyi katsomaan häntä. Fred hymyili. Tai oikeastaan pojan kasvoilla oli se sama virne, joka Fredillä oli yleensä. Usein ennenkuin hän tekisi jotain tai oli jo tehnyt. Hermione nielaisi hermostuneesti.
”Tule auttamaan minua etsimään jotain Charlien huoneesta.” Fred pyysi ja Hermione nyökkösi.
Hän nousi ja seurasi Frediä käytävää pitkin Charlien huoneeseen. Hän ei tiennyt mitä Fred tahtoi löytää, mutta hän käveli Fredin perässä Charlien huoneeseen.
”Voinko puhua kanssasi jostain?” Fred kysyi.
”Tottakai. Mistä haluat puhua?”
”En tiedä kuulitko kun puhuimme Georgen kanssa kanalassa siitä pilailupuodista. Ja halusin vain pyytää ettet mainitsisi siitä äidillemme. Tiedät kyllä kuinka hän suhtautuu siihen ajatukseen.” Fred katsoi Hermiona anelevasti. Hermione nyökkäsi.
”En kerro hänelle.” Hän sanoi. Hermione ei ollut varma oliko hän pettynyt vai helpottunut siitä mistä Fred oli halunnut hänen kanssaan puhua.
”Kiitos.” Fred sanoi hymyillen jälleen.

Illalla ennen nukkumaanmenoa Ginny kääntyi sängyssään lattialla nukkuvan Hermionen puoleen.
”Mistä sinä ja Fred oikein puhuitte?”
”Miten niin?” Hermione kysyi.
”Älä viitsi. Ei hän oikeasti pyytänyt sinua etsimään mitään Charlien huoneesta.” Ginny kohautti olkiaan.
”Ei.” Hermione myönsi.
”No?”
”Hän vain pyysi minua olemaan kertomatta äidillenne heidän suunnitelmastaan perustaa sitä pilailupuotia.” Hermione kertoi.
”Ja?” Ginny uteli. Hermione näytti yllättyneeltä.
”Miten niin ja?”
”Hermione sinä olet koko vuosikurssisi älykkäin. Älä ala tyhmäksi.” Ginny naurahti. Hermione oli tyrmistynyt.
”Mitä tarkoitat?”
”On päivänselvää että Fred pitää sinusta.”
Hermione ei voinut uskoa korviaan. Mitä Ginny oli juuri sanonut. Ei se voinut olla totta.

[Pyhimys]

2, Alkava viikonloppu

”Ei se pidä paikkaansa.” Hermione pudisti päätään. Ginny huokaisi.
”Usko tai älä, tunnen veljeni ja tiedän millainen hän on kun hän on ihastunut.” Ginny vakuutti.
”Ei hän pidä minusta. Ei niin Ginny. Ei se ole mahdollista.” Hermione toisti. Ei se ollut mahdollista. Miksi Fred Weasley olisi pitänyt hänestä? He olivat kuin yö ja päivä. Fred ei muuta tehnytkään kuin pyrkinyt rikkomaan sääntöjä, lintsannut tunneilta ja ollut jälki-istunnossa milloin mistäkin pilasta. Hermione sen sijaan pyrki aina suorittamaan opintonsa hyvin jopa niinkin tunnollisesti että Dumbledore oli kolmantena vuonna antanut hänelle ajankääntäjän, jotta hän ehtisi kaikille valitsemiensa oppiaineiden tunneille. Toki Hermione oli joskus joutunut venyttämään sääntöjä kun hänen oli pitänyt pelastaa Harry ja Ron sekä itsensä. Muttei se ollut sama asia. Fred rikkoi sääntöjä koska halusi. Ei siksi että hänen piti. Ja hän kiusasi Percyä joka yritti puhua hänelle ja Georgelle järkeä. Ei heillä ollut mitään yhteistä. Ainoa mikä heitä yhdisti oli Ron sekä Ginny, joiden ystävä Hermione oli ja Fred oli heidän veljensä.
”Miksi se ei ole mahdollista? Hermione sillä ei ole väliä mitä sanot. Mutta se on totta.” Hermione avasi suunsa vastatakseen Ginnylle mutta hän ei saanut sanottua mitään.
”Jos et usko niin kysy häneltä.”

Hermionella ei ollut aikomustakaan puhua Fredille. Ei pienintäkään. Miten hän ylipäätään aloittaisi keskustelemaan siitä. ”Hei Ginny kertoi että pidät minusta. Onko se totta?”, ei Hermione tekisi niin. Ja tuskin hänellä olisi mitään syytä siihen. Hän tiesi että Fred oli suosittu Rohkelikon tyttöjen keskuudessa ja vaikka hän pitäisikin Hermionesta niin luultavasti syksyllä hän ei enää edes muistaisi sitä.
”Mitä sinä mietit? Et vieläkään vastannut.” Ron herätti Hermionen ajatuksistaan kun Hermione silminnähden havahtui.
”Mihin?”
”Vahempani lähtevät huomenna Percyn kanssa Viistokujalle. Tarvitsetko sieltä jotain?” Ron kysyi uudelleen.
”En. Mutta kiitos.” Hermione nyökkäsi.
”Ronnieponnie sanoitko mitä juuri luulen että sanoit? Eli siis he lähtevät ja palaavat?” Fred aloitti.
”Ylihuomenna.” Ron jatkoi.
”Eli siis he eivät ole kotona tänään tai huomenna.” George virnisti. Hermione huokaisi. Hän ei halunnut edes tietää mitä kaksoset suunnittelivat.
”Entä sitten?” Ron kysyi hämmentyneenä.
”Ei mitään. Kunhan totesimme.” Fred kohautti olkiaan viattoman näköisenä. Hän loi nopean katseen Hermioneen. Hermione katsoi Frediä. Hän tunsi sydämensä lyövän nopeampaa.
”Tulehan veliseni.” George laittoi kätensä Fredin harteille. Fred nyökkäsi pian seuraten Georgea yläkertaan kohti kaksosten huonetta.
”Mikä sinulla on Hermione?” Ron näytti epäilevältä kun Hermione oli kääntynyt katsomaan kohti portaita. Ginny virnisti ja katsoi Hermionea merkitsevästi.
”Niin, et ole lainkaan kuin oma itsesti eilisen jälkeen.”

Kun he olivat syöneet aamiaisen Hermione oli sanonut menevänsä ulos kävelylle. Hän oli tahtonut hetkeksi päästä pois Kotikolosta ja ajatella rauhassa. Vaikkei hän voinut ajatella muuta kuin Frediä. Tai kuinka Fred oli katsonut häntä aamulla. Oikeastihan Fred oli varmastikin vain ajatellut että Hermione kantelisi Arthurille ja Mollylle siitä mitä he aikoivat tehdä nyt kun Arthur ja Molly eivät olisi kotona muutamaan päivään. Ei se voinut johtua muusta. Muttei Hermione saanut sitä pois mielestään. Ei vaikka kuinka hän yrittäisi.
”Hermione.” Hän kuuli äänen hänen takanaan.
Se oli Fred. Fred seisoi jalan päässä hänestä ja Hermione kääntyi. Jälleen hänen sydämensä hakkasi ja hän yritti kuulostaa rauhalliselta.
”Niin?”
”Aamulla. Olit. Outo?” Fred tuntui empivän. Hermione kirosi. Miten se saattoi olla niin läpinäkyvää? Ja vielä Fredille itselleen.
”Enhän. Tai siis olin ajatuksissani en saanut unta.”
”En minäkään.” Fred astui lähemmäs. Hermione katsoi häntä ja yritti kuulostaa tavalliselta.
”Miksi?”
”Koska olen miettinyt paljon erästä asiaa.” Fred katsoi vuorostaan Hermionea.
”Niin?” Hermione kysyi. Fred hymyili.
”Ei sillä oikeastaan ole väliä. Se ei ole mitään mikä olisi mahdollista. Eikä se haittaa eivät kaikki asiat ole.” Fred ei enää hymyillyt. Hermione ei ymmärtänyt mitä Fred tarkoitti. Hän ei halunnut ajatella sen olevan mitä hän luuli. Ei jos se ei olisikaan.
”Lupasin Ginnylle auttaa häntä siivoamaan.” Hermione sopersi ja kääntyi kävelemään takaisin kohti Kotikoloa.
”Hermione.” Fred sanoi mutta Hermione jatkoi kävelemistä takaisin Kotikololle.

Molly ja Arthur lähtivät iltapäivällä. He vannottivat että kaksoset, Ron ja Ginny huolehtisivat Kotikolosta sekä kanoista. Ja kun he lähtivät kaksoset vetäytyivät huoneeseensa ja Ginny, Hermione, Harry sekä Ron jäivät alakertaan. Viidennen erän Räjähtävää näpäystä jälkeen he alkoivat pitkästyä.
”Entä nyt?” Ginny kysyi. Fred ja George kävelivät alas rappusia ja istuivat alas.
”Niin. Entä nyt?” George toisti.
”Pelataan jotain.” Fred sanoi. Ginny nyökkäsi.
”Mitä jästit pelaavat ajankuluksi?” Ron kysyi. Hermione ja Harry kääntyivät katsomaan toisiaan.
”Yleensä totuutta tai tehtävää. Siinä pitää joko vastata rehellisesti kysymykseen minkä toinen pelaaja esittää tai sitten tehdä muilta saatu tehtävä.” Hermione kertoi.
”Pelataan sitä.” Fred katsoi Hermionea ja Ron nyökkäsi.
”Ron, totuus vai tehtävä?” George kysyi. Ron mietti hetken.
”Totuus.”
”Jos voisit mennä ulos kenen tahansa vuosikurssinne tytöistä kanssa. Kenen kanssa menisit?” George virnisti. Ron lehahti punaiseksi. Pienen hetken jälkeen Ron vastasi:
”Ehkä Padma Patilin.”
George kääntyi katsomaan Frediä joka puolestaan katsoi Hermionea. Myös Ginny katsoi Hermionea.
”Sinun vuorosi kysyä Ron.”
”Harry, totuus vai tehtävä?” Ron kysyi.
”Totuus.” Harry sanoi.
”Jos voisit pyytää ulos ketä tahansa tyttöä Tylypahkasta. Kenet valitsisit?”
”Chon.” Harry vastasi yksinkertaisesti. Hermione loi vuorostaan nopean silmäyksen Ginnyyn. Ginny ei kuitenkaan vaikuttanut huomaavan sitä.
”Hermione. Totuus vai tehtävä?” Ginny kysyi yhtäkkiä. Hermione ei ollut varautunut siihen.
”Totuus.” Hän sanoi ja Ginny kysyi ilkikurisesti:
”Kenen Rohkelikon pojista kanssa seurustelisit jos sinun pitäisi valita joku?”
Hermione tiesi mitä Ginny ajoi takaa. Hän tiesi Ginnyn yrittävän saada hänet tunnustamaan. Vaikka hän itse ei jaksanut enää arvuutella tai piilotella ajatuksiaan.
”Fredin kanssa.” Hermione hymyili.
Ron sekä Harry menivät hiljaisiksi. Georgen ja Ginnyn kasvoille nousi identtinen virne. Fred ei puolestaan sanonut mitään vaan katsoi ainoastaan Hermionea.

[mervii]

kivalta vaikuttaa