Miksi sinä, Fred/Hermione, K-11, fluffy, romance

[Pyhimys]

Nimi: Miksi sinä
Ikäraja: k-11
Kirjoittaja: Pyhimys
Genre: Romance, Fluffy
Paritus: Fred Weasley/Hermione Granger, Harry Potter/Ginny Weasley, Ron Weasley/Hermione Granger
Vastuuvapaus: J.K Rowling omistaa kaiken Harry Potter kirjasarjasta tunnistettavan enkä saa tekstistä rahaa tai sitä ei ole tehty kaupallisessa tarkoituksessa.
A/N: Halusin leikitellä J.K Rowlingin toteutumattomilla ideoilla.
Summary: Hermione huomaa kesällä ollessaan Kotikolossa että hän on rakastumassa väärään Weasleyyn.

1, Kesän ensimmäiset viikot

Kesää oli kulunut vasta muutama viikko.
Ja Hermione kaipasi takaisin Tylypahkaan. Eikä vain siksi että hän haluaisi takaisin oppitunneille vaan hän kaipasi myös tupien välistä kilpailua tupapokaalista, uusien oppilaiden lajittelua, jopa Huispausmestaruudesta kilpailemista ja Tylyahoviikonloppuja. Ja heidän muita ystäviään Tylypahkassa vaikka Hermione viettikin kesän jälleen Kotikolossa. Hän oli tullut Kotikoloon ennen Harryä ja Harry saapuisi vasta kolmen viikon kuluttua. Nyt Kotikolossa olivat vain hän, Ron, Ginny, kaksoset ja Molly sekä Arthur. Ja Arthurkin oli suurimman osan ajasta töissä. Suurimman osan ajasta Hermione vietti Ronin ja Ginnyn kanssa. Fred ja George olivat lukittautuneet huoneeseensa vaikka Molly yrittikin patistaa heitä auttamaan kotiaskareissa. Kuten jälleen illalla kun he olivat syöneet.

”Fred. George. On teidän vuoronne auttaa siivoamaan kanala.” Molly totesi jälleen kerran kun kaksoset olivat kiiruhtaneet portaikkoon, lautasensa vietyään.
”Pahoittelemme mutta meillä on kiireitä.” Fred vastasi automaattisesti. Hän ja George olivat toistelleet tätä samaa lausetta joka päivä kesän alusta asti. Mutta enää se ei auttanut.
”Minä en kysynyt teidän kiireistänne. Menkäähän nyt.” Molly sanoi topakasti.
”Minä voin auttaa.” Hermione katsoi Frediin ja Georgeen. Fred nyökkäsi. Ginny tuhahti ääneen.
”Katsokaakin ettette laita Hermionea siivoamaan puolestanne.” Ginny risti käsivartensa. Fred pudisti päätään.
”Niinkö sinä kuvittelet että me tekisimme?” Hän kuulosti muka loukkaantuneelta. Ginny pyöräytti silmiään. 
”Ei minun tarvitse kuvitella.” Ginny mutisi hiljaa.

Hermione seurasi Frediä ja Georges kanalalle. Myös Ron oli tarjoutunut auttamaan, mutta Molly oli pyytänyt häntä ja Ginnyä tiskaamaan.
”Noniin. Tämä ei vie kauaa jos päätämme etukäteen mitä kukin tekee.” Fred sanoi heidän päästyään kanalalle. George näytti tylsistyneeltä ja hän nojaili kanalan oveen. Hermione tarttui lapioon ja käveli sisään kanalaan kun Fred seurasi häntä ja nojautui auttaamaan Hermiona.
”Pidät tuosta. Satutat selkäsi muuten.” Hän piti toisella kädellään kiinni Hermionen käsivarresta ja toisella lapiosta. Hermione lehahti punaiseksi.
”Selvä. Kiitos.” Hän sopersi.

Kun he palasivat sisälle Hermione ei voinut lakata miettimästä mitä aiemmin tapahtui. Hän ei myöskään ymmärtänyt miksi hän oli punastunut kun Fred oli tarttunut hänen käteensä. Ja oliko Fred huomannut sen? Häntä hävetti ajatuskin. Ei hän pitänyt Fredistä. Ainakaan sillä tavalla. Fred oli Ronin ja Ginnyn isoveli. Sekä hän aiheutti jatkuvasti tarpeettomia ongelmia Georgen kanssa. Miksi ihmeessä hän edes ajattelisi sellaista?

”Hermione.” Ron sanoi. Hermione havahtui.
”Niin?”
”Haluatko pelata erän shakkia?” Ron kysyi. Hermione pudisti päätään. Ron nyökkäsi ja George myöntyi pelaamaan Räjähtävää näpäystä Ronin kanssa.
”Mitä sinä mietit?” Ginny tutkaili Hermiona.
”En mitään ihmeellistä.” Hermione huudahti. Ei hän voinut kertoa edes Ginnylle mitä hän ajatteli. Hän ei tiennyt lainkaan kuinka Ginny reagoisi jos hän kertoisi aiemmasta mitä Fredin kanssa tapahtui. Vaikkei Fredin kanssa ollut tapahtunut mitään. Eikä tapahtuisi. Jälleen Hermione soimasi itseään siitä miksi hän edes ajatteli koko asiaa.

”Hermione.”
Tällä kertaa sen sanoi Fred. Hermione kääntyi katsomaan häntä. Fred hymyili. Tai oikeastaan pojan kasvoilla oli se sama virne, joka Fredillä oli yleensä. Usein ennenkuin hän tekisi jotain tai oli jo tehnyt. Hermione nielaisi hermostuneesti.
”Tule auttamaan minua etsimään jotain Charlien huoneesta.” Fred pyysi ja Hermione nyökkösi.
Hän nousi ja seurasi Frediä käytävää pitkin Charlien huoneeseen. Hän ei tiennyt mitä Fred tahtoi löytää, mutta hän käveli Fredin perässä Charlien huoneeseen.
”Voinko puhua kanssasi jostain?” Fred kysyi.
”Tottakai. Mistä haluat puhua?”
”En tiedä kuulitko kun puhuimme Georgen kanssa kanalassa siitä pilailupuodista. Ja halusin vain pyytää ettet mainitsisi siitä äidillemme. Tiedät kyllä kuinka hän suhtautuu siihen ajatukseen.” Fred katsoi Hermiona anelevasti. Hermione nyökkäsi.
”En kerro hänelle.” Hän sanoi. Hermione ei ollut varma oliko hän pettynyt vai helpottunut siitä mistä Fred oli halunnut hänen kanssaan puhua.
”Kiitos.” Fred sanoi hymyillen jälleen.

Illalla ennen nukkumaanmenoa Ginny kääntyi sängyssään lattialla nukkuvan Hermionen puoleen.
”Mistä sinä ja Fred oikein puhuitte?”
”Miten niin?” Hermione kysyi.
”Älä viitsi. Ei hän oikeasti pyytänyt sinua etsimään mitään Charlien huoneesta.” Ginny kohautti olkiaan.
”Ei.” Hermione myönsi.
”No?”
”Hän vain pyysi minua olemaan kertomatta äidillenne heidän suunnitelmastaan perustaa sitä pilailupuotia.” Hermione kertoi.
”Ja?” Ginny uteli. Hermione näytti yllättyneeltä.
”Miten niin ja?”
”Hermione sinä olet koko vuosikurssisi älykkäin. Älä ala tyhmäksi.” Ginny naurahti. Hermione oli tyrmistynyt.
”Mitä tarkoitat?”
”On päivänselvää että Fred pitää sinusta.”
Hermione ei voinut uskoa korviaan. Mitä Ginny oli juuri sanonut. Ei se voinut olla totta.

[Pyhimys]

2, Alkava viikonloppu

”Ei se pidä paikkaansa.” Hermione pudisti päätään. Ginny huokaisi.
”Usko tai älä, tunnen veljeni ja tiedän millainen hän on kun hän on ihastunut.” Ginny vakuutti.
”Ei hän pidä minusta. Ei niin Ginny. Ei se ole mahdollista.” Hermione toisti. Ei se ollut mahdollista. Miksi Fred Weasley olisi pitänyt hänestä? He olivat kuin yö ja päivä. Fred ei muuta tehnytkään kuin pyrkinyt rikkomaan sääntöjä, lintsannut tunneilta ja ollut jälki-istunnossa milloin mistäkin pilasta. Hermione sen sijaan pyrki aina suorittamaan opintonsa hyvin jopa niinkin tunnollisesti että Dumbledore oli kolmantena vuonna antanut hänelle ajankääntäjän, jotta hän ehtisi kaikille valitsemiensa oppiaineiden tunneille. Toki Hermione oli joskus joutunut venyttämään sääntöjä kun hänen oli pitänyt pelastaa Harry ja Ron sekä itsensä. Muttei se ollut sama asia. Fred rikkoi sääntöjä koska halusi. Ei siksi että hänen piti. Ja hän kiusasi Percyä joka yritti puhua hänelle ja Georgelle järkeä. Ei heillä ollut mitään yhteistä. Ainoa mikä heitä yhdisti oli Ron sekä Ginny, joiden ystävä Hermione oli ja Fred oli heidän veljensä.
”Miksi se ei ole mahdollista? Hermione sillä ei ole väliä mitä sanot. Mutta se on totta.” Hermione avasi suunsa vastatakseen Ginnylle mutta hän ei saanut sanottua mitään.
”Jos et usko niin kysy häneltä.”

Hermionella ei ollut aikomustakaan puhua Fredille. Ei pienintäkään. Miten hän ylipäätään aloittaisi keskustelemaan siitä. ”Hei Ginny kertoi että pidät minusta. Onko se totta?”, ei Hermione tekisi niin. Ja tuskin hänellä olisi mitään syytä siihen. Hän tiesi että Fred oli suosittu Rohkelikon tyttöjen keskuudessa ja vaikka hän pitäisikin Hermionesta niin luultavasti syksyllä hän ei enää edes muistaisi sitä.
”Mitä sinä mietit? Et vieläkään vastannut.” Ron herätti Hermionen ajatuksistaan kun Hermione silminnähden havahtui.
”Mihin?”
”Vahempani lähtevät huomenna Percyn kanssa Viistokujalle. Tarvitsetko sieltä jotain?” Ron kysyi uudelleen.
”En. Mutta kiitos.” Hermione nyökkäsi.
”Ronnieponnie sanoitko mitä juuri luulen että sanoit? Eli siis he lähtevät ja palaavat?” Fred aloitti.
”Ylihuomenna.” Ron jatkoi.
”Eli siis he eivät ole kotona tänään tai huomenna.” George virnisti. Hermione huokaisi. Hän ei halunnut edes tietää mitä kaksoset suunnittelivat.
”Entä sitten?” Ron kysyi hämmentyneenä.
”Ei mitään. Kunhan totesimme.” Fred kohautti olkiaan viattoman näköisenä. Hän loi nopean katseen Hermioneen. Hermione katsoi Frediä. Hän tunsi sydämensä lyövän nopeampaa.
”Tulehan veliseni.” George laittoi kätensä Fredin harteille. Fred nyökkäsi pian seuraten Georgea yläkertaan kohti kaksosten huonetta.
”Mikä sinulla on Hermione?” Ron näytti epäilevältä kun Hermione oli kääntynyt katsomaan kohti portaita. Ginny virnisti ja katsoi Hermionea merkitsevästi.
”Niin, et ole lainkaan kuin oma itsesti eilisen jälkeen.”

Kun he olivat syöneet aamiaisen Hermione oli sanonut menevänsä ulos kävelylle. Hän oli tahtonut hetkeksi päästä pois Kotikolosta ja ajatella rauhassa. Vaikkei hän voinut ajatella muuta kuin Frediä. Tai kuinka Fred oli katsonut häntä aamulla. Oikeastihan Fred oli varmastikin vain ajatellut että Hermione kantelisi Arthurille ja Mollylle siitä mitä he aikoivat tehdä nyt kun Arthur ja Molly eivät olisi kotona muutamaan päivään. Ei se voinut johtua muusta. Muttei Hermione saanut sitä pois mielestään. Ei vaikka kuinka hän yrittäisi.
”Hermione.” Hän kuuli äänen hänen takanaan.
Se oli Fred. Fred seisoi jalan päässä hänestä ja Hermione kääntyi. Jälleen hänen sydämensä hakkasi ja hän yritti kuulostaa rauhalliselta.
”Niin?”
”Aamulla. Olit. Outo?” Fred tuntui empivän. Hermione kirosi. Miten se saattoi olla niin läpinäkyvää? Ja vielä Fredille itselleen.
”Enhän. Tai siis olin ajatuksissani en saanut unta.”
”En minäkään.” Fred astui lähemmäs. Hermione katsoi häntä ja yritti kuulostaa tavalliselta.
”Miksi?”
”Koska olen miettinyt paljon erästä asiaa.” Fred katsoi vuorostaan Hermionea.
”Niin?” Hermione kysyi. Fred hymyili.
”Ei sillä oikeastaan ole väliä. Se ei ole mitään mikä olisi mahdollista. Eikä se haittaa eivät kaikki asiat ole.” Fred ei enää hymyillyt. Hermione ei ymmärtänyt mitä Fred tarkoitti. Hän ei halunnut ajatella sen olevan mitä hän luuli. Ei jos se ei olisikaan.
”Lupasin Ginnylle auttaa häntä siivoamaan.” Hermione sopersi ja kääntyi kävelemään takaisin kohti Kotikoloa.
”Hermione.” Fred sanoi mutta Hermione jatkoi kävelemistä takaisin Kotikololle.

Molly ja Arthur lähtivät iltapäivällä. He vannottivat että kaksoset, Ron ja Ginny huolehtisivat Kotikolosta sekä kanoista. Ja kun he lähtivät kaksoset vetäytyivät huoneeseensa ja Ginny, Hermione, Harry sekä Ron jäivät alakertaan. Viidennen erän Räjähtävää näpäystä jälkeen he alkoivat pitkästyä.
”Entä nyt?” Ginny kysyi. Fred ja George kävelivät alas rappusia ja istuivat alas.
”Niin. Entä nyt?” George toisti.
”Pelataan jotain.” Fred sanoi. Ginny nyökkäsi.
”Mitä jästit pelaavat ajankuluksi?” Ron kysyi. Hermione ja Harry kääntyivät katsomaan toisiaan.
”Yleensä totuutta tai tehtävää. Siinä pitää joko vastata rehellisesti kysymykseen minkä toinen pelaaja esittää tai sitten tehdä muilta saatu tehtävä.” Hermione kertoi.
”Pelataan sitä.” Fred katsoi Hermionea ja Ron nyökkäsi.
”Ron, totuus vai tehtävä?” George kysyi. Ron mietti hetken.
”Totuus.”
”Jos voisit mennä ulos kenen tahansa vuosikurssinne tytöistä kanssa. Kenen kanssa menisit?” George virnisti. Ron lehahti punaiseksi. Pienen hetken jälkeen Ron vastasi:
”Ehkä Padma Patilin.”
George kääntyi katsomaan Frediä joka puolestaan katsoi Hermionea. Myös Ginny katsoi Hermionea.
”Sinun vuorosi kysyä Ron.”
”Harry, totuus vai tehtävä?” Ron kysyi.
”Totuus.” Harry sanoi.
”Jos voisit pyytää ulos ketä tahansa tyttöä Tylypahkasta. Kenet valitsisit?”
”Chon.” Harry vastasi yksinkertaisesti. Hermione loi vuorostaan nopean silmäyksen Ginnyyn. Ginny ei kuitenkaan vaikuttanut huomaavan sitä.
”Hermione. Totuus vai tehtävä?” Ginny kysyi yhtäkkiä. Hermione ei ollut varautunut siihen.
”Totuus.” Hän sanoi ja Ginny kysyi ilkikurisesti:
”Kenen Rohkelikon pojista kanssa seurustelisit jos sinun pitäisi valita joku?”
Hermione tiesi mitä Ginny ajoi takaa. Hän tiesi Ginnyn yrittävän saada hänet tunnustamaan. Vaikka hän itse ei jaksanut enää arvuutella tai piilotella ajatuksiaan.
”Fredin kanssa.” Hermione hymyili.
Ron sekä Harry menivät hiljaisiksi. Georgen ja Ginnyn kasvoille nousi identtinen virne. Fred ei puolestaan sanonut mitään vaan katsoi ainoastaan Hermionea.

[mervii]

kivalta vaikuttaa

[Pyhimys]

Mervii kiitos paljon palautteesta  Jatkoa on luvassa!

[Pyhimys]

3, En olisi koskaan uskonut tuota sinusta

”Hauska vitsi Hermione.” George nauroi. Fred ei saanut suutaan auki järkytyksensekaiselta yllätykseltään.
”Fredin kanssa?” Ron toisti epäuskoisesti. Harry katsoi vuorotellen Ronia ja vuorotellen Hermionea. Hermione ei katsonut Harryyn vaan suoraan lattiaan toivoen ettei olisi sanonut mitään.
”Harryn vuoro.” Ginny oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Harry kääntyi Ginnyyn kuin saadakseen vastauksen äänettömään kysymykseen siitä mitä oli tekeillä.
”Totuus vai tehtävä?”
Ketään heistä ei kuitenkaan enää huvittanut pelata. Ron katosi Harryn kanssa Ronin huoneeseen, Ginny yritti pyytää Hermionea kävelylle kanssaan mutta Fred ehti heidän luokseen pihamaalle ennenkuin he olivat kävelleet kauemmas.
”Haluan puhua kanssasi.” Fred sanoi Hermionelle. Hermione tunsi koko kehonsa jännittyvän. Hän oli aivan varma että Fred kertoisi että näki hänet vain veljensä ystävänä ja todistaisi Ginnyn väitteen vääräksi. Ei Hermione odottanut muuta.
”Hyvä on.” Hän nyökkäsi.
”Sanokin jotain typerää niin tapan sinut.” Ginny sihahti Fredille ennen oven vetämistä kiinni perässään.

Fred ei tiennyt miten päin olla. Hän siirsi painoaan jalalta toiselle yrittäen välttää hermostuneisuutensa välittymistä Hermionelle.
”Kaikista Rohkelikoista olisit siis minun kanssani?” Fred virnisti yrittäen kuulostaa itsevarmalta. Lause kuulosti kuitenkin enemmän ylimieliseltä tokaisulta ja Hermione ei voinut olla pyöräyttämättä silmiään.
”Minun oli vastattava joku. Satuit tulemaan ensimmäisenä mieleen.” Hermione huokaisi toivoen että kuulosti välinpitämättömältä.
”Onko niin? Miten sinulle tuli ensimmäisenä mieleen minä eikä kenties Ronnieponnie, joka muutenkin seuraa sinua kuin rakkaudenkipeä koiranpentu tai kenties Percy joka on liian täydellinen ollakseen totta.” Fred sanoi naurahtaen. Hän ei voinut olla antamatta mustasukkaisuuden kuulua äänestään mainitessaan Ronin ja Percyn. Jo aiemmin kesällä Fred oli pannut merkille kuinka Ron katsoi Hermionea ja kuinka Ron hakeutui aina sinne missä Hermione oli. He olivat ystäviä kaikki kolme Ron, Hermione ja Harry. Mutta Fred tiesi ettei Ron vaikka Ron ei sitä myöntäisi, halunnut olla vain ystävä Hermionelle. Ja mitä tuli Percyyn, Hermione oli aina puolustanut Percyä kun joku oli edes ohimennen maininnut Percyn raivostuttavasta tavasta seurata sekä painostaa muita seuraamaan sääntöjä alituiseen.

”Mitä tekemistä Ronilla tai Percyllä on sen kanssa että sanoin sinun nimesi osana typerää peliä jolla ei ole mitään merkitystä?” Hermione tuohtui. Hän ei pitänyt syyttävästä sävystä Fredin äänessä. Ei hän ollut koskaan ajatellut Ronia muuta kuin ystävänään. Ajatus oli käynyt Hermionen mielessä vain kerran mutta hän oli tullut siihen tulokseen että heidän oli parempi pysyä ystävinä. Percyä hän ei koskaan ollut osannut edes ajatella sillä tavoin. Percy vain joutui jatkuvasti erityisesti Fredin ja Georgen pilkan kohteeksi mistä Hermione oli heille huomauttanut.
”Minä vain kysyin.” Fred kohautti olkiaan.
”Unohda se.” Hermione sanoi hanakasti ja Fred nyökkäsi.
Hermione palattua sisälle ja Ginnyn suljettua huoneensa oven, Ginny ampaisi istumaan sängylleen.
”No?” Hän kysyi malttamattomana.
”Ei ole mitään kerrottavaa. Käskin Fredin unohtamaan mitä vastasin pelissä.”
”Et ole tosissasi Hermione. Olisit vain sanonut että pidät hänestä.” Ginny pudisti päätään.
”Mitä merkitystä sillä olisi koska ei hän kuitenkaan näe minua niin? Muutenkin ainoa asia mitä hän sanoi oli kuinka hän oletti että olisin vastannut Ronin tai Percyn.” Hermione sanoi.
”Eli siis myönnät että pidät hänestä?” Ginny haastoi.
”En minä niin sanonut. En missään kohtaa.” Hermione intti.
”Toistele vain tuota itsellesi niin alat ehkä joskus uskoa siihen.” Ginny hymyili ilkikurisesti.

Illallisen jälkeen Harry jäi odottamaan Ginnyä rappusiin. Kun Ginny poistui illallispöydästä Harry pyysi:
”Odota Ginny. Haluan kysyä sinulta jotain.”
Ginny nyökkäsi.
”Mitä oikein on tekeillä? Hermione on outo. Ron on outo. Fred on outo-” Harry luetteli hämmentyneenä.
”Etkö sinä vieläkään ole tajunnut?” Ginny lähes huudahti. Harry pudisti päätään. Ginny nauroi.
”Harry miksi sinä luulet että sekä Hermione ja Fred ovat outoja? Tai että miksi se saa myös Ronin käyttäytymään oudosti?”
Harry ei vastannut. Hän oli ounastellut että sekä Ronin kuin Hermionenkin käytöksessä oli jotain erilaista. Harry ei kuitenkaan osannut tarkalleen sanoa mitä se oli.
”Kysy Hermionelta.” Ginny totesi ja käveli yläkertaan.
Harry seurasi Ginnyä yläkertaan ja näki Hermionen joka oli myös kävellyt portaat ylös yläkertaan.
”Hermione.” Harry sanoi ja Hermione kääntyi Harryyn päin.
”Niin?”
”Mitä on tekeillä. Sekä sinä, Ron että Fred käyttäydytte kaikki oudosti. Miksi?” Harry kysyi.
”Miten niin? En minä tiedä miksi Fred ja Ron ovat outoja. Sinun pitää kysyä siitä heiltä.” Hermione ohitti asian olankohautuksella ja jatkoi suoraan Ginnyn huoneeseen. Harry ei enää tiennyt mitä hänen olisi pitänyt ajatella.

”Miten hän reagoi?” George kysyi Frediltä, joka ei ollut vieläkään suostunut puhumaan viime illan tapahtumista.
”Lakkaa jo kyselemästä.” Fred mutisi mikä sai Georgen purskahtamaan nauruun.
”Onko Fred Weasley menettämässä vetovoimaansa?” George kiusasi.
”Hermione on eri asia. Hän on Hermione. Ei vain joku vaan hän on Ronin ystävä ja täällä joka kesä. Ehkä on vain parempi antaa olla ennenkuin möhlin asiat vielä pahemmin.” Fred mumisi enemmän itselleen kuin Georgelle.
”Jos ajattelet niin kai sen on sitten oltava niin.” George nyökkäsi.
”Niin on parempi.” Fred sanoi painokkaasti.
”En olisi koskaan uskonut tuota sinusta. Jo vain se kuinka olet noin sekaisin jonkun tytön takia ja että vielä Hermione Granger.” George nauroi.
Ei Fred uskonut sitä itsekään. Hänestä tuntui ettei hän voinut enää edes ajatella järkevästi. Ei kun hän ei voinut ajatella muuta kuin Hermionea. Fred ei tiennyt koska niin oli käynyt. Ehkä sen jälkeen kun Hermione ei ollutkaan enää vain Hermione joka vietti kesänsä heillä ja oli yksi Ronin parhaista ystävistä. Hän oli kaunis, älykäs ja aivan liian hyvä Fredille. Eihän hän tehnyt muuta kuin aiheutti ongelmia ja rikkoi sääntöjä. Hermione menestyi koulussa ja hän oli pelastanut koko velhomaailman  Tiedät kai keneltä useempaan kertaan. Ei hän oikeasti voisi pitää jostakin joka oli niinkuin Fred.