Nimi: Reznickiltä Parkille, Parkilta Reznickille
Ikäraja: K-11
Paritus: Morgan Reznick/Alex Park
Fandom: Good Doctor, Netflix alkuperäissarja
Vastuuvapaus: En omista sarjan hahmoja ja ficin sisältö on täysin viihteellisessä tarkoituksessa kirjoitettua.
Genre: Romance, Fluffy, One-Shot
Reznickiltä Parkille, Parkilta Reznickille
Siitä asti kun sekä Morgan Reznick että Alex Park olivat saaneet tietää että joku uusista lääkäreistä (kumpikin heistä oli täysin sivuuttanut sen että muillakin oli mahdollisuus) saisi johtaa leikkausta oli kilpailu heidän välillään ollut armotonta. Vaikkakin he olivat tehneet hetkellisen aselevon vakuuttaessaan erään dementioituneen potilaan vaimon luopumaan potilaan munuaissyövän hoidon jatkamisesta niin että he voisivat keskittyä elämään muutaman hyvän vuoden, tuskallisten tulevien dementian varjostamien vuosien sijaan. Silloin he olivat toimineet yhdessä. Ja palanneet yhdessä jälleen kilpailemaan leikkauksen johtamisesta. Park tahtoi johtaa leikkausta. Mutta vielä enemmän hän tahtoi ettei Morgan voittaisi. Ja hän tiesi että Morgan ajatteli samoin. Vaikkei Morgan koskaan suostuisi myöntämään mitään niin lapsellista. Park kuitenkin tiesi Morganin olevan juuri niin lapsellinen. Kaikki tiesivät. Mutta muut eivät ymmärtäneet sitä niinkuin Park. Koska hän oli itse aivan yhtä lapsellinen.
Morgan Reznick ei voinut sietää sitä kuinka Alex Park tuli ja kertoi miten hänen kuului toimia. Ehkä tälläistä ei oltu poliisilaitoksella pidetty uskomattoman älyttömänä, mutta Reznick ei voinut ymmärtää miten Parkilla oli pokkaa. Hän oli saattanut haudata sotakirveen kun he olivat hoitaneet yhdessä dementiaa ja munuaissyöpää sairastavaa miestä mutta nyt Reznick oli valmiimpi kuin koskaan voittamaan Parkin ja johtamaan vihdoin leikkausta ensimmäistä kertaa.
Vain jotta kummallekin selvisi että leikkausta päätyisi johtamaan Claire.
Ja Morgan sekä Park joutuivat jälleen neuvottelemaan rauhasta auttaessaan hoitamaan miestä jonka jalan purjekala oli lävistänyt. Eikä kumpikaan heistä olisi koskaan myöntänyt sitä mutta he toimivat yhdessä poikkeuksellisen hyvin, ottaen huomioon että he eivät voineet sietää toisiaan. Mikä myöhemmin eskaloitui siihen että he olivat tavallistakin useammin sotajalalla johon ylilääkäri Andrewsinkin oli lopulta puututtava. Park muistaa edelleen kuinka Andrews oli suutuksissaan sanonut heidän riitelevän niinkuin he olisivat olleet naimisissa vuosia johon Reznick oli vain tuhatanut vastaukseksi. Park oli nauranut ääneen koska ajatuskin siitä tuntui naurettavalta.
Silti se ei tarkoittanut etteikö Morgan ollut herättänyt hänen kiinnostustaan miltei heti, kun he olivat tavanneet ensimmäisen kerran. Eikä Reznick voinut sanoa etteikö Park olisi kiinnittänyt hänen huomiotaan. Sen pienen mahdollisuuden joka oli kätkeytynyt näihin ajatuksiin jostain muusta kuin satunnaisesta riitelemisestä työpaikalla sekä nopeasti alkaneesta kilpailusta heidän välillään oli pilannut Reznickiltä se, kun Park avasi suunsa. Ja Parkilta se kun Reznickin todellinen ylimielinen, kaikkitietävä ja päällepäsmäröivä luonne paljastui.
Kaiken jälkeen Park oli edelleen sitä mieltä että Andrewsin lausahdus siitä kuinka hänen ja Reznickin riitely muistutti vuosia naimisissa olleen avioparin riitelyä kuulosti naurettavalta. Varsinkin nyt kun he olivat olleet naimissa vasta muutaman vuoden. He eivät tarvinneet kymmeniä vuosia siihen että he saivat toisensa raivon partaalle, ainoastaan yksi erä Backgammonia riitti. Vaikka eivät he enää riidelleet niinkuin he olivat riidelleet ennen. Se oli ollut lupaus ennen heidän häitään Reznickiltä Parkille ja Parkilta Reznickille.
