Kirjoittaja Aihe: Naisten ja ryhmyjen iskemisestä, k-11  (Luettu 1100 kertaa)

Pyhimys

  • Rohkelikko
  • ***
  • Viestejä: 18
  • Mrs Fred Weasley
Naisten ja ryhmyjen iskemisestä, k-11
« : 24.06.2025 00:13:43 »
Nimi:Naisten ja ryhmyjen iskemisestä
Kirjoittaja: Pyhimys
Genre: Romance, fluffy, humor
Paritus: Fred Weasley/Angelina Johnson, George Weasley/Alice Spinnet, Viktor Krum/Hermione Granger Harry Potter/Cho Chang
Vastuuvapaus: Taas kerran leikin J.K Rowlingin omistamilla hahmoilla.
Summary: Kun kansainvälinen huispaustähti tulee Tylypahkaan, tyttöjen ja poikien välille syntyy uusia jännitteitä. Se poikiikin Fred Weasleyn teorian siitä että naisten ja ryhmyjen iskeminen on lähes samanlaista, ja miksei sitä kannattaisia kokeilla käytännössäkin?

1/5 Naiset osuvat ryhmyä lujempaa

Angelina Johnson päätti taas yhdet huispausharjoitukset etuajassa, koska Kolminvelhoturnajaisten ensimmäinen koetus oli vain muutaman päivän päässä. Koko turnajaiset osin turhautti Angelinaa, sillä turnajaisilla ei ollut merkitystä tupien välisen huispausmestaruuden kannalta. Vaikkakin Minerva McGarmiva oli ripittänyt Angelinaa muodonmuutosten tunilla huispauspokaalin säilyttämisestä, eikä hän jättänyt Angelinalle vaihtoehtoja. Eniten Angelinaa hermostutti se, että huispausotteluita ei tänä vuonna seuraisi ainoastaan Tylypahka vaan myös Beuxbatons ja Durmstrang. Ja Durmstrangissa opiskeli kukas muukaan, kuin nuorin huispauksen maailmanmestaruuskisoihin osallistunut poikkeuksellinen lahjakkuus Viktor Krum.

”Kuulkaa olen vähän miettinyt.” Fred Weasley sanoi, kun he siirtyivät Rohkelikon huispausjoukkueen miesten pukuhuoneeseen.
”Mitä olet miettinyt?” George kysyi. Fred vilkuili ovelle tarkistaakseen olivatko tytöt lähteneet takaisin linnaan, eivätkä jääneet pukuhuoneiden ulkopuolelle odottamaan häntä ja Georgea.
”Sitä, että naisten iskeminen on samanlaista kuin ryhmyjen.” Fred viimein sanoi varmistuttuaan siitä etteivät he enää olleet kuuloetäisyydellä.
George ei tiennyt olisko hänen kuulunut purskahtaa nauruun. Mutta se mitä hänen kaksoisveljensä oli juuri sanonut, kuulosti yhdeltä parhaista vitseistä mitä tämä oli sanonut. Myös Harry oli yhtälailla purskahtanut nauruun ja Fred katsoi heitä loukkaantuneena.
”Se ei ollut vitsi.” Fred tarkensi.
”Ajatelkaa nyt. Nainen on kuin ryhmy. Ensin täytyy valikoida oikea tilanne lähestyä sitä. Sitten täytyy olla varovainen ettei tule heti tyrmätyksi. Ja kun hetki on juuri oikea, täytyy suorittaa- George voisitko jo lopettaa nauramisen?” Fred sanoi kärsimättömästi. George virnisti veljelleen ja nyökkäsi tätä jatkamaan.
”Juuri oikealla hetkellä täytyy suorittaa täysosuma.” Fred lopetti lauseensa. Kuitenkaan Harry tai George eivät näyttäneet järin vakuuttuneilta.
”No jos te kerran päätätte ruveta hankaliksi, voimme kokeilla sitä käytännössä!” Fred kimpaantui.
”Mutta miten?” Harry kysyi. Hän oli ollut aikeissa kysyä miten se vaikuttaisi Kolminvelhoturnajaisiin, mutta tarkemmin ajateltuaan hän vähät välitti.
”Joulutanssiaset. Sovitaan että jokainen pyytää niin montaa tyttöä ja sitten lasketaan yhteen kaadot.”Fred sanoi, eikä Harry ollut lainkaan varma millä tavalla hän sitä tarkoitti.
”Käy minulle.” George totesi pilke silmäkulmassa.
”Häviäjä tarjoaa koko loppuvuoden kermakaljat Kolmessa Luudanvarressa!” Fred huikkasi ovelta, ja Harry mietti tarkoittiko Fred todella mitä aiemmin sanoi.

Takaisin matkalla linnaan Harry ketä tansseihin kysyisi ensimmäiseksi. Luultavasti mahdollisimman tuntematonta henkilöä, niin aiheesta ei tulisi kiusallista myöhemmin. Hän varoi visusti puhumasta aiheesta Hermionen kuullen, sillä tämä vain pitäisi ideaa loukkaavana ja aiheuttaisi turhaa eripuraa. Illalla kuitenkin nukkumaanmennessä Harry ei malttanut olla kertomatta Ronille. Tietenkin sen kuulivat myös nukkuvaa teeskennelleet Dean Thomas, Seamus Finnigan ja Neville Longbottom. Ja niin Harry päätyi selittämään heille Fredin teorian idean:
”Ja siksi meidän on pyydettävä mahdollisimman montaa, ja laskettava ketä sai eniten myöntäviä vastauksia.”
”Kuulostaa jännittävältä. Mutta oletko varma, että se on aivan hyvä idea?” Neville sanoi ja Harry nyökkäsi. Oikeasti Harry ei ollut varma. Mutta nyt oli liian myöhäistä ajatella sitä.
”Miksi ette kysyneet minua mukaan?” Ron sanoi nyrpeänä ja Harry huokaisi:
”Hermione varmasti ilahtuisi.”
Ronin kasvot värjäytivät hetkessä punaiseksi, ja tämä vetäytyi takaisin sänkyynsä.

Aamulla Fred ja George juoksivat Harryn kiinni käytävällä.
”Eilen sattui yksi juttu.” George sanoi heidän vetoonsa viitaten.
”Mitä tapahtui?” Harry kysyi huolestuneena.
”No puhuimme Georgen kanssa siitä Lee Jordanin kanssa Tällipajun lähellä ja tietenkin Krum joka jostain syystä sattui olemaan lähistöllä kuuli kaiken.” Fred täydensi.
”Kertoiko hän Irgoroffille?” Harry kysyi ja George pudisti päätään. Harry kiitti mielessään sitä kuka tahansa ei ollut antanut Krumin kertoa Irgoroffille. Vaikkakin Harry ei ymmärtänyt miten Krum oli sattunut paikalle juuri silloin kun kaksoset olivat puhuneet Leen kanssa. Mutta se oli toissijaista.
”Pahempaa. Hän tahtoi mukaan.” George huokaisi kärsimättömästi ja Fred pudisti päätään.
”Ei me kuitenkaan voida estää häntä. Muuten hän takulla kantelee Irgoroffille ja Irgoroff juoruaa varmasti Dumbledorelle.” Fred totesi synkästi.
”Mutta eihän se ole reilua. Koko koulun tytöt jonottavat hänen parikseen. Miksi hän edes tahtoisi mukaan?” Harry sanoi ihmeissään.
”Kuulemma hän halusi tehdä vaikutuksen johonkin tyttöön ja hänelle oli kerrottu sen onnistuvan parhaiten saamalla tyttö mustasukkaiseksi.” George totesi.
« Viimeksi muokattu: 26.06.2025 19:03:06 kirjoittanut Pyhimys »
Let the feast begin

Pyhimys

  • Rohkelikko
  • ***
  • Viestejä: 18
  • Mrs Fred Weasley
Vs: Naisten ja ryhmyjen iskemisestä, k-11
« Vastaus #1 : 26.06.2025 17:48:20 »
2/6 Fred Weasleyn kiinnostus ryhmyihin, tosin enemmänkin jahtaajiin

Kaikki kolme, tosin nyt neljä olivat aloittaneet etsimään ensimmäistä kohdettaan. Fred oli iskenyt silmänsä Angelina Johnsoniin. Jos totta puhuttiin jo Tylypahkan kolmantena vuonna. Ja aina kolmannesta vuodesta Tylypahkassa lähtien Fred oli nähnyt Angelinan tyystin eri tavalla kuin ketään muuta. Angelina oli kaunis, hauska ja mahtava huispauksessa, eikä Fed voinut sivuuttaa sitä ettei hänen tunteensa Angelinaa kohtaan olleet ainaostaan ystävyyttä. Fred päätti kysyä Angelinaa tansseihin kanssaan jossain missä Harry ja George näkisivät niin ettei hänen erikseen tarvitsisi todistaa saaneensa Angelinan parikseen tansseihin. Jos hän saisi. Fred uskoi omiin mahdollisuuksiinsa mutta samaan aikaan mahdolliset rukkaset Angelinalta olivat varjostaneet Fredin ajatuksia aamusta asti.

Sen lisäksi Fred oli koko päivän yrittänyt keksiä miten he voisivat pitää listaa kenenkin ”kaadoista” kenenkään huijaamatta tuloksissa.
”Hermione hei. Miten voi pitää taikakeinoin lukua jostain niin, että kaikki jotka pitävät lukua joutuvat kirjaamaan ne totuudenmukaisesti.” Fred sanoi tarkistaen ettei kukaan muu oleskeluhuoneessa kuunnellut.
”Miten niin?” Hermione kysyi epäilevästi.
”Tarkoitan läksyjen merkitsemistä. Ja George on niissä aina jäljessä vaikka väittää tehneensä.” Fred sanoi ilmekään värähtämättä.
”Te kaksi alatte merkitä läksyjä yhtä suurella todennäköisyydellä kuin Kalkaros adoptoisi Harryn pojakseen.” Hermione totesi ja Fred yritti pitää ilmeensä peruslukemilla.
”Jos te alatte myymään niitä myrkkyjänne joita kehititte kesällä-” Hermione oli sanomassa mutta Fred keskeytti:
”Ei me niitä Tylypahkassa aijottu myydä vaikka täällä olisi loistavat markkinat, kiitos ideasta Hermione. Mutta olisimme halunneet kuitenkin pitää listaa kaikesta kehittelemästämme ja no ideana on että keksimme itse kaiken ja siksi lista täytyy noitua ettei kukaan muu pääse tekemään siihen muutoksia.” Fredin selitystä vieläkään täysin ymmärtämättä Hermione vastasi:
”No on mahdollista tehdä yksinkertainen rehellisyystaika siihen mihin haluatte merkitä kaiken keksimänne moskan ja manata siihen ilmestymään uusimmat tiedot niin ettei niitä pysty jälkikäteen muokkaamaan. Mutta silti en ymmärrä-”
”Kiitos, ja varo ettet ala kuulostaa enempää Percyltä sillä tuota menoa sinustakin tulee valvojaoppilas!” Fred huikkasi juostessaan poikien makuusaleihin.

Hetken aprikoituaan Fred mietti mikä olisi paras mahdollinen tapa kertoa kaikille muille listasta. Pöllöposti koulun sisällä keräisi liikaa huomiota ja herättäisi turhia kysymyksiä. Hän päätti lainata Harryn matka-arkussa olevaa Kelmien karttaa, etsiä kaikki ja toimittaa tiedon henkilökohtaisesti. Georgen hän tiesi olevan kirjastossa jonkin Korpinkynnen perässä, Harry oli luultavasti Hagridin luona Ronin ja Hermionen kanssa mutta Krumista hänellä ei ollut tietoa. No Harry, Ron ja Hermione saisivat auttaa etsimään hänet, sillä Fred tiesi että nämä änkeäisivät mukaan kuitenkin. Vaikka silloin Hermionelle pitäisi keksiä taas jokin uusi veruke asiasta.

Tehdessään lähtöä Hagridin mökistä, Fred kieltäytyi ainakin neljättä kertaa teestä. Viimeinkin luvattuaan tulla minä tahansa muuna päivänä, hän pääsi ulos Harryn, Ronin ja Hermionen kanssa.
”Meidän täytyy etsiä Viktor Krum.” Fred sanoi, kun nämä olivat kääntymässä linnaa kohti.
”Miksi?” Ron ihmetteli ja Fred vastasi:
”Krumilla ja Harryllä on kuvaukset Päivän Profeetan juttuun tämän vuoden ottelijoista.” Fred sanoi iskien vaivihkaa silmää. Harry tiesi mitä hän tarkoitti. Se siis liittyisi jollain tapaa vetoon.
”No siinä tapauksessa minä menen kirjastoon. Professori Lipetit antoi uskomattoman pitkän tutkielman tehtäväksi perjantaihin mennessä” Hermione sanoi ja kääntyi takaisin linnaan. Ron mutisi seuraavansa häntä ja Hermionen selän loitottua turvallisen kauas Harry kysyi:
”Liittyykö tämä vetoon?”
”Kyllä. Tein meille pergamentin johon ilmestyy jokaisen myöntävät vastaukset. Listaa ei voi peukaloida jälkeenpäin, koska noiduin sen.” Fred kiirehti lisäämään.
”En minä-” Harry oli sanomassa mutta Fred huokaisi dramaattisesti:
”Et sinä mutta rakas veljeni saattaisi hyvinkin yrittää jotain vastaavaa.”
Päästyään Durmstrangin laivan luo he näkivät raskaat turkiksensa riisuneet oppilaat hiekalla pelaamassa shakkia ja juomassa kermakaljaa. Harryn ja Ronin seuratessa heidän tekemisään, Fred porhalsi Viktor Krumin luo.
”Tässä on pergamentti mihin kaikkien saamat myöntävät vastaukset ilmestyvät.” Fred osoitti kullanvärisiä nimikirjaimia ja rivejä niiden alla. Viktor kääntyi katsomaan listaa tarkemmin. Hänen taskustaan luiskahti pieni pergamentinpala, jossa olivat nimikirjaimet H.G. Krum nosti sen lievästi punastuneena, eikä Fred voinut kieltää etteikö häntä kiinnostanut mitä kirje sisälsi.
”En suosittele haaskaaman aikaa tuloksien vääristelyyn, sillä olen taikonut sen.” Fred totesi lyhyesti.
”Ei se haittaa. Minua kiinnostaa vain yksi vastaus.” Viktor sanoi tyynesti ja Fred kääntyi takaisin Roniin ja Harryyn.

Kun Fred käveli huispausharjoituksiin, hän mietti kuumeisesti parasta ajankohtaa lähestyä Angelinaa. Huispauskenttä ei kuitenkaan soveltunut siihen, sillä harjoitukset veisivät Angelinan huomion kokonaan. Saavuttuaan pukuhuoneeseen, Fred näki Harryn selittämässä Georgelle hänen pergamentistaan. Ainoastaan onnellisena siitä, että edes yksi asia oli hoidettu pois alta kevensi hänen sydäntään huomattavasti. Puhumattakaan siitä, kun Fred näki Angelinan lentävän uskomattomia syöksyjä pelottomasti kohti maalisalkoja.
”Hei Johnson!” Pansy Parkinson huusi katsomosta. Osa Luihuisia oli kerääntynyt sinne tapansa mukaan häiritsemään Rohkelikon harjoituksia.
”Miksi joku tahtoisi kampauksen joka saa näyttämään siltä, että päästäsi kasvaa matoja?” Pansy jatkoi ilkkuen. Angelina oli laskeutunu tarkistaakseen kaikki paikallaolijat, ja pyöritti yhden letitetyistä hiussuortuvistaan sormensa ympärille. Angelina näytti hiukan nolostuneelta ja Fred hihkaisi:
”Se on minun vikani Pansy. Tarkoitukseni oli taikoa hänen sinun näköiseksesi pilan päiten. Koska Angelina on muuten niin vetävä ajattelin että olisi hauskaa tehdä hänestä ruma, joten koitin jäljitellä sinua mahdollisimman tarkasti.”
Muut Luihuiset Pansyn ympärillä yrittivät pidätellä naurua. Harry ja George katsoivat kumpikin toisiinsa yrittäen hillitä tirskumistaan ja Alicia kikatti äänekkäästi.
”Sanoitko sinä minua juuri vetäväksi?” Angelina sanoi hymyillen pieni pilke silmäkulmassaan.
”Taisin sanoa neiti Johnson. Ja tarkoitin sitä myös.” Fred lähti leikkiin mukaan.

Harjoitusten jälkeen oleskeluhuoneessa, Fred päätti vihdoin toteuttaa suunnitelmansa viimeisen osan. Täysosuman.
”Kuule Lee, luuletko että olisi mitään mahdollisuutta siihen että Angelina Johnson lähtisi joulutanssiaisiin kanssani?” Fred sanoi tarkoituksellisen kova-äänisesti, niin että kaikki kääntyivät kuuntelemaan.
”Voi olla. Voi olla. Mutta sinun pitää kysyä häneltä.” Lee virnisti.
”Niin. Siispä minun on koitettava onneani. Angelina tuletko kanssani joulutanssiasiin?” Fred sanoi juhlallisesti. Harry ja George kääntyivät välittömästi katsomaan, mitä Angelina vastaisi.
”Tietysti tulen.” Angelina sanoi säteillen ja Fred iski silmää. Myöhemmin illalla, Fred ja George hiipivät Harryn makuusaliin.

”Harry.” George kuiskasi. Harry nousi sängylleen ja hieroi silmiään.
”Mitä nyt?”
”Katso!” Fred huusi. Ääni vain sattui olemaan niin kova, että kaikki muutkin heräsivät siihen. Ron kömpi ylös sängystään, Dean Thomas vuorostaan nousi istuvalleen ja Neville räpytteli silmiään.
”Mitä nyt? Onko joku jo voittanut?” Ron kysyi hajamielisesti.
”Harry! Et kai oikeasti ole kertonut meidän kantelupukkipikkuveljellemme?” Fred sihahti.
”Turhaan sinä enää kuiskaat, olemme jo hereillä. Dean sanoi nousten sängystään.
”Hyvä on. Kun kaikki kerran näyttävät tietävän puhu vain Fred.” George sanoi luoden ärtyisän silmäyksen Harryyn.
”Katsokaa tätä.” Fred veti pergamentin esiin. Fredin nimikirjainten alla näkyi yksi viiva. Georgen ei näkynyt yhtään, eikä Harryn. Viktor Krumin nimikirjainten alla näkyi sen sijaan kymmenen.
”Hän on muokannut listaa.” Ron sanoi.
”Tai siis eihän hän ikinä edes puhu kenellekkään. Ja hän on Irkoroffin oppilas joten hän olisi helposti voinut noitua tuon.” Ron jatkoi.
”Se ei ole mahdollista. Minä manasin listan niin ettei tuloksia voi väärentää. Ne ilmestyvät muokkaamattomina joulutanssiaspäivään asti ja en tosiaankaan usko, että Krum on läheskään yhtä ilmiömäinen oppitunnilla kuin luudanvarrella.” Fred totesi koleasti.
”Mikä teitä hänessä rassaa niin paljon?” Harry kysyi ihmeissään. Huispausten maailmanmestaruuskisoissa kaksoset olivat tuntuneet olevan täydellisen vakuuttuneita siitä, että Viktor Krum oli huispaustaivaan lahja kaikille huispausta seuraaville.
”Se rassaa, että hän haki Kolminvelhoturnajaisiin vaikka hänellä takuulla on holvi täynnä kultaa ja turvallisen varma ura yläilmoissa.” George sanoi ja Fred nyökkäsi.
”Toisin kuin meillä, joilla ei ole taskussa edes kahta kaljuunaa osumaan toisiinsa.” Fred lisäsi täydentäen veljeään.
”Ja sehän on selvää että hän voittaa. Sekä Kolminvelhoturnajaiset, että vedon.”
”Mutta Harry ja Cedric johtavat kolminvelhoturnajaisten pisteissä. Neville huomautti.
”Käytä aivojasi Neville. Jos tilanne alkaa näyttää huonolta, Irkoroffilla on taatusti pari taikatemppua takataskussa.” Fred tuhahti kärsimättömästi.
”Pointti on kuitenkin se, että me ollaan pahasti häviämässä ja voitte olla varmoja ettei Fred ja George Weasleytä noin vain lyödä.” George sanoi iskien veljelleen silmää ja Fred hymyili salamyhkäisesti. Harry tiesi heti että Weasleyn kaksoset olivat keksineet jotain Krumin päänmenoksi.
Let the feast begin

Pyhimys

  • Rohkelikko
  • ***
  • Viestejä: 18
  • Mrs Fred Weasley
Vs: Naisten ja ryhmyjen iskemisestä, k-11
« Vastaus #2 : 30.06.2025 23:21:47 »
3/6 George Weasley ja mahdottoman kiperä pelitilanne

George ja Fred olivat suunnitelleet huolella, miten tasaisivat tilit bulgarialaisen huispaajan kanssa. Se ei kuitenkaan ollut vienyt Georgea yhtään eteenpäin heidän tekemässään vedossa. Veljeään fiksumpana George oletti, että olisi edellä Frediä mutta tilanne näytti huonolta niin hänen kuin Harrynkin kannalta. George käveli kolmannen kerroksen luutakomeron ohi. Siellä hänen ja Alicia Spinnetin huulet olivat kohdanneet useammin kuin kerran. Kukaan Frediä lukuun ottamatta ei tiennyt Georgen yöllisistä seikkailuista siihen samaiseen komeroon, joka kuitenkin tuntui niin kaukaiselta. Se oli loppunut viidentenä vuonna, kun Alicia oli suuttunut Georgen tavattua erään korpinkynsitytön Tylyahossa. Eivät he missään kohtaa varsinaisesti seurustelleet, ja George oli saanut kuvan ettei Alicia edes ollut kiinnostunut seurustelusta. Kuitenkin siinä hän oli. Kaipaamassa tytön käsiä hänen pitkäksi kasvaneissa hiuksissaan. Ja tahtoa kaiken sen takaisin.

Lähestyvien askelien ääni havahdutti Georgen hänen ajatuksistaan. Hän oli varma että askeleet kuuluisivat Vorolle joka ei malttanut odottaa saavansa Georgen liemeen, sillä missä Georgen pitäisi olla oli poikien makuusali Rohkelikkojen tornissa. Ei kolmannen kerroksen käytävä. Ja jos se ei olisi Voro niin hän saattaisi törmätä Kalkarokseen minkä jälkeen Rohkelikkojen tupapisteet olisivat miinuksella koko kaksosten lopun kouluajan Tylypahkassa.

”Hei.”

Ääni ei ollut Voron eikä Kalkaroksen. Vaan Alician. Eikä George ollut varma oliko se yhtään parempi kuin se että Voro tai Kalkaros olisi yllättänyt hänet.

”Hei.” George sopersi. Hän ei tiennyt miten hänen olisi kuulunut olla.
”Etkö saanut unta?” George jatkoi yrittäen vähentää tilanteen kiusallisuutta. Alicia hymyili. Sitä samaa hymyä joka sai Georgen polvet notkahtamaan. Joka kerta.
”En.” Alicia pudisti päätään. Yhä hymyillen.
”Alicia. Minä-” George aloitti mutta Alicia pudisti jälleen päätään.
”Anna minun miettiä huomiseen.” Alicia sanoi ennenkuin käveli Georgen ohi, kohti Rohkelikkojen oleskeluhuonetta.

Seuraavana päivänä viimeisen oppitunnin jälkeen päästyään oleskeluhuoneeseen, Fred tarttui veljensä käteen ja veti hänet Hermione luokse, joka teki muodonmuutosten läksyjä.
”Hermione.” Fred sanoi katsoen häntä koiranpentuilmeellä.
”Niin Fred?” Hermione sanoi nostamatta katsettaan pergamentista.
”Jos me tahdottaisiin tallentaa jotakin, niinkuin esimerkiksi puhetta onko siihen jotakin jästilaitetta?” Fred kysyi varovasti.
”Moniakin, mutta ne eivät toimi Tylypahkassa.” Hermione totesi. Fred kirosi hiljaa. Miten hän oli voinut unohtaa sen? Kun heidän alkuperäinen ajatuksensa osoittautui hyödyttömäksi he lähtivät oleskeluhuoneesta, jotta he voisivat keskustella suunnitelmastaan Hermionen kuulematta.
”Mitä me nyt teemme?” Fred kysyi.
”Luulen, että meidän on kerrottava eräälle joka mielellään levittää sanaa mielenkiintoisesta romanssista.” George totesi virnistäen. Fred tajusi idean ja he lähtivät oleskeluhuoneesta.

Kirjasto oli täydellinen paikka toteuttaa suunnitelma. Fred ja George olivat udelleet Ronilta missä Krum yleensä vietti aikansa Durmstranging laivaa lukuunottamatta ja se oli Tylypahkan kirjastossa.  He myös tiesivät tarkalleen, kuinka lähestulkoon aina eräs tietty toimittaja saapuisi ahdistelemaan Krumia loputtomilla kysymyksillään tämän rakkauselämästä. Tärkeintä olisi kuitenkin, että Rita Luodiko harhauttaisi Krumia sen aikaa, että kaksoset saisivat eräälle tietylle noidalle osoitetun käsiinsä, minkä e olivat aikaisemmin nähneet putoavan bulgarialaisen taskusta.

Rita ilmestyi juuri ihanteellisella hetkellä, kun Fred ja George olivat valmistautuneet kutsumaan kirjeen kutsuloitsulla huispaajan taskusta, jossa se näytti yhä olevan.
”Onko sinulla vaikituista tyttöystävää? Odottaako valittusi kenties kotona Bulgariassa vai onko huomiosi napannut jokin Tylypahkan nuorista noidista?” Rita seurasi Viktoria tämän karatessa Luodikolta hyllyjen väliin, parhaansa mukaan. Nopeammin kuin Merlin ehti sanoa, George piti kädessään pergamenttiliuskaa, jossa oli Hermione Grangerin nimikirjaimet. Kaksoset ryntäsivät takaisin Rohkelikon oleskeluhuoneeseen ja Fred huusi:
”Katso Hermione!” Hermione kääntyi ihmeissään Frediin ja Gerogeen päin. Pojat pidättelivät nauruaan antaessaan pergamentin hänelle, ja kuvitellessaan Viktor Krumin ilmeen kun hän ei löytäisikään sitä enää taskustaan. Avattuaan kirjeen ja luettuaaan ensimmäisen rivin Hermione lehahti tulipunaiseksi. Hän kysyi:
”’Miten saitte tämän?”
”Hän käski toimittaa sen henkilökohtaisesti.” George sanoi.
Let the feast begin