Kirjoittaja Aihe: Teetärskyt (S)  (Luettu 800 kertaa)

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 243
Teetärskyt (S)
« : 20.06.2025 07:07:49 »
Fikin nimi: Teetärskyt
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: S
Fandom: Harry Potter
Päähenkilö: Harry (paritukset selviävät lukemalla)
Tyylilaji: Draama, huumori
Vastuuvapaus: Sekä Harry Potterin että tv-ohjelman Dinner Date oikeudet kuuluvat jollekin aivan muulle kuin minulle. En saa tästä fikistä rahaa tai muutakaan korvausta.

Yhteenveto: Televisio on vihdoin rantautunut velhomaailmaan ja ohjelmatarjonta on päätetty pitkälti kopioida jästeiltä. Näin jästi-Britannian televisiossa suosiota niittänyt Dinner Date saa velhovastineensa.
tai:
Sinkkumies Harry lähtee treffeille kolmen ruuanlaittotaitoisen velhon kanssa ja valitsee viikon päätteeksi heistä yhden, jonka kanssa edetään santsauskierrokselle asti!

Alkusanat: Hyvää juhannusta! Olen joskus juhannuksena päätynyt katsomaan televisiosta jouluelokuvia (ainakin leffaa Rakkautta vain), ja se tuntui niin mukavan hassulta, että ajattelinpa juhannuksen olevan oiva aika julkaista täällä erikseen Finin viime vuoden joulukalenteriin rustaama fikkini! :D

Olen jo monta vuotta tykännyt katsoa telkkarista Sinkkuillallista, ja jossain vaiheessa tajusin, että siinä konseptissa olisi annettavaa myös fikkimaailmassa.

Fikki on AU ainakin siten, että (melkein) kaikki elävät. Sanotaan vaikka niin, että viidentenä vuonnaan Harry älysi käydä kunnolla Kalmanhanaukiolla tarkistamassa, onko Sirius kotona, ja sillä on sitten ollut perhosvaikutuksensa. Hurraa!



Teetärskyt


Tervetuloa Teetärskyille! Tässä ohjelmassa velhot ja noidat etsivät tosirakkautta hyvän ruuan ääreltä. Seuraamme sinkkutaikurimme matkaa makujen maailmassa, kun hän viettää illan kolmen sokkotreffiseuralaisensa kanssa. He loihtivat sinkullemme toinen toistaan upeamman kolmen ruokalajin illallisen tavoitteenaan voittaa sinkun sydän omakseen. Viikon lopuksi sinkku pääsee valitsemaan, kenet hän haluaa nähdä uudelleen santsauskierroksen merkeissä.

Tällä kertaa vuorossa on jouluinen erikoisjakso. Julkkissinkkumme on 35-vuotias Harry, joka ei paljoa esittelyjä kaipaa ja joka on päätynyt takaisin markkinoille jo jokin aika sitten. Käsittämätöntä mutta totta!


HARRY: Menin pian Tylypahkan jälkeen naimisiin ja sain kaksi eikä kun kolme lasta. Kolme. Siinä meni muutama vuosi ihan mukavasti, ei valittamista. He ovat oikein kivoja lapsia, fiksuja kuin mitkä. Asioilla on kuitenkin taipumus, tuota, muuttua ja niin päädyin eroamaan. Ystäväni ilmoitti minut tähän ohjelmaan. Sanoi seuranneensa tätä joululomilla vanhempiensa kanssa, jästiversiota siis. Kuulemma ihmisille käy tässä aina välillä jopa hyvin. Pitikö minun kertoa myös harrastuksistani tai jotain? Pidän kovasti huispauksesta. Poikani, molemmat heistä, ovat siinä valtavan hyviä. Lily on vielä niin pieni, etten ole saanut antaa hänelle luutaa. Joo, minulla on kolme lasta. Kuten taisinkin jo sanoa…

Harry on ollut sinkkuna kolme vuotta. Millainen mies Harrya viehättää?

HARRY: Jaa, okei, öh, no, pidän kaikenlaisista miehistä. Tai voisin kuvitella pitäväni. En ole kauhean kranttu. Hauskoilla jutuilla ja huolettomalla asenteella pääsee jo pitkälle.

Entä millaisesta ruuasta Harry pitää?

HARRY: Rakastan siirappitorttuja. Kotitonttuni Oljo sanoo, etten voisi elää ilman niitä, ja hän on varmaan oikeassa. Oljo on siis vähän niin kuin ennakkoperintötonttu. Olisin vapauttanut hänet jo ajat sitten, jos hän vain suostuisi ottamaan vaatteet vastaan eikä tunkisi niitä mielenosoituksellisesti viikattuina piironginlaatikkoon. Ja jos pitää valita jokin suolainen ruoka, niin mikään ei voita perinteisiä kotiruokia, munuaispiirasta ja sen sellaista. Itse en kauheasti ruokaa laita, koska Oljo ottaisi sen tosi henkilökohtaisesti.

Harry saa tarkasteltavakseen viisi ruokalistaa, jotka on laatinut viisi potentiaalista sokkotreffiehdokasta. Jokainen heistä on suunnittelut kolmen ruokalajin aterian, mutta Harry piipahtaa ainoastaan kolmen hurmurin luona. Hän valitsee seuralaisensa sen perusteella, keiden ruokalistat vaikuttavat kaikista lupaavimmilta. No niin, millaisia mahtavat olla miehet ruokiensa takana?

HARRY: Okei, ensimmäinen ruokalista.   

Harry ottaa ruokalistan käteensä, ja samaan aikaan me hyppäämme katsomaan, kuka listan takana piilee.

VIKTOR: Hassu juttu. Mina luulin, että olisin se joka… joka ei pane nyt ruokaa. Etta mina olisin se julkkis tassa. No. Ehka en ole enaa niin kuuluisa kuin joskus. Enka ole tapaillut ketaan pitkaan aikaan. Ei, en ole hirvean yksinainen. Yksin oleminen. Se on ihan ok. Olisi silti mukava tavata joku, jonka kanssa… niin. Voisimme vaikka huispata yhdessa. Ja syodakin yhdessa. Bulgarialainen ruoka on erinomaista.

Ensimmäisen ruokalistan on laatinut 38-vuotias Viktor:

PERINTEISTÄ BULGARIALAISTA PAPUKEITTOA
TÄYTETTYJÄ VIININLEHTIÄ JA TÄYTETTYJÄ PAPRIKOITA
BAKLAVAA JA HEDELMIÄ
Vesela Koleda!

Saako tämä balkanilainen ruokalista Harryn haltioihinsa vai onko luvassa liikaa eksotiikkaa munuaispiiraiden ystävälle?

HARRY: Bulgarialaista papukeittoa. Tunnen vain yhden bulgarialaisen, enkä usko… Mutta mitä jos se on hän? Voisinko valita jonkun jo ennalta tutun? En tiennyt, että hän pitää miehistä. Tietysti tämä voi myös olla ihan kuka vain bulgarialainen velho. Mutta silloinhan minun pitäisi osata bulgariaa. Vesela Koleda, Vesela Koleeeda, mitä ihmettä se edes tarkoittaa?

Ei mitään hätää, Harry. Sinulle yritettiin vain toivottaa hyvää joulua. Siirrytäänpä suosiolla kurkistamaan toisen ruokalistan taakse.

SIRIUS: Sitä luulee nähneensä jo kaiken, mutta sitten löytyykin vielä tällainen jästihassutus, joten miksei sitä tylsyyttään olisi tarjoutunut mukaan. Olenhan seikkailijaluonne, tykkään kokeilla kaikenlaista, aika hullujakin juttuja. Pidän oven aina avoimena uusille mahdollisuuksille, joten jos tämän ohjelman avulla ei miesasioissa onnista, niin tiedoksi vain tutut ja tuntemattomat, minulle saa pöllötellä! Haha. No joo. Oli itse asiassa aika vähällä, että yhdestä jutusta olisi tullut jotain erityistä, mutta siitä on vuosia eikä siitä lopulta tullut mitään koska… no, se on aivan oma tarinansa se. Hänkin saa toki heittää minua pöllöllä. Jos haluaa. Jos tästä teetärskyilystä ei siis tule mitään. Kai hänellä on televisio? Muutoin tämä vuodatus on aivan turha.

Toisen ruokalistan on laatinut 56-vuotias Sirius:

Jos nämä eivät sulata sinua heti kättelyssä, voin lämmittää sinua itsekin…
LÄMPIMÄT LEIPÄSET JA PARI TULISTA JOULUMAKKARAA
Tai ehkä tutustutaan ensin ranskalaisten ja bissen äärellä…
KALAPERUNAT KALJAKASTIKKEELLA JA HERNEILLÄ SEKÄ JOULUOLUELLA
Ja lopulta huomaat, ettei ole koiraa karvoihin katsominen…
SUPERSOTKUINEN JA ALALUOKKAINEN ETON MESS

Runoratsu on hirnunut!

HARRY: Vaikuttaa romantikolta. Sanavalinnat ovat vähän överit, mutta toisaalta hän on kovasti yrittänyt tehdä vaikutuksen, mikä tuntuu kivalta. Kalaperunat kaljakastikkeella kuulostavat jännältä. Taitaa olla rento tyyppi. Voisin hyvinkin pitää hänestä. Okei, entäs lista kolme?

Kolmannen ruokalistan takaa paljastuu…

RON: Olen ruuanlaittajana ihan toivoton, mutta ainakin tykkään paljon ruuasta, joten eikö se ole puoli voittoa? Olisi kiva löytää joku tyyppi, joka nauraisi jutuilleni ja joka myös nauttisi hyvästä ruuasta. Ja jonka kehtaisi esitellä kotona joulupäivällisellä. En mielestäni pyydä liikoja. Ajattelin lumota tämän tyypin äitini luotto-ohjeiden avulla, koska yksi miljoonaan kertaan testattu resepti on varmasti parempi kuin tusina uutta hömpötystä. Vaimoni, siis entinen vaimoni, oli samaa mieltä, ja hän ei käsitä kokkailusta sitäkään vähää mitä minä!

Kolmannen ruokalistan on laatinut 35-vuotias Ron:

Ensimmäinen siirto…
MEHEVÄÄ KAALIPIIRAKKAA
Kunnon muona sotilaan tiellä pitää…
HURJAN HYVÄÄ HANHEA RUUSUKAALILLA JA POTUILLA
Pattitilanne vai sittenkin matti…
MAAILMAN PARASTA SIIRAPPITORTTUA

Näyttäisi siltä, että ainakin jälkiruoka on Harryn mielestä voittajavalinta.

HARRY: Siirappitorttua! Mahtavaa! Otan tämän, ihan sama mitä muissa listoissa on. Vihjeet antavat vaikutelman, että kyseessä on shakinpelaaja. Jos en tietäisi paremmin, väittäisin että tämän takana on paras ystäväni. Mutta sivuutin jo ensimmäisen listan sillä perusteella, että ruuanlaittaja on ehkä joku tuttu, eli en voi ohittaa tätä samalla perusteella. Enkä ohittaisikaan, koska voi pojat, siirappitorttua en hylkäisi mistään hinnasta. No niin, mitä löytyy neljänneltä listalta?

Niin, mitä sieltä löytyykään?

SEVERUS: Joka aamu herään ja hämmästyn etten sittenkään ole kuollut. Nyt todella toivoisin olevani. En ymmärrä mitä teen täällä. Näin jokin aikaa sitten unta, jossa eräs… ihminen kehotti minua jatkamaan elämässäni eteenpäin, mutta en ollut varma mitä hän tarkoitti. Tuskin ainakaan tätä. Olen varmaankin seonnut tai joku on juottanut minulle kollotuslitkua, ei tämä muutoin ole selitettävissä. No… jos aivan totta puhutaan, se uni sai minut kirjoittamaan eräälle vuosikausien takaiselle, tuota, tuttavalleni, ja hän, Merlin paratkoon, suositteli minulle ensin terapiaa ja sitten tätä ohjelmaa. Hän on jästiksi yllättävän hyvin perillä velhomaailman asioista, luultavasti hän on katkera. Hän ei tosin kertonut, että täällä etsitään nyt miestä miehelle, ja minun täytyy kyllä sanoa, että en ole lainkaan sellainen. Laadin ruokalistani vain jotta se jästinhaahka lakkaisi kirjoittamasta minulle yhä uudestaan. Se määrä jästipostia on nöyryyttävää.

Neljännen ruokalistan on laatinut 55-vuotias Severus:

ALKURUOAKSI KARKEAA SELLERILIENTÄ
PÄÄRUOAKSI SAMEAA LAHNAKEITTOA
JÄLKIRUOAKSI KITKERÄÄ KARVIAISKIISSELIÄ

Jopas! Joku yrittää harvinaisen hanakasti tulla valituksi.

HARRY: Tämä on tosi kummallinen. Ei mitään selityksiä tai vihjeitä. Ja ihan kuin ruuat olisi tarkoituksella valittu oudoiksi ja luotaantyöntäviksi. Eikä tässä ole mitään jouluun viittaavaakaan. Minua oikeastaan kiinnostaisi tavata tämä kaveri, hän on varmasti aikamoinen persoona. Hassua, että nämä ovat kaikki nestemäisiä ruokalajeja. Vau. Okei, viimeistä viedään.

Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä meillä on:

DRACO: Olen ollut ihastunut niin kauan kuin muistan. Niin kauan että se tuntuu jo fyysisenä kipuna. En tiedä miksi kerroin tästä. En… No. Osaan laittaa ruokaa. Toivon että siitä on apua.

Viidennen ruokalistan on laatinut 35-vuotias Draco:

Minne ovat kaikki hyvät miehet kaikonneet, missä ovat kaikki jumalat…
SINISIMPUKAT VALKOVIINISSÄ
Odotan sankaria vaikka koko jouluyön läpeensä…
JOULUKALKKUNA HANHENRASVASSA PAISTETUILLA PERUNOILLA JA KARPALOILLA
Aistin hänen tulonsa kuin lieskat veressäni…
RAIKAS SIIRAPPITORTTU SAMPPANJAKERMAVAAHDOLLA JA LIEKITETYILLÄ KONJAKKIMANSIKOILLA

Jo toinen runoniekka! Tosin nämä säkeet kuulostavat etäisesti tutuilta…

HARRY: Uskomatonta, taas siirappitorttua! Samppanjakermavaahto ja liekitetyt konjakkimansikat kuulostavat kyllä turhankin tyylikkäältä, samoin simpukat, mutta olen valmis kokeilemaan uutta. Tämän listan lukeminen tekee jollain tavalla tosi tyytyväiseksi. Kuin kohtaisi vanhan ystävän. Erikoista. Nuo runoilut ovat huvittavia. Tällä tyypillä on draamantajua.

Harry on katsonut läpi kaikki viisi ruokalistaa. Mitkä niistä olivat hänelle kaikista mieluisimmat?

HARRY: Valitsen listat kolme ja viisi. Tietenkin. Sitten otan… tuon rennon romantikon eli kakkosen. Tai oikeastaan… ehkä kuitenkin otan vain yhden siirappitorttulistan. Mutta kumman? No, hmm, ehkä tuon viitosen, se oli ainakin tosi erikoinen. Ja voi härklöntti, saatan olla ihan hölmö, mutta minua ihan totta kiinnostaa, millainen mies on numero nelosen takana. Otan siis rohkeasti sen. Ei tässä turhaan olla rohkelikkoalumneja!

Harry valitsi siis seuralaisikseen Siriuksen, Severuksen ja Dracon. Seuraavina kolmena iltana hän pääsee heidän kestittäväkseen, mutta kenen kanssa hän lopulta haluaa vielä toisillekin treffeille?

*

Ensimmäisenä ruoanlaittovuorossa on Sirius, joka ei pelkää keittiötä. Enää.

SIRIUS: Ruuanlaitto muuttui helpommaksi, kun sain oman asunnon monen vuoden, mmm, odotuksen jälkeen. Asuin jonkin aikaa äitini talossa ja se oli helvetillistä. En ikinä tehnyt ruokaa. En yksinkertaisesti pystynyt. Kaikkialla löyhkäsi ylimielisyydeltä ja kuolemantoiveelta. Yritä siinä sitten innostua uppopaistamaan muutakin kuin sielusi.

Entä millaista sielukkuutta Sirius hakee unelmiensa miehessä?

SIRIUS: Unelmiin ei kannata liikaa takertua tai elämä huitelee ohi niin että verhot vain liehuvat. Olen itse aika äänekäs, joten tykkään kuuntelijasta. Vastakohdat vetävät tunnetusti puoleensa. Viehätyn hiljaisesta viisaudesta, mutta lisäksi silmäkulmassa saa olla sitä kuuluisaa pilkettä, se jos mikä on kuumaa. Arvet eivät mielestäni rumenna ihmistä, ne ennemminkin kertovat, että ihminen on ollut elossa ja on yhä. Minusta on kiva, kun ihmiset pysyvät elossa.

Syvällinen vastaus kepeäksi tarkoitettuun kysymykseen.

SIRIUS: Vanhemmiten sitä pysähtyy ajattelemaan asioita. Niin kuin sitä hetkeä lähemmäs neljäkymmentä vuotta sitten kun olisi pitänyt vain uskaltaa. Nykyään näkee niin kirkkaasti, paljon kirkkaammin kuin aikoinaan. Sääli sinänsä. No niin, se siitä, aika sotkea paikkoja.

Sirius aloittaa jälkiruuasta eli Eton messistä. Kaikesta huolimatta hän vaikuttaa arvostavan perinteitä… tiettyyn pisteeseen asti.

SIRIUS: Tiedän että valitsin kaikista arvattavimman jälkiruuan, mutta tämä on oikeasti myös kaikista parasta. Varsinkin, kun tästä tekee vielä astetta sotkuisempaa kuin ohje ehdottaa.

Sirius ei tietenkään ole vielä tietoinen Harryn ehdottomasta suosikkijälkiruuasta. Ei anneta sen haitata. Sirius aloittaa valmistamalla marengin. Itse kuten kuuluukin.

SIRIUS: Mieleni teki hankkia valmiita pikkumarenkeja, mutta äärimmäisen ankara omatuntoni ei sallinut minun huijata heti ensimmäisessä kaarteessa.

Sirius erottelee valkuaisen onnistuneesti keltuaisesta.

SIRIUS: Ei tullut puheeksi, saako käyttää taikuutta. Mikä ei ole erikseen kiellettyä, on tietysti sallittua.

Sirius ottaa esiin taikasauvansa ja vatkaa sauvaa kuin se olisi tehty sähköstä. Melkein kuin jästi olisi asialla! Joukkoon lentää sokeri ja valkuaisesta tulee hetkessä kovaa vaahtoa.

SIRIUS: Pysyy kulhossa leikiten! Ja jos ei pysyisi, tiedän pari näppärää tarttumataikaa.

Sirius pursottaa vaahdon pellille pieniksi keoiksi ja panee marengit uuniin. Hän valmistaa seuraavaksi kermavaahdon.

SIRIUS: Kerman voisi vaahdottaa erillään marjoista, mutta tositietäjät muistavat, että marjat kuuluu sotkea tänne sekaan nyt tässä samalla, jotta mahdollisimman törkyinen lopputulos on taattu.

Kuinka törkyiseksi Sirius aikoo itse heittäytyä, jos tähdet ovat illalla kohdillaan?

SIRIUS: Osaan olla herrasmies niin halutessani. Se on ikävä kyllä pidemmän päälle tajuttoman tylsää. Eikä kukaan jaksa esittää jotakuta toista varttituntia kauempaa. Oikeastaan, toivottavasti vieraani olisi todellinen törkyturpa. Olisi jännittävää, jos hän kykenisi saamaan minut sanattomaksi kauhistuttavilla jutuillaan.

Varo mitä toivot! Tosin Harrya kauniskäytöksisempää vierasta saa varmaankin hakea. Marenkien valmistuttua Sirius sotkee kaikki ainesosat iloisesti sekaisin, annostelee jälkiruoan kahteen pikariin ja siirtää ne viileään. Seuraavaksi vuorossa on pääruoka eli kalaa ranskanperunoilla. Hetkinen, soiko ovikello?

SIRIUS: Taisin jo väittää etten huijaisi, mutta täytyy varmaan myöntää, että nämä kalaperunat ovat suoraan kuppilasta. En muuten tunnustaisi mitään, mutta kun nyt näitte tuon lähetin tuossa. Hyvä tästä silti tulee, tuunaan annoksia hieman. Eihän missään kalaperunoissa ole kaljaa, mutta näissä kohta on!

Voi jukra. Sirius taikoo, jep, taikoo kalaperunoille mielenkiintoisen kaljakastikkeen.

SIRIUS: Kuorrute siitä taisi ennemminkin tulla. No jaa.

Seuraavaksi Sirius loihtii alkuruuan.

SIRIUS: Jos joku luuli, että tekisin leipätaikinan itse, se joku ei ole tajunnut, kuinka susihuono leipuri olen.   

Oikea käsite taitaa olla "sysihuono".

SIRIUS: Ette sitten nähneet tuota leipäpussia. Vielä pikkuiset joulumakkarat kylkeen ja tadaa, valmista. Paras mennä pikaisesti panemaan itseni kuntoon iltaa varten.

Tähän ei liene kenelläkään mitään vitsikästä lisättävää. Iltaa kohti siis! Harryhan on jo miltei oven takana.

HARRY: En tiedä mitä odottaa illalta. En ole ollut treffeillä aikoihin. Sitten viidennen luokan, luulisin. En… en tosiaan tainnut käydä vaimoni kanssa yksilläkään kunnon treffeillä.

Suuri yllätys, että vaimo on entinen. No mutta, uutta fletkumatoa vain koukkuun ja eespäin! Harry koputtaa jo urheasti ensimmäisen treffikumppaninsa ovea.

SIRIUS: Iltaa, iltaa… oho, Harry.

HARRY: Sirius!

Ohhoh, tunnetaankos täällä entuudestaan?

SIRIUS: Sinua en osannut odottaa.

HARRY: Joo en minäkään. Siis sinua.

SIRIUS: Tule nyt silti sisään, ruoka on valmista ja seurahan on mitä parhainta. Kyllä tästä onnistunut ilta tulee.

HARRY: Okei.

SIRIUS: Saa istua alas, ei tarvitse seistä siinä oviaukossa.

HARRY: Okei.

Mitäs mieltä Harry on yllättävästä ensimmäisestä treffikandidaatista?

HARRY: Sirius on kummisetäni. Kummisetäni. Luulin että näin ei voisi käydä, minä vain vitsailin kun väitin, että saattaisin tuntea näitä tyyppejä. Ettekö te tosiaankaan tee mitään etukäteistsekkauksia? Tajuan että velhoja on vähemmän kuin jästejä, mutta oikeasti. Kummisetäni!

Mitä jos rauhoituttaisiin. Ei hän kai sentään verisukulainen ole. Eihän, Sirius?

SIRIUS: Harry on hyvän ystäväni poika. Mutta ei näistä ohjelmista koskaan mitään parisuhdekumppaneita löydetä, joten eihän tässä huonosti käynyt. Ei olla nähtykään vähään aikaan. Viimeksi viikko sitten.

Sirius tuo tarjolle alkuruuan, eli pari palaa lähes omatekoista leipää sekä kaupan joulumakkarat.

HARRY: Näyttää hyvältä.

SIRIUS: Säästä kehut jälkiruualle, se vasta jotain onkin. No niin, mitä kuuluu? Vai pitääkö tässä yrittää pysyä aiheessa? Mitäs siis rakkausrintamalle kuuluu? Onko paljon vientiä?

HARRY: Jos olisi, en kai istuisi tässä.

SIRIUS: Totta.

HARRY: Entä sinun, tuota noin, rakkauselämäsi?

SIRIUS: Mitä siitä?

HARRY: Niin että mitä sinulle kuuluu? Sinne… rintamalle?

SIRIUS: Hiljaista on.

HARRY: Ikävä kuulla.

SIRIUS: Yksinäni tässä tosiaan pyörin. Ehkäpä minulle unohdettiin kertoa, että sota on päättynyt.

HARRY: Häh? Sehän loppui jo ajat sitten.

SIRIUS: Meinasin vain, että ehkä voisin tulla pois sieltä rintamalta kuin ei siellä vaikuta olevan ketään muuta.

HARRY: Aa.

SIRIUS: Hyvä vitsi, eikö.

Tässähän saattaa kuulla jopa arokieräiset ja peikonmähkän yskäisytkin.

SIRIUS: No mutta se menneistä. Oikein hyvä, Harry, että olet ilmoittautunut mukaan tällaiseen ohjelmaan nyt kun olet vielä tuon ikäinen. Kolmekymppisenä elämä on parhaimmillaan.

HARRY: Onko? Mitä sinä teit kolmekymppisenä?

SIRIUS: Lähinnä kai märehdin äitini talossa. Vaan en missään vankilassa sentään virunut.

HARRY: Niin.

SIRIUS: Niin että kaksikymppisenä vasta olikin kurjaa.

Ja nytkin meno on oikein hilpeää. Pitäisiköhän sitä vain keskittyä syömiseen? Jaa, näemmä ainakin Harry otti vinkistä vaarin.

SIRIUS: Maistuivatko joulumakkarat?

HARRY: Joo, kiitos.

SIRIUS: Mainiota. Käyn hakemassa pääruuan.

HARRY: Voisin tulla mukaan keittiöön niin kameramies ei yritä jututtaa minua poissa ollessasi.

SIRIUS: Ovelaa. Tulehan siis.

Tirsk. Harrya ei tosin naurata, varsinkaan se, että kameramiehet osaavat kyllä kävellä perässä keittiöön. Ja seuraavaksi puhutaan edelleen vakavia.

SIRIUS: Täytyy myöntää etten tiennyt, että tykkäät miehistä, Harry.

HARRY: No, äh, niin. En tiennyt oikein minäkään. Aiemmin. En ole nytkään ihan varma.

SIRIUS: Kaikkeahan kannattaa tietysti kokeilla. Paitsi kännissä kalmarin kanssa uimista. Enkä sano tätä nyt millään kokemuksen syvällä rintaäänellä. Mutta monia muita vinkkejä voin sinulle jakaa. Jos siis tarvitset vinkkejä. Hei, otapa oma lautasesi mukaan ja olutpullo tuosta, tai mitäs hitsiä, tässähän ollaan velhoja, odotas, siipirdium lentiusa.

Sirius kuljettaa pöytään niin pääruuan kuin seuralaisensakin.


HARRY: Oletko sinä sitten… seurustellut joskus? Jonkun miehen kanssa?

SIRIUS: No, no, Harry, eihän treffeillä sovi keskustella mistään eksistä.

HARRY: Mutta oletko?

SIRIUS: Syöhän nyt vain niitä kalaperunoita. Ja usko pois että minäkin olen kyllä joskus. Yrittänyt ainakin.

HARRY: Ai syödä kalaperunoita?

Ho-ho-ho. Onkos täällä lennokkaita letkautuksia?

SIRIUS: Hehhe. Joo. Yhden kivan tyypin kanssa kauan sitten yritin syödä vakituiseen kalaperunoita, mutta siitä ei tullut oikein mitään.

HARRY: Ehkä vielä joskus.

SIRIUS: Ehkäpä. Kuka tietää. Kuka myöskään piittaa, mehän tässä treffeillä ollaan.

HARRY: Ollaanko oikeasti?

SIRIUS: Vähintäänkin leikisti. Haen tähän väliin jälkiruuan.

HARRY: … Iskikö hän äsken silmää?

Ehkäpä, ehkäpä. Sirius iski joko silmää tai luun kurkkuun ja tarjoilee seuraavaksi sotkuisen Eton messinsä.

SIRIUS: No niin, nautipas.

HARRY: Mmm. Oletko kuullut Lupinista vähään aikaan?

SIRIUS: Minä kun luulin, että jo sovittiin, ettei puhuta eksistä.

HARRY: Mitä?

SIRIUS: Tai tarkoitan että miten niin, onko jotain kuultavaa?

HARRY: Kunhan yritin keksiä jotain puhuttavaa. Mutta Sirius, oletko oikeasti seurustellut –

SIRIUS: Oikea termi taitaa tätä nykyä olla "syödä kalaperunoita". Enkä ole. Edes haaveissani. Tai niissä vähän. Mutta aika oli aina väärä, ja sitten olivat ne vuodet… tiedät-kyllä-missä, ja sitten taas ne ajat, tuota, matkoilla, ja sitten hän hankki jostain vaimon ja –

HARRY: Ja on nyt eronnut. Ja kai aika yksinäinen. Ettekö te yhtään näe? Tai edes kirjoittele?

SIRIUS: Kyllä hän saa kirjoitella jos haluaa. Ja nähdä. Voitaisiin nähdä. Itse asiassa, Kuutamo, jos katsot nyt tätä ohjelmaa enkä ole tämän ulos tullessa hypännyt sillalta ilman sauvaa, ota ihmeessä yhteyttä.

Siinäpä… oli hieno lopetus hienolle illalle.

HARRY: Kiitos, oli kivaa. Nähdäänkö taas sunnuntaina?

SIRIUS: Eihän sunnuntailounasta nyt koskaan väliin jätetä. Päätä vain mihin pubiin mennään tällä kertaa.

HARRY: Okei. Hei, ja Sirius?

SIRIUS: No?

HARRY: Jos olisin sinun ikäisesi, olisiko minulla ollut mitään mahkuja? Siis että lähtisitkö toisille treffeille kanssani?

SIRIUS: Minunhan tuollaista pitäisi kysyä sinulta.

Mutta ei vielä, ei vielä, eipäs nyt keulita!

SIRIUS: En ole pitänyt ikäeroamme ikinä minään. Ja sinähän olet jo reilusti yli kolmekymmentä, et mikään teini enää. Olet vanhempi kuin isäsi koskaan.

HARRY: Eli lähtisit treffeille kanssani?

Mitä jos Harry katsoisit kaikki kortit ennen valintaa?

SIRIUS: Toki.

HARRY: Minä –

SIRIUS: Turvallista kotimatkaa, älä jää Poimittaislinjasta väärällä pysäkillä!

HARRY: Minä saan kuulemma taksikyydin.

SIRIUS: Melkoista. No mutta, nähdään sunnuntaina!

HARRY: Nähdään.

Miten treffit menivät, Harry?

HARRY: Oli mukavaa. Joo. Jos hän ei olisi kummisetäni… kyllähän tästä voisi jotain tullakin. Onhan hän tosi komea. Edelleen. Ja hauska. Ja… joo.

Entä mitä Sirius tuumii?

SIRIUS: Harry on mahtava tyyppi. Aivan kuin isänsä mutta järkevämpi. Ja elossa. Annan kolme tähteä kolmesta. Toivottavasti muuten leikkaatte pois ne huonot ja epäkiinnostavat keskustelut jälkiruualta. Rivot vitsini voitte jättää.

Hienosti suoriuduttu, Harry! Ei ehkä lempi leimahtanut, mutta kummisetä on sinusta kovin ylpeä. Ja varmasti kiitollinen neuvoista rakkausrintamalla.

*

Toisena ruuanlaittovuorossa on Severus. Mutta miten ihmeessä täällä keittiössä näyttää jo näin valmiilta?

SEVERUS: Jos kuvittelitte, että tekisin ruokaa kameroiden edessä, olette typeryksiä ja joudutte pettymään. Mitä nopeammin tämä hevoskotkankotkotus on ohi, sen parempi.

Aa. Ahaa. Jahas vai että noin. No onneksi Harry on jo matkalla!

HARRY: En oikeastaan tajua, miksi menin valitsemaan tämän ruokalistan sen ihan houkuttelevan kolmosen sijaan. Joskus teen kai päätöksiä, joita on mahdoton selittää järjellä. Ehkä tämä silti menee ihan hyvin. Tällä kertaa oven voi aivan hyvin avata joku, joka ei tunne minua entuudestaan.

Se on erittäin todennäköistä, kun otetaan huomioon, että olet sentään poika-joka-elää. Vai pitäisikö nykyään sanoa mies-joka-jäi-henkiin? Toivomme joka tapauksessa parasta. Nyt Harry koputtaa ennakkoluulottomasti ja erittäin suurin ennakko-odotuksin ovea, ojentaa kukkapuskan jo valmiiksi ja –

HARRY: Sirius antoi iltapöllöllä vielä vinkin, että miehetkin voivat tykätä kukista.

Severus avaa oven  –

SEVERUS: Ei. Ehhei.

Ja paiskaa sen kiinni aivan Harryn nenän edestä. Luulenpa, että pari herkkää ruusua otti nyt osumaa. Entä Harryn sydän? Sattuiko?

HARRY: Oliko tuo… Kalkaros?

Taisi vähintäänkin kirpaista. Severus ei näemmä raota enää oveaan, vaikka häntä kuinka anelisi antamaan näin joulun alla rakkaudelle mahdollisuuden taikka muistamaan sopimustekstimme pienellä raapustetun osuuden. Siispä eteenpäin, sanoi kotitonttu uppolumessa. Mistä muuten päästäänkin kätevällä aarnikotkansillalla seuraavan kokkailijamme luo.

*

Kolmantena ja viimeisenä sinkullemme tarjoilee ruokaa 35-vuotias Draco. Hänkään ei ole lukenut sopimustekstejämme turhan tarkkaan.

DRACO: En kuulkaa kutsunut tuota kotitonttua tänne, se poksahti omine lupineen paikalle ja tyrkkäsi minut ulos keittiöstäni.

OLJO: On Oljolla lupa! Harry-herra on antanut Oljolle luvan laittaa isännälle ruokaa, ja Oljo tahtoo varmistaa, että Harry-herra saa tänäänkin arvoisensa aterian.

Oijoi, ei kai täällä pudotella nimiä ennakolta!

OLJO: Oljo uskoo enemmän omiin ruuanlaittotaitoihinsa kuin herra Draco-herran, herralla on niin sievät sormetkin, että tuskinpa ovat kunnon lihanuijaa nähneet.

DRACO: Hmph. Ei näihin ruokalajeihin tarvita mitään nuijaa. Ja varovasti nyt! Ne lautaset ovat perintöposliinia!

OLJO: Oljo tässä vain asettaa siirappitortun esille sen ansaitsemalla tavalla. Ja antakaa Oljolle nyt luomisrauha, hyvä kameraherra! Oljo ei tahtoisi ryhtyä nujakoimaan kesken simpukoiden tuoreustarkistuksen.

Lienee parempi pysytellä olohuoneen puolella. Mitäpä niistä ruuanlaiton vaiheista. Ei tätä ohjelmaa reseptivinkkien toivossa katsella. Entä mitä Draco toivoo tältä illalta?

DRACO: Tietenkin toivon… miellyttävää iltaa. Eikä jännitä juuri yhtään. Ehkä voisin kuitenkin avata jo punaviinin. Senhän pitää saada hiukan ilmaa.

Varo vain ettet kulauta koko pulloa yksinäsi. Millaista seuraa siis toivot saavasi viininjuontitalkoisiin?

DRACO: Toivon että hän on, hmm, avoin. Avoimella mielellä. Ei turhia muistella vanhoja tai kaivella mitään… mitään.

Harry on tahtomattaankin taitava kaivamaan entiset ihastukset ja muut luurangot kaapista, joten toivoa sopii, että Dracolla on kaapin ovet jo valmiiksi apposen auki. Säästyy kaivelun vaiva.

DRACO: Ei sillä, etteikö menneessä olisi jotain, mikä on jäänyt kaivelemaan. Aika paljonkin, itse asiassa, mutta no – hei, hei, miksi tänne asti haisee hanhenrasva!

OLJO: Rasva haisee, kun Oljo paistaa hanhea rasvassa.

DRACO: Ei, ei, EI! Hanhenrasvassa piti paistaa perunoita!

Hupsista keikkaa.

OLJO: Mutta hanhi tarvitsee rasvaa. Ihan laiheliini lintunen on ilman kunnon rasvakylpyä.

DRACO: Se hanhi on aivan hyvä sellaisenaan!

Herttainen kannustuspuhe, hanhi varmasti arvostaa haudan takaakin. Vaan mitä Draco aikoo sanoa tai tehdä, jos ja kun unelmien mies saapuu tänä iltana oven taakse?

DRACO: Aion olla oma itseni, tai no, vähän paranneltu versio. Yritän pitää keskustelua sopivasti yllä, heittää pari kehua sinne ja tänne ja tietysti tarjota mieleenpainuvan aterian.

Ihailtavan itsevarmaa. Sitä se viini teettää. Vaan menehän kiireesti valmistautumaan, Harry on jo aivan nurkan takana!

HARRY: Toivon todella, että tänä iltana pääsen sisälle asti. Hankin viemisiksi paukkukarkinkin, sillä jos millä sulattaa jään.

Hurraa! Viimeistään siis jälkiruualla tunnelma repeää. Harry saapuu Dracon ovelle, silmäisee massiivisen näköistä kolkutinta, päättää kuitenkin käyttää omia rystysiään.

DRACO: Hei.

HARRY: Ohoh, höh, hei.

DRACO: Miten… erikoinen talviviitta.

HARRY: Kiitos. Kai.

DRACO: Tule sisään.

OLJO: SAAKO HARRY-HERRALLE OLLA KUPLIVAA?

DRACO: Ei nyt vielä!

HARRY: Oljo!

OLJO: Harry-herra! Hyvää iltaa herralle!
 
HARRY: Mitä sinä teet täällä?

OLJO: Herroille, hyvää iltaa teille molemmille! Kyllä on Oljo nyt iloinen, kun Harry-herra on päättänyt vaihtaa puolisonsa veren hiukan kunniallisempaan!

HARRY: En ole päättänyt vielä mitään.

OLJO: Oljo esittää ettei kuullut ja lähtee tästä kaatamaan kuohuviiniä kristallilaseihin.

DRACO: Älä välitä tuosta. Täällä on olohuone.

HARRY: Tiesitkö että tuo kotitonttu on, öhöm, minun?

DRACO: Eikö tonttujen omistaminen ole aika vanhanaikaista?

Oijoi, iltahan alkaa tulisesti.

HARRY: Öö. Teillähän oli myös tonttu. Sinun vanhemmillasi.

DRACO: Niin, ennen kuin sinä vapautit sen. Luulin siksi sinua edelläkävijäksi.

Autsista.

HARRY: Aha. Ikävä tuottaa pettymys. Toin muuten paukkukarkin. Jälkiruokahuviksi. Tässä.

DRACO: En välitä paukkukaramelleista. Sain niistä tarpeekseni jo koulussa. Mutta kiitos. Istu alas. Kohta tulevat viini ja alkupalat.

HARRY: Taisit saada minusta tarpeeksesi jo koulussa.

DRACO: Ainakin sain tarpeekseni sinun peittoamisestasi huispauksessa.

HARRY: Minä kyllä nappasin siepin naamasi edestä jo toisella luokalla.

DRACO: Ai niinkö? En muista enää. Oliko se silloin kun ryhmy murskasi sinut pollomuhkumuusiksi?

HARRY: No ainakaan en ostanut tietäni joukkueeseen.

DRACO: No en ostanut minäkään vaan isäni.

Oi. Siinä vasta hieno takaisinheitto. Osui maaliinsa kuin vanteesta mailikaupalla ohi viskattu kaato.

DRACO: Mikä siinä viinintulossa maksaa?!

OLJO: Oljo odottaa sopivan romanttista hetkeä.

HARRY: Ei sellaista tulekaan. Voit tarjoilla saman tien vaikka pääruuankin.

OLJO: Oljo tarjoilee, Oljo tarjoilee.

DRACO: Ei, alkuruoka erillään ensin. Ei simpukoita voi sekoittaa hanhen kanssa.

OLJO: Ei toki, ei toki. Oljo käsittää. Oljon on vain kovin vaikea palvella kahta näin erimielistä herraa yhtä aikaa. Tässä viiniä. Simpukat ovat pian pöydässä.

HARRY: Mitä jos ei puhuta enempää huispauksesta? Tai Tylypahkan ajoista muutoinkaan.

DRACO: Ollaanko sitten hiljaa koko ilta? Selvitään helpommalla niin.

Tässä ei taida olla tarpeen kysellä kummankaan ensi vaikutelmia? Kysyttäisiinkö sen sijaan, mitä mieltä Harry on simpukoista?

HARRY: En olekaan maistanut simpukoita ennen.

DRACO: Hah. Ei yllätä.

HARRY: Mutta parempaa viiniä olen joskus saanut.

DRACO: Se on kuule arvotavaraa!

HARRY: Ja haaskaat sellaista minuun. Miksi ihmeessä?

DRACO: No. En tietenkään tiennyt, että oven takana olisit sinä.

Oljo-tonttu todistaisi kenties muuta.

HARRY: Et kuitenkaan vie lasiani pois.

DRACO: Ehkä saan juotettua sinut siedettävämmäksi.

HARRY: Sopii ainakin yrittää.

Oljo, Oljooo, olisi varmaankin jo pääruuan vuoro? Harryn sydämen sulattavaa jälkiruokaa ei maltettaisi enää kauaa odotella.

OLJO: Voiko Oljo tarjoilla jo hanhea?

DRACO: Jos sinun on pakko.

HARRY: Sehän on… hyvännäköinen.

DRACO: Oljo uitti sitä rasvassa.

HARRY: Sattuuhan sitä.

OLJO: Saako olla punaviiniä herroille?

DRACO: Tarjoiletko yhä minun viinejäni vai taioitko jostain omiasi?

OLJO: Tontuille ei ole sallittu viinejä.

DRACO: Mitä se tonttuviini sitten oikein on?

HARRY: Haha!

DRACO: Sinä. Nauroit jutulleni.

HARRY: Anteeksi, ei ollut tarkoitus. Keskityn nyt tähän hanheen. Ja viiniin, joka on muuten oikein hyvää, Oljo. Hyvin valittu.

DRACO: Minä sen olen valinnut.

HARRY: No, hyvin valittu sinulta sitten.

DRACO: Kiitos. Entäs, mmmm, sinun valintasi?

HARRY: Mikä?

DRACO: Niin että kenet aiot valita viikon päätteeksi?

HARRY: En kai minä sitä vielä kerro.

Parempi tosiaan pitää suu soukemmalla, Harry! Ilta on vielä nuori.

DRACO: En edes tiennyt että pidät miehistä.

HARRY: En minäkään tiennyt. Että sinä pidät.

Toivottavasti siinä viinissä ei ole totuusseerumia tai mitään sellaista. Tai, herttinen sentään, lemmenjuomaa! Täällähän alkaa keskustelu miltei soljua.

HARRY: Sinullahan on lapsikin.

DRACO: Mitä sitten? Sinulla niitä on sentään kolme.

HARRY: Joo, no, joo. Eli olet varmaan myös… eronnut?

DRACO: No kai nyt. Miksi oikein luulet että olen mukana tässä ohjelmassa?

HARRY: Enpä osaa sanoa. Tämähän on alun perin jästiohjelma, eikö se häiritse sinua yhtään?

DRACO: Minua häiritsee se, että kyselet noin jonninjoutavia kysymyksiä.

HARRY: Mitä minun pitäisi sitten kysyä?

DRACO: Voisit vaikka kysyä, millaisista miehistä minä pidän.

HARRY: Miksi?

DRACO: Huoh. No älä kysy. Älä kysy yhtään mitään.

HARRY: Okei, okei! Millaisista miehistä sitten pidät?

DRACO: Lyhyistä, tummista ja likinäköisistä.

HARRY: Jaa.

Arokieriäiset tekevät vaivaannuttavan paluun!

DRACO: No niin, Oljo, tuohan jo se siirappitorttu, turha tätä tuskaa on enää pitkittää!

HARRY: Minä pidän siirappitortusta.

DRACO: Tiedetään.

Ehkä se lemmenjuoma olisi voinut tulla ihan tarpeeseen. Harryn silmät olisivat sillä saattaneet avautua, edes sirrilleen.

OLJO: Tässä siirappitorttua, hyvät ja hiljaiset herrat.

DRACO: Vedetäänkö nyt se tuomasi paukkukarkki?

HARRY: Luulin ettet välitä niistä.

DRACO: Jotain viihdykettähän tähän iltaan on saatava. Tässä, ota kiinni.

Oih että karkki poksahtaakin räjähtävästi! Konfettia sataa kuin häissä konsanaan. Karkista paljastuu paperikruunut, muovisormus ja mietelause.

HARRY: Ota sinä tämä punainen kruunu, niin minä otan vihreän.

DRACO: Ai miksi?

HARRY: No siksi.

DRACO: Enkä ota.

HARRY: Luuletko, että pelkkä punainen väri saa sinut vaihtamaan tupaa vai mistä hiertää?

DRACO: Sinä tässä hierrät. Sinä ja erinomaisuutesi.

HARRY: Älä nyt kisko sitä pois. Se sopii sinulle.

DRACO: Ai.

HARRY: Erityisen hyvin se sointuu punakoihin poskiisi.

DRACO: Pidä kruunusi.

HARRY: Entä haluatko kuulla, mitä hauskaa mietelauseessa seisoo?

DRACO: En.

HARRY: "Joulun taika kauas raikaa. Siis suojataiat loihtikaa ja yö rauhassa nai-"

DRACO: Voi hyvä Morgana. Syö jo se torttusi ja häivy.

No niin, Harry, taitaa olla parempi pudottaa lusikka kauniista kädestä ja lähteä häpeähiippailemaan yön selkään kuin eilisen tonttu konsanaan.

HARRY: Taidan ottaa loput jälkkäristä mukaan. Kiitos ruuasta ja… illasta.

DRACO: Osaat varmaan ulos ilman että saatan.

HARRY: Enköhän. No niin, hei sitten.

DRACO: Niin.

Mitä mieltä Harry on viimeisistä treffeistään?

HARRY: Olen yhä yhtenä kappaleena, joten ei ilta täydellinen katastrofi ollut. Draco on vanha koulu-, hmmm, koulututtavani. Meillä oli milloin sanaharkkaa ja milloin vähän muutakin… tuota noin, hakkailimme toisiamme aina ekasta luokasta lähtien. Ja ruoka oli… ei siinä ollut valittamista. Saan siirappitorttua mukaankin! Oljo tuo sen kotiin, kunhan saa ensin tiskattua. Olen minä huonomminkin perjantai-iltoja viettänyt.

Entä onko Dracolla ollut kurjempiakin kokemuksia?

DRACO: Ilta ei mennyt niin kuin piti. Tietenkään. Harry, hän… häntä on vaikea kuvata sanoin. Ja vielä vaikeampi kohdata kasvokkain. Kai hän piti ruuasta, mutta siihen se jäi. Enkä minä edes laittanut ruokaa itse, joten siitä voi päätellä, kuinka tässä vielä käy. Toisaalta sain hänet nauramaan. Hänellä on tosi jännä nauru. Sellainen häiritsevä. Mutta ei sillä väliä. Hän on ärsyttävä ja ajattelee olevansa parempi kuin minä. Vaikka varmasti voitin hänet huispauksessa ainakin kerran! Ja kaksintaistelukerhossa! Asiat voisivat olla toisin, jos hän olisi tarttunut käteeni silloin ensimmäisellä luokalla, mutta koska niin ei käynyt, hän on nyt ansainnut minulta korkeintaan puolitoista tähteä.

Kattavat ja omintakeiset perustelut! Hakkailtua on tullut puolin ja toisin jo kouluaikoina, eikä ruuassakaan ollut tänä iltana valittamista. Rakkaudestahan hevoskotkakin potkii, joten eiköhän tässä ole taustalla tavaksi muodostuneen tupakisailun sijaan silkkaa räiskyvää teerenpeliä.

*

Teet on nyt juotu ja tärskyt tärskyilty. On koittanut Harryn aika päättää, kenet tästä hurmaavasta kolmikosta hän haluaa nähdä santsauskierroksella, eli kenet hän vie romanttiselle illalliselle, ja ketkä kaksi jäävät yksin kotiin nuolemaan näppejään.

Ensimmäisenä iltana Harry tapasi Siriuksen.


HARRY: Siriuksesta jäi oikein hyvä fiilis. Hän on hauska ja häneltä sai hyviä neuvoja tulevaisuuden varalle. Ruokakin oli hyvää, yllättävän hyvää siihen nähden, ettei Sirius ole ikinä pahemmin kokannut.

Sirius antoi Harrylle kolme tähteä kolmesta, mutta haluaako Harry kuitenkaan nähdä häntä enää toiste?

Seuraavaksi Harry illallisti, anteeksi, yritti illallistaa Severuksen luona.


HARRY: Kalk-, tai siis Severus on vanha taikajuomien opettajani. Opetti hän joskus muka pimeyden voimilta suojautumistakin. Olisi pitänyt arvata, että se kurja ruokalista oli hänen. En voi käsittää, että menin valitsemaan ne litkut sen tosi lupaavaan siirappitorttulistan sijaan. Mikä minua vaivaa? Ellei viimeinen ilta olisi mennyt niin kuin meni, vatsassani mylvisi nyt aika katkera hirviö ja kävisin tarkistuttamassa varmaan päänikin.

Severusta ei taivuteltu antamaan tähtiä toteutumatta jääneelle illalliselle. Harry tuskin valitsee häntä enää toistamiseen.

Viimeisenä Harry vietti iltaa Dracon kanssa.


HARRY: Draco ei ollut ollenkaan sellainen kuin muistin. Tai no vähän, tai oikeastaan aika paljonkin, mutta sellaisella hyvällä tavalla, tiedättehän? Ruoka oli taivaallista, mutta sellaista Oljon tekemä ruoka usein onkin.

Draco antoi Harrylle puolitoista tähteä, vaan palaako Harry vielä uudestaan hänen ovensa taakse?

*

Harryn kolme seuralaista puunaavat itseään paraikaa treffikuntoon, mutta rakkaus ilmiintyy tänä iltana vain yhdelle ovelle.

SIRIUS: Mikäs siinä, jos Harry haluaisi viedä minut ulos syömään. Käymme usein syömässä ulkona, se on viikoittainen perinne. Toivon kuitenkin, että hän on löytänyt jostakusta muusta elämänsä miehen. Voidaan sitten kolmisin mennä ensi sunnuntaina syömään kalaperunoita.

SEVERUS: Mitä te vielä haluatte? Menkää pois!

DRACO: Laittaudun tässä vain varmuuden vuoksi. Voin sitten mennä kävelemään edestakaisin Viistokujalle, jos hän ei tulekaan. Piipahtaa Iskunkiertokujalla katsomassa, vieläkö sieltä saisi itsesurmatikareita puoleen hintaan. Äh, ei, vitsi vitsinä, ei, minä jään varmaan joka tapauksessa kotiin lukemaan. Jästiklassikoita, Goethea ja sen sellaista. Oljo lupasi tehdä munatotia.

Harry on jo matkalla viemään valitsemansa miekkosen romanttiselle illalliselle, kun taas kaksi muuta saa syödä kotosalla yksinään.

SIRIUS: Ei Harrya oven takana. Kuinka yllättävää. Mutta mitäs täältä löytyy, punaviiniä ja… kukkoa viinissä. Viiniä ja viiniä, ei hullumpaa.

SEVERUS: Miksi minun pitää avata ovi? Jotta voitte kuvata minua avaamassa ovea? Voi on tässä debiili ohjelma varsinaisille imbesilleille. Ai täällä on punaviiniäkin. Hitot tuosta valmisateriasta, mutta jos minä tuon viinin… ihanko totta seuraatte minua vielä sisälle?!

Jäljelle jää siten yksi mies, joka on onnistunut kokkaamaan tiensä suoraan Harryn sydämeen!

DRACO: Oho. Sinä.

HARRY: Minä.

DRACO: En odottanut että tulisit.

HARRY: Ei se mitään. Huolitko silti treffikutsun?

DRACO: Ehkä. Jos otat minua kädestä.

HARRY: Mitä meinaat?

DRACO: Että ottaisitko minua kädestä kiinni?

HARRY: Kyllä se käy. Varo, se auton katto on aika matalalla.

DRACO: Miksi valitsit minut?

HARRY: Oljo pakotti. Uhkaili että jäisin pysyvästi jälkiruuatta, jos en ottaisi sinua.

DRACO: Kiva.

HARRY. Kunhan pilailin. En tiedä. Olit hyvää seuraa.

DRACO: Luulin että vittuilit minulle koko illan.

HARRY: Sinähän se vittuilit minulle. Ja eikö meillä muka ollut hauskaa?

DRACO: Kaiketi.

HARRY: Minulla ainakin oli.

DRACO: Oli minullakin. Vähäsen.

Tarjolla saattanee olla romantiikkaa Harrylle ja Dracolle, mutta Siriukselle ja Severukselle tiedossa on yksinäinen ilta ja valmisateria yhdelle.

SIRIUS: Ei tässä mitään. Kelpo pöperöähän tämä, peittoaa kuulkaa kypsentämättömät rotatkin mennen tullen. Toivon kovasti, että Harry löysi ohjelmasta etsimänsä.

SEVERUS: Petunia, sait varmasti jo mitä halusit. Lakkaa kirjoittamasta ja jätä minut rauhaan. Tämä viini on muuten pilallista.

*

DRACO: Saitko sinä valita tämän paikan?

HARRY: Sain, miten niin?

DRACO: Toit minut toisille treffeille jäätelöbaariin.

HARRY: Enkä mihin tahansa jäätelöbaariin. Tämä on Qaino Vahvahqon baari. Paras kaikista.

DRACO: Nyt on joulukuu.

HARRY: Entä sitten?

DRACO: Ja tämä on jäätelökiska. Ei mikään baari. Olisit voinut valita ravintolan. Josta saa oikeaa ruokaa.

HARRY: Onko pistaasijäätelösi muka jotenkin huonoa?

DRACO: No ei. Mutta minä jäädyn tänne.

HARRY: Ota minun talviviittani. Tässä.

DRACO: Tämä tuoksuu ihan sinulta.

HARRY: No kun se on minun. Tahvo.

DRACO: Itse olet mäntti.

HARRY: Eiköhän sovita suoraan kolmannet treffit?

DRACO: Mitä täällä takin taskussa on? Muovisormus?

HARRY: Se on siitä paukkukarkista.

DRACO: Ai?

HARRY: Niiltä ekoilta treffeiltämme.

DRACO: Tajusin kyllä. Muistan kyllä. Sehän oli eilen.

HARRY: Hienoa. Saat sen jos haluat.

DRACO: En todellakaan halua krääsääsi.

HARRY: Okei, okei, lakkaa nyrpistelemästä. Ja saat toki kaikin mokomin valita seuraavan paikan.

DRACO: Paikan?

HARRY: Niin, niin. Seuraavia treffejä varten.

DRACO: Vien sinut Puddifootille.

HARRY: Hyi hitto.

DRACO: Joulupäivänä. Ota tai jätä.

HARRY: Turha odottaa jouluun asti. Voin ottaa sinut vaikka hetikin.

DRACO: Mitä?

HARRY: Jos… jos siis haluat.

DRACO: Anna minun syödä tämä jätskini ensin.

HARRY: Okei.

DRACO: Ja minä pidän tämän viitan, ettäs tiedät.

*

Kuukauden kuluttua:

Sirius tapailee jotakuta uutta.

Severus on yhä sinkku.

Harry ja Draco ovat vaihtaneet yhteystietoja, käyneet kolmansilla treffeillä ja…

Draco on ilmoittanut vaihtavansa pian sukunimensäkin.


Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!