Kirjoittaja Aihe: Helluva Boss: Isältä tyttärelle (S, Octavia & Stolas, ficlet)  (Luettu 1109 kertaa)

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 488
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Title: Isältä tyttärelle
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Helluva Boss
Characters: Octavia, Stolas
Genre: Drama
Rating: S
Disclaimer: Hahmot ovat Viziepopin luomuksia, minä vain lainailen. En ole hyötynyt tämän kirjoittamisesta rahallisesti.
Summary: Mitä Stolas ajattelee vastakuoriutuneesta tyttärestään.

A/N: Eipä mulla oo mitään ihmeellistä sanottavaa tästä. Halusin kirjoittaa vähän Stolasin ajatuksista vauva-Octaviaan liittyen, ja tällainen tuli.

Osallistuu Ikärajahaasteeseen.



Isältä tyttärelle


Stolas istui lastenhuoneen nojatuolissa ja piteli kapaloon käärittyä Octaviaa sylissään. Tämä nukkui; suuret silmät oli rutistettu tiukasti kiinni, ja hengitys oli hiljaista tuhinaa. Stolas sipaisi varovasti tyttärensä päälaella kasvavaa hentoa untuvaa, ja lämmin hymy levisi hänen kasvoilleen.

Jos Stolasilta olisi kysytty, Octavia ei olisi koskaan syntynyt. Hän ei ollut halunnut lasta – ei ainakaan vielä moneen vuoteen eikä varsinkaan Stellan kanssa – mutta olosuhteiden pakosta niin oli käynyt. Ars Goetia oli halunnut heille varmuuden vuoksi perillisen, ja perillisenhän se myös sai. Hänen mielipiteillään ei sen(kään) asian suhteen ollut mitään merkitystä.

Tytärtään sylissään pidellessään Stolasin oli kuitenkin pakko myöntää, ettei hän olisi muuttanut mitään. Octavia oli parasta, mitä hänelle oli koskaan tapahtunut, ja hän rakasti tätä koko sydämensä pohjasta. Tämän rinnalla kaikki muu hänen elämässään oli toissijaista.

Octavia avasi nokkansa haukotellakseen ja teki niin pienen huhuilun säestämänä. Ele sai Stolasin sydämen sykähtämään sanoinkuvaamattomasta onnesta, ja hän nosti vauvan hellästi rintaansa vasten. Hänen rakas pieni prinsessansa, hänen elämänsä valo…

Octaviaa sylissään rutistaessaan Stolas vannoi ääneti pitävänsä huolen, että tyttö saisi elää turvallista ja onnellista elämää tuntien itsensä rakastetuksi. Hän tekisi kaikkensa, jottei tämän tarvitsisi kokea samaa kohtaloa kuin isänsä.

随分・・・待たせちまったな・・・」

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 404
  • Kurlun murlun
Voihan nyyh, pieni herttainen mutta niin katkeransuloinen hetkinen. 🥺🖤 Mainio lyhyempänäkin tekstinä ja välittää tunnelman kovin hyvin!

Lainaus
Jos Stolasilta olisi kysytty, Octavia ei olisi koskaan syntynyt.
Tämä on jotenkin niin tyly toteamus, vaikka konteksti vaikuttaakin ilman muuta. 😀 Pointtina juuri se, ettei Stolas ole saanut päättää elämästään ollenkaan, vaan kaikki on valmiiksi tarjoiltu ja se puuro syödään saatana vikisemättä. xD Octaviakin kokee kaikenlaista eksistentiaalista kriisiä syntymänsä lähtökohtien vuoksi, ja vaikka tilanne on hänellekin henkisesti hankala, voisi hänkin yrittää vähän ajatella laajakantoisemmin (en tiedä, en vaan jaksa sitä teiniangstia 🙈). Mutta eksyinpäs miettimään tulevaisuuden Octaviaa! Tässä ficissä hahmo oli oikein soma, vaikka linnunpoikaset ovatkin vähän... sellaisia. xD ❤️

Lainaus
Octavia avasi nokkansa haukotellakseen ja teki niin pienen huhuilun säestämänä.
No beibi. 🥺🖤

Lainaus
Octaviaa sylissään rutistaessaan Stolas vannoi ääneti pitävänsä huolen, että tyttö saisi elää turvallista ja onnellista elämää tuntien itsensä rakastetuksi. Hän tekisi kaikkensa, jottei tämän tarvitsisi kokea samaa kohtaloa kuin isänsä.
Nyyh tämä viimeinen kappale. D: Vaavi on isilleen niin rakas.

Kiitus tästä pätkäsestä! ❤️

- Mai
"I read you loud and clear, Lizard."

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 488
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Maissinaksu: Tässä on joo sekä jotain puhtaasti somaa että vähän katkeransuloita... Lähtökohdat kun ovat mitä ovat, niin ei ihan sellaista puhdasta hyvän mielen perhehöttöä voi kirjoittaa 😅 Mutta tässäkin kuitenkin tärkeintä on Stolasin rakkaus tytärtään kohtaan ♥

Lainaus
Tämä on jotenkin niin tyly toteamus, vaikka konteksti vaikuttaakin ilman muuta. 😀 Pointtina juuri se, ettei Stolas ole saanut päättää elämästään ollenkaan, vaan kaikki on valmiiksi tarjoiltu ja se puuro syödään saatana vikisemättä. xD
Se on tylyä, ja niin sen pitääkin olla! Totuus ei ole aina kaunista kuultavaa. Stolasilla tosiaan on hyvin vähän mahdollisuuksia päättää elämästään vaan on pakko tehdä niin kuin on etukäteen päätetty :< Puuro tosiaan syödään vikisemättä! 😂 Helvetin "arvoasteikon" korkean sijan ja mielettömien voimien hintana on valtava määrä vastuuta eikä juuri yhtään vapautta. Octaviakin tulee saamaan siitä osansa tulevaisuudessa :<

Lainaus
(en tiedä, en vaan jaksa sitä teiniangstia 🙈)
Kyllä se välillä itseäkin ärsyttää, varsinkin kun tietää, mikä manipuloiva paska Stella (ja tämän veli) on, ja miten paljon Stolas oikeasti välittää Octaviasta ja tekee tämän eteen :/ (Vaikka Stolasilla on myös täysi oikeus löytää elämäänsä onnea muualtakin, kuten vaikka suhteestaan Blitzøn kanssa.) Toivottavasti seuraavalla kaudella Octavia tajuaa asioita paremmin ja enemmän.

Lainaus
vaikka linnunpoikaset ovatkin vähän... sellaisia. xD ❤️
Ne on rujon söpöjä! ;D Ja vaikka Octavia onkin vastakuoriutuneena semmonen ryppynen ja lähes kokonaan kalju, on hän Stolasin mielestä maailman suloisin ilmestys :3

Kiitos sinulle ihanasta kommentistasi! 😍 Niin mukavaa nähdä sinua taas pitkästä aikaa ficceröisteni kommenttikentällä :3

随分・・・待たせちまったな・・・」