Nimi: Kosteampi kostaja
Kirjoittaja: Sirina Black
Fandom: Originaali
Genret: Huumori (ainakin yrittää olla), toimistodraamaa
Varoitukset: Ei oikeastaan, mainitaan vain alkoholin juominen, mutta ei mitenkään tarkasti ja isommin kuvailtuna.
Ikäraja: S
Vastuuvapautus: Originaali, otsikko kuuluu Älyttömän otsikot -haasteen vetäjälle, muuten omaa tuotosta
Summary: Joskus kosto oli vain… Kosteampi. Anneli ihmetteli miksei ollut jo aiemmin lähtenyt Kostajan tielle.
A/N: Tällainen sitten tällä kertaa. Kosto voi olla suloinen ja parasta kylmänä tarjoiltuna, mutta en nyt heti lähtisi näillä keinoilla kostamaan (voi tulla sanomista ja ongelmia) enkä välttämättä jäisi töihin paikkaan, jossa kohdellaan kuten tässä, joskin jos kaikilla on jotakuta vastaan jotain, niin kenties olisi ihan suotavaa katsella ihan sitä omaa kuvaa ja miettiä voisiko itsessä olla se suurin vika tmsp (ei tietenkään aina, mutta silti joskus)…
Osallistuu: Älyttömät otsikot Vol. 7. ja Vuosi raapalehtien -haasteisiin
Sanamäärä: 100+100+100+100+100+100+150+150+150+150+150+150+100
1. Maitokostaja
Koko suunnitelma sai alkunsa siitä kun Anneli sai viimeinkin tarpeekseen vuosikausien mitättömistä bonuksista, ohitetuista ylennyksistä ja käytävillä käydyistä, ei-niin-hiljaisista ”hänestä ei tule koskaan mitään isompaa” -kommenteista.
Ensimmäinen kohde oli pomo, jonka syliin hän kaatoi aivan vahingossa hapantunutta maitoa. Tai niin hän väitti, vahinko. Todellisuudessa kyseessä oli erittäin tarkkaan ajoitettu, klimpikäs kosto. Kostea ja hapan kosto.
Anneli katsoi kuinka valkoiset maitoklöntit valuivat pomon mustien housujen lahkeita pitkin kuin Annelin elämänhalu veromätkyt saatuaan.
"Anteeksi," hän sanoi ilmeettömästi.
Kukaan ei tiennyt, että tämä oli vasta alkusoitto. Kostolitassa oli vielä monta nimeä. Anneli pyyhki roiskeet käsistään. Märkä alku – juuri sopiva sävy hänen uudelle minälleen.
'
2. Kahvikostaja
Seuraavana oli vuorossa Kaija, kahvihuoneen itsekruunattu kuningatar, joka oli useamman kerran varastanut Annelin lounasruoat. Anneli oli melkein unohtanut asian, kunnes löysi jogurttipurkkinsa tilalla Kaijan koukeroisella käsialalla nimikoidun proteiinirahkan. Se ei ollut ollut edes hyvää.
Anneli päätti toimia. Kenenkään näkemättä hän täytti kahvinkeittimen veden sijaan laimennetulla etikkaliuoksella, jonka oli tuonut kotoaan mukanaan ja piilotti sitten pullon muoviroskiksen pohjimmaiseksi. Kun Kaija hörppäsi ensimmäisen suullisen tuoreesta ”kahvistaan”, hän hiljeni kuin hautajaisissa.
"Onpa… erikoisen makuista," Kaija sanoi, silmät sirrillään kuin miettien mitä outoa kahvissa oli.
Anneli vain hymyili sanaakaan sanomatta. Kostolista sai uuden ruksin. Vuosien pettymykset valuivat pois vikkelästi, kuin kahvi tiskialtaaseen Kaijan kahvikupista.
3. Punajuuriliemikostaja
Toimistopäällikkö Pentti oli tunnettu siitä, että ruttasi muiden tulostamia papereita, koska "luulin sen olevan roska kun sitä ei ollut haettu minuutissa siitä kun se oli tulostettu". Anneli ei koskaan unohtaisi kuinka Pentti heitti hänen tärkeän neljännesvuosiraporttinsa paperinkeräykseen ennen kuin kukaan ehti edes lukea sitä.
Nyt oli aika kostaa. Anneli odotti, että kahvihuoneessa ei ollut muita ja törmäsi sitten tarkoituksella Penttiin avoin punajuuripurkki käsissään. Punajuuriliemen lisäksi myös Pentin oma muki kaatui juuri oikeaan kohteeseen; miehen päälle. Vettä ja punajuurilientä valui pitkin miehen vitivalkoista kauluspaitaa, vikkelämmin kuin konttorihuhut pomosta ja pomon sihteeristä. Pentti kiljaisi, miltei naismaisesti. Anneli ojensi tiskirättiä.
"Hupsista. Olinpas kömpelö.”
4. Hunajakostaja
HR:n Tuija osti joka vuosi tulppaaneja kesän alun kunniaksi ja jakoi niitä kaikille – paitsi Annelille.
"Loppuivat kesken", hän sanoi joka kerta, hymyillen pilkallisesti.
Tänä vuonna Anneli kuitenkin oli nähnyt kimput varastossa ennen kuin Tuija oli alkanut jakamaan kimppuja. Niitä oli viitisenkymmentä. Heitä oli vähemmän. Kostolista sai uuden otsikon: Hunajainen kukkakosto.
Anneli leikkasi useista kimpuista yhden varren, kasteli ne hunajalla ja asetteli ne hienovaraisesti Tuijan tuolille. Kun Tuija istuutui katsomatta tuoliaan, mitään ei tuntunut, mutta hänen valkoinen hameensa muuttui kukka- ja hunajapainajaiseksi.
"Harmillista. Niin nätti hame," Anneli sanoi katsellessaan Tuijan sotkuista hametta kun tämä yritti puhdistaa pahimpia jälkiä siitä naisten vessassa.
5. Vesipullokostaja
Arkistonhoitaja Jorma oli usein väittänyt, ettei Annelin paperinen lomahakemus ollut koskaan saapunut perille (aikana ennen verkossa tapahtuvaa lomien anomista). Se oli ollut valetta sillä Anneli oli itse toimittanut paperit miehen pöydälle jo viikkoja ennen kuin hakemusten täytyi olla perillä.
Sen takia Anneli suuntasikin seuraavaksi arkistohuoneeseen, mukanaan litran vesipullo. Anneli tiesi, että arkistokaapin yläosassa oli pieniä halkeamia, miltei näkymättömiä jos ei osannut etsiä niitä. Hän kaatoi vettä sisään halkeamasta ja antoi kosteuden tehdä työnsä puolestaan. Seuraavana aamuna Jorma löysi pinon tärkeitä papereita (paperiversioita sopimuksista niiden asiakkaiden kanssa, jotka olivat edelleen vanhanaikaisen toiminnan ystäviä eivätkä olleet siirtäneet kaikkea toimintaa verkkoon) vetisenä mössönä.
6. Suihkukostaja
IT-tuen Antti sääti ilmastointia niin kylmäksi, että Anneli oli useammankin kerran vilustunut. Kesällä. Kostoa oli vaikeampi toteuttaa, mutta Anneli oli tarkkaillut tarpeeksi kauan Antin toimintaa, että tiesi tämän ottavan aamulla ennen työvuoron alkua suihkun pestäkseen itsensä hiestä ja maantiepölystä, Antti kun pyöräili joka päivä sen kaksikymmentä kilometriä suuntaansa, kutsui sitä hyötyliikunnaksi ja itseään maanteiden kruunaamattomaksi kuninkaaksi.
Annelin tutkittua asiaa hän löysi kuumavesivaraajan katkaisijan ja sammutti laitteen illalla ennen töistä lähtöään. Seuraavana aamuna vesi oli jääkylmää ja Antti sai osakseen kylmän suihkun. Muutamaa päivää myöhemmin tämä jäi sairaslomalle vilustumisen seurauksena.
Nuo muutamat päivän kun ilmastointi ei huutanut pakkasella, olivat Annelille paratiisi.
7. Ei niin kostea kosto
Talouspäällikkö Arttu, pojankloppi Anneliin ja muihin työntekijöihin verrattuna, oli ylpeä tietokone- ja laskentataidoistaan (etenkin Excelin käyttötaidoistaan). Hän korjasi muiden tekemiä Excel-taulukoita – pyytämättä. Annelinkin taulukoita tämä oli käynyt salaa korjailemassa kerta toisensa jälkeen vaikka Anneli oli pyytänyt, että tämä ei koskisi niihin luvattomasti.
Anneli kuitenkin tiesi, että Artulla oli salaisuus. Nuorukainen ei oikeasti osannut käyttää Excel-kaavoja tai ymmärtänyt niistä mitään vaan käytti apunaan työpöytänsä laatikkoon piilotettua hiirimattoa, jossa oli kaikki mahdolliset kaavat ja tarvittavat pikanäppäinyhdistelmät merkittyinä.
Tietenkin Artun tekoset olivat omalla tavallaan pieni ongelma, etenkin jos virheet taulukoissa löysi ennen kuin niitä esiteltiin kenellekään. Mutta tasapuolisuuden nimissä…
Anneli oli jotakuinkin kätevä Excelin kanssa vaikka olikin ”vanha pieru” verrattuna Arttuun. Kostoksi Anneli lisäsi makron Artun kuukausikatsaukseen firman taloudesta ja kuluista. Artun avatessa tiedoston kuukausipalaverissa, toivotti se tervetulleeksi ”taulukkolandiaan” ja pyöritti numeroita ja kirjaimia ympäriinsä kuin karuselli lapsia Linnanmäellä.
Arttu purskahti itkuun, valittaen Excelin hajonneen. Omalla tavallaan Anneli sai kostean koston tässäkin tapauksessa.
8. Punaviinikostaja
Jokavuotisten, juuri ennen juhannusta pidettävien kesäjuhlien vastuuhenkilöksi oli jälleen nimetty sihteeri Armi joka oli unohtanut edellisenä vuonna kertoa, että Annelin hankkima lippu ei ollutkaan oikeuttanut ruokaan tai juomaan.
”Budjettisyyt”, oli ollut ainoa syy minkä sihteeri oli antanut ja hymyillyt ylimielisesti päälle, aivan kuin Anneli olisi ollut vain roska hänen korkeakorkoisten Christian Louboutin kenkiensä pohjassa.
Tänä vuonna Anneli oli lähtenyt kesäjuhlatoimikuntaan mukaan itsekin. Hän otti vastaan ilmoittautumisia ja tiedot tulijoiden allergioista ja muista ruokaan liittyvistä esteistä (uskonto, henkilökohtaiset syyt, no kun nyt on niin hip olla vegaani ja niin edelleen).
Anneli sai toiseksi tehtäväkseen toimia virallisena juomatarjoilijana ja kaataa tervetuliaismaljat valmiiksi ennen kuin muut vieraat saapuivat paikalle (koska Armin mukaan ”kyllähän sinä nyt muutamat viinit ja kuoharit osaat laseihin kaataa”).
Annelin kosto oli viinimäinen ja punainen. Hän oli kompastuvinaan jonkun jalkoihin juuri kun Armi oli pitämässä ruokapuhettaan ja kaatoi avoimesta pullosta punaviiniä suoraan Armin vaaleansiniselle kesämekolle. Läikkä levisi kuin lehmänläjä laitumella.
9. Astianpesuainekostaja
Jopa toimistosiivooja Tertulla oli jotain Annelia vastaan ja tämä olikin kerran pyyhkinyt Annelin tietokoneen näppäimistön vahvalla pesuaineella ja liian märällä rätillä, saaden näppäimistön kirjaimet liukenemaan ja näppäimistön itsessään menemään epäkuntoon. Edes tietokoneasiantuntija ei voinut pelastaa sitä vaikka yrittikin.
Edes anteeksipyyntöä Anneli ei ollut saanut. Joten saadessaan mahdollisuuden, Anneli kaatoi siivouskomeron pesukoneen huuhteluainelokeroon pullollisen astianpesuainetta, jonka tiesi vaahtoavan oikein mukavasti.
Ja sitten hän istui odottamaan, kuuman teekupillisen ja juusto-pinaattimuffinien sekä Madeleine-leivoksensa kanssa, pahaa-aavistamatonta uhriaan ja tämän tarvetta pestä käyttämänsä siivousliinat -ja mopit. Kerrankin Anneli oli tyytyväinen, että hänen työpisteensä oli lähes vastapäätä siivouskomeroa (yleensä hän kirosi asiaa).
Anneli nautti kun vaahtokaaos alkoi. Se levisi nopeasti siivouskomerosta ulos ja sitä oli paljon. Annelille tuli mieleen nuoruutensa vaahtobileet armaalta 90-luvulta. Tertulla kesti useamman tunnin saada kaikki vaahto luututtua sekä siivouskomerostaan että sen ulkopuolelta. Ja vielä kauemmin saada pyykinpesukone taas sellaiseen kuntoon, että sillä pystyi jälleen pesemään pyykkiä.
Anneli kiherteli itsekseen kuin vastarakastunut tyttö.
10. Cokiskostaja
Toimiston virallinen vanha jäärä, Reino, vihasi kasveja ja olikin kerran antanut Annelin rakkaudella hoivaamalle kaktukselle liikaa vettä (Anneli oli itse kastellut sen samana aamuna) ja kaatoi sen myöhemmin sitten ”vahingossa” niin, että se katkesi vain koska se kuulemma ensin näytti kuivalta ja myöhemmin näytti Reinon silmissä visuaalisesti ärsyttävältä ja liian piikikkäältä.
Anneli oli yrittänyt myös toisenlaista kasvia (aloe veraa) pöydällään ajatellessaan, että se johtui tosiaan vain kaktuksen piikikkyydestä, mutta Reino oli heittänyt sen roskikseen, ”koska se oli kuollut, sillähän oli ruskeat lehdet”.
Reino tykkäsi hiilihapollisista juomista ja etenkin Coca-Colasta. Joten seuraavan kerran kun mies toi avaamattoman tölkin työpisteelleen ja lähti käymään jossain, Anneli meni ja ravisteli tölkkiä raivokkaasti, kenenkään näkemättä.
Kun Reino palasi työpisteelleen ja avasi Coca-Colansa, suihkusi limu joka puolelle, mukaan lukien Reinon vaatteille ja työpöydälle, jättäen jälkeensä kostean sotkun.
Anneli kiherteli hiljaa omassa mielessään (jälleen yksi onnistuminen), Reinon kirotessa ääneen ja yrittäessä pelastaa papereitaan ja kuivata samalla työpöytäänsä.
11. Vessanpönttökostaja
Puhelinvaihteen Pirkko oli toisinaan muka-vahingossa katkaissut Annelin tärkeät puhelut juuri sillä hetkellä kun hän oli ollut keskellä puhelinneuvotteluita. Tämän takia Annelin vuosiarviot olivat toisinaan olleet vain keskitasoa, vaikka syy ei ollutkaan hänen omansa (asiakkaat kuitenkin valittivat ja Anneli joutui kärsimään).
Annelin saadessa tilaisuutensa kostaa, otti hän tilanteesta vaarin. Kun Pirkko unohti puhelimensa naisten vessan lavuaarin reunalle, tiputti Anneli sen ”vahingossa” vessanpönttöön ja antoi sen lillua siellä hetken aikaa. Tämän jälkeen hän nosti sen takaisin lavuaarin reunalle, kuivattuaan sen niin, että Pirkko ei tietäisi sen käyneen pöntössä tai edes kastuneen. Ennen kuin yrittäisi käyttää sitä. Kaipa vesi jollain tavalla vaikuttaisi myös vanhanaikaiseen ”mummopuhelimeen”, Anneli ajatteli hiljaa mielessään. Eikä hän sentään niin ilkeä ollut, että olisi pudottanut puhelimen pönttöön silloin kun siellä oli ”tarpeita”.
Kun Pirkko kahvihuoneessa sitten myöhemmin ihmetteli mihin oli Nokialaisensa jättänyt, Anneli kertoi nähneensä puhelimen naisten vessassa siellä käydessään.
Ei edes kiitosta saanut kun Pirkko kiirehti jo hakemaan puhelintaan.
12. Saunakostaja, vähän niin kuin vahingossa vaan
Työpaikalla oli sauna sekä poreallas ja heillä olikin aina muutaman kerran vuodessa työntekijöiden saunailtoja, työhyvinvointipäiviksi pomo niitä hienosti kutsui, vaikka useammin sitä käytettiinkin asiakkaiden kanssa tapahtuviin illanistujaisiin sopimusneuvotteluiden päätteeksi (pomo ja pomon sihteeri ainoina työntekijöinä näissä tilaisuuksissa, muut eivät olleet tarpeeksi korkeassa asemassa tai jotain vastaavaa Armi oli selittänyt kun joku oli kysynyt mikseivät muut sopimusneuvotteluissa mukana olleet työntekijät päässeet mukaan).
Anneli nautti saunomisesta ja porealtaassa istumisesta hyvän viinilasillisen kera, mutta olisi hyvin voinut jättää keskustelut työkavereiden kanssa vähemmälle. Joten seuraavan kerran kun heillä oli työhyvinvointipäivä, Anneli päätti ottaa vastuun saunan löylyistä. Mitä enemmän lämpöä ja höyryä, sen parempi hänestä. Ja vain muutaman hetken jälkeen, ensimmäiset työkaverit poistuivat saunasta, koska siellä oli ”liian kuuma ja liian höyryistä”, että siitä olisi kunnolla voinut nauttia.
Anneli jäi viimein yksin saunaan istumaan kun viimeinenkin työkaveri sai tarpeekseen. Anneli huokaisi helpottuneena ja heitti vielä kauhallisen vettä kuumalle kiukaalle. Kerta kiellon päälle ja sitä rataa.
13. Loppu hyvin, kaikki hyvin?
Illan päätteeksi Anneli istui porealtaassa viinilasi kädessään, katsellen työkavereitaan, jotka olivat jo alkaneet valmistautua koteihinsa lähtemiseen. Viimeisestä virallisesta kostosta oli jo jonkin aikaa, Anneli kun ei laskenut saunakostoa eikä ollut sitä sinällään edes suunnitellut sen paremmin. Oli vain päättänyt näyttää kaikille, että miten saunassa oikein saunottiinkaan.
Kun viimeiset työkaverit alkoivat poistua paikalta, pomo mukaan lukien, tämä muistutti Annelia saunan ja porealtaan sammuttamisesta, toivottaen sitten hyvää illanjatkoa.
Anneli lupasi hoitaa molemmat asiat ja heilautti sitten kättään hyvästelyn merkiksi. Kun ovi sulkeutui pomon perässä, hän kohotti viinilasiaan ja skoolasi ilmalle. Kosteammalle kostajalle ja kosteille kostoille!
Anneli kikatti ääneen ja hörppäsi sitten lasistaan.
