Ficin nimi: Me ei kuolla koskaan
Ikäraja: S
Fandom: Curse of Strahd
Tyylilaji/Genre: angst
Paritus/Hahmot: Ismark/Doru
Vastuuvapaus: osa, jossa toteat ettet omista fandomin luojan maailmaa, hahmoja tai tapahtumia etkä saa teksteistäsi rahaa.
Ismark laski päiviä piirityksen alusta. Ireena oli auttanut parhaiden kykyjensä mukaan sepän pajalla, ilman sen kummempaa koulutusta. Barovian kylän puolustus oli kestänyt päiväkausia, mutta heidän voimavaransa alkoivat käydä vähiin. Miksi se hölmö papinpoika yhdessä luuttua rämpyttävän pellavapään kanssa oli suunnannut Ravenloftiin? Luulivatko nuo kaksi hölmöä tosissaan surmaavansa vampyyrilordi Strahd von Zarovichin? Hänen olisi pitänyt lähteä mukaan, johtamaan hyökkäystä, palauttamaan aurinko takaisin laaksoon. Valitettavasti isä ja Ireena olivat tarvinneet häntä kotopuolessa. Jos isällä ei olisi ollut ongelmia verojen maksun kanssa, Doru ei olisi kadonnut. Ismark olisi tuonut papinpojan kotiin, hän olisi tuonut heidät kaikki!
Eikö se hölmö papin kasvatti ymmärtänyt omaa parastaan? Hänellä olisi ollut hieno tulevaisuus edessään kylän pappina! Noh papinpoika oli jäänyt niille teilleen ja Ismark pelkäsi pahoin etteivät he tapaisi enää koskaan.
Kukaan Ravenloftiin hyökännyt ei palaisi siltä retkeltä! Se linnoitus oli kirottu kuten sen asukkaat! Sitä paitsi Dorun olisi kannattanut valita kuka tahansa muu kuin satunnainen seikkailija, esimerkiksi hänet. Hän olisi voinut tarjota Dorulle vakaan tulevaisuuden kaupunginisän kumppanina. Kyllä isä Donavich olisi ymmärtänyt kunhan tuolle olisi selittänyt asian tarpeeksi juurta jaksaen. Nyt kun Doru oli poissa, heillä ei ollut tulevaisuutta. Ismark perisi kaupunginisän tittelin ja jäisi yksin. Hän ei ollut kuten edeltäjänsä, hän ei ollut suuri sankari.
