MCU: Riidan haastamisesta, K-11 (Steve/Tony)

[Violetu]

Otsikko: Riidan haastamisesta
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: MCU
Ikäraja: K-11
Paritus: Tony/Steve
“Genret”: Huumori, janotus, idiots to lovers, mikroficcejä (sanamäärät 41-86)
Summary: Tony ja Steve “riitelevät” yhä uudestaan.

A/N: Sokerisiipi antoi inspissanoja mikroja varten (kiitos niistä!).
Kirjoitin. Nukuin pari yötä, editoin paskimmat vitsit pois ja laitoin vähän lisää numeroita Tonyn alentuneeseen älykkyysosamäärään.
Valmis! Ei mestariteos, mutta enää ei sentään hävetä. Älkää kuitenkaan ottako tätä liian vakavasti. Palaute ilahduttaa aina, enjoy!


***


Riidan haastamisesta


Myrsky oli laantunut, mutta Tony kihisi edelleen.
Miksi Steven kanssa riiteleminen sai hänet aina kiihtymään näin pahasti?

Täytyi johtua sen itseriittoisen pölvästin tavasta puhkua ja puhista niin, että ne valtavat, ilmatyynyaluksia muistuttavat rintalihakset pingottivat Steven kahta kokoa liian pienen t-paidan ratkeamispisteeseen.
Tai siitä, miten mies jyysti alahuulensa niin punaiseksi, ettei Tony voinut kuin tuijottaa ja odottaa, milloin veri tirskahtaisi pintaan.
Entä Steven ääni sitten, joka meni niin matalaksi ja vaaralliseksi, että mahanpohjassa värisi.

*

Tony ei ikinä, koskaan milloinkaan myöntäisi kenellekään, että veti yhä useammin Steven kanssa riitelemisen jälkeen käteen.
Jotenkin hänen piti patoutunut kiukkunsa purkaa, ja masturboimisesta tuli aina paremmalle tuulelle.
Jos hän riitelikin nykyään Steven kanssa entistä useammin, se ei liittynyt mitenkään mihinkään.

*

Kattopuutarha oli yksi Tonyn suosikkipaikkoja riidan haastamiseen.
Tai siis eihän hän nyt mitään riitaa haastanut, oli Steven ihan oma vika, jos tämä provosoitui kaikesta mitä Tony sanoi.

Jos Tony sanoi, että tänään oli kaunis päivä, Steve vastasi, että myöhemmin tulisi varmasti sade.
Sitten alkoikin jo nyrkkien puristelu ja rintalihasten pullistelu.

Steve ei kuitenkaan koskaan lyönyt. Tonyn teki mieli lyödä kädet omistavasti Steven poskille, tai ehkä pakaroille.
Hänen pitäisi ehkä ehdottaa Stevelle, että he voisivat riidellä muutenkin kuin huutamalla.

*

Asioiden valoisa puoli oli, että jossain vaiheessa Steve alkoi haastaa riitaa myös takaisin.
 
Jos Tony istui olohuoneen sohvalla katsomassa uutisia, Steve tuli seisomaan hänen eteensä, tai kumartui mukamas järjestelemään jotain sohvapöydällä.
Sitten Tony tuijottikin uutisten sijaan Steven pinkeitä pakaroita.

“Mene pois edestä”, Tony sanoi, ja pakarat Steven lutkahtavissa harmaissa collegehousuissa jännittyivät.

“Pakota minut”, Steve vastasi.

Tonyn haaruksia alkoi pakottaa. Käteenvetovaihe tuli viimeaikaisissa riidoissa aina vain nopeammin.

*

Tällä kertaa Tony oli ylittänyt itsensä. Hän haastoi riitaa Steven kanssa kuntosalin pukuhuoneessa, kun Steve oli ilman paitaa.
… nyt Steve oli myös ilman housuja.
Tony nielaisi. Ohhoh.

Äkkiä Steven kädet olivat Tonyn poskilla.

“Mitenkäs nyt suu pannaan?” Steve kysyi, mutta sävy olikin provosoivan sijaan pehmeä.

Tonyn aivot lakkasivat toimimasta.

“Pannaan”, hän vastasi käheästi, koska se oli ainoa sana, joka Steven äskeisestä lauseesta oli jäänyt pyörimään Tonyn päähän.

Steve suuteli Tonya ja painoi tämän seinää vasten.

Tämän riidan jälkeen Tonyn ei tarvinnut vetää käteen.

[Angelina]

Onko nyt helvetti jäätynyt, Violta Stonya??? :: DD Ei vaan, oot sä tainnut näistä ennenkin kirjottaa (etkä muutenkaan oo niin rajoittunut kuten eräät, krhm allekirjoittanut), mutta silti. Tää on aina niin positiivisen yllättävää <3

Täytyi johtua sen itseriittoisen pölvästin tavasta puhkua ja puhista niin, että ne valtavat, ilmatyynyaluksia muistuttavat rintalihakset pingottivat Steven kahta kokoa liian pienen t-paidan ratkeamispisteeseen.
Tai siitä, miten mies jyysti alahuulensa niin punaiseksi, ettei Tony voinut kuin tuijottaa ja odottaa, milloin veri tirskahtaisi pintaan.
Entä Steven ääni sitten, joka meni niin matalaksi ja vaaralliseksi, että mahanpohjassa värisi.

this ship in a nutshell

Asioiden valoisa puoli oli, että jossain vaiheessa Steve alkoi haastaa riitaa myös takaisin.
 
Jos Tony istui olohuoneen sohvalla katsomassa uutisia, Steve tuli seisomaan hänen eteensä, tai kumartui mukamas järjestelemään jotain sohvapöydällä.
Sitten Tony tuijottikin uutisten sijaan Steven pinkeitä pakaroita.

“Mene pois edestä”, Tony sanoi, ja pakarat Steven lutkahtavissa harmaissa collegehousuissa jännittyivät.

“Pakota minut”, Steve vastasi.

also this

Tää siis oli nimenomaan niiiiiin idiots to lovers :'D Rakastan näiden ääliöiden dynamiikkaa just kun se on sellaista, että seksuaaliset halut ja muut tunteet tukahdutetaan sillä että riidellään, kunnes sitten lopulta räjähtää. Parasta vielä se, että vaikka Tony on usein se kiusoittelun mastermind, niin Steeb on oikeesti niin little shit, että se antaa kyllä aivan tasan samalla mitalla takaisin - ainakin sitten, kun hoksaa jutun juonen

Tää oli aivan ihana, onneks nukuit ja päätit hioa nämä julkaisukuntoon, mä tykkäsin hirveesti <3 Muutenkin ollut jo ihan ikävä näitä poikia :'3

[cirimiau]

Kommenttikampanjasta päivää!

Tämä oli hulvattoman hauska ja samalla yllättävän latautunut teksti, jossa yhdistyy erinomaisesti huumori, himo ja terävä hahmodynamiikka. Tonyn näkökulma on kirjoitettu tarkasti ja sopivan itsetiedottomasti – hänen turhautumisensa, ärtymyksensä ja kiihkonsa sekoittuvat nautinnollisesti toisiinsa niin, että lukijalle syntyy nopeasti käsitys siitä, ettei kyse ole enää mistään tavallisesta sanasodasta.

Kielen rytmi on napakka ja toimii erityisesti dialogittomissa osuuksissa. Tonyn mielenliikkeet, kuten ajatusketjut Steven fyysisistä ominaisuuksista ja alitajuinen halu riidellä juuri saadakseen tunteita pintaan, ovat sekä hauskoja että uskottavia tämän parivaljakon dynamiikan kannalta.

Erityisesti pidin siitä, miten "kattopuutarha oli yksi Tonyn suosikkipaikkoja riidan haastamiseen" -tyyliset yksityiskohdat tekivät tekstistä elävän. Samoin jatkuva fyysinen jännite, joka lopulta purkautuu Steven aloitteesta, toimii kauniina huipennuksena, ja tekee viimeisestä kappaleesta tyydyttävän sekä emotionaalisesti että kehollisesti – eikä sorruta liialliseen dramaattisuuteen.

Mahdollinen kehitysehdotus voisi liittyä siihen, että voisit testata, miltä tuntuisi lisätä tarinaan pieni hetki epäröintiä ennen huipennusta – esimerkiksi Steven katse tai kysymys, joka saa Tonyn vähän horjumaan varmuudessaan. Se voisi lisätä tunteellista kerroksellisuutta jo ennestään herkulliseen tarinaan.

Kaiken kaikkiaan: taitavasti kirjoitettu, hauska ja kutkuttava pieni ficci, jossa sekä hahmojen että lukijan paineet pääsevät purkautumaan juuri oikealla hetkellä. Lisää näitä, kiitos!