1.Maurice Woodward
10 Huhtikuuta, R.M.S. TitanicLöysin lopulta hyttini tämän mahtavan laivan B-kannelta. Se sijaitsee laivan perässä, tyyrpuurin puolella. Stuerttini oli ilokseni jo toimittanut matkalaukkuni huoneeseen – sanon huoneeseen, sillä en tiedä millä muulla tavoin voisin sitä sinulle kuvata; On vaikeaa käsittää, että olen todellakin laivassa. En ole eläissäni nähnyt niin miellyttävää hyttiä. Se ei ole suuri, mutta sitäkin kodikkaampi, ja kaikki on uutta ja koskematonta, mikä ei liene yllättävää kun kyseessä on tämän rautajätin neitsytmatka.
Yritän kuitenkin kuvailla näkemääni parhaani mukaan, jotta käsität mitä tarkoitan: Huoneessa on miellyttävän pehmeä puurunkoinen yhden hengen sänky, joka on pedattu siististi valkeilla lakanoilla, satiinisella päiväpeitolla ja usealla tyynyllä. Vastapäisellä seinustalla on vihreä sohva, ja näiden välissä on pesuallas peileineen, jonka hanoista saa – uskomatonta kyllä – juoksevaa vettä.
Puupaneloidussa hytissäni ei ole ikkunaa, mutta se ei häiritse minua hyvän sähkövalaistuksen ansiosta. Jaettu kylpyhuone ja WC sijaitsevat käytävän toisella puolella (huomasin, että niitä on tässä laivassa useita, joten ruuhkia tuskin pääsee syntymään, mikä ilahduttaa minua suuresti. Saatat pitää minua pilalle hemmoteltuna, mutta en voi kieltää, ettenkö nauttisi moisesta ylellisyydestä…).
Kenties olet jo lukenutkin sanomalehdistä, että laivalla on useita maineikkaita henkilöitä. Törmäsin käytävällä herra Bruce Ismayhin – tiedäthän, se liikemies joka on myös tämän laivayhtiön johtaja. Ilmeisesti hänellä on tapana osallistua laivojensa neitsytmatkoille. Hän vaikutti riittävän kohteliaalta, kun tervehdimme. Kävi ilmi, että hänen hyttinsä sijaitsevat myös B-kannella, ja ovat käsittääkseni tämän laivan kalleimpia. Usko tai älä, mutta en juuri osaa kahdehtia häntä, sillä olen enemmän kuin tyytyväinen omaan pieneen, mutta ylelliseen soppeeni.
Myös miljonääri John Jacob Astor nuorikkoineen on huhujen mukaan laivalla. En ole vielä nähnyt heitä, mutta en voi olla miettimättä, ovatko he pakenemassa Englannissa saamaansa negatiivista julkisuutta Amerikkaan. Tyttö on kaiken lisäksi ilmeisesti viimeisillään raskaana. Kerron heistä lisää, kunhan näen heidät.
Kun olin asettautunut taloksi, tai laivaksi (miten sen nyt ottaa!), päätin nousta laivan yläkannelle seuraamaan laivan lähtöä satamasta. Päivä oli kertakaikkiaan ihastuttava – aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuntui keväisen lämpimältä.
Näkymät ylhäältä olivat uskomattomat, en ole koskaan seissyt niin korkealla laivassa matkustaessani. Satamaan oli kerääntynyt satoja ihmisiä hyvästelemään laivaa, ja kannella oli lisäkseni satoja muita matkustajia, jotka vilkuttivat satamassa seisoville käsittämättömän pienille hahmoille.
Tarkoituksenani oli nauttia maisemista ja hyvästellä mielessäni maan kamara viikoksi, mutta varsin pian huomioni (kuten eittämättä kaikkien muidenkin huomio niin satamassa kuin laivalla) siirtyi vallan muualle. Matka nimittäin meinasi alkaa aikamoisella rysäyksellä, sillä kun
Titanic teki lähtöä laituristaan, riuhtaisi sen propellien voima
New York -nimisen pienemmän aluksen irti kiinnikkeistään niin, että se alkoi uhkaavasti lipua kohti laivamme perää. Tilanne näytti jonkin aikaa hyvin pahalta, ja kuulin jo muutaman huolestuneen kiljahduksen erään pyylevän suurihattuisen naisen suusta, joka seisoi aviomiehensä kanssa kannella.
Olin itsekin jo aivan varma, että tuon toisen laivan keula osuisi peräämme jos se kelluisi lainkaan lähemmäs, kunnes erään proomun onnistui ottaa se hinaukseensa heitettyään köyden kiinni laivaan. Hitaasti, mutta varmasti
New York seisahtui ja törmäys vältettiin täpärästi. Voit uskoa, että kaikki huokaisivat helpotuksesta. Luulen, että lehdistö saa tästä oivallisen puheenaiheen seuraaviksi päiviksi.
Keskustelin parin vieressäni seisovan herrasmiehen kanssa tapauksesta:
”Ei näin suurta ja voimakasta laivaa ole aiemmin rakennettu”, totesi Lontoolainen liikemies. ”Sitä ei ole tarkoitettu näin pieneen satamaan.”
”Tuosta toisesta laivasta olisi luultavasti tullut romua, mutta
Titanicin kuoreen se tuskin olisi tehnyt naarmuakaan”, naurahti toinen, enkä voinut muuta kuin olla samaa mieltä.
Luottamuksemme tähän mahtilaivaan kasvoi entisestään tapauksen ansiosta.
Loppupäivästä minulla ei ole paljoa kerrottavaa – tutkin laivaa uteliaana, keskustelin ohimennen joidenkin muiden matkustajien kanssa (oletan, että opin tuntemaan joitakin heistä melko hyvin viikon aikana), ja suuntasin illemmalla päivälliselle ensimmäisen luokan ruokasaliin.
Pöytäseurueeseeni kuului eräs Amerikkalainen kirjailija rouva Frutelle sekä hänen aviomiehensä herra Jaques, molemmat oikein miellyttäviä. Lisäksi pöydässämme istui Kanadalainen pariskunta, sekä kaksi kaltaistani yksin matkustavaa herrasmiestä. Ruoasta minulla ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa – Kanadalaisten huumorintajusta saatan sen sijaan puhua vähemmän mairittelevaan sävyyn.
Ohjelmalehtisestä huomasin, että laivalla järjestettäisiin konsertteja kaksi kertaa päivässä. Iltaisin musiikkia olisi ensimmäisen luokan aulassa. Tiedät kuinka paljon rakastan musiikkia, joten luonnollisesti suuntasin sinne päivällisen jälkeen.
Kauniiseen tilaan ja sen vihreisiin samettinojatuoleihin oli kokoontunut melkoinen määrä naisväkeä, jotka nauttivat likööriä tai kahvia päivällisen painikkeeksi. En silti onnekseni ollut ainoa herrasmies, joka oli saapunut nauttimaan musiikista, ja pian unohdinkin mahdollisen lievän epämukavuuteni, kun kvartetti saapui paikalle instrumentteineen, ja alkoi soittaa.
Sali suorastaan tulvi musiikkia – se oli hyvin otollinen tila sellaiselle, eivätkä viereisten pöytien ympärillä istuvien matkustajien keskustelut häirinneet nautintoani. Erityisesti minuun teki vaikutuksen sellistin taito. Tummat, täyteläiset sävelet, joita hän sai ilmoille soittimestaan nostivat ihoni kananlihalle, ja tapa, jolla hänen vahvat sormensa liikkuivat sellon kaulalla oli lähes hypnotisoivaa nähtävää.
Luulen, että hän on samoja ikiä kuin minä. Kenties joitakin vuosia vanhempi. Ehkä jos olisin panostanut musiikillisiin taitoihini nuorempana, voisin olla yhtä taitava soittaja pianolla, vai mitä luulet? Tällä hetkellä taitoni ovat kuitenkin korkeintaan kelvolliset.
Kenties yritän joku päivä harjoitella jotakin pianoilla, joita täällä on parissa aulassa – jos siis kehtaan. Pahoin pelkään kuitenkin, että joku saattaisi heittää minut laidan yli soittoani kuultuaan.
No, mutta se siitä, nyt minun on käytävä maaten. Kenties sinua ilahduttaa kuulla, että toistaiseksi en ole kärsinyt merisairaudesta, laiva kun ei juuri tärise.
Toivottavasti voit hyvin,
Uskollisesti sinun (ja teidän),
Maurice~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
A/N: Tässä tarinassa seikkaillaan vähän eri aikatasojen välillä, sekä yksityisen ajatusten ja kirjemedian tasolla, kuten joku ehkä jo huomasikin.
Kappaleen kuvassa on Titanicin sisarlaiva Olympicin ensimmäisen luokan aulasalonki, joka oli tismalleen samanlainen kuin Titanicilla, ja jossa tämä musisointi siis tapahtui. Kuvaan ei mahtunut kaunis koristeellinen katto ja sen kristallinen kattokruunu.
