Elämä on liian lyhyt puolityhjiin ketsuppipulloihin | K-11 | Toni/Valtteri | raapalejatkis 15/? 17.5.

[Skorpioni]

Nimi: Elämä on liian lyhyt puolityhjiin ketsuppipulloihin
Genre: draamaa, slashia, ehkä vähän h/c
Ikäraja: K-11
Summary: Vastikään eronnut Toni vaihtaa duunipaikkaa ja kohtaa vähäeleisen Valtterin, joka sotkee kaikki ajatukset. Ja elämä on jo valmiiksi vähän solmussa.

Apua, en ole kirjoittanut mitään ihan tosi pitkään aikaan, saatika sitten julkaissut mitään! Tämä idea kuitenkin purki kirjoitusblokin, joten ainoa haaste on löytää aikaa. Siispä päätin lähestyä tätä tarinaa raapalemuodossa. En osaa vielä arvioida, kuinka pitkä tästä tulee, mutta raapaleita on varmaankin luvassa joitain kymmeniä.
Otsikko on lainattu Olavi Uusivirran kappaleesta Älä päästä mua menemään, koska tarinoiden nimeäminen on edelleen mielestäni tuskallisen vaikeaa.
Kiva, jos luet, ja arvostan suuresti kaikenlaisia kommentteja! <3


Elämä on liian lyhyt puolityhjiin ketsuppipulloihin

1.   (250 sanaa)

Pukuhuoneen loisteputkivalo rämisi ja särisi. Toni katseli sekalaisia kaappeja, joista osa oli lukossa, osa ei, joidenkin ovissa oli liimattuna tarroja, post-it-lappuja, valokuvia.
”Ota sieltä joku tyhjä vaan”, huikkasi oven raosta Tuula, osastonhoitaja, joka oli jäänyt häveliäästi ulkopuolelle. Toni löysi nurkasta vapaan kaapin – ihan kuin naisvaltaisella alalla olisi pulaa miesten pukukopeista? – ja vaihtoi ylleen tummansiniset työvaatteet. Ovi kolahti, Toni luuli Tuulan tulleen tarkistamaan, miten hänellä sujui, mutta sisään paukkasikin vaaleatukkainen nuori mies. Mies ei vilkaissutkaan häntä, vaan rymisti hirveällä vauhdilla kaapille, vaihtoi vaatteet salamannopeasti ja oli jo ulkona ennen kuin Toni ehti edes sanoa moi. Toni huokaisi ja pudisteli mielestään kaipauksen takaisin pelastuslaitoksen hommiin sulkiessaan oven.
Tuula kierrätti häntä tutustumassa taloon, esitteli paikat ja ihmiset. Kahvia piti tuoda paketti kuukaudessa, omat maidot. Jokaisessa huoneessa häntä tervehtivät uudet kasvot ja Toni ajatteli, ettei ikinä oppisi kaikkien nimiä. Ensimmäinen viikko oli tarkoitus perehtyä aina jonkun muun seurana, ja sijoituksia olikin laitettu vähän joka puolelle: päivystykseen, toimenpidehuoneeseen, puhelimeen, lisäksi seuraamaan diabeteshoitajan ja astmahoitajan hommia, molemmista oltiin kuulemma eläköitymässä ja uutta verta tarvittaisiin tilalle. Toni ei sanonut, että hänen tavoitteenaan ei tosiaan ollut astmahoitajan ura. Hän ajatteli Edviniä ja Ebbaa ja pudisteli taas mielestään kaipuun ambulanssiin. Terveyskeskuksessa työ voisi varmasti olla ihan mielekästä, hän ajatteli, tai ainakin siihen pitäisi nyt opetella suhtautumaan niin.
”Millaset lääkärit täällä on?”, hän kysyi ohimennen Tuulalta.
”Oma väki on tosi sitoutunutta, kokeneita yleislääkäreitä. Sittenhän meillä on paljon näitä pakollisen 9 kuukauden pätkän tekijöitä ja siellä sitten vaihtuvuus ja vaihtelukin on suurta. Tällä hetkellä musta ihan mukavaa porukkaa kaikki”, Tuula vastasi.

2.   (250 sanaa)

Töiden jälkeen kotona odotti kaaos. Viikonlopun muuton jäljiltä oli vielä paljon purkamattomia laatikoita, eikä untakaan ollut liikaa kertynyt. Päiväunille ei kuitenkaan ollut aikaa, kun Toni alkoi heti kotiin päästyään maalata toisen makuuhuoneen seiniä. Edvinin lempiväri oli vihreä, Ebban laventeli, ja ne valikoituivat huoneen isojen seinien väreiksi. Nea oli tulossa viideltä, mutta ovikello soi jo varttia vaille, ja maalia sormistaan tärpätillä puhdistellen Toni käveli avaamaan. Nea seisoi oviaukossa yksin.

”Löysitkö hyvin?”, Toni kysyi ystävällisesti ja päästi naisen sisään. Nea hymähti.
”On mulla maps”, hän sanoi ja riisui kengät jalastaan.
”Maali haisee”, nainen tokaisi. Toni vastusti halua pyöräyttää silmiään.
”Joo, sain just valmiiks. On tässä vielä tekemistä, mutta kyllä tää  sunnuntaina on valmis”, hän vastasi ja tavoitteli rentoutta ääneensä. Nea katsoi häntä alistuvasti ja katseli sitten ympärilleen. Kolmio oli valoisa ja kompakti. Pientä pintaremonttia se oli vaatinut, tuoretta maalipintaa ja ehkä jossain kohtaa muutakin, mutta Toni oli onneksi kätevä käsistään ja vuokraemännälle sopi hänen remontointinsa oikein hyvin. Nea kuitenkin nyrpisti nenäänsä.
”Aika pienihän tää on. Luuletko tosissaan, että Eet nukkuu teineinä samassa huoneessa?”
Toni painoi etusormen kynnen peukalonsa kynsinauhaan.
”Siihen nyt on aika kauan aikaa. Kuten hyvin tiiät, meiän yhteinen on edelleen myymättä ja ei mulla ole varaa tältä alueelta tämän isompaan yksin”, hän sanoi pakotetun rauhallisesti.
”Niin”, Nea sanoi ynseästi. Sitten nainen veti hieman pakotetun hymyn kasvoilleen.
”No, kai sä tästä ihan hyvän saat. Mä tuon Eet viideltä sunnuntaina”, tämä sanoi ja lähti sitten kohti eteistä. Toni nyökkäsi ja painoi päänsä ulko-ovea vasten Nean mentyä ja halusi hakata ovea kuin nyrkkeilysäkkiä.

3.   (350 sanaa)

Toisen perehdytyspäivän Toni vietti toimenpidehuoneessa Jennin kanssa. Tämä oli mukava, samanikäinen ja puhelias ja kertoikin työskennelleensä aiemmin päivystyksessä, mutta vaihtaneensa lasten myötä arkityön perässä terveyskeskukseen.
”Olihan siellä parempi liksa, kun tuli vuorolisät, mutta ei mun arki eron jälkeen pyöris mitenkään vuorotöissä”, Jenni selitti samalla, kun Toni kirjautui koneelle.
”Sä olit aikasemmin ambulanssissa vai?”, nainen jatkoi jutteluaan. Toni kääntyi ympäri tuolilla ja katsoi lempeän näköistä Jenniä.
”Joo, mä oon hoitotason ensihoitaja. Tykkäsin niistä hommista kyllä, mutta en mäkään voi tehdä vuorotyötä niinä viikkoina, kun mulla on lapset. Meillä oli viel 12-tuntiset vuorot, ei mitään jakoa”, hän sanoi.
”Minkä ikäset lapset sulla on?”, Jenni kysyi ja naputteli samalla Tonin tunnuksilla auki päivän toimenpidelistan.
”Edvin on neljä ja Ebba kaks.”
”Mulla on 5- ja 3-vuotiaat. Voidaan mennä puistotreffeille joskus”, Jenni sanoi hymyillen. Toni hymyili takaisin. Valtaosa lapsellisista kavereista oli alkujaan Nean kavereita, ja ilmeisesti ystävät sai erossa pitää.
”Jaha, ekana on luomen poisto ja sitten tulee kiilaekskisio. Valtteri näköjään tekee molemmat. Sit on tollasia luomennäyttöaikoja ennen lounasta. Niissä välillä napataan joku nopea koepala. Me laitetaan kaikki valmiiksi, avustetaan lääkäriä ja paketoidaan lopputulos”, Jenni sanoi. Ovi aukesi ja sisään astui se sama, komea nuori mies, jonka Toni oli nähnyt pukuhuoneessa. Mies nyökkäsi Jennille tervehdykseksi ja ripusti valkoisen takkinsa naulakkoon.
”Sä oot uus”, mies tokaisi vilkaistuaan Tonia vaivautumatta ilmeisesti esittäytymään, kättään tämä ei ainakaan ojentanut. Toni tiesi sellaiset lääkärit; nuoret, vastavalmistuneet, jotka kuvittelivat olevansa jotakin, parempia kuin muut, eivätkä kuunnelleet, mitä alempiarvoiset hoitajat sanoivat, vaikka hoitajalla olisi ollut vuosikymmenien työkokemus.
”Toni alotti eilen ja on tänään mun kaverina”, Jenni sanoi reippaasti, ”selittelen tässä paljon hänelle niin saatat säkin oppia samalla vähän uutta”, nainen jatkoi ilkikurisesti hymyillen. Mies hymähti.
”Voi olla turha toivo”, hän sanoi ja avasi lupaa kysymättä potilaan paperit Tonin koneella.
”Ota kympin puukko ja nelosen lanka”, mies sanoi kohottamatta katsettaan koneesta. Tonia alkoi ärsyttää. Vitun kakara, eikö sille ole kukaan opettanut käytöstapoja.
”Mä olen Toni”, hän sanoi kuuluvalla äänellä. Mies kohotti katseensa ja vilkaisi hämmentyneenä Tonin ojennettua kättä.
”Valtteri”, mies sanoi ja puristi nopeasti. Tonin yllätykseksi puristus oli lämmin, napakka, oikeastaan miellyttävä. Hämmennys karisi nopeasti Valtterin teräksenharmaista silmistä, kun Jenni kutsui potilaan sisään.

4.   (200 sanaa)

Valtteri oli lievästi ylimielisen oloisesta asenteestaan huolimatta Tonin yllätykseksi taitava. Miehen kädet tekivät tarkkaa työtä, katse oli keskittynyt ja kulmakarvojen väliin nousi pieni ryppy. Kasvot olivat raamikkaat, oikeastaan kauniit, ja vaalea, lyhyt tukka oli laitettu siististi. Sileässä poskessa oli pieni arpi, samoin keskellä vasenta kulmakarvaa. Toni käänsi päänsä pois ja oli kuuntelevinaan tarkasti, kuinka Jenni selitti, millainen sidosvalikoima heillä oli.
Valtteri oli tehokas eikä enempiä rupatellut, vaikka Jenni yrittikin välillä heittää kevyttä läppää. Vaikka Toni yritti tehdä kaikkea muuta, veti Valtteri hänen katsettaan puoleensa kuin magneetti. Hän seurasi, kuinka Valtteri riisui steriilit hanskat käsistään ja viskasi ne steriilille pöydälle (josta Jenni ne auliisti siivosi, tietenkin). Kädet olivat täynnä uurteita ja painaumia, ja jokin Valtterin käsissä viehätti häntä. Ne olivat siistit, puhtaat, mutta kuitenkin, miehen kädet. Kämmenselän verisuonet pullottivat, käsi näytti vahvalta. Itse asiassa koko mies näytti samalta, siistiltä, huolitellulta, vahvalta. Toni kuunteli, kun Valtteri saneli monotonisella äänellä poistamastaan luomesta käyntitekstin nostamatta katsettaan kertaakaan näytöstä. Potilaalle mies sentään nyökkäsi tämän poistuessa, kun Jenni oli ensin selostanut seikkaperäiset haavanhoito-ohjeet. Valtterin katse osui Toniin, ja harmaissa silmissä välähti jotain, mikä sai Tonin niskan ihon kihelmöimään, mutta sekunnin sadasosan mentyä Valtteri käänsi taas katseensa ruutuun.
Roihulahti, kerää ittes, Toni komensi itseään mielessään. Hiton Valtteri.

5.   (300 sanaa)

Sunnuntaiaamuna kuudelta Toni makasi sängyssä kuunnellen vieressään tuhisevien lasten hengitystä. Viikot olivat menneet kuin sumussa, uusi työpaikka vei hirveästi energiaa, kun kaikki oli vielä uutta, ja sen päälle kodin laittaminen ja viimeisen viikon myös yh-isäily tuntuivat vieneen kaikki mehut. Ebba reagoi herkästi muutoksiin univaikeuksilla, ja tyttö oli heräillyt pari kertaa yössä koko viikon. Lopulta Toni oli luovuttanut omaan huoneeseen nukuttamisen suhteen ja kantanut molemmat lapset omaan sänkyynsä, jossa molemmat nyt nukkuivat rauhallisesti. Toni oli unohtanut sulkea pimennysverhon ja herännyt nousevaan aurinkoon.

Tuntui haikealta. Ei siitä ollut kovin kauaa, kun he loikoivat viikonloppuaamuisin koko perhe yhdessä. Vaikka todellisuudessa hän ja Nea olivat olleet lähinnä kämppiksiä jo pitkään, oikeastaan jo ennen Ebbaa. Lopulta Nea oli päättänyt, että se sai riittää. Yhteinen rivitaloasunto oli laitettu myyntiin, mutta Nea asuisi vielä siellä lasten kanssa, kunnes kaupat olisi tehty. Toni oli vuokrannut kolmion läheltä lasten päiväkotia. Tonia harmitti enemmän lasten perheen hajoaminen kuin niinkään ero Neasta. Ja toki se, että Neasta oli eron jälkeen kuoriutunut esiin todella rasittavia piirteitä, jotka koettelivat hermoja. Tämä oli hyvin pitkin hampain suostunut yhteishuoltajuuteen, ja tuntui nyt kyttäävän kaikkia Tonin liikkeitä kuin saadakseen niistä jotain pontta vaatia lasten huoltajuutta kokonaan itselleen. Se tuntui käsittämättömältä, mutta Toni oli päättänyt olla korostetun rauhallinen ja olla antamatta Nealle mitään valittamisen aihetta, koska tiesi äitien olevan vahvoilla huoltajuuskiistoissa.

Ebba alkoi liikkua levottomasti hänen vieressään ja avasi lopulta silmänsä.
”Huomenta”, Toni kuiskasi. Ebba haukotteli ja kömpi sitten kainaloon. Toni silitti tytön paksua, vaaleaa tukkaa. Lapset olivat perineet isänsä pähkinänruskeat silmät ja äitinsä vaaleat kiharat.
”Keksitäänkö jotain kivaa tänään?”, hän kysyi. Ebba nyökytteli. Edvinkin alkoi heräillä ja katseli hetken tarkkaavaisena siskoaan ja isäänsä.
”Mitäs Edvin haluat tehdä tänään?”, Toni kysyi.
”Uimaan!”, Edvin ilmoitti.
”Selvä”, Toni vastasi.
”Tuleeko äiti?”, Edvin kysyi. Toni näki odotuksen lapsen silmissä ja se tuntui pahalta.
”Ei, äiti on kotona. Näätte äidin illalla.”

6.   (250 sanaa)

Uiminen osoittautui huomattavasti hankalammaksi aktiviteetiksi, kuin Toni oli osannut odottaa. Uikkarit olivat tietysti Nean luona, mutta onneksi uudet sai ihan Prismasta – Toni pohti, että ne tuskin olisivat Nealle kelvanneet, mutta silläpä ei ollut enää väliä. Yksin kahden lapsen kanssa pukuhuoneessa ja altaissa selviäminen olikin toista laatua. Nean kanssa he olivat aina jakaantuneet – Edvin ja Toni miesten puolelle, Ebba ja Nea naisten. Toni sai kuin saikin lapset uima-asuihin ja suihkun kautta altaisiin ja onnistui pitämään myös täysin uimataidottoman Ebban hengissä. Uinnin jälkeen he istuivat hetken saunassa, jossa pienen tytön tuli nopeasti löylyä heittävien ukkojen keskellä liian kuuma ja pieni perhe siirtyi suihkutiloihin. Toni pesi Edvinin tukkaa ja Ebba leikki sillä välin käsisuihkun kanssa. Kunnes yhtäkkiä ei leikkinytkään. Kauhukseen Toni huomasi, että pieni pellavapää taapersi hurjaa vauhtia nakuna kohti altaita. Hän vilkaisi shampoo päässään vieressään seisovaa esikoistaan, ehti luoda jonkin ajatuksen sillekin, että oli saunan jäljiltä itse täysin alasti, mutta kun Ebban vauhtia ei pysäyttänyt kielto, kutsuhuuto tai edes edellisiltä auki jäänyt heiluriovi, ei Tonille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin juosta perään.
”Edvin, et saa kuukauteen karkkia jos liikut siitä mihinkään”, hän henkäisi ja juoksi liukkaalla lattialla kovaa vauhtia kohti allastilaa viipottavan tytön perään. Hän sai juuri tempaistua Ebban kädestä otteen ennen, kuin tyttö vilahti kokonaan ulos pukuhuoneesta, ja kiskaisi tytön luokseen. Ebba säikähti, kaatui ja alkoi heti itkeä. Toni poimi itkuisen tytön syliinsä ja alkoi kantaa tätä takaisin suihkuun, kun hän miltei törmäsi oviaukkoon astuneeseen mieheen. Ensivilkaisulla hän ei tunnistanut uimalakki päässä sporttisissa uimasortseissa seisojaa, mutta harmaista silmistä ei voinut erehtyä. Valtteri.

7.   (350 sanaa)

”Sori”, Toni mutisi, vaikkei ollut varma, tunnistiko arvoisa lääkäri häntä edes. Toisaalta, parempi kun ei olisi tunnistanut, sillä hän tajusi seisovansa alasti oviaukossa huutava lapsi sylissään. Aina sai hävetä.
Valtteri loi heihin lähinnä hämmentyneen katseen.
”Vikkelä karkulainen?”, hän kysyi.
”Mmhm”, Toni murahti heijaten edelleen itkevää Ebbaa.
”No, mikä nyt on, ei oo hätää. Isi on tässä”, hän supatti. Ebba huusi suoraa huutoa ja roikotti toista kättään kummallisesti. Valtteri katsoi heitä yhtäkkiä kiinnostuneena.
”Sil on radiuksen pään subluksaatio”, tämä sanoi katseltuaan hetken Ebban kättä, ”mä näin miten sä otit sen kiinni. Tolleen ne tulee.”
Toni tuijotti Valtteria. No niin tietysti. Kyynärpäävamma ja päivystykseen päätyminenhän oli juuri sitä, mitä hän kaipasi.
”Mä voin laittaa sen paikalleen”, Valtteri tarjoutui yllättäen.
”Joo. Tota, mul on tuolla myös toinen lapsi. Ja uimahousut”, Toni mutisi. Valtteri loi häneen hieman liian pitkän katseen.
”Anna tää mulle”, mies sanoi sitten ja nosti varmoin ottein edelleen itkuisen Ebban syliinsä. Tyttö hämmentyi niin, että lopetti itkemisen. Toni ei ehtinyt edes ajatella, miten kummallisia käänteitä uintireissu oli saanut, vaan kiiruhti kiltisti suihkussa uimaleluillaan leikkivän Edivinin luokse. Hän kiepautti pyyhkeen vyötäisilleen ja kääri Edvinin huppupyyhkeeseensä. Valtteri ja Ebba olivat seuranneet heidän luokseen. Toni otti enää surkeasti nyyhkivän tyttönsä takaisin syliinsä ja istui suihkutuolille. Valtteri kyykistyi heidän eteensä ja mittaili harmaiden silmiensä katseella Ebban käsivartta tarkasti.
”Mikäs sun nimi on?”, hän kysyi.
”Ebba”, Toni vastasi.
”Ebba kuule, mä otan nyt sun kädestä kiinni ja kohta ei enää satu”, Valtteri sanoi ja tarttui varmoin ottein Ebbaa kädestä ja kyynärpäästä ja teki jonkinlaisen käännön, jonka jälkeen Ebban nyyhkytys loppui ja tyttö nosti kätensä normaalisti ilmaan. Toni huokaisi helpotuksesta.
”Kiitos hei ihan hirveesti. En mä tiiä miten oisin tän karavaanin saanu johonkin päivystykseen”, hän sanoi ja alkoi kääriä myös Ebbaa pyyhkeeseen.
”Mä päivystin lapsilla kandiaikana”, Valtteri tokaisi vastaukseksi.
”Tarviiko tätä jotenkin kuvata? Tai varoa?”, Toni kysyi.
”Ei, lapsi alkaa käyttää sitä, kun se ei enää satu. Ei pitäis jäädä mitään”, Valtteri vastasi.
”Sano Ebba kiitos”, Toni sanoi laskiessaan hupulliseen pyyhkeeseen puetun lapsen jaloilleen.
”Kiitos”, Ebba kuiskasi Tonin jalkojen vierestä. Valtterin kasvoilla häivähti hymy, ennen kuin tämä poistui enempiä juttelematta pukuhuoneeseen. Toni katsoi hämmentyneenä perään. Hiton Valtteri.

8.   (150 sanaa)

Maanantaina Toni oli sijoitettu terveyskeskuksen päivystykseen. Vihdoin hommaa, joka tuntuisi edes hieman omalta, hän ajatteli. Työtä tehtiin pitkälti hoitaja-lääkäri-parina, ja Tonin fiilis laski, kun lääkärin koneen takana istui kukapa muu kuin Valtteri. Toni yritti karkottaa mielestään edellisen kohtaamisen ja erityisesti sen osan, jossa seisoi munasillaan toisen edessä. Valtteri nyökkäsi lyhyesti, kun hän tervehti miestä, muttei nostanut katsettaan konesta.
”Ooks sä ollu täs ennen? Me on katottu noi korvalapset niin, et hoitaja ottaa ne huoneeseen, haastattelee ja riisuttaa ja mä tuun tutkii ja teen tekstit ja sä saat hankkiutua niistä eroon”, Valtteri sanoi. Toni huokaisi.
”Ihan miten haluat”, hän tokaisi.
Päivä oli yllättävän rauhallinen. Valtteri yllätti taas olemalla lasten kanssa paljon luontevampi kuin aikuisten, ja yhteistyö sujui varsin liukuvasti. Toni pohti, oliko kuitenkin tuominnut miehen liian varhain, ehkä tämä ei vain tosissaan harrastanut enempää juttelua eikä ollut tarkoituksenmukaisen töykeä uudelle hoitajalle. Ja olihan Valtteri tosiaan pelastanut hänet edellisenä päivänä Ebban kanssa.

9.   (300 sanaa)

Kun Valtteri saneli viimeistä korvatulehduspotilasta, Toni vilkaisi puhelintaan.
”Soita mulle HETI”, luki Nean viestissä. Toni huokaisi.
”Oon duunis, mitä nyt”, hän vastasi. Nea soitti. Toni vilkaisi Valtteria, joka oli edelleen syventynyt näyttöönsä ja nosti puhelimen korvalleen.
”No mitä?”
”Mitä helvettiä sä olet tehnyt näiden kanssa eilen? Edvin selitti aamupalapöydässä, että isi veti Ebban käden pois paikoiltaan ja joku setä laittoi sen takasin?”, Nea sähisi.
Toni huokaisi taas.
”No se nyt kuulostaa vähän dramaattisemmalta kuin mitä se oli. Ebba karkas ja mä otin sen kädestä kiinni ja siinä se käsi vähän väänty, ja siellä sattu oleen yks mun duunikaveri joka hoiti sen kuntoon”, hän mutisi hiljaa, ettei Valtteri kuulisi.
”Siis miten niin vääntyi? Lapset on sulla yhden viikon ja heti on joku vamma!”, Nean ääni oli kohonnut ainakin oktaavin ylemmäs. Valtteri kohotti katseensa näytöstään.
”Niin siis yritin estää sitä juoksemasta alasti uima-altaaseen ja hukkumasta. Itseasiassa, se lääkäri, joka sen hoiti, on tossa mun vieressä, ehkä se voi selittää sulle?”, Toni sanoi ja katsoi kysyvästi Valtteria, ”voitko selittää mun exälle mitä tapahtu eilen?”
Valtteri loi häneen hieman alistuneen katseen ja ojensi sitten kätensä ja otti puhelimen.
Toni kuunteli, kun Valtteri selitti mitä oli tapahtunut ja miten vamma oli pikkulasten tyyppivamma eikä vaatinut minkäänlaista poikkeavaa voimankäyttöä vanhemmalta ja kuinka siitä ei jäisi mitään vaivaa. Sitten mies lähinnä hymähteli, kun puhelimesta kuului Nean kimeä ja nopea puhe, josta Toni ei saanut selvää.
”Joo, no mut mitään hätää ei oo ja Toni ei tehny mitään väärin. Meillä on kuule täällä nyt töitä ja potilaita ja meillä ei nyt Tonin kanssa oo enempää aikaa tähän. Moro”, Valtteri sanoi yhtäkkiä ja vain katkaisi puhelun. Toni katsoi tätä äimistyneenä.
”Otkas tost seuraavast ekg:n”, Valtteri sanoi sitten katsoen taas näyttöä. Toni nyökkäsi ja otti puhelimensa takaisin.
”Kiitos”, hän sanoi. Valtteri vilkaisi häntä, ja kasvoilla häivähti taas pieni, nopea hymy.

[Skorpioni]

10.   (350 sanaa)

Perjantai-iltana Toni kaipasi päänsä tuuletuksen lisäksi seuraa. Uusi työ alkoi vähitellen sujua, mutta uuden paikan käytännöt olivat osin vielä hukassa ja ohjeiden kysely tuntui kuluttavalta. Koti tuntui tyhjältä ilman Neaa ja lapsia, ja seinät tuntuivat humisevan hiljaisuuttaan. Pikainen viestittelykierros oli tuottanut tulosta ja hän istui korttelibaarin tiskillä odottelemassa opiskelukavereitaan Veeraa ja Villeä. Baarissa soi geneerinen rokki ja tiskillä tatuoitu nuorehko nainen kaatoi hanasta kaljaa laseihin. Toni silmäili omaa tuoppiaan siemaillen ympärilleen. Vähän matkan päässä pöydän ympärillä istui neljä parikymppistä tyttöä, joista yksi miellytti silmää, mutta katseli lähinnä poispäin. Toni antoi katseensa kiertää eteenpäin ja kiinnitti seuraavaksi huomionsa baaritiskin toisessa päässä istuvaan, ehkäpä kolmekymppiseen mieheen, jolla oli vihreä, rento kauluspaita, puoliponnari ja kulmakoru. Mies selaili puhelintaan ja ilmeisesti odotti seuraa itsekin, mutta vilkuili välillä ympärilleen. Heidän katseensa kohtasivat tiskin yli, ja mies ei kääntänyt katsettaan pois. Toni hymyili tunnustelevasti, ja mies iski silmää. Toni oli jo aikeissa siirtyä miehen luokse, kun käsi lävähti hänen olkapäälleen, ja Villen ääni tervehti iloisesti.

Yöllä Toni makasi kuuntelemassa liian hiljaista kotiaan ja kaipasi viereensä toisen hengityksen ääniä. Villeä ja Veeraa oli ollut mukava nähdä, mutta nyt kun hän vähän päissään tarkemmin mietti, olisi aivojen nollaukseen toiminut paremmin kunnon yhden yön juttu. Hän ei ollut kehdannut lähestyä baaritiskin miestä enää kavereidensa tultua, koska kukaan ei tiennyt hänen mieltymyksestään. Lukiossa hänellä oli ollut hetken aikaa poikaystävä, ja intissä lyhyt, ehkä enemmänkin seksisuhde, mutta sitten hän olikin tavannut Nean ja elämä oli vienyt mennessään. Kukaan aikuiselämän ystävistä ei siis tiennyt hänen miessuhteistaan, eikä varsinkaan Nea. Hän ei tiennyt, miksei ollut koskaan kertonut niistä Nealle, mutta kun vuosia oli kulunut, ei asiaa enää viitsinyt tuoda ohimennen esiin. Ja ehkä parempi niin, Nea oli mustasukkainen luonne, parempi vain, kun huolehti vain hänen tyttökavereistaan, Toni pohti.
Kello lähestyi kolmea, eikä hän saanut unta. Läheisyyden, kosketuksen ja ihan vain panemisen kaipuu yllätti hänet voimakkuudellaan. Ei hän kaivannut Neaa, mutta jotain. Jotakuta. Uutta rakastumista? Hän ei enää muistanut, koska oli ollut rakastunut Neaan. He olivat eläneet jonkinlaista pitkälti kaverillista suhdetta jo niin pitkään. Toni huokaisi ja pudisteli baaritiskin miehen mielestään. Tuskin se olisi kuitenkaan ollut hänestä kiinnostunut, hän ajatteli, ennen kuin lopulta nukahti.

11.   (250 sanaa)

Laivaterminaalissa oli hiljaista. Piknik-risteily lähti hieman ennen yhdeksää, mutta baaritiskillä notkui silti muutama matkailija. Toni tuijotti ärtyneenä puhelintaan. Lasten vaihtopäiväksi oli sovittu sunnuntai, ja Nea oli vetänyt pultit, kun hän oli kysynyt, voisivatko lapset tulla jo perjantaina päiväkodista Nealle, kun hänen piti päästä koulutusristeilylle. Nea oli raivonnut jotain siitä, että hänkin sovitti menonsa lapsiviikkoihin ja lapsettomiin viikkoihin, ja lopulta Toni oli päättänyt pyytää mieluummin äitinsä hakemaan lapset. Näille yökyläreissu mummilaan sopi onneksi paremmin kuin hyvin. Ei sillä, että Tonia olisi varsinaisesti kiinnostanut työpaikan koulutusristeily, mutta siitä kieltäytyminen jo ensimmäisen kuukauden aikana tuntui hankalalta. Terveyskeskuksessa oli tarkoitus ottaa käyttöön tiimimalli, jossa samassa tiimissä olisi kaksi hoitajaa, kokeneempi ja nuorempi lääkäri ja lisäksi jokaiselle tiimille olisi nimetty omat erityisammattilaiset, kuten fysioterapeutit ja sosiaalityöntekijät. Risteilyllä olisi ilmeisesti tarkoitus tutustua oman tiimin kanssa ja kouluttautua mallin käyttöön. Ja varmaan loppureissusta juoda kaljaa, olihan perjantai.
Meriaamiainen tarjoiltiin koulutustiloissa, ja Toni istui Jennin ja muutaman muun, vähän tutummaksi tulleen hoitajan kanssa takariviin. Kahvi maistui pahalta, mutta Toni nousi kuitenkin hakemaan toisen kupin. Hän katsoi takaisin kävellessään puhelintaan, jossa Nea valitti viesteissä taas jostain, ja törmäsi johonkin. Vilkaisu ylös puhelimesta paljasti uhrin Valtteriksi, jonka päälle Toni oli tietysti onnistunut läikyttämään puolet kahvistaan.
”Vittu. Sori”, hän mutisi. Valtteri katsoi häntä vähäeleisen kyllästyneenä ja lähti mitään sanomatta kohti vessoja. Toni livahti nopeasti takaisin paikalleen, kun ylilääkäri ja osastonhoitaja yrittivät nostattaa iloista pöhinää tiimimallin tienoilla. Lyhyen alkuinfon jälkeen vuorossa oli tiimijaon julkistus. Toni yskäisi kahvikuppiinsa, kun näytöllä hänen ja Marketan nimien vieressä olivat lääkäreinä Merja ja kukapa muu kuin Valtteri.

[Skorpioni]

Ehdinpä vihdoin kirjoittaa pari raapaletta lisää. Piknikristeily jatkuu ehkä lämpenevissä tunnelmissa.

12.   (350 sanaa)
Koulutusristeily oli edennyt tutustumistuokioiden, työpajojen ja laivanvaihdon jälkeen lopulta päivällisbuffettiin ja vapaampaan seurusteluun. Paitsi, että ”hauskana seuraleikkinä” oli buffetpöytiin arvottu istumajärjestys, ja kantaessaan täyttä lautasta ja lasillista pahaa valkoviiniä pöytään huomasi Toni istuvansa tietysti Valtterin vieressä. Hän laski varovasti lasinsa pöydälle, ettei kaataisi taas jotain miehen päälle ja veti tuolin alleen. Valtteri vilkaisi häntä ja nyökkäsi lyhyesti. Valtterin lautasella kaikki oli siistissä järjestyksessä, kun Tonin lautanen pursui äyräidensä yli. Muut paikat olivat vielä tyhjiä. Valtteri katsoi merta ja näytti uponneen ajatuksiinsa. Toni huokaisi ja vilkaisi puhelintaan. Äiti oli viestittänyt lasten kuulumisia päiväkodista ja toivotti mukavaa loppureissua. Toni laski puhelimensa pöydälle lautasen viereen ja huomasi Valtterin katselevan häntä.
”Mitä?”, hän kysyi. Valtterin silmissä välähti hetken kiinnostunut katse, joka vaihtui nopeasti takaisin tyynen ilmeettömäksi.
”Ei mitään”, mies sanoi, ”vieläks sun ex kiukuttelee?”, tämä jatkoi luoden katseen Tonin puhelimeen.
”No jotain aina, mut se nyt on sellasta. Me on erottu vast muutama kuukaus sitten”, Toni vastasi tietämättä oikein, miksi alkoi avata asiaa. Valtteri nyökkäsi.
”Onks se Ebban käsi pysyny hyvänä?”, hän kysyi ja Toni yritti olla näyttämättä hämmentyneeltä siitä, että Valtteri muisti hänen lapsensa nimen.
”Joo ei siinä oo mitään ollu”, hän sanoi ja hymyili. Valtteri nyökkäsi ja hörppäsi vettä.
”Käyks sä usein uimassa?”, Toni kysyi, kun ei keksinyt, mistä muustakaan puhuisi. Ei heillä työpaikan lisäksi tainnut olla paljoa yhteistä, Valtteri oli häntä viitisen vuotta nuorempi, tällä ei ollut vielä lapsia ja siisti, vähäeleinen Valtteri tuskin oli kiinnostunut samoista asioista kun Toni, jonka intohimoihin kuului lasten ohelle meksikolainen ruoka, pyöräily ja musiikki.
”Kerran, kaks viikossa. Pitäis käydä enemmän, se on mun heikoin triathlon-osuus”, Valtteri vastasi.
 ”Ai sä treenaat tirathlonia”, Toni sanoi, eikä tiennyt oliko yllättynyt vai ei. Valtteri oli eittämättä hyvässä kunnossa, ja triathlon vaikutti sellaisten pedanttien ihmisten lajilta, jollaiseksi hän miehen mielsi. Valtteri nyökkäsi.
”Alotin opiskellessa. Aika silleen matalalla effortilla, mut helpompi motivoida itteään sateella juoksemaan, kun on joku tavote.”
”Miten sulla riittää aika”, Toni naurahti.
”No, mitä mä muutakaan tekisin. Puolet frendeistä muutti opintojen jälkeen joko takasin pk-seudulle tai johonkin maakuntiin ja ei mul oo perhettä”, Valtteri vastasi vähäeleisesti. Toni jäi katselemaan vakavan näköistä miestä. Hän huomasi pohtivansa, olikohan Valtteri yksinäinen.

13.   (350 sanaa)

Ruokailun jälkeen Jenni houkutteli Tonin mukaansa laivan karaokebaariin. Päivä oli kääntymässä iltaan ja se alkoi näkyä. Melkein koko henkilökunta oli löytänyt tiensä baariin. Toni haki tiskiltä oluen ja liittyi muiden hoitajien seuraan. Osa oli ehtinyt ilmeisesti juoda jo useammankin ja kovaääninen juttu alkoi lähteä kierroksille. Toni ei jaksanut kiinnostua Tiian ja Kiian viime pikkujoulujen räkäkännien muistelua, vaan antoi katseensa kiertää. Nuoret lääkärit olivat linnoittautuneet vähän matkan päähän omaan pöytäänsä, ja Tonin katse löysi Valtterin kuin magneetin vetämänä. Mies jutteli toisen nuoren lääkärin, ehkä Antin, kanssa yhtä vähäeleisesti kuin yleensäkin. Hetken kuluttua Valtteri nousi ja käveli tiskille. Silloin heidän katseensa kohtasivat ja Toni käänsi nopeasti katseensa pois, mutta vilkaistessaan uudelleen tiskille, hän huomasi Valtterin katsovan itseään edelleen. Ilmeessä oli jotain kutsuvaa. Toni kulautti oluensa lopun yhdellä kulauksella ja lähti tyhjän lasin verukkeella lähestymään baariin nojailevaa Valtteria.
”Saanko tunnustaa jotain”, Toni sanoi laskiessaan tyhjän lasinsa Valtterin eteen pöydälle. Valtteri katsoi häntä kulmiensa alta.
”Mä vihaan tällasia duuniporukan risteilyjä”, hän jatkoi. Valtteri hymähti.
”Mäkin.”
Valtterin katseessa oli jotain, mikä sai Tonin mahanpohjan muljahtamaan – vai oliko se keinuva laiva ja ne muutamat alkoholiannokset, jotka hän oli ehtinyt nauttia?
”Hoitajaporukka aikoo ainakin mennä jatkoille. Kuulemma Forteen”, Toni tokaisi. Valtteri nosti toista kulmaansa.
”Meinaatko mennä?” mies kysyi.
”En mä tiiä. Muksut on mummilassa, mitä mä yksin himassakaan. Mut ei kyllä hirveesti kiinnosta. Ne on osa ihan kivoja mut meno on jotenkin ihan ku ois taas opiskelija”, Toni tilitti tietämättä taaskaan, miksi.
”Joo mullakin on vahvoja fläsäreitä opiskelijaristeilyistä. Sillä erotuksella, että en oo pukeutunu johonkin naamiaisasuun”, Valtteri vastasi. Tonin oli vaikea kuvitella Valtteria naamiaisasussa. Valtteri vilkaisi taakseen, missä muiden juniorilääkäreiden pöydästä kuului naurunremakka.
”Haluutsä lähtee johonkin rauhallisempaan paikkaan hetkeks? Saatetaan kyl missata Tuulan ja Jyrkin lupailema yhteinen karaokeshow…”, tämä kysyi yhtäkkiä. Toni tunsi sykkeensä kohoavan.
”Miksei”, hän sanoi. Valtteri kaivoi taskustaan hyttikortin.
”Tuula anto mulle tän, kun iski migreeni tossa aiemmin”, hän sanoi. Toni kohotti kulmiaan, mutta lähti kuitenkin TaxFreen kautta Valtterin perässä seitsemännelle kannelle hyttiin, joita isolle porukalle oli varattu muutama tavaroiden säilytystä ja ilmeisesti mahdollisia sairastapauksia ajatellen. Kun Valtteri avasi ovea, Toni ei oikein tiennyt, mitä odotti, mutta sydän takoi rinnassa kovempaa kuin pitkään aikaan.

[Altais]

Oon seurannut tätä raapalejatkista alusta asti, mutta nyt vasta saan aikaiseksi alkaa kirjoittaa kommenttia. No, parempi myöhään. Tonin tilanne tuntuu tosi hektiseltä, ja voin vaan kuvitella, että hän on ihan loppu, kun samaan aikaan on tuore ero, muutto uuteen kotiin, lasten vuoroviikkojärjestelyyn tottuminen, riitaisa tilanne eksän kanssa, ja vielä uusi työpaikkakin kaiken keskellä. Mutta tottahan se on, että vuoroviikko- tai yksinhuoltajavanhempi ei voi tehdä ihan millaisia työaikoja tahansa, joten muutos on kai väistämätön. Varsinkin, kun ei Nea kuulosta sellaiselta kovin joustavalta ex-puolisolta.

Huh, tuo uimahallikohtaus oli kyllä kuumottava, ja melkein sydän kurkussa täällä seurailin, mitenhän Toni handlaa tilanteen kahden pienen kanssa. Tuo on muuten jo itsessään ihan älyttömän kiusallinen tilanne, kun kohtaa jonkun tutun uimahallin suihkuilla, ja siinä sitten yrittää ilman vaatteita luontevasti vaihtaa kuulumisia. Tonin tilanne oli vielä monin verroin tukalampi, kun siinä oli juuri Valtteri, ja hänellä oli lasten kanssa pahasti tilanne päällä. Onneksi Valtterilla oli tilanne hallussa, ja myöhemmin hän pelasti Tonin vielä kiukuttelevan Nean kynsistäkin. Valtterista alkaa vähitellen paljastua kiinnostavia puolia, vaikka hän alkuun vaikuttikin aika vaisulta ja etäiseltä. Toivottavasti työporukan risteilyn jatkot etenisivät hyvään suuntaan, ja aina parempi, jos Toni ja Valtteri päätyvät etsimään jonkun rauhallisemman paikan. Jään innolla odottamaan jatkoa, ja toivottavasti Tonin elämään tulisi Valtterin myötä jotain pientä piristystä, koska sitä hän ihan varmasti tarvitsee.

[Skorpioni]

Kiitos paljon kommentista, Altais! Piristi kovasti ja kiva, että tarina kiinnostaa! Tonilla on tosiaan aika paljon meneillään ja hän ei ehkä ehdi ihan miettiäkään, mikä kaikki on muuttunut, kun on niin haipakkaa. Uimahallikohtaus sai inspiraationsa yhdestä podcastista, jota kuuntelin, ja jossa puhuja kertoi lapsen karanneen kerran alasti suihkutilasta, ja eihän siinä auta kun perään lähteä. Pukuhuonetörmäämiset on kieltämättä kiusallisia, vaikka uimahalleissa on mun mielestä jotain peri suomalaista, kun siellä on kaikenlaiset tyypit sekaisin alasti.


14.   (250 sanaa)

Valtteri oli jotenkin rennompi kahdestaan – tai sitten se johtui muutamasta oluttuopista. Tai siitä, että mies näytti rennommalta, kun ei ollut pukeutunut työvaatteisiin vaan farkkuihin ja avonaiseen, rennon kokoiseen tummanvihreään kauluspaitaan, jonka alta pilkotti t-paita. Toni katseli, kun Valtteri puhui. Olihan Toni jo heti aluksi kiinnittänyt huomionsa siihen, että Valtteri oli komea – mutta siinä tarkemmin katsellessaan hän ei voinut kuin todeta, että Valtteri oli oikeastaan ihan hiton kuuma. Toni ei ollut varma, mitä mieltä oli havainnosta, sillä hän ei ollut vieläkään varma, oliko mies lintu vai kala.
Valtteri ojensi avaamaansa olutpulloa, ja Toni heräsi ajatuksistaan. Hän hymyili ja tarttui siihen, joi pitkän kulauksen.
”Tää taskulämmin bisse ei varsinaisesti vähennä mun opiskelijaristeily-mielikuvia”, Toni tokaisi. Valtterin kasvoilla välähti arvoituksellinen ilme ja pieni hymy.
”Tai sen juominen hytissä”, mies vastasi.
”Päädyiks sä sillonkin hoitsujen kanssa pakoon bileitä?”, Toni virnisti. Valtteri katsoi häntä olutpullon kaulan yli.
”Enpä juuri. Te ootte valitettavan naisvaltainen ala”, tämä vastasi. Toni kurtisti kulmiaan ja jäi katsomaan Valtteria hämmentyneenä. Mies joi kulauksen ja katsoi Tonia kulmiensa alta.
”Niin siis mä oon homo. Kai sä tiesit sen?”
Toni katsoi nolona käsissään pyörittelemäänsä pulloa.
”No, nyt tiedän”, hän mutisi. Sydän takoi rinnassa hiukan turhan kovaa. Hän kohotti katseensa Valtteriin, joka katsoi hänen käsiään, jotka nyhtivät pullosta etikettiä irti.
”Haittaaks se sua?”, Valtteri kysyi haastavasti.
”Miks se mua haittais?”, Toni vastasi ja yritti vetää syvään henkeä rauhoittaakseen kierroksille lähtenyttä sydäntään. Valtteri kohautti olkiaan, mutta katseessa oli jotain tutkivaa.
”En mä tiedä”, mies vastasi ja nuolaisi huuliaan. Toni ei pystynyt kääntämään katsettaan pois. Flirttailiko Valtteri?

15.   (350 sanaa)

Toni heräsi lauantaina sälekaihtimen välistä kasvoilleen paistavaan aurinkoon. Pää tuntui hieman tukkoiselta ja kroppaa särki. Hän hapuili rannekelloaan yöpöydältä ja huomasi, että kello oli lähes puoli kymmenen. Hän nukkui harvoin niin myöhään, mutta ilta oli mennyt pitkäksi. Toni hieroi otsaansa ja yritti kääntää selkäänsä auringolle ja huomasi vasta sitten vartalollaan makaavan käsivarren. Valtteri. Valtteri makasi vatsallaan puoliksi hänen peittonsa alla, ainakin näkyvin osin ilman vaatteita ja käsi hänen päällään. Edellisen illan muistikuvat rysähtivät kaikki kerralla tajuntaan.
Laivan rantaudutta he olivat suunnanneet muiden mukana keskustaan kuppilaan. Muiden jatkaessa vielä yökerhoon, olivat he ottaneet yhteisen taksin samoille suunnille, mutta kun Valtteri sitten suuteli häntä taksin takapenkillä – vai hän Valtteria? – olivat he poistuneet yhteisellä pysäkillä. Ja nyt Valtteri nukkui alasti hänen sängyssään.
Toni vääntäytyi pois Valtterin käsivarren alta, kohottautui istumaan ja tuijotti eteensä. Ei tässä ihan näin pitänyt käydä, hän ajatteli. Työkavereiden kanssa säätämisestä seurasi aina vain hankaluuksia. Tajusikohan kukaan, että he lähtivät yhdessä?
Valtteri liikahti hänen vieressään, ja kun hän käänsi katseensa mieheen, huomasi hän tämän olevan hereillä. Valtterin harmaiden silmien katse oli utuinen, mutta terästäytyi nopeasti. Mies vääntäytyi myöskin istumaan. Hiukset olivat sekaisin, mikä sai Valtterin näyttämään jotenkin tavallista rennommalta. Toni ei voinut olla katsomatta miehen varsin hyvännäköistä kroppaa, ennen kuin Valtteri kääri peiton ympärilleen.
”Mitä kello on”, tämä mutisi ja katsoi silmiään siristellen kohti ikkunasta jo kirkkaana paistavaa päivänvaloa.
”Puol kymmenen”, Toni vastasi ja hätkähti. Äitihän oli sanonut tuovansa lapset kymmeneltä. Ja hän oli alasti sängyssä vieraan miehen kanssa. Toni pomppasi ylös ja alkoi pukea kylpytakkia päälleen.
”Sun täytyy lähtee. Mun lapset tulee ihan kohta kotiin”, hän sanoi konemaisesti. Valtteri katsoi häntä alta kulmain.
”Ja ne ei saa nähdä mua?”, tämä kysyi. Toni noukki vaatteita lattialta ja viskoi omansa kasaan viedäkseen ne pyykkiin ja ojenteli Valtterille tämän omia.
”Ei niien tarvii tietää tästä”, hän vastasi. Valtteri pyöräytti silmiään.
”Joo. Koska mä ajattelinkin sanoa päiväkoti-ikäsille, että painoin teiän faijaa viime yönä?”, tämä sanoi ärtymystä äänessään, mutta nousi ylös. Toni pysähtyi kesken pyykkikasansa lajittelun.
”Ha ha. Oikeesti”, hän sanoi. Valtterin katseessa välähti jotain, mitä Toni ei ehtinyt jäädä tulkitsemaan, kun hän alkoi kiskoa lakanoita pyykkiin.
”Mä meen suihkuun. Sä löydät varmaan ulos.”