XLII
57. (350 sanaa)
Aika tuntui Tonista liikkuvan pari viikkoa kummallisesti; toisaalta hitaasti ja toisaalta liian nopeasti. Hänestä ei tuntunut edelleenkään siltä, että hänen päänsä pysyisi millään tavalla kaikkien muutosten myötä mukana, mutta hän oli oppinut luottamaan siihen, että ajan myötä kaikki asettuisi kai taas kerran paikalleen ja ehkä koostuisi jonkinlaiseksi uudeksi kartaksi myös hänen aivoilleen.
Se, että asioista oli puhuttu ja niillä oli jokin nimi, tuntui muuttaneen jotain hänen ja Valtterin välillä. Toisaalta häntä jännitti tulevaisuus ja onnen kestäminen vain entistä enemmän, sillä enää hän ei voisi kuitata kaikkea mielessään vain eron jälkeisenä, lyhyenä säätönä. Ei, nyt hänellä oli
poikaystävä. Hän makusteli sanaa herättyään yöllä Valtterin vierestä ulkoa kuuluneeseen hälytysajoneuvon ääneen. Hän katseli nukkuvaa Valtteria eikä tuntenut enää pakokauhunomaista tarvetta paeta – ei paikalta eikä omia tunteitaan. Ja se tuntui kummalliselta. Että sai luvan kanssa katsella ja tuntea kaikenlaisia lämpöisiä väristyksiä. Ja että niistä sai jopa kertoa toiselle, eikä saanut vastaukseksi hämmennystä tai silmien pyörittelyä, vaan suloisen hymyn. Hän mönki lähemmäs Valtteria, painautui tämän kehoa vasten, tunsi tämän lämmön koko kehollaan, ja kiersi kätensä tämän ympäri. Hän painoi päänsä Valtterin lyhyiden niskahiusten sekaan, hengitteli tämän tuoksua ja oli jo putoamassa uuteen uneen, kun Valtteri liikahti.
”Mitä sä teet?”, mies kysyi unisena.
”Halaan sua”, Toni vastasi. Valtterin kurkusta pääsi jonkinlainen ähkäys. Hetken kuluttua tämä alkoi ravistella itseään irti Tonin otteesta.
”Mun tulee kuuma. En mä pysty nukkuu tällee”, Valtteri valitti. Toni huokaisi ja päästi irti.
”Älä sano, et sä et oo nukkunu lusikassa ennen”, hän sanoi hiljaa. Valtteri kohotti päätään tyynystä.
”Mä tykkään siit, et mul on tilaa kääntää kylkee. Ja sä oot joku tuhat astet lämmin”, tämä vastasi. Toni katsoi miestä epäuskoisena. Jos hän jotain oli parisuhteesta kaivannut, niin sitä, että sai nukkua kiinni toisessa.
”Sä oot ennenkin nukkunu vaan omalla puolellas”, Valtteri jatkoi huomattuaan Tonin ilmeen.
”Joo. Ja kävin päässäni sellasta vääntöä, että tää on vaan joku venähtäny yhden yön juttu, ei tässä ruveta halaileen”, Toni vastasi ja katsoi Valtteria tiiviisti. Valtteri katsoi häntä hetken neuvottoman näköisenä.
”No voidaan pitää kädestä kii?”. tämä ehdotti sitten. Toni pyöräytti hymyillen silmiään, mutta tarttui sitten Valtterin ojennettuun käteen.
”Baby steps”, hän sanoi hiljaa. Valtteri naurahti tyynyynsä.
XLIII
58. (300 sanaa)
Toni puhisi, kun Valtteri leikkasi valkosipulia. Ilmeisesti vaihtovuosi Ranskassa pätevöitti ranskalaisen keittiön saloihin, sillä mies oli paljastunut erittäin eteväksi kokiksi.
”Mitä nyt?”, Valtteri kysyi kohottamatta katsettaan.
”Ei mitään”, Toni mutisi.
”Jännittääkö?”
”Vähän”, Toni vastasi ja kaiveli Valtterin kaapeista lautasia tehdäkseen jotain. Hän oli luvannut – pääasiassa itselleen – että tulisi kaapista, muttei ollut oikein ehtinyt edistää asiaa. Lapsiviikko oli taas hurahtanut silmänräpäyksessä ohi ja lapsettoman hän vietti mieluummin kuhertelemalla kuin käymällä kiusallisia keskusteluja lähipiirinsä kanssa. Mutta Valtterin pikkusiskot olivat tulossa kylään ja Toni ei enää tiennyt, hermoiliko näille esittäytymistä vai sitä, mitä Valtteri oli mahtanut heidän hieman tempoilevan alkusuhteensa aikana kertoa näille ja mitä nämä mahtoivat olla uudesta miehestä mieltä.
”Turhaan hermoilet. Ota ne toiset lautaset”, Valtteri sanoi ja katsoi Tonia pää kallellaan.
”Jos ne ajattelee, että mä oon kauhee mulkku? Ja oon kohdellu sua huonosti?”, Toni puuskahti. Valtteri laski veitsen kädestään.
”Lopeta toi. Ei me oltu sovittu mitään, ja se on joka tapauksessa mennyttä”, tämä sanoi tyynesti.
Ovikello soi ja Toni puri huultaan.
”Ota viiniä”, Valtteri sanoi ja virnisti kävellessään ovelle.
”Sehän auttaakin”, Toni mutisi.
”Lääkäri määrää”, Valtteri huikkasi ovelta ennen kuin avasi sen. Tonin korviin kantautui hetken naisäänten puhetta, joista ei saanut selvää, ja sitten lause ”me halutaan nähdä sun uus poikaystävä, joko se tuli?”
Toni tunsi tahtomattaan suupieltensä nykivän kuullessaan sanan poikaystävä.
”Mm”, Valtteri murahti. Toni ryhdistäytyi, kun Valtteri peruutti eteisestä avokeittiöön perässään kaksi nuorta naista, joiden sisarussuhteesta ei ollut kahta kysymystä.
”No, täs on mun pikkusiskot”, Valtteri aloitti.
”Oona”, mies nyökkäsi kohti tyttöä, jolla oli pitkät vaaleat kiharat ja säihkyvän siniset silmät, ”ja Viivi”, Valtteri jatkoi nyökäten kohti toista siskoaan, jolla oli lyhyt, siististi kammattu vaalea tukka ja samanlaiset harmaat silmät kuin veljellään.
”Ja niin, Toni on mun…
poikaystävä”, Valtteri sanoi katse Toniin naulittuna. Toni tunsi lämpimän aallon leviävän vatsanpohjasta koko kehoonsa ja samalla itsensä hölmöksi.
Ja rakastuneeksi.
59. (300 sanaa)
Illan mittaan Toni sai huomata hermoilleensa turhaan. Valtterin siskot olivat mukavia ja Tonista oli hauska katsella sisarussarjan dynamiikkaa. Pikkusiskot saivat Valtterin paljon puheliaammaksi, kuin muut, vaikka selvästi myös ajoittain ärsyttivät tätä – osin tahallaan. Mutta kaikesta keskustelusta kuuli, kuinka läheisiä sisarukset keskenään olivat, sillä näiden juttuja oli vaikea seurata ulkopuolisena.
”Vattu hei”, Oona aloitti ja sai Valtterilta mulkaisun.
”Mikä?”, Tonin oli pakko keskeyttää.
”Vattu”, Viivi selitti, ”Oona ei osannu pienenä sanoa Valtteri. Se jäi vähän elämään.”
Tonia hymyilytti, mutta Valtteri katsoi häntä sen näköisenä, että sieti kyseisen lempinimen ainoastaan perheenjäseniltään.
”Huomauttaisin, että se oli tyyliin Oonan ensimmäinen sana”, tämä sanoi kuivasti. Siskot virnistivät.
”Niin olin kysymässä, että mitä mieltä Onni oli?”, Oona palasi takaisin sivuraiteilta.
”Ei ne oo nähny viel.”
”Mitä! Eiks se oo läpäissy Onni-testiä”, Viivi kysyi kiinnostuneena.
”Mikä on Onni-testi?”, Toni kysyi. Siskot virnistivät taas.
”Onni haistaa paskat poikaystävät”, Oona vastasi. Valtteri huokaisi.
”No ei vaan sun, vaan kaikkien”, Oona jatkoi ja kääntyi katsomaan veljeään tuimasti.
”Kaikki kundit, joista Onni ei oo tykänny, on osottautunu virheiks”, tämä jatkoi. Valtteri pyöräytti silmiään.
”Onnille ei voi kertoa mitään, koska se ei osaa pitää salaisuuksia”, tämä sanoi sitten, ”ettekä sano mitään, kun meette sinne huomenna.”
Toni seurasi keskustelua lähinnä huvittuneena. Tietysti Valtterin siskot tiesivät, että Valtteri oli homo, joten tämän puolisokaan ei voinut olla hetero. Mutta silti Tonista tuntui jotenkin tyydyttävältä, että joku tiesi – hänestä ja heistä. Hän havahtui ajatuksistaan, kun kuuli Valtterin sanovan jotain hänen lapsistaan, ja tajusi, ettei enää tiennyt, mistä puhuttiin.
”Onks sulla lapsia?”, Viivi kysyi kiinnostuneena.
”Joo”, Toni yskäisi, ”kaks.”
”Ai!”, Oona henkäisi ilahtuneen kuuloisena, ”minkä ikäsiä?”
”Edvin on viis ja Ebba kaks.”
Siskokset vilkaisivat toisiaan yllättyneen näköisinä.
”No ooksä tavannu ne?”, Viivi tenttasi Valtterilta. Mies nyökkäsi.
”Näytä jotain kuvia niistä”, Oona pyysi vuorostaan.
Toni tunsi Valtterin katseen itsessään esitellessään puhelimestaan lastensa kuvia. Miehen suupielissä häilyi pieni hymy.
60. (300 sanaa)
Valtteri harjasi hampaitaan pyjamahousuissa ja teepaidassa ja petasi yhdellä kädellä vuodesohvaa Joensuussa asuvan Viivin majapaikaksi.
”Hyvää yötä”, Viivi kuiskasi ja Valtteri mumisi hammasharja suussa jotain. Toni syljeskeli hammastahnaa suustaan ja kulki sitten Valtterin perässä tämän makuuhuoneeseen. Hän oli odottanut koko illan, että saisi olla Valtterin kanssa hetken kahden. Hän piti niin kovasti siitä, miten vieraammassa seurassa jäykkä ja hiljainen Valtteri hymyili ja nauroi ollessaan läheistensä kesken. Valtterin hymy sai vatsanpohjan lepattamaan, ja Toni tunsi itsensä hölmöksi – ei kai aikuisen miehen kuulunut enää sillä tavalla sekoilla tunteissaan.
Oven sulkeuduttua Toni painoi Valtterin vasten seinää ja suuteli. Valtteri näytti yllättyneeltä, mutta tyytyväiseltä.
”Mitä sä teet”, mies naurahti Tonin huulia vasten, kun Tonin kädet vetivät rusetille solmittuja pyjamahousujen nauhoja auki.
”No ajattelin ottaa poskeen”, Toni vastasi suorasukaisesti. Valtterin suu loksahti auki.
”Viivi on tos vieresessä huoneessa”, tämä suhahti.
”Oo hiljaa sit”, Toni virnisti ja kävi jo polvilleen.
”Mitä jos se tulee tänne?”, Valtteri vastusteli puolivillaisesti.
”Miks se tulis, kun se tietää, että me ollaan täällä?”
”Häiritsevä mielikuva”, Valtteri mutisi, mutta asiaa ei tarvinnut enempää spekuloida, kun ovelta kuului koputus. Valtteri tönäisi Tonin kauemmas niin, että tämä horjahti lattialle.
”Vattu hei? Onks sulla se toinen tyyny vielä jossain?”, Viivi huhuili. Valtteri loi lattialla hihittävään Toniin murhaavan katseen.
”Joo, siinä eteisen kaapissa”, tämä huikkasi sitten yllättävän tasaisella äänellä.
”En mä löydä”, Viivi jatkoi hetken kuluttua. Valtteri sulki silmänsä.
”Oota hetki”, hän huikkasi. Pyjamahousut eivät antaneet juurikaan anteeksi.
”Eiku nyt löyty!”, Viivi hihkaisi, ”hyvää yötä.”
”Siinäs näit”, Toni virnuili ja nousi ylös lattialta. Valtteri katsoi häntä tuimasti, mutta suupieli nyki hieman. Toni kaappasi miehen takaisin syleilyynsä.
”Mikä sul on”, Valtteri naurahti, kun Tonin huulet eksyivät hänen kaulalleen, ”käyks sä nyt noin kuumana siks, et mä sanoin sua mun poikaystäväks?”
Toni hymyili ja tönäisi Valtterin sängylleen.
”Anna mä nyt nautin siitä, että mul on hiton kuuma
poikaystävä.”
XLIV
61. (350 sanaa)
Tuodessaan lapset sunnuntaina Nea kutsui itsensä hieman yllättäen kahville. Toni tarjoili kahvikupin lisäksi pakastimesta löytyneitä pullia, joista lapsetkin halusivat tietysti osallisiksi. Nea naputteli pitkillä kynsillään kahvikupin reunaa. Pullansa jo syöneet lapset katosivat leikkiensä pariin. Toni tunsi vuosien jälkeen Nean sen verran hyvin, että huomasi kyllä tämän yrittävän sanoa jotain, ja piti itse suunsa kiinni. Lopulta Nea huokaisi.
”Mun pitäis varmaan pyytää sulta anteeks.”
Toni kohotti yllättyneenä kulmiaan.
”Mä en oo ollut reilua sua kohtaan. Mä oon nyt jutellut tästä paljon Sinkun kanssa ja mä oon myös käyny nyt keväällä terapiassa, ja se on auttanut mua näkemään, että mä oon ehkä projisoinu suhun sellasia tunteita, jotka ei oikeesti liity suhun”, Nea jatkoi.
Toni ei tiennyt mitä sanoa. Nea kohotti katseensa kahvikupistaan.
”Mä tiedän, että mä en oo ollu kauheen helppo. Mutta tää ero on tuonu pintaan kaikkia vanhoja tunteita siitä, kun mun porukat eros ja… äh, en mä tiedä. Jos mun faija ois pitäny ees puolet niin kovasti pintansa meistä, kun sä sun lapsista, niin ehkä mekin esimerkiks puhuttais vielä”, nainen sanoi, ”oikeesti musta on tosi ihanaa, että sä haluut olla niin intensiivisesti sun – tai meidän – lasten elämässä. Ja mä en oo tehny sitä kauheen helpoks. Mä oon pahoillani.”
Toni räpytti hämmentyneenä silmiään.
”Kiitos?”, hän sanoi. Nea naurahti.
”Mul on ollu kans nyt vähän helpompaa töissä, niin oon saanu laskettua vähän kierroksia”, nainen mutisi. Toni hymyili pienesti.
”Mäkin oon pahoillani. Sä olit oikeessa, mä vaan lakkasin yrittämästä. Sä olit meistä rohkeempi, kun halusit erota”, hän sanoi. Nea nyökkäsi ja näytti nieleskelevän. Sitten hän käänsi katseensa Tonin ohi olohuoneen seinään ja räpytteli silmiään.
”Mun on ollut tosi vaikeeta sopeutuu tähän. Eihän me olla enää pitkään aikaan oltu mikään pari mut… Ei se ollu 12 vuotta pelkkää paskaakaan”, Nea sanoi tukkoisella äänellä. Toni hymyili lempeästi.
”Ei. Siin oli monta aika hyvää vuotta.”
Nea niiskaisi ja Toni kurotti tarjoamaan tälle talouspaperirullaa.
”Eikä se musta koskaan ollut mitenkään hirveen paskaa. Me vaan lakattiin olemasta”, Toni sanoi hiljaa. Nea nyökkäsi ja hengitti muutaman kerran syvään.
”Mä kyllä oikeesti toivoisin, että meil vois olla hyvät välit. Meil on yhteiset alaikäiset lapset viel aika kauan”, nainen sanoi varovasti.
62. (350 sanaa)
”Eiköhän me tässä vielä onnistuta”, Toni sanoi hymyillen. Nea pyyhki silmäkulmaansa.
”Mä olin unohtanu, että sä oot noin… kiltti.”
Toni hymähti.
”Mul on vaan parempi pokerinaama”, hän tokaisi. Nea hymyili taas pienesti.
”Mä yritän tsempata. Ei tää oo mulle vieläkään helppoo, mutta mä en haluu, et joskus parinkymmenen vuoden päästä Eet miettii tuskissaan, että miten ne järjestää ihmiset istumaan niiden häissä, kun äiti ja isä ei voi olla samassa huoneessa”, hän puuskahti sitten. Toni naurahti.
”Ei mekään menty koskaan naimisiin.”
”Niin”, Nea sanoi ja näytti mietteliäältä, ”liittyyks se siihen, et sä oot –”
”Ei”, Toni keskeytti, ”mikään meissä ei liity siihen. Mä vaan tällä kertaa rakastuin mieheen.”
Nea kohotti kulmiaan.
”Eksä sanonu, et se loppu?”
Toni irvisti.
”Siin oli sellanen hetkellinen vaihe”, hän sanoi kiusaantuneena, mietti hetken ja päätti olla rehellinen.
”Nyt me seurustellaan.”
Nea näytti yllättyneeltä. Ja sanattomalta.
”Onks se susta liian pian?”, Toni kysyi jännittyneenä. Nea kurtisti mietteliäänä kulmiaan.
”No, ei se nyt tyypillisesti hyvältä tunnu, että exällä on uus jo puolen vuoden jälkeen, mutta en mä tiiä. En mä oo ehkä kaivannu sua, vaan sitä mielikuvaa, mikä mulla oli perheestä”, nainen sanoi mietteliäänä ja katseli hetken kahviaan. Sitten tämä kohotti katseensa Toniin.
”Tietääks meidän lapset siit?”
”Ei. Niille Valtteri on mun työkaveri”, Toni vastasi.
Nea näytti yhtäkkiä pohtivan jotain.
”
Valtteri?”, nainen kysyi hitaasti ja näytti hahmottavan jotain, ”onks se se lääkäri, joka katto Edvinin korvia?”
Toni oli unohtanut, kuinka hyvä muisti Nealla oli. Hän virnisti.
”Joo.”
Nean suu loksahti auki.
”What”, nainen yskähti, ”sehän oli ihan sairaan komee.”
Toni naurahti huvittuneena.
”No, niin mustakin.”
Nea pyöräytti silmiään.
”Mitä sä sit ajattelit”, Toni naurahti.
”No en mä varmaan ajatellu mitään. En mä tiedä, miten sul menee miesmarkkinoilla”, Nea hymähti.
”Kiitos”, Toni tuhahti. Nea hymyili. Samalla tavalla, kuin joskus ennen.
”No oot sä nyt ihan komee”, hän sanoi. Toni hymähti.
”Sä oot kaunis”, hän vastasi. Nea nyrpisti nenäänsä ja hymyili sitten. Toni vastasi hymyyn ja tunnisti pitkästä aikaa taas sen Nean, jonka kanssa oli aikanaan muuttanut yhteen ja halunnut perustaa perheen. Ja sillä kertaa ajatus ei tuntunut haikealta eikä katkeralta, vaan lempeältä ja lohdulliselta.
Aika aikaansa kutakin, hän ajatteli.