Kirjoittaja Aihe: Pähkinänruskeaa ja karviaisenvihreää, k-11, first time (hinted) fluff, romanssi, ihastus  (Luettu 8418 kertaa)

Linne

  • ***
  • Viestejä: 1 053
  • Hämmentynyt pesukarhu
Tekstin nimi: Pähkinänruskeaa ja karviaisenvihreää

Ikäraja: k-11

Kirjoittaja: Linne

Genre: first time (hinted) fluff, romanssi, ihastus

hahmot ovat 18-19-vuotiaita.

Summary: Kun Darren tarttui hänen käteensä, Rey seurasi tätä.

A/N: jotkut saattaa tunnistaa Darrenin mun Katulapsiteksteistä. Tässä hän on kuitenkin kasvanut jo isoksi ja saa ihan ekan romanssinsa! Ja ei, en tosiaan tiedä mitä tapahtui, mä kun en yleensä kirjoita mitään tällaista :D Toivottavasti kuitenkin pidät jos luet!



Kun Darren tarttui hänen käteensä, Rey seurasi häntä.

Hän ei kysynyt, mihin he olivat menossa, eikä hän totta puhuen välittänytkään. Darrenin käsi oli lämmin ja hänen kosketuksensa varma. Aurinko kimalteli tämän kuparisissa hiuksissa ja välähti valkeissa hampaissa, kun hän kääntyi virnistämään Reylle. Rey tunsi sydämensä jysähtävän uudella ja oudolla tavalla. Hän pelkäsi, mutta vielä enemmän hän halusi.

He päätyivät kauas linnasta, vanhoille raunioille. Siellä oli aikoinaan ollut kukkulan päälle rakennettu metsästysmaja, ehkä jopa torni, mutta nyt jäljellä olivat vain puoliksi luhistuneet seinät ja rapistunut katto joka romahtaisi päivänä minä hyvänsä.

Darren veti Reyn sisään kapeasta aukosta, joka oli ehkä joskus ollut ikkuna. Sisällä oli hämärää ja viileämpää kuin ulkona auringonpaisteessa. Katon puoliksi romahtaneiden hirsien välistä pilkahteli kuitenkin valonsäteitä, jotka kimaltelivat Darrenin hiukset näyttämään pronssisilta. Rey ei ollut koskaan nähnyt kellään muulla sellaisia hiuksia, hiuksia, jotka valosta riippuen olivat kultaiset, tai kupariset tai pronssiset tai punaiset kuin liekki-

Sisällä Darren kääntyi katsomaan häntä. Hänen vihreissä silmissään oli kysyvä ilme.

Rey otti askeleen eteenpäin. Hänen sydämensä jyskytti niin kovaa, että hän oli varma, että Darren kuuli sen. Sillä ei ollut väliä. Se kuului joka tapauksessa Darrenille.

Hän ojensi kätensä ja työnsi yhden kuparisen suortuvan pois pojan kasvoilta. Darren katsoi häntä ja kurtisti hiukan kulmiaan.

Rey vetäytyi pois kuin Darrenin koskettaminen olisi polttanut häntä. Häpeä korvensi hänen rintaansa, sai hänen kasvonsa punoittamaan. Ei Darren ollut tarkoittanut tätä. Darren oli vain halunnut näyttää hänelle jotain hienoa, hän ei välittänyt Reystä-

Sitten Darren astui askeleen eteenpäin, laittoi kätensä hänen harteilleen ja suuteli häntä.

Se oli erilaista kuin mitä Rey oli odottanut, mutta silti ihanaa. Darrenin huulet olivat pehmeät ja hiukan kosteat, kuin vastapoimitut vadelmat. Hänen omat huulensa olivat kuivat ja halkeilleet, mutta Darren ei tuntunut välittävän, niin innokkaasti hän niitä etsi.

Yhtäkkiä Darren kääntyi ympäri ja veti hänet mukanaan. Rey painautui vanhan kivisen seinän ja Darrenin väliin. Hän kietoi kätensä Darrenin vyötäisille ja veti hänet lähelleen. Darren oli hoikka hänen käsiensä alla, mutta yllättävän vahva: hän painoi Reyn vaivattomasti seinää vasten etsiessään hänen huuliaan.

Niin ihanaa kuin se olikin, sen oli loputtava. Rey vetäytyi irti suudelmasta ja haukkoi ilmaa. Hänestä tuntui, että hän oli ollut johdettavana tarpeeksi pitkään. Oli aika ottaa valta itselleen.

Darren ei vastustellut kun Rey painoi hänet makaamaan sammalelle joka peitti mökin lattiaa. Hän vain katseli Reyta karviaisenvihreillä silmillään. Niissä oli pieniä kultaisia pilkkuja. Rey yritti laskea ne, mutta meni laskuissa sekaisin, kun Darren nousi kyynärpäidensä varaan ja suuteli häntä.

Darren nosti toisen kätensä Reyn takaraivolle, silitti hänen ruskeita hiuksiaan. Toisella hän tarttui Reyn kaulukseen, veti hänet lähemmäs itseään-

Rey näki Darrenin silmien laajenevan samaan aikaan kun itsekin tajusi, mitä oli tekeillä. Sitten Darren hymyili.

Rey ei vastustellut, kun Darren työnsi kätensä hänen paitansa sisälle ja kiskoi sen hänen päänsä yli.


Jälkeenpäin he makasivat hiljaa sammalen päällä ja katselivat valonsäteitä, joita romahtanut katto päästi sisään.

Darren ei välittänyt romahtaneesta katosta. Hän olisi mielihyvin asunut täällä, maannut sammalmaton päällä ja katsellut rikkinäisen katon rei’istä pilkottavaa taivasta, jos vain Rey olisi hänen kanssaan.

Rey makasi hiljaa hänen vieressään. Hänen tumma tukkansa oli hiukan hikinen, hänen otsallaan kiilsi pisara. Darren pyyhkäisi sen pois.

Rey oli pukenut paitansa takaisin päälleen, mutta se roikkui löysänä hänen ympärillään. Sen alta paljastuva iho kertoi Darrenille tarinan, joka oli hänelle jo tuttu. Hän ojensi kätensä ja silitti kädellään ohutta arpea Reyn olkapäässä, hopeista viiltoa joka oli tullut kauan sitten luistimen terästä.

Rey huokasi ja nojautui lähemmäs häntä, painoi päänsä hänen olkaansa. Heidän pitäisi mennä ulos. Mökissä oli viileää, ja heitä värisytti. He voisivat nukahtaa mökin reunalle auringonpaisteeseen. Sitä paitsi Darren halusi nähdä Reyn tummat hiukset auringonpaisteessa, halusi nähdä, miten aurinko välkkyi tämän silmissä. Tummine hiuksineen ja pähkinänruskeine silmineen Rey muistutti ketä tahansa havralaista, eikä silti heistä ketään. Hän oli täydellinen, aina suorasta nenästä pitkiin varpaisiinsa asti. Ja hän oli Darrenin oma.

Darren huokaisi ja painoi päänsä Reyn hiuksiin. Heidän pitäisi mennä ulos lämpimään.

Mutta ei vielä. Ei ihan vielä.
« Viimeksi muokattu: 06.02.2025 00:41:35 kirjoittanut Linne »
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 7 252
Kommenttikampanjasta heips!

Olipas tämä ihana. Kuvailu oli kaunista ja lempeää, ihan oikein hiveli silmiä. Tästä välittyi kummankin hahmon kiintymys ja ihastus toiseen. Ensirakkaus on aina kutkuttava konsepti, ja olit tavoittanut sen monet puolet todella hienosti. Pelottaa, mutta silti se halu ja kaipuu läheisyyteen voittavat. Pelko myös kertoo siitä, miten tärkeä toinen on.

Tässä oli myös kauniita yksityiskohtia kummastakin hahmosta. Nuo Darrenin hiukset ja se, miten niiden väri vaihtuu valaistuksesta riippuen ja ne silmät, oijoi. Alan ymmärtää, miksi Rey on niin heikkona häneen ;D Tuo miljöö oli myös todella kiehtova ja pystyin kuvittelemaan sen helposti mielessäni.

Kaiken kaikkiaan tämä oli herkkä, suloinen ja ihana. Nautin kovasti. Kiitos!

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 399
  • Kurlun murlun
Onnea kommenttiarpajaisista (ja melkein unohdin, kääk)! ❤️ Luin tämän julkaisun aikaan ja tuli sellainen ylpeä täti -fiilis kun isoksi kasvaneella pikku Darrenilla menee elämässä kivaisasti ja Reyn kanssa sujuu. ^^

Tässä oli hirmusomaa kuvailua kuten aina teksteissäsi. Olin myös kovasti kiinnostunut siitä, miten olet toteuttanut first timen, kun ensimmäisenä ajattelin jotain korkeampaa ikärajaa ja samalla mietin, ettei sellainen ole ihan tapaistasi. Tämä oli kivan vähäeleistä ja samalla tunnelma oli viehättävästi läsnä. Joskus sellainen toimii paljon paremminkin kuin kunnon k-18-meininki, ja tunnelman rakentaminen tässä olikin pääosassa. ❤️ Aivan ihana lopetuskin, vielä ehtii vähän olla rauhassa.

Kiitus tästä lukupalasta! ✨

- Mai
"I read you loud and clear, Lizard."

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 444
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Awww, tämä oli tosi söpö! Ihanan fluffinen ja romanttinen, tästä oikein huokuu sellainen ensirakkauden tuoma hempeä huuma. Hienovarainen kuvailu sopi tunnelmaan tosi hyvin! Kaikkea ei tartte kertoa niin suoraan ja yksityiskohtaisesti, aina välillä toimii sekin että kohtaus katkeaa ja lukija saa kuvitella (halutessaan) loput.

Lainaus
Tummine hiuksineen ja pähkinänruskeine silmineen Rey muistutti ketä tahansa havralaista, eikä silti heistä ketään. Hän oli täydellinen, aina suorasta nenästä pitkiin varpaisiinsa asti. Ja hän oli Darrenin oma.
Äwww, kyllä on Darren selvästikin niin rakastunut :3 Tykkään myös tässä käytetystä rakenteesta, miten eka kuvaillaan Reyn ulkomuotoa erittäin kehuvasti, ja sitten todetaan, että hän on Darrenin oma ♥

Kiitos tästä suloisesta tarinasta :3 Mukava lukea katulapsistasi perusverseä vanhempina!

随分・・・待たせちまったな・・・」

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 3 297
Valitsin tämän listauksestasi kampanjaa varten, koska muistan nähneeni tämän jo, kun julkaisit ja sain nyt potkittua lukemaan tämän, koska kiinnosti nähdä, miten sinä kirjoitat tämän tyyppistä romanssia. :) Tämä oli aivan ihana! Tykkäsin tosi paljon, miten tekstissä ei ollut dialogia lainkaan. Vähän oli olo, että vähän ennen kohtauksen alkua oli saatettu puhua ja päätyä sopimukseen siitä, että mennään jonnekin pois, mutta sen jälkeen ei ole tarvinnut käyttää sanoja lainkaan. Reyn Darrenin ihailu oli kauhean söpöä, miten hän kuvaili monin tavoin tämän hiuksia ja miten yritti laskea pojan silmien pilkut tai miten laiha ja vahva tämä oli. En muista, onko Rey joku luomistasi hahmoista, joista olisin lukenut aiemmin, mutta oli vähän olo, että Rey on jo jonkin aikaa katsellut Darrenia, varmaan vähän ennen kuin päädyttiin tähän jonkinasteiseen suhteeseen, minkä oletin heidän välillää olevan. ^^ Sellaista teini-ikäisen ihastunutta kauempaa ja lähempää toisen tutkimista, söpöä!

Lainaus
Häpeä korvensi hänen rintaansa, sai hänen kasvonsa punoittamaan. Ei Darren ollut tarkoittanut tätä.

Oih ja rakastin tätä teinin ailahtelevuutta. Rey on ihan sulaa Darrenin kanssa, mutta pieni, ulkopuolisen silmin, mitätön ele saa hänet epäröimään, kunnes sitten sekin epäilys menee nopeasti pois ja tilalle tulee taas uutta. Olit tavoittanut tosi hyvin hetken epävarmuuden, innostuksen, pelon ja välittömyyden. Ollaan täällä keskellä ei mitään sammalmatolla ja sanaakaan sanomatta molemmat viestittävät, mitä toivoo tapahtuvan. Sekin sai aikaan olon, että he ovat kyllä tunteneet jo jonkin aikaa, koska vaikka tykkäänkin välillä tosi paljon, kun suostumus annetaan ääneen, niin siinä on jotain superkutkuttavaa, kun tilanne vain kehittyy, eikä tarvitse sanoja, että tietää, mitä toinen haluaa. ^^

Metsässä eka kerta sammaleen päällä lahoavassa rakennuksessa on tosi teinimäistä, erinomainen valinta, sekä Darrenilta ja Reyltä että sinulta. :D Se oli yhtä aikaa romanttista ja hätäistä. Lopetus oli huiman söpö, ihanasti sai lukija jäädä arvuuttelemaan, mitä kaikkea tapahtui. Tykkäsin näkökulman vaihdoksesta Darreniin, sulki tosi kivasti kohtauksen. Ja oli myös ihanaa kuulla, miten yhtä lailla Darren katselee Reytä ihastellen. Niin upeaa, miten lääpällään he molemmat ovat toisiinsa. <3
Kiitos tästä, oli tosi jännittävä lukukokemus! ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚