Kirjoittaja Aihe: Suudelma maistuu katkeruudelta (S, Harry/Draco, triplaraapale)  (Luettu 1295 kertaa)

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 535
Nimi: Suudelma maistuu katkeruudelta
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Angsti
Pituus: Raapale, 300 sanaa
Vastuuvapaus: Hahmot ja universumi ovat Rowlingin, minä lainaan.

Tiivistelmä: Draco ei muista ja Harryn sydän on täynnä lasinsirpaleita.


Vapaa sana: Huh, en muista milloin olen viimeksi kirjoittanut mitään. Nyt tähän potki LW-haaste, kiitos siitä! Sain lyriikoiksi Uniklubin Rakkautta ja piikkilankaa, sanat tekstin lopussa.

Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.

Osallistuu Lyrics Wheel 21 -haasteeseen, Tropes II -haasteeseen (amnesia), Ikäraja-haasteeseen (S) sekä FFF1000-haasteeseen sanalla 700. Laavakenttä.




Suudelma maistuu katkeruudelta


”Et sinä minua rakasta.”

Sanat viiltävät syvältä ja satuttavat kuin lasinsirpaleet. Aivan niin kuin ne ovat satuttaneet niin monta kertaa ja särkeneet Harryn sydäntä. Harry pyörittelee sormusta nimettömässään ja nieleskelee kurkkuun noussutta palaa.

”Draco – ”
”Ei, sinä et voi rakastaa minua.”

Keskustelu kiertää kehää, kuten edellisenä päivänä, ja sitä edellisenä. Ja oikeastaan jokaisena päivänä onnettomuuden jälkeen. Levy on ollut sama joka päivä sen jälkeen, kun Harryn maailma romahti ja hän menetti aviopuolisosa.

”Sinä vihaat minua.”

Dracon ääni on surullinen, lähes epätoivoinen ja kasvoilla on murheellinen ilme, jonka Harry tietää heijastuvan myös omilta kasvoiltaan. Harrysta tuntuu, että hän seisoo laavakentällä. Jokainen askel polttaa, oikeaa suuntaa ei ole.

”Draco – ”

Sanat juuttuvat kurkkuun, jälleen kerran. Harrysta tuntuu, että hänen sydämensä on lävistetty jo liian monta kertaa. Tuskaa on liikaa.

Mutta niin on myös toivoa eikä Harry aio antaa periksi niin pitkään kun on olemassa pienikin mahdollisuus että Draco saa muistinsa takaisin. Että yhtenä päivänä Draco muistaa taas kaiken. Muistaa heidät.

Lisäksi on rakkautta. Niin paljon rakkautta Harryn sydämessä. Hän toivoo, että jonain päivänä Dracokin uskoo häntä. Kuuntelee mitä hän sanoo, ja ehkä sanoo myös takaisin.

Vaikka siihen menisi ikuisuus, Harry aikoo lentää halki loputtoman nummen joka päivä miehensä luo. Vierailla tuossa steriilissä huoneessa. Yrittää saada Draco muistamaan. Harry on valmis tekemään kaikkensa, että saisi tämän takaisin. Hän ei anna periksi, ei luovuta.

”Hänen on aika saada rohtonsa”, nuori parantaja astuu huoneeseen ja leijuttaa edellään valikoimaa erilaisia purkkeja ja purnukoita.
”Hyvä on”, Harry huokaa syvään ja nousee seisomaan mutta kysyy kuitenkin vielä mieheltään: ”Saanko suudella sinua?”

Dracon olkapäiden kohautus viestii välinpitämättömyydestä mutta ilme noilla enkelikasvoilla on lievästi kiinnostunut.

Harry tietää kuitenkin jo kumartuessaan Dracon puoleen mikä lopputulos tulee olemaan, ja hän on oikeassa, tälläkin kertaa. Vaikka Harry kuinka yrittää, lataa kaiken tuohon hetkeen, panostaa huulten kostetukseen. Tulos on kuitenkin sama kuin ennenkin.

Suudelma maistuu katkeruudelta.

*

Uniklubi – Rakkautta ja piikkilankaa

Rakkautta ja valheita
Ja pieni sydän täynnä lasin sirpaleita
Ja sun kasvoilla tuhat murhetta
Ja sydän lävistetty liian monta kertaa

Ja sun huulilta suudelma maistuu katkeruudelta

Lennän luoksesi, kuolen vuoksesi
Rakkautta ja piikkilankaa
Enkelin kasvosi, kuoleman huulesi
Rakkautta ja piikkilankaa

Rakkautta ja valheita
Ja minun sydän täynnä lasin sirpaleita
Ja mun kasvoilla tuhat murhetta
Ja sydän lävistetty liian monta kertaa

Ja sun huulilta suudelma maistuu katkeruudelta

Lennän luoksesi, kuolen vuoksesi
Rakkautta ja piikkilankaa
Enkelin kasvosi, kuoleman huulesi
Rakkautta ja piikkilankaa

Ja sun huulilta suudelma maistuu katkeruudelta




Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Eveliina L

  • ***
  • Viestejä: 242
En ole kuullut tuota biisiä pitkään aikaan niin piti laittaa soimaan taustalle kun luin. En tiennyt mitä odottaa tämän osalta. Tunnistin kyllä tuon otsikon perusteella jo biisin, mutta tämä oli jotenkin silti kauniimpi kuin mitä biisin perusteella ajattelin. Ja myös surullisempi, kun Draco oli menettänyt muistinsa ja uskoi vain, ettei Harry voinut rakastaa häntä ja silti Harry jaksoi yhä toivoa, että jonakin päivänä Draco muistaisi. No muisti on siitä jännä, että niin voi käydäkin, joten jospa loppu kuitenkin on onnellinen, vaikka suudelma maistui katkeruudelta.

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 3 082
Näin pelkän otsikon ja biisi rupesi heti pyörimään päässä. :D Eikä siinä mitään, hyvä biisi. ^^ Vähän pelkäsin tulla lukemaan hoodeetä tällä osastolla, mutta vaikka tässä oli läpeensä toivoton fiilis ja loppukin aika onneton, niin, öö, ainakaan kukaan ei kuollut. Siinä on toivoa..? :D Tunnelma oli käsinkosketeltava läpi ficin, samoin kuin Harryn määrätietoisuus. Sellainen, että päällisin puolin tietää, että pitäisi antaa periksi, koska tästä ei muuta tule kuin surua, mutta jokin vain estää sen. Se tuntuu hyvin Harrymaiselta ja sellaiselta, mitä itsekin välillä tuntee. Että tämä asia on mahdoton, parempi luovuttaa. Mutta sitten ei kuitenkaan voi. Inhottavaa sellainen. Mutta tuntui hyvin tutulta tuo, että kaiken epätoivon edessä, ainoa, mitä on jäljellä on toivo ja se nyt vaan on ja pysyy, vaikka järki sanoo muuta. Dracon reaktio on ymmärrettävä, koska jos ei ole elänyt aikaa koulun jälkeen, mitä muuta voisi olettaa, että hänen ja Harryn suhde on. Sydäntäsärkevää. :''')

Kiva ympäristön loit myös lyhyessä ikkunassa tähän hetkeen. Kuulostaa siltä, että Harry on varmistanut parhaan hoidon Dracolle, kun ei olla Mungossa vaan jossain syrjäseudulla. Tuli mieleen joku kallis, yksityisparantolatyppinen paikka, tosi kiehtova ympäristö. :)
Kiitos tästä!
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 535
Kiitos paljon kommenteistanne :D

Eveliina, ihanaa kuulla että tulkinta oli kauniinpi (vaikka myös surullinenkin) mitä ehkä olit odottanut. Vaikka suudelmassa oli katkeruutta niin haluan myös uskoa, että itse tarinassa on toivoa ja onnellisuutta, vaikka sitä ei tässä hetkessä näkynytkään. Kiitos paljon kommentista!

Meldis, ymmärrän hyvin, että HooDeen lukeminen tällä osastolla pelottaa, niin se pelottasi minuakin! Mutta kukaan ei tosiaan kuollut, ja vaikka loppu ei nyt ihan suoraan ollut onnellinen niin haluan uskoa että näillä kahdella on toivoa ja Draco saa muistinsa takaisin. Sitten kaikki on taas hyvin :) Kivaa, että tuo parantola tuli noin vahvasti esiin, koska juuri noin sen itsekin näin ja ajattelin! Kiitos paljon kommentista!

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!