Originaalin nimi: Vaikeuksista voittoon
Ikäraja: Sallittu
Kirjoittaja: Abarat
Lajityyppi: Elämänmakuinen draama
Sisältö: Kristillinen rap-artisti nousee kuuluisuuteen, toteuttaa unelmaansa käytännössä ja kamppailee samalla elämässään paniikkikohtausten kanssa.
A/N: Oon miettinyt paljon kristillisiä rap-artisteja/ryhmiä ja huomaan yölläkin lukevani Raamattua kun en saa unta. Helpottaa muuten kummasti kun saa tarinastaan kommentteja. En ole aikeissa haudata kirjoitusharrastusta vaan päinvastoin elvyttää sen! Jos tarina sisältää epäjohdonmukaisuuksia niin se johtuu siitä että kirjoitin yöllä.
Kristillinen rap-artisti, se minä vattu olen. Vähän niin kuin Daikini, esikuvani. Joku kyynikko sanoo ettei näitä genrejä voi yhdistää. Kyllä muuten voi. Olen niin väsynyt ajettuani pohjoiseen. Ystäväni Birke, entinen kuuluisa Death metal-kitaristi löysi Jumalan. Birke oli kuulemma juonut viinaa säännöllisesti Agathodaimonin jäsenten kanssa. Mikäs siinä, nyt Birke on lempeä kuin lammas ja yhtä söpö. Hän on paras ystäväni tällä tuulisella tienoolla.
Keikkaa on mainostettu kuukauden ajan ja silti nuorisotalon Facebook-mainoksessa on vasta kymmenen tykkäystä. Kymmenen! En tiennyt olevani niin tuntematon suurelle yleisölle... Nuorisotalon pukuhuoneessa hengitän syvään. Ja uudestaan, ei siitä meinaa tulla helvetti yhtään mitään! Kädet alkavat holtittomasti vapista ja tuntuu kuin vanne kiristäisi rintakehääni. En saa vedettyä henkeä, alkaa pyörryttää. Istuudun alas. Tämä on läpimurtoni, ensimmäinen levy on jo ulkona! Minun piti tuoda Kristuksen rakkaus ihmisten mieliin ja tässä minä vain vapisen.
Kokoan itseäni tuloksetta. Paniikki vyöryy päähäni kuin aallot, yhä uudestaan. Edellisestä kohtauksesta oli jo kuukausi, luulin sen olevan jo kokonaan ohi. Toiveajattelua. Tapahtumajärjestäjä Elina näyttää ujolta kun hän pistää päänsä esiin oviaukosta ja pyytää nimmaria teinipojalleen. Signeeraan mahdollisimman vakaasti CD-levyn sisävihkon. Käden tärinästä johtuen nimmarista tulee erityisen ruma. Jotkut saavat aikaan myös kauniita nimmareita! Jotenkin herkän tyyliteltyjä... Toivottavasti poika ei ole mikään krafologi, huomaisi vielä kuinka huteralla pohjalla hänen idolinsa mielenterveys oikein on.
"Siellä on väki paikalla. Odottavat sinua innolla. Tsemppiä!" Elina kuiskuttaa kun annan tussikynän takaisin. Itsevarmuuteni on murentunut hetkessä! Nyökkään ja kasvoilleni nousee kireä hymy. Mustiin pukeutunut nuorisotyöntekijä Elina tsemppasi minua suullisesti kuin peruskoululaista ennen kirjaesitelmää luokan edessä. Hitto! Pyyhin hikeä otsalta ja katson itseäni peilistä. Hyvin se menee. Vilkaisen ovenraosta. Sali on täynnä teinejä puhelimet kourassaan. Siinä ne kymmenen tykkääjää. Äkkiä rakkaus täyttää sydämeni. Tätä minä haluan tehdä. Kertoa Jumalan rakkaudesta meitä rikkinäisiä kohtaan omien biisien avulla.
Kollegat Pekkis sekä Birke ovat jo salissa, nostattamassa tunnelmaa. Ilman heitä en keikasta selviäisi. Jumalan armo läikähtää pääni sisällä ja pystyn jo vetämään keuhkot täyteen ilmaa. Rakastan yleisöäni, joka kerta yhtä rajusti! Nuoriso on tulevaisuuden toivo. Nuoriso ostaa levyjä, katselee musiikkivideoita, lukee Raamattua... Pekkis nostaa peukkua ja Birke nyökkää hymyillen. Gootti-Elina kuuluttaa keikan alkaneeksi ja raivoisa aplodien myrsky valtaa salin, vaikka en ole edes astunut esiin. Hörppään kokista pullosta ja lausun lyhyen rukouksen.
Porhallan esiin ja hymyilen leveästi kun tartun mikkiin. Yleisö ottaa minut riehakkaasti vastaan. Rohkeus täyttää mieleni ja ennen ensimmäistä biisiä yleisö hiljenee. Tiedän että kaikki kääntyy vielä parhain päin ja vielä joskus pääsen kokonaan eroon paniikkikohtauksista. Kaunis ja kirkas auringonvalo täyttää salin ja näen yleisön hymyilevän silkasta riemusta.
