Kirjoittaja Aihe: Kaupungissa kaksi | K-11 | draama | Anttu/Rasmus/Viljo | 10/x  (Luettu 1257 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 700
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: draama, polyamoria
Paritus: Anttu/Rasmus/Viljo
Haasteet: Ime kappale tyhjiin II (Samuli Putro – Olet puolisoni nyt), Spurttiraapale VI ja Originaalikiipeily (12. varpaat)

A/N: Nämä hahmot on peräisin niinkin kaukaa kuin vuodelta 2016. Kirjoitin heistä silloin ficletjatkista, jonka nimi oli Meissä on menetettävää. Se jäi kesken eikä sitä löydy Finistäkään enää. Luin sen tässä yksi päivä ja tajusin heti syyn, miksi se jäi kesken. Olin kirjoittanut itseni nihkeään umpikujaan. Hahmot olivat melkoisia draamanaamoja, ja niillä oli koko ajan jotain ongelmia 😂 No, silloin, kun heistä kirjoitin, kutsuin tätä kolmikkoa hellittelevästi varpaiksi (koska heidän nimikirjaimensa VAR). Ja koska Kiipeilyn sanalistassa on sana "varpaat", ei ollut ketään muuta, keihin se sana olisi paremmin sopinut! Tämä ei kuitenkaan ole ollenkaan sama tarina kuin silloin.

Joka toinen osa on nykyisyyttä ja joka toinen takauma menneisyydestä. Toivottavasti joku lukee ja tykkää!



Hahmot

Antero "Anttu" Tuominen
Ulkonäkö: vaaleahiuksinen "perusjätkä", lihaksikas, vihreät silmät
Luonne: reilu, sulkeutunut, huolehtiva
Työ: kokki lounasravintolassa

Viljo Haikara
Ulkonäkö: pitkä, solakka, ruskea kihara tukka, sinivihreät silmät
Luonne: herkkä, kyyninen, suorapuheinen
Työ: miksaaja musiikkistudiolla

Rasmus Vuorenmaa
Ulkonäkö: lävistykset nenän sivussa ja alahuulessa, kuparinruskeat hiukset, siniset silmät
Luonne: menevä, levoton, leikkisä
Työ: myyjä kirpputorilla



Kaupungissa kaksi

1
(200, spurttisana viltti)

NYKYHETKI

On poikkeuksellisen lämmin toukokuu. Aurinko on hellinyt koko kaupunkia monta päivää. Helle on saanut ihmiset liikkeelle. Viljo katsoo ikkunasta, kuinka pariskunnat levittävät piknikviltit läheiseen puistoon ja istuvat lähekkäin. He näyttävät kadehdittavan onnellisilta.

Viljoa paleltaa. Hän kääriytyy tiukasti sinikuvioiseen vilttiin, jonka hänen isosiskonsa on hänelle virkannut. Se on lohdullisen pehmeä, vaikka ei lämmitäkään kurjuutta pois Viljon rinnasta. Hänen sydämensä on palasina eikä siihen auta mikään.

Ulko-ovi käy. Antun matala tervehdys houkuttelee Viljon eteiseen. Viljo näkee Antun silmien alta pitkittyneen uupumuksen. Hän painautuu hämmentyneen miehen syliin.

”Paska päivä”, Viljo selittää, vaikka totuus on paljon monimutkaisempi. Viljossa on niin paljon surua, että hän on hukkua siihen.

”Joo”, Anttu huoahtaa. Miehen ryhti lysähtää. Hän silittää Viljon kiharaa tukkaa. ”Mullakin.”

Viljon silmät kostuvat. Hän tärisee. Anttu halaa häntä entistä tiukemmin, mutta kyyneleet valuvat jo.

”Mulla on sitä ihan vitun kova ikävä”, Viljo nyyhkäisee, vaikka vannoi eilen ja monta kertaa sitä ennen, ettei enää itkisi Rasmuksen perään.

”Tiedän.” Antun ääni on pidätellyistä tunteista karhea. Hän ei osaa ilmaista suruaan yhtä avoimesti kuin Viljo, mutta Viljo tietää, että Anttu on aivan yhtä romuna kuin hänkin. Kumpikaan heistä ei osaa teeskennellä, että elämä voisi enää ikinä olla samanlaista kuin ennen Rasmusta. Kahdesta ei saa kolmea, vaikka kuinka yrittäisi.


« Viimeksi muokattu: 12.10.2024 19:37:28 kirjoittanut Sokerisiipi »

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 700
2
(200, spurttisana kilpailu)

MENNYT

Rasmus oli erittäin kilpailuhenkinen. Hän oli sitä myös vähäpätöisissä asioissa. Anttu ja Viljo katsoivat toisiinsa. Anttu pyöritteli silmiään ja Viljo hymyili. Lopulta he aina antautuivat milloin mihinkin kisailuun, koska se teki Rasmuksen onnelliseksi. Kun Rasmus sitten voitti, hänen ilonsa oli häikäisevää. Hän nauroi ja tuuletti. Rasmus muistutti koulupoikaa, joka oli tehnyt voittomaalin elämänsä pelissä.

Paistateltuaan hetken voiton huumassa Rasmuksen huomio palasi heihin. Hänen siniset silmänsä loistivat. Alahuulen viehkeä labret-lävistys teki miehen hymystä seksikkään. Rasmuksen silmien kiiluva katse kuumotti heitä. Anttu oli lähempänä. Rasmus suuteli häntä ensin, mutta Viljoa heti perään, kumpaakin yhtä intohimoisesti. Eikä heidän tarvinnut arvailla, millaiselle tuulelle hyvä, rehti kisailu Rasmuksen oli saanut.

Seksin aikana Rasmus oli hyvin keskittynyt ja turhautui, jos hän koki läsnäolonsa jollain tavalla puutteelliseksi. Välillä Viljo yritti sanoa, ettei Rasmuksen tarvinnut yrittää niin kovasti. Hän oli onnellinen ja tyytyväinen. Anttu säesti. Rasmus ei vaikuttanut kuulevan. Hänellä oli niin kova vimma miellyttää, että seksistäkin meinasi tulla outo kilpailu. Onneksi Anttu osasi palauttaa Rasmuksen todellisuuteen. Anttu tiesi, miten olla jämäkkä ilman, että se satutti.

”Kai olet onnellinen?” Anttu kysyi, kun Rasmus oli vihdoin asettunut heidän väliinsä.

”Totta kai”, Rasmus naurahti ja suukotti häntä.

Valehteliko se mulle? Anttu miettii nyt. Hän pelkää sitä, miten epävarma on.


« Viimeksi muokattu: 01.10.2024 22:27:51 kirjoittanut Sokerisiipi »

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 700
A/N: Lisäsin ekaan viestiin pienet esittelyt hahmoista. En ole varma, saanko kerrottua kaiken oleellisen 7 raapaleessa, mutta katson sitten lähempänä loppua, miten asia on.



3
(250, spurttisana rovio)

NYKYHETKI

Viljo on koonnut syrjäiselle parkkipaikalle oman raivorovion laudoista, rikkinäisistä huonekaluista ja kaikesta muusta roskasta, mikä palaa. Anttu on tullut mukaan toivoen, että Viljon tapa käsitellä tunteita auttaisi myös häntä itseään. Elävää tulta on mukava katsella. Sen polttaminen ei takuulla ole viisasta, koska on ollut niin kuivaa, mutta Anttu ei ole muutenkaan ollut ikinä erityisen viisas.

Antun rintaa särkee. Silmiä kirvelee, mutta se saattaa johtua savustakin. Sisällä velloo epämääräinen kurjuus, jolla on terävät reunat. Viljo kävelee edestakaisin ja mulkoilee roviota vihaisesti. Anttu miettii, että olisi itsekin mieluummin vihainen kuin murtunut. Viha saattaisi antaa tarmoa ja energiaa. Anttu on niin väsynyt.

Viljo menee autolle ja palaa mukanaan oranssi huppari, jonka Anttu tunnistaa heti. Se on Rasmuksen. Päässä kieppuu. Miten Viljolla on Rasmuksen huppari? Onko mies pimittänyt sitä itsellään koko tämän ajan?

”Löysin tämän aamulla kaapistani”, Viljo selittää huomattuaan Antun ilmeen. ”Ajattelin, että senkin voisi –”

Viljo nyökäyttää roviota kohti.

”Voisi auttaa yli pääsemisessä.”

Anttu ojentaa kättään. Viljo antaa hupparin hänelle. Kangas on pehmeää. Hihansuut ovat rispaantuneet käytössä. Anttu nostaa hupparin kasvoilleen ja nuuhkaisee. Siinä on yhä Rasmuksen tuoksu. Raju ikävä kouraisee hänen vatsaansa.

”Mä en ole valmis”, Anttu sanoo hiljaa.

”Okei.” Viljo ei kuulosta vihaiselta tai pettyneeltä. Hän ymmärtää.

”Kiitos”, Anttu sanoo ja kietaisee kätensä Viljon vyötäisille. Viljon hymy on surumielinen. Anttu painautuu lähemmäs, mutta hän antaa Viljon päättää, onko nyt sopiva hetki suudella. Viljon kämmen painautuu hellästi Antun takaraivolle. Hän kallistaa päätään ja painautuu Antun huulille. Suudelma on hellä ja viipyilevä. Anttu rakastaa Viljoa niin paljon, että hetkeksi sydänsurukin hellittää hänestä otteensa.



Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 700
4
(350, spurttisana lämmin)

MENNYT

Anttu oli joutunut jäämään mökkireissulta pois työkeikan takia, joten Viljo ja Rasmus olivat lähteneet tien päälle kahdestaan. Rasmus oli mökkeilystä aivan täpinöissään. Kaikki oli miehestä kiehtovaa: aurinkopaneelit, veden nostaminen kaivosta, halkojen hakkuu, kaasuliesi ja takan sytyttäminen. Viljo antoi Rasmuksen touhottaa. Se oli suloista. Hän itse vielä yritti irrottautua työajatuksista. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, ja lopulta Rasmuksen piti istuttaa hänet takkatulen ääreen. He käpertyivät saman viltin alle. Siinä oli lämmintä ja mukavaa. Viljoa alkoi hiljalleen ramaista.

”Kiva päästä pois kaupungista”, Rasmus jutteli. ”Meidänkin suvulla on mökki, mutta se on niin kaukana, etten ikinä jaksa mennä sinne. Eikä se sitä paitsi ole oikea mökki. Se on sellainen moderni hirvitys. Tykkään tällaisesta paljon enemmän.”

”Täytyy siis tulla useammin”, Viljo hymähti ja käpertyi lähemmäs Rasmusta.

”Todellakin”, Rasmus sanoi ja kietoi käsivartensa hänen ympärilleen, mutta paljon löyhemmin kuin olisi ollut Viljon mieleen. Se yksi hajamielinen huomio sai Viljon ajatukset laukkaamaan. Nyt, kun Viljo oikein ajatteli sitä, Rasmus ei enää tehnyt fyysisiä aloitteita hänen kanssaan. Kipinä heidän väliltään oli huomaamattomasti himmennyt.

Mutta Rasmus oli aivan toisenlainen Antun seurassa. Jo miehen katseesta näki, miten kuumana hän kävi Anttuun. Rasmus hakeutui paljon useammin Antun lähelle, huulille ja iholle. Hän ei torjunut Viljon kosketusta, mutta pikemminkin myötäili kuin intoili hänen läheisyydestään.

Eihän se voi olla totta, Viljo ajatteli. Hän tahtoi uskoa, että oli pelkästään kateellinen tai epävarma itsestään. Todistaakseen luulonsa vääräksi Viljo kohottautui ja suuteli Rasmusta. Rasmus vastasi suudelmaan yhtä rennosti ja avoimesti kuin aina. Viljo melkein jo huokaisi helpotuksesta, kunnes hän laski kätensä Rasmuksen reidelle. Rasmus vetäytyi heti kauemmas kuin refleksinä. Se kävi satuttavan äkkiä.

”Hei, mitä jos menisin lämmittämään saunan?” Rasmus ehdotti hymyillen.

”Okei”, Viljo sanoi hämillään. Rasmus suukotti häntä huolimattomasti suupieleen ja nousi. Hän melkein juoksi ulos mökistä. Viljo yritti olla tuntematta itseään hylätyksi ja torjutuksi, mutta mielipaha poltti hänen poskiaan ja silmiään. Se ei halua mua enää, Viljo ajatteli ja oli itkun partaalla. Hän pakotti itkun takaisin sisälleen. Rasmusta vain väsyttää, Viljo uskotteli itselleen, mutta sama tapahtui toisen ja kolmannenkin kerran. Viljo yritti puhua asiasta. Rasmus vältteli ja keksi tekosyitä kohtaamatta hänen katsettaan. Viljo antoi asian olla. He eivät harrastaneet seksiä ollenkaan sinä viikonloppuna.



Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 700
A/N: Tästä tulee pidempi kuin spurttiviikko, mutta kuinka paljon pidempi? En tiedä, alle 20 osaa kuitenkin. Toivottavasti ;D



5
(350, spurttisana metsänvihreä)

NYKYHETKI

Mökki on sama, mutta vuodenaika ja seura ovat muuttuneet. On alkukesä. Luonto on huumaavan vihreä. Kaikki kukoistaa ja tuoksuu. Toki on myös hyttysiä, mutta Viljo yrittää keskittyä hyviin asioihin, kuten Anttuun, jonka vahvat käsivarret näyttävät tosi hyvältä t-paidassa.

Viljo on käärinyt farkunlahkeensa ja kahlaa rantavedessä. Vesi tuntuu jo aika lämpimältä, kiitos toukokuun helteiden. On rentouttavaa kaivaa varpailla pehmeää hiekkapohjaa ja hautautua niin syvälle kuin pääsee. Matalassa rantavedessä ui parvi pikkukaloja, jotka eivät piittaa hänen läsnäolostaan. Viljo tarkkailee niitä kiinnostuneena.

Äkkiä joku ottaa hänestä takaapäin kiinni ja nostaa ilmaan. Viljo huutaa ja potkii vaistomaisesti jaloillaan ilmaa ennen kuin tajuaa, ettei se voi olla kukaan muu kuin Anttu.

”Mitä helvettiä sä teet?” Viljo nauraa. Hänen sydämensä hakkaa ja veri kuohuu, vaikka säikähdys onkin jo lähes sulanut iloksi. ”Laske mut alas!”

”Raaskinkohan?” Anttu sanoo ja alkaa pyöriä paikallaan niin, että vesi loiskuu. Viljoa hirvittää, mutta Antun luja ote pitää eikä hän näytä painavan juuri mitään, kun häntä on niin helppo kieputtaa.

”Hei, nyt oikeesti!” Viljo komentaa ja puristaa Antun käsivartta. Pyörimisestä tulee hänelle huono olo. Anttu kuuntelee ja laskee hänet heti alas, mutta pitää käsivartensa yhä Viljon ympärillä. Se tuntuu hyvältä, kuten tuntuvat myös suukot korvan alapuolellekin. Viljon iholla kulkee väreitä. Hän hymyilee ja on onnellinen saamastaan huomiosta. Viljo kääntyy ympäri ja kohtaa iloisesti hymyilevän Antun.

Anttu on hyvännäköinen sellaisella tavanomaisella tavalla. Vaaleat hiuksetkin on leikattu hyvin perusjätkämäiseen tyyliin: tukka on sivuilta ajeltu ja päältä pidempi. Ihme fuckboy-tukka, Viljo ajattelee hellästi ja nostaa kätensä Antun pehmeisiin hiuksiin. Kosketus saa Antun metsänvihreät silmät tuikahtamaan.

”Oot epätavallisen riehakkaalla tuulella”, Viljo hymähtää ja kallistaa kysyvästi päätään. Anttu kohauttaa harteitaan.

”Kesä, mökkeily, sä. Miksen olisi fiiliksissä?” Anttu hymähtää. Viljo ei osaa sanoa siihen mitään, mutta hänen rinnassaan hohkaa suunnaton hellyys.

”Pussaa mua”, Viljo pyytää. Anttu täyttää pyynnön yhtään aikailematta ja on ihanan innoissaan. Viljo painautuu tiiviisti Antun miehekästä kehoa vasten ja livauttaa suudelmaan vähän kieltäkin. Antulta pääsee pehmeä mielihyvän äännähdys. Viljossa aivan kohisee kaipuu rakastaa ja tulla rakastetuksi. Olisikohan Antusta kantamaan hänet makuuhuoneeseen? Viljo nostaa polveaan lähinnä kokeeksi ja yllättyy iloisesti, kun Anttu reagoi nopeasti ja nostaa hänet taas. Viljo nauraa ja tuntee itsensä maailman erityisimmäksi ihmiseksi.



Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 700
A/N: Hups, tästä seuraavasta tuli ihan liian pitkä spurttiin, mutta en halunnut alkaa karsimaan. Joten kirjoitan myöhemmin tänään toisen, raapalemittaisen osan. Halusin kuitenkin saada tämän mehukkaan kohtauksen mukaan. Sain idean tähän jo pari päivää sitten.



6
(475)

MENNYT

Anttu toi Viljolle trooppisen cocktailin ja istui alas loosiin miestä vastapäätä. Viljo ohjasi pillin suuhunsa, mutta hän näytti kärttyiseltä. Anttu kääntyi katsomaan, mitä Viljo oikein tuijotti noin murhaavasti. Hän näki Rasmuksen, joka jutteli tummatukkaisen kaunottaren kanssa. He seisoivat lähekkäin, ja nainen nauroi paljon. Rasmuksella ilmeisesti riitti hauskoja juttuja.

”Ei kai tuo vaivaa sua?” Anttu kysyi.

”Eikö sua sitten?” Viljo tuhahti ja imi aggressiivisesti juomaansa. ”Sehän iskee naisia ihan meidän nenän edessä.”

”Ei Rasmus tosissaan ole. Se vain flirttailee.”

”Kerro se tolle muijalle”, Viljo huomautti. Anttu huomasi, kuinka nainen hivuttautui entistä lähemmäs ja katsoi Rasmusta sen näköisenä kuin olisi toivonut miehen suutelevan häntä. Ja Rasmuksella oli aivan samanlainen ilme kasvoillaan. Antun kulmat kurtistuivat.

”Niinpä”, Viljo sanoi. ”Ja siis, toi olisi aivan okei, jos me oltaisiin puhuttu ja sovittu asiasta. Se oli kuitenkin Rasmus, joka sanoi meille, että ”vaan me kolme, ette sitten tsiigaile muita”, mutta ilmeisesti samat säännöt eivät päde siihen itseensä.”

Anttu toivoi, että hän olisi keksinyt Rasmuksen käytökselle jonkin hyvän ja viattoman syyn, josta ei kannattanut huolestua. Hän näki kuitenkin tänne asti, että Rasmus oli kiinnostunut. Viljo oli oikeassa. Kai Rasmus periaatteessa voisi tapailla ihmisiä myös heidän suhteensa ulkopuolella, mutta näistä asioista piti puhua ensin. Anttu tunsi ilkeän mustasukkaisuuden piston, kun hän näki Rasmuksen puristavan naisen olkapäätä ja kumartuvan ja kuiskaavan jotain tämän korvaan.

”Me ollaan näköetäisyyden päässä, saatana sentään”, Viljo murisi ja pureskeli pilliään. Aivan kuin Rasmus olisi kuullut tai sitten vain muistanut heidänkin olemassaolonsa, sillä hän kääntyi ja luovi tiensä pubin läpi heidän luokseen.

”Mikä meno, jätkät?” Rasmus sanoi aivan liian rennosti. Viljo vain mulkoili häntä. Rasmuksella oli pokkaa näyttää häkeltyneeltä.

”Taisit käydä vähän liian tuttavalliseksi äsken”, Anttu sanoi kuivasti. Rasmus virnisti kuin kyse olisi heidän yhteisestä vitsistään.

”Kunhan testasin, onko taidot tallella”, Rasmus naurahti. Hän kääntyi Viljoon päin ja yritti lepytellä tämän äkäisyyttä. ”Muru, ethän sä ole mustis?”

”Tunge noi muruttelut perseesees”, Viljo sähähti. Rasmus ei ollut moksiskaan. Anttu ei pitänyt siitä huvittuneesta katseesta, jonka Rasmus loi Viljoon. Hän ei selvästikään ottanut Viljon mielipahaa tosissaan.

”Toi ei ole okei”, Anttu täräytti. ”Jos sä haluat tapailla muitakin –”

”En mä ketään halua tapailla”, Rasmus tyrskähti. ”Teissä kahdessa on työtä ihan tarpeeksi.”

Sävy, jolla Rasmus sen sanoi, oli kaikkea muuta kuin vitsikäs.

”Jos sun mielen päällä on jotain, sun pitäis puhua siitä meille eikä purkaa sitä näin”, Viljo huomautti.

”Turpa kiinni”, Rasmus ärähti niin vihaisesti, että sekä Viljo että Anttu säpsähtivät. ”Sä haluat aina vain puhua, puhua ja saatana puhua vielä vähän lisää. Onko sun pakko olla tollainen joka asiasta nalkuttava akka?

Viljon silmät laajenivat yllättyksestä. Anttu tunsi suuttumuksen kuuman roihahduksen rinnassaan ja käsissään.

”Mitä vittua sä just sanoit?” Anttu ärisi. Rasmus vilkaisi häntä nopeasti. Anttu näki säikähdyksen miehen katseessa.

”Just”, Rasmus tuhahti ja nousi. ”Jos te kaksi ette pysty viihdyttämään toisianne mun poissaollessa, niin mitä järkeä tässä ees on?”

Sen pommin pudotettuaan Rasmus häipyi.

Vau”, Viljo muodosti äänettömästi huulillaan ja ryysti juomansa loppuun.



Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 700
7
(350, spurttisana saarnata)

NYKYHETKI

Viljo poikkeaa hetken mielijohteesta kirpputorille, jossa tietää Rasmuksen olevan töissä. Hän ei ole itsekään varma, miksi menee ja mitä hän sanoisi, jos kohtaisi Rasmuksen. Todennäköisesti hän alkaisi saarnata Rasmukselle siitä, kuinka typerästi tämä käyttäytyi ennen eroa ja sen aikana. Se jätkä on yksi itsekäs ja ajattelematon mäntti.

Viljo katsastaa kassan, mutta siellä on kaksi naista. Viljo kulkee hyllykäytävältä toiselle, mutta hän ei malta todella katsella. Hän jatkaa kohti kirpputorin takaosaa, jossa tietää varaston sijaitsevan. Ovi on kiinni, mutta sen takana kolistellaan. Kun ovi sitten avautuu, Viljon sydän alkaa hakata. Hän miettii, kestääkö sittenkään nähdä Rasmusta.

Se ei ole Rasmus, mutta tuttu ihminen silti. Saini on yhtä kaunis kuin Viljo muistaa. Sainilla on musta, ryöppyävän kihara tukka, viehkeä suu ja suuret, syvänruskeat silmät. Kullanhohtoiset silmärajaukset näyttävät kauniilta ruskeaa ihoa vasten.

”Hei!” Saini tervehtii iloisesti. ”Ei ollakaan nähty pitkään aikaan.”

”Hei”, Viljo sanoo hiukan pökertyneenä, mutta Sainin ilahtuneisuus saa hänet hymyilemään. Tuttu hermostuneisuus nykii ihon alla. Viljo muistaa, että hän oli joskus hyvinkin ihastunut Sainiin. Tunne ei ole täysin kadonnut, sillä onhan Saini edelleen upea.

He juttelevat pintapuolisia kuulumisia ja Sainin unelmasta päästä oikeustieteelliseen. Kun keskusteluun tulee ensimmäinen tauko, Saini kysyy varovasti:

”Etsitkö sä Rasmusta?”

Viljo on hetken sanaton. Sydän hakkaa, ja häntä punastuttaa. Sainin ilme on kuitenkin ystävällinen.

”Tavallaan”, Viljo saa lopulta sanotuksi. Äkkiä Sainia on todella vaikea katsoa silmiin. ”Onko se täällä?”

”Ei Rasmus ole enää töissä meillä”, Saini sanoo anteeksipyytävästi.

”Ai.” Viljon valtaa kumma tyhjyys. ”Milloin se lähti?”

”Hmm, se taisi olla huhtikuussa. Joo, huhtikuun puolivälissä”, Saini muistelee. Eli lähes heti meidän eron jälkeen, Viljo päättelee. On outoa, ettei hän enää tiedä, missä Rasmus on töissä. Mutta sellaistahan elämä on. Asiat muuttuvat. Työpaikat vaihtuvat. Ihmiset lähtevät.

”Kuulin, että teillä meni välit poikki”, Saini sanoo.

”Niinkö Rasmus sanoi?” Viljo tuhahtaa, koska se ei todellakaan mennyt niin. Ei hänen kai pitäisi olla yllättynyt. Rasmus valehteli pitkään itselleen, miksei siis muillekin? ”No, ei me olla enää väleissä, joten nyt se pitää paikkansa.”

”Tosi kurjaa”, Saini sanoo. Hänen ilmeensä on aidon myötätuntoinen. Viljo nyökkää, mutta kirpputori tuntuu äkisti liian kuumalta ja ahtaalta. Hän pyytää anteeksi ja lähtee. Ulkona puhaltaa raikas ja lempeä kesätuuli.



Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 700
A/N: Ja niin on spurtti taputeltu! Yritän kuitenkin pitää suht aktiivista kirjoitustahtia yllä, jotta saisin kirjoitettua tämän valmiiksikin.



8
(300, spurttisana aalto)

MENNYT

Rasmus oli kutsunut Viljon saunomaan. Antulla oli jo muita menoja, mutta Viljosta oli hassua, ettei Rasmus ollut esittänyt kutsua heidän ryhmäkeskustelussaan.

”Mitähän Rassella on mielessään?” Viljo mietti ääneen Antulle, kun he lähtivät yhtä matkaa hissille.

”Miksi sua epäilyttää?” Anttu kysyi.

”Ei Rasmus oikein enää hakeudu vain mun seuraan”, Viljo sanoi rehellisesti. ”Se tykkää susta enemmän.”

”Paskanmarjat”, Anttu tyrmäsi.

Viljo ei jatkanut aiheesta. Hän tiesi, että Anttu kaihtoi kaikenlaista vertailua. Viljo ymmärsi osittain, mutta toisaalta hänestä oli luonnollista, että tunteet muuttuivat. Viljo oli salaa jo pohtinut, mitä tapahtuisi, jos hänen ja Rasmuksen suhde palautuisi kaveritasolle. Sattuihan se helvetisti, kun ihminen, josta itse välitti, ei tuntenutkaan enää samoin. Kivuliaampaa oli kuitenkin kituuttaa sellaisessa suhteessa.

Asiasta vain oli hirveän vaikea keskustella, kun Rasmus ei edes suostunut myöntämään sitä tosiasiaa, että hän kohteli Anttua ja Viljoa eri tavalla. Anttu taas ei halunnut nähdä heillä mitään ongelmia olevankaan. Sekin oli raskasta. Viljosta tuntui, että hän oli ainoa, joka suhtautui asioihin realistisesti.

Epäilykset ja epämääräiset toiveet aaltoilivat vuoronperään Viljon sisällä, kun hän pyöräili Rasmuksen luokse maaliskuisessa räntätuiskeessa. Kun Rasmus avasi oven, hän näytti oudon haavoittuvaiselta. Viljo ei keksinyt syytä saamalleen vaikutelmalle, mutta hänessä heräsi häkellyttävän voimakas vaisto lohduttaa. Rasmus teki kuitenkin aloitteen. Hän otti Viljon kylmettyneet kasvot hellästi kämmentensä väliin ja suuteli häntä kuin he eivät olisi nähneet vuosikausiin. Suudelmassa oli niin pakahduttava määrä tunnetta ja kaipuuta, ettei sellaista voinut teeskennellä. Viljo oli pökertynyt ja hämillään.

”Anteeksi, kun mä oon ollut niin etäinen”, Rasmus kuiskasi. Viljo hengitti syvään ja keräsi rohkeutta olla yhtä avoin.

”Mä luulin, ettet sä tykkää musta enää”, Viljo tunnusti. Rasmus näytti vilpittömän järkyttyneeltä.

”Ei helvetti. Oon niin pahoillani, muru”, Rasmus ähkäisi.

”Saat anteeksi”, Viljo sanoi ja silitti Rasmuksen niskaa, ”mutta sun pitää puhua mulle. Ihan oikeesti.”

”Joo”, Rasmus myönsi. ”Mä yritän.”

Viljo hymyili ja suuteli Rasmusta uudestaan, pitkään ja hellästi.

”Se riittää.”



Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 700
9
(380)

NYKYHETKI

Viljo ei ole kotona, kun Anttu tulee kaupasta. Anttu on pettynyt, koska hänellä on kerrottavaa. Pöydällä on lappu, joka kertoo Viljon lähteneen lenkille. Anttu vilkaisee keittiön ikkunasta ulos. Tuuli mätkii puita ja sade vihmoo asfalttia. Hänen ei käy Viljoa kateeksi.

Anttu purkaa ostokset ja istahtaa alas. Hänen mielensä askartelee yhä odottamattomassa kauppakohtaamisessa. Tosin, voiko sitä edes kutsua sellaiseksi, kun toinen ei edes huomannut läsnäoloasi? Ei kai. Anttu selaa puhelintaan, vastaa muutamiin viesteihin ja unohtuu lukemaan klikkiotsikoilla varustettuja ”uutisia”. Hän hätkähtää, kun ovi käy. Läpimärkä Viljo ilmestyy olohuoneen oviaukkoon. Anttu nauraa nähdessään miehen niin surkeana ja ryytyneenä. Viljo hymyilee vastaukseksi. Hymy on kujeileva. Siinä piilee toistaiseksi ääneen lausumaton ehdotus. Uteliaisuus kutkuttaa Antun vatsanpohjaa.

”Tahtoisitko sä tulla mun kanssa suihkuun?” Viljo tiedustelee. ”Ekstralämmikkeeksi nimittäin.”

Tietysti Anttu tahtoo. Hän auttaa Viljon yltä märät vaatteet, jotka ovat tarrautuneet miehen ihoon. Hänen omat kuteensa lähtevät paljon vaivattomammin. Viljo säätää veden kuumalle ja painautuu Antun syliin viileänä ja hytisevänä. Anttu hyväilee Viljon pitkää selkää ja piirtää lapaluiden ääriviivat sormillaan. Viljo suutelee häntä avoimin huulin.

”Oli ikävä sua”, Viljo sanoo ja kiehnää entistä lähemmäs. Anttu rakastaa sitä, miten Viljo kertoo tunteistaan suoraan ja ujostelematta.

”Mullakin sua”, Anttu vastaa. Hän tosin tajusi ikävöivänsä Viljoa vasta sitten, kun tuli kotiin ja tajusi, ettei mies ollutkaan siellä häntä vastassa. Hassua, miten äkkiä sellaisiin asioihin tottuu.

Viljo suutelee häntä taas, nyt rohkeammin, ja Anttu tietää, mitä hän kaipaa. Halu kipuaa lämpimänä Antunkin iholle. Hän koskettaa ja suutelee samalla Viljon kaulaa, ensin pehmeästi, sitten kiusoitellen ja lopulta kovaa. Viljo palkitsee hänet tihenevin voihkaisuin. Viljon sormenpäät pureutuvat tiukasi Antun olkapäihin, kun hän jännittyy, tärisee ja lopulta sulaa rennoksi.

”Joko tuli lämmin?” Anttu kiusaa ja hyväilee huulillaan Viljon korvanlehteä. Viljolta pääsee tyytyväinen naurahdus, ja hän halaa Anttua tiukasti.

*

He makoilevat sängyllä ja pussailevat. Ihan vain koska. Se on rentoa ja ihanaa. Viljolla on päällään mintunvihreä huppari, joka on tavattoman pehmeä. Antun poski painautuu sitä vasten, kun hän painaa päänsä Viljon rintakehälle. Viljo silittää hänen hiuksiaan ja kuiskaa korvaan:

”Mun muru.”

Anttu hymyilee leveästi, mutta sitten ”muru” tuo mieleen kauppareissun, ja hän jännittyy. Ai niin. Siitä pitikin kertoa Viljolle, mutta hetki tuntuu ihan väärältä. Häntä tuskastuttaa. Anttua pelottaa, että jos hän ei nyt kerro, hän ei kerro koskaan. Anttu ei halua salata Viljolta mitään.

”Törmäsin Rasmukseen kaupassa”, Anttu täräyttää ja jää jännityneenä odottamaan Viljon reaktiota.



Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 700
10
(494)

MENNYT

Rasmus tarvitsi kaksi ja puoli tölkkiä kaljaa ja parit napakat löylyt ennen kuin hänestä oli puhumaan. Viljo hörppi yhä ensimmäistä Happy Joetaan, joita Rasmus oli huomaavaisesti hankkinut hänelle.

”Mua vain väsyttää”, Rasmus sanoi epämääräisesti. ”Tää vastuu ja vaiva. Tai niinku, kuuluuko seurustelun olla näin työlästä? Eikö me voitais vaan hengailla niinku ennen ja sitä aikaa, kun ei olla yhdessä, kaikki elää omaa elämäänsä?”

Viljon täytyi sulatella hetki tätä paljastusta. Tai hän yritti, mutta Rasmus ei antanut hänelle tilaisuutta. Mies vaikutti päässeen vasta vauhtiin.

”En vaan jaksa, kun te kyttäätte mun tekemisiä ja menemisiä”, Rasmus sanoi. ”Tai, kun te flippasitte siellä baarissakin, kun hetken juttelin jollekulle –”

”Hei”, Viljo keskeytti vihaisesti, ”se olit , joka flippas. Ei me.”

”Ihan sama”, Rasmus vähätteli. Viljo kihisi, mutta hän piti suunsa. Viljo tahtoi tietää, mitä Rasmuksen päässä oikein oli meneillään, ja minne kaikki tämä oli menossa.

”Eli mitä?” Viljo yritti summata. ”Tahdotko sä, että me oltais enempi friends with benefits kuin poikaystäviä?”

”Joo, se kuulostaa hyvältä”, Rasmus sanoi helpottuneena. Hän luuli selvästi, että ehdotus oli yhtä paljon Viljon kuin hänen, vaikka Viljo oli vain yrittänyt ymmärtää, mitä Rasmus haki. Hän oli sattumalta arvannut oikein.

Viljon kurkkua raastoi ja silmiä poltteli. Hänestä tuntui hirveän pahalta. Tämä oli paljon kamalampaa kuin hän oli uskaltanut edes kuvitella. Rasmus oli ollut koko ajan aivan eri todellisuudessa tunteidensa kanssa kuin Anttu ja Viljo. Miten Rasmus ei tajunnut, että Viljo tunsi häntä kohtaan paljon enemmän kuin satunnaista hellyyttä ja himoa? Ja Anttu, joka oli heille niin omistautunut ja lojaali, oli vasta vähän aikaa sitten kertonut rakastavansa Viljoa ja Rasmusta. Viljo oli ollut niin onnellinen. Rasmuskin oli vaikuttanut liikuttuneelta, mutta mikä oli totuus?

”Etkö sä olekaan rakastunut?” Viljo kysyi. Rasmus oli hiljaa aivan liian pitkän aikaa.

”En kai”, mies lopulta mutisi eikä uskaltanut katsoa Viljoa silmiin. ”Älä käsitä väärin. Te ootte mulle tosi rakkaita ja tärkeitä, mutta ei musta ole omistamaan kaikkea aikaani ja huomiotani teille.”

”Ei me olla pyydetty mitään sellaista”, Viljo sanoi tukahtuneella äänellä. Hänen ihonsa tuntui kauttaaltaan kireältä. Viljoa palelsi ja vapisutti, vaikka hän istui kuumassa saunassa.

”No, siltä tää musta on tuntunut”, Rasmus sanoi. ”Oon ihan loppu.”

Viljo ei käsittänyt yhtään mitään. Hänen oli vaikea hengittää. Rintaa pakotti, ja sauna oli pimentynyt lähes mustaksi.

”Entä Anttu?” Viljo kysyi ja toivoi lähes epätoivoisesti, että Rasmus osoittaisi edes jonkinlaista epävarmuutta ja huolta.

”Anttu on varmasti messissä”, Rasmus sanoi suorastaan hyväntuulisesti. ”Se on niin rento. Eihän se tämmösistä tunteile.”

Vitun myötätunnoton mulkku! Viljo olisi tahtonut huutaa Rasmukselle. Rasmus oli käsittänyt Antun aivan perustavanlaatuisesti väärin. Miten Rasmus saattoi uskoa, ettei Anttu ollut sydäntään ja sieluaan myöten mukana heidän suhteessaan? Anttu hehkui koko olemuksellaan onnea ja hellyyttä aina, kun he olivat yhdessä. Oliko Rasmus kulkenut laput silmillään kaikki nämä kuukaudet?

”Sä oot väärässä”, Viljo sanoi ääni itkusta täristen. Hän ei viitsinyt piilotella tunteitaan. Hänen sydämensä oli särkynyt. ”Mä rakastan sua. Ja tiedän, että Anttukin rakastaa.”

”Kyllä mäkin rakastan teitä”, Rasmus vakuutti tuskastuneena. Hän näytti kiusaantuneen Viljon kyynelistä.

Jos rakastaisit, me ei oltaisi tällaisessa tilanteessa, Viljo ajatteli lohduttomana.