Kirjoittaja Aihe: 1978 | Sirius/James/Remus | S | 6 x ficlet  (Luettu 304 kertaa)

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 551
  • inFINIty
    • Listaukseni
1978 | Sirius/James/Remus | S | 6 x ficlet
« : 16.06.2024 22:31:07 »
Nimi: 1978
Kirjoittaja: Crys
Ikäraja: S
Genre: Angst, yksipuolinen rakkaus
Haasteet: Osallistuu Ficlet300 haasteeseen sanoilla: keskikesä, pahvi, hengenravinto, minuutti, muovi, kymmenen

Kun Sirius haluaa luovuttaa, hän ajattelee keskikesää 1978. Tupaviitat yltään lopullisesti karistaneet kelmit olivat löytäneet paikkansa vähän sieltä sun täältä, kaikkialta muualta kuin kotikulmilta. Mitä kauemmas, sen parempi, olivat kelmit päättäneet ojentaessaan peukaloa tienvieressä. Kyllä he joskus busseillakin kulkivat, pari kertaa myös porttiavaimilla. Yllättävän pitkälle sitä saattoi päästä parisataa puntaa jästirahaa taskussa ja vastustamaton hymy kasvoilla.

Kalmaa henkivässä sellissä on vaikea enää muistaa, minne kaikkialle tiet olivat vieneet. Se oli kuitenkin  selvää, että vain uudet kaupungit kelpasivat kolmikolle. Kaikki vanha ja tuttu oli karistettava kannoilta. Miten vapauttavalta se olikaan tuntunut – oliko se ollut vapauttavaa? On enää vaikea muistaa. Mutta sen Sirius tietää, että yhtä muistoa kesästä ankeuttajat eivät voi viedä.

Sirius hymisee kesän -78 hittibiisiä, sitä, joka on hänen särkyneen sydämensä tunnusbiisi.

***

Pariisi on kuulemma rakastavaisten kaupunki, mutta Siriuksen se jätti täyteen vain kaunaa koko sanaa kohtaan. Täynnä moskaa se koko kaupunki muutenkin oli. Matkatoimistojen julisteet eivät tehneet oikeutta kaupungin todelliselle kauneudelle: kadut täynnä pahviroskaa ja pulloja, pulut käymässä äkäisesti turistien jäätelöiden kimppuun ja kodittomia jokaisen kävelykadun varrella.

Vielä silloin alussa Siriuksen sielu henki vapautta. Helleaalto läkähdytti halvan hostellihuoneen ilman entisestään, kun kolme hengästynyttä miestä yrittivät viedä itselleen huoneen viimeiset hapet. Rätisevässä radiossa oli soinut se kesän hittibiisi, jota Sirius nyt hymisee. Hikiset raajat olivat sotkeutuneet toisiinsa niin perinpohjaisesti, ettei kukaan niiden omistajista tainnut tietää, kenelle ne kuuluivat. Nykyhetken Sirius yrittää pitää sen hetken euforiasta kiinni, mutta se on yhtä vaikeaa kuin rotkon reunalla sormiensa varassa roikkuminen. Ankeuttajien kylmyys siirtää ajatukset nopeasti kaiken sen loppumiseen

***

Sirius, James, Remus. Parhaat ystävät koulun alusta asti. Sen kesän aikana vähän muutakin – rakastavaisia, Sirius oli ajatellut. Kokeiluja, James ja Remus olivat ajatelleet.

Eikä Sirius voinut mitenkään sanoa, että hän oli ollut ihastunut ystäviinsä koko kouluajan, ensin Jamesiin, sitten Remukseen, sitten taas Jamesiin ja sitten molempiin samaan aikaan. Sen kesän aikana jokainen heistä oli viettänyt yönsä vähän siellä sun täällä, joten ehkä Siriuksen olisi siitä pitänyt ymmärtää, etteivät Pariisissa koetut yöt samaan kahden metrin sänkyyn ahtautuneena olleet mitään siitä erilaista.

Pelkkää vapautta, ei vastuuta. Ruumiin- ja hengenravinnon kesä, oli James sanonut.

Ehkä kahdelle kelmeistä kesä olikin sitä. Siriukselle se oli lähinnä muistutus kaikesta, mitä hän ei koskaan saa oikeasti omakseen.

***

Pariisissa keskikesällä Siriuksen sydän murtui, eikä sen jälkeen mikään ollut enää samoin.

He jatkoivat kyllä maailman valloitustaan syksyn alkuun asti, mutta satunnaisissa yhteisissä sängyissä nukuttiin vain sen takia, että se oli halpaa. Niinä öinä Siriuksen sielu yritti tukahduttaa halua koskettaa toista, tarkkailla toisen levollisenkauniita kasvoja, eikä nukkumisesta siis tietenkään tullut mitään. Kerran tai pari Sirius löysi yhteisestä sängystään jonkun muun Jamesin tai Remuksen kanssa ja paukautti oven heti kiinni jäljessään, vaikka jompi kumpi saattoikin pyytää häntä seuraan.

Silloin Sirius käyskenteli pitkin tuntemattoman kaupungin katuja, poltti askin ja joi sikspäkin. Laski minuutteja siihen, että voisi mennä takaisin ja toivoi ettei ollut niin humalassa, että päätyisi – hyi – puhumaan tunteistaan.

***

Kun syksy saapui, eikä koulu enää kutsunutkaan, Sirius huomasi, ettei hän tiennyt mitä tehdä. Jamesin aurorikoulutus alkoi, Remus alkoi kirjoittaa romaania heidän matkojensa inspiroituneena ja Sirius löysi itsensä kävelemässä öisiä itä-Lontoon katuja muovipulloja potkiskellen. Sitä hetkeä on helppo muistella Azkabanissa, sillä niin yksin Sirius ei ollut koskaan tuntenut olevansa. Edes nyt, Sirius ei ole varma, onko häntä kalvava kylmä yksinäisyys syksyä -78 pahempaa. Azkabanissa sentään on aina ihmisiä, joille ja joiden kanssa huutaa.

Sirius sulkee silmänsä ja kuvittelee potkivansa syyshämärässä yhä muovipulloja. Ainakin siinä muistossa hän saattaa hengittää Lontoon sumusavua kalmanlöyhkän sijasta. Sirius ei ole varma tietääkö hän enää edes, miltä muovi tuntuu.

***

Mutta kesä, keskikesä -78. Oli niin kuuma, että varvastossuja pitänyt Sirius joutui ostamaan oikeat kengät, kun asfaltti alkoi sulattamaan halpoja lipokkaita.

”Tiesitkö, että olet ollut täällä tänään kymmenen vuotta.”

Sirius muistaa, miltä jalkapohjien polttelun kipu tuntui, tuntuu, miten hän hyppelee kadulla varjoon. Miten James ja Remus nauravat, kiusoittelevat, pohtivat pitäisikö heidän kantaa Sirius lähimpään kenkäkauppaan.

”Musta?”

Yhden typerän hetken Sirius luulee, että mustien varvastossujen muovi on syypää poltteluun ja kokeilee kävellä ilman niitä. Se on virhe, Sirius huomaa, sillä tietysti katukiveys polttelee kahta kauheammin.

”Musta?”

”Ei, harmaa. Se katukivi on tummanharmaata”, Sirius mutisee kesässä -78. Tummaa se on, tietysti, jos se niin polttelee. Keskikesä -78 Pariisissa, katukivi, jolla hän irvistelee kivusta ja James ja Remus nauravat.
« Viimeksi muokattu: 16.06.2024 22:34:00 kirjoittanut Crys »

Never underestimate the power of fanfiction

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 805
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: 1978 | Sirius/James/Remus | S | 6 x ficlet
« Vastaus #1 : 15.07.2024 23:36:34 »
Voiiii miten tätä lukiessa tulikin surku Siriuksen puolesta :< Miten mieltä murentavaa on aivan varmasti ollut rakastua kahteen ystäväänsä, ja sitten ei saakaan vastakaikua kummaltakaan. Inhottavaa erityisesti senkin takia, kun Sirius selvästi ehti alkaa ajatella, että hänen ja muiden välillä voisi ollakin jotain. Mutta kaikki tapahtuneet asiat olivatkin muiden mielestä pelkkää kokeilua... Voiii, miten tuollainen varmasti tekee kipeää! Mutta ehkä ihan hyvä, ettei hän ehtinyt sanoa toisille mitään asiasta. Suru murtaa mutta toisten mahdolliset reaktiot voisivat tehdä niin entistä enemmän vain!

Lainaus
Kerran tai pari Sirius löysi yhteisestä sängystään jonkun muun Jamesin tai Remuksen kanssa ja paukautti oven heti kiinni jäljessään, vaikka jompi kumpi saattoikin pyytää häntä seuraan.
Auh 😭 Tämähän nyt tästä vielä puuttuikin!

Tykkäsin tosi paljon liukumasta, joka näiden ficlettien sisällä tapahtuu, kun palataan vuodesta 1978 Azkabaniin, jossa Sirius on vankina. Se toimii mielestäni hyvin, että vuoden 1978 tapahtumat ovat pelkkiä muistoja, joihin palataan, kun oikeasti ollaan ihan toisessa ajassa ja paikassa. Ensimmäisen ficletin aloituskin antaa siihen hyvää pohjustusta. Siirtymä on luonteva ja vielä oikein korostaa sitä, mitä kaikkea tuo vuosi Siriukselle merkitsi. Kipeistäkin muistoista huolimatta se on hänen pakopaikkansa.

Lainaus
”Musta?”
”Ei, harmaa. Se katukivi on tummanharmaata”, Sirius mutisee kesässä -78.
Tästäkin tykkäsin tosi paljon! Sirius on niin muistoissaan sisällä, ettei tajua, mistä oikeasti puhutaan, ja lisäksi nautin siitä kun hahmojen nimien toisia merkityksiä käytetään (niin kuin tässä Musta on paitsi Siriuksen sukunimi myös väri).

Tarinan lopetuskin oli todella toimiva, vaikkakin samaan aikaan niin surku :< Sirius on enemmän tai vähemmän mennyttä. Mutta ehkä pitää aatella, että muistoissa eläminen voi olla parempikin ajatus kuin se että tiedostaa liiankin hyvin, missä on. Voisi sitä kai pahemminkin asiat olla.

Tämä oli tyylilajissaan kyllä varsin onnistunut teksti, just sitä mitä angstilta voi oottaakin. Lukeminenkin oli varsin miellyttävää (vaikka tämmösenä herkkispaskena kaipaankin nyt jotain iloisempaa luettavaa heti perään :D Mutta sekin on vain merkki tämä onnistumisesta ja siitä, miten tämä herätti tunteita!)

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を