Kirjoittaja Aihe: Sateen sanoja | S | hiljainen romantiikka | Harry/Ron | ficlet  (Luettu 495 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 333
Ikäraja: S
Tyylilaji: hiljainen romantiikka, hurt/comfort
Paritus: Harry/Ron



Sateen sanoja

Talvi on kurja. Sataa aina vain. Puut ja pensaat ovat paljaita ja ruoho lannistavan kellanruskeaa. Menetys leijuu kaikkialla. Päivät ovat harmaita ja illat pimeitä. Kalmanhanaukio 12 tuntuu enemmän vankilalta kuin kodilta. Joka huoneessa on raskas ja painostava tunnelma. Muistot täällä kerran asuneista läheisistä piinaavat heitä molempia. Verhotkin ovat alkaneet taas kuhista hutsuja.

Kun he eivät enää kestä talon kolkkoutta, he pakenevat maalle. Talo on pieni, melkein kuin mökki, mutta juuri sopiva heille kahdelle. Se kuului aikoinaan Ronin isoenolle vai kenties pikkuserkulle? Harry ei muista enää. Ron pitää maaseudusta. Onhan hän kasvanut vastaavanlaisissa olosuhteissa. Harrykin nauttii tilasta ja hiljaisuudesta ympärillään. Siinä ei ole mitään pakotettua. Täällä on tilaa hengittää.

Aamut hidastuvat. Heidän tekee yhä useammin mieli jäädä sänkyyn sylikkäin. Harryn sormet laskevat Ronin pisamia. Harry sekoaa laskuissaan tämän tästä, koska hänen silmälasinsa ovat yhä yöpöydällä. Hyväilystä tulee loppu, koska Ron kutiaa helposti. Kun Harryn käsistä tulee taas levottomat, Ron nappaa hänet lusikkaan ja murisee varsin kiihottavia uhkauksia Harryn niskaan. Harry kiepsahtaa ympäri ja painaa Ronin alleen. Hän pitää huolen, että Ron toteuttaa uhkauksistaan jok’ikisen.

Ron opettelee laittamaan ruokaa. Siitä ei selvitä ilman maustesekaannuksia ja rasvapaloja, mutta Harrylle on tärkeintä se, että Ron yrittää. Ja lopulta Ron onnistuu valmistamaan läjän pannukakkuja, joista vain puolet on kärähtäneet pinnoiltaan mustiksi.

”No?” Ron tiedustelee hermostuneena ja näplää lehmäkuvioisen essunsa helmaa. ”Onko niistä mihinkään?”

Harry ei sano mitään, hymyilee vain leveästi ja nousee. Ronin kulmat ovat edelleen huolestuneesti kurtussa. Harry kehystää Ronin hämmentyneet kasvot kämmentensä väliin ja suutelee häntä. Suudelma on syvä ja rakastava. Harry on maistavinaan häivähdyksen mustaherukkaa Ronin huulilta. He löysivät eilen kellarista tusinoittain hillopurkkeja.

Ronin kädet kietoutuvat Harryn ympärille. Hän rentoutuu Harrya vasten. Ron hymyilee, kun he erkanevat. Harryn silmälasit ovat hullunkurisesti vinossa.

”Ei ne nyt noin hyvältä voineet maistua”, Ron tuhahtaa ja suoristaa Harryn lasit tämän nenällä.

”Parhaita pannukakkuja, mitä olen ikinä syönyt”, Harry inttää ja tarkoittaa sanojaan. Mikä voisi vetää vertoja ruualle, jonka rakastettusi on valmistanut sinulle?

Ron pudistelee epäuskoisesti päätään, mutta sinisten silmien sädehtivä katse paljastaa, miten mielissään hän on. Harryn on aivan pakko suudella häntä uudestaan.

Harry painaa Ronin hellan nuppeja vasten. Hän melkein sytyttää Ronin paidanhelman liekkeihin, kun sininen kaasuliekki leimahtaa. Ronilta pääsee kiljahdus, ja heidän päänsä kolahtavat kipeästi yhteen. Kun vaara osoittautuu turhaksi, he purskahtavat rajuun nauruun ja ottavat tukea toistensa olkapäistä.

Ulkona sataa taas. Päivä on raskas ja riippuvan harmaa. Harry ei sitä kuitenkaan huomaa, sillä sisällä on valoisaa ja Ronin sylissä lämmin.




Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 582
  • ava by Ingrid
Kommenttikampanjasta hei!

Olipa tämä suloinen. Kiva, että Harry ja Ron löysivät oman paikan, joka ei ole Kalmanhanaukio tai Kotikolo. He voivat aloittaa siellä oman elämän, vaikka joskus muuttaisivatkin takaisin ensiksi mainittuun. Ihania hitaita aamuja vuoteessa, kumpikin kaipaa varmasti sitä, että kumppani keskittyy juuri itseen. Ruuan laitto hetki oli hauska. Nuo kaasuliedet ovat kyllä minusta hiukan vaarallisia ;)

Kiva, kun kirjoitit! :-*

-Kel
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 333
Kelsier: Jee, kiva kuulla, että tykkäsit! Minusta on aina kivointa kirjoittaa Harry/Ronia jossain muualla kuin Lontoossa. Saavat ikään kuin enemmän tilaa levittäytyä ja löytää itsensä. Joo, eiköhän toisen jakamaton huomio tee molemmille hyvää ^-^ Kiitos kommentista!!

rosiee

  • ***
  • Viestejä: 95
Ihanan herkkää ja romanttista. Kaipasin luettavaksi jotain kevyttä, ehkä vähän haikeaa ja hempeää ja tää täytti juurikin ne toiveet <3 Vaikka en yleensä lue tällä parituksella hirveästi, tästä tuli kyllä sellainen olo, että Harry ja Ron kyllä tarvitsee ja ymmärtää toisiaan parhaiten. Ja tietysti myös se, että Ron ehdottomasti ainakin vielä tarvitsee Harryä vierelleen ruoanlaitossa, vaikkakin tahaton melkein tapahtunut tulipalo taisi olla kyllä juurikin Harryn syytä... :D

Kiitos tästä <3

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 333
rosiee: Aww, ihanaa, että tämä teksti täytti toiveesi ^-^ Kiva kuulla, että paritus toimi tässä ja tuntui luontevalta. Ja kyllä, Ron ehdottomasti tarvitsee kaiken tuen ja avun, kun kotiaskareista on kyse, mutta kun nämä kaksi olivat jo koulussa hyvin alttiita ongelmille ja kaaokselle, miksi aikuiselämä olisi rauhallista? :D Kiitos kommentista!!

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 551
  • inFINIty
    • Listaukseni
onpas söpö teksti, sateisuuden kankeus ja rakastavaisten lämpö tasapainottavat toisiaan :)

Never underestimate the power of fanfiction

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 333
Crys: Jee, kiva kuulla, että pidit tästä! Sateinen hurt/comfort oli kyllä kivaa kirjoitettavaa. Kiitos kommentista!!